Valmis divaanisänky

Edellisessä postauksessa esittelin divaanisängyn alkuperäisenä (katso täältä: klik). Nyt luvassa lopputulos.

Päätin tehdä muutostyön tosi pedantisti, etten pilaisi tätä kivaa huonekalua. Huolellisuudesta huolimatta koko juttu valmistui ihmeen nopeasti. Yhteenlaskettuna käytin tähän aikaa ehkä yhden työpäivän verran, jos materiaalien hankintareissuja ei lasketa mukaan. Operaatio oli myös helpompi kuin luulin, koska kyse oli yksinkertaisesta päällystyksestä. Ja kuivan, käsittelemättömän puun maalaminen nyt on hommaa helpoimmasta päästä. Kuorittuani sängyn rungon esiin, maalasin puuosat antiikinsinisellä.

Pingotin maalailun lomassa vanhan säkkikankaan päälle tukevan kankaan kaksinkertaisena, jotta sängyllä uskaltaa ihan oikeasti rötköttää eikä se jää pelkäksi koristeeksi. 

Jossain vaiheessa olin kai niin työn touhussa, että unohdin kuvata vaahtomuovivaiheen. Etolasta olin hakenut sängyn kokoiseksi leikatun 180 x 60 cm palan ja sen päälle laitoin vielä verhoiluvanua pehmeyttä lisäämään. Pehmeys oli lasten toive. 

Verhoilukankaan hankin tätä varten jo vuodenvaihteen tienoilla Scandinavian Design Centerin verkkomyynnistä. En olekaan aiemmin ostanut kangasta verkkokaupasta. Kun sen löysin, tiesin siltä seisomalta, että vaaleudestaan ja arkuudestaan huolimatta haluan tämän Ljungbergin tekstiilipainon vanhaan kuosiin perustuvan Ekebyholm-kankaan enkä mitään muuta. Kun katson sitä, ajatukseni lentävät valoisaan ja kuumaan kesäpäivään, joka houkuttelee levähtämään.

Metalliosat jätin alkuperäiseksi. (Maaliroiskeen huomasin kuvatessani, lähtee helposti hiekkapaperilla.) 

Ne, jotka eivät jaksa koirajuttuja, voivat lopettaa katselun tähän, nimittäin jossain vaiheessa läheisriippuvainen Mauro-koira tepasteli paikalle huomattuaan, että taas kuvataan ja voi olla mahdollisuus, että hänkin pääsee huomion keskipisteeksi.

Kuvakulman vaihtuessa, koirakin vaihtaa puolta...

...ja taitaa itsekin väsähtää patsasteluunsa. Tässä sillä on jo melkein silmät kiinni: 'lopeta jo se kuvaaminen!' 

Lapset aion jossain vaiheessa rekrytoida tekemään neljä tupsua villalangasta. Niiden avulla kiinnitämme muutamalla pistolla päälikankaan, pehmusteet, alus- ja säkkikankaan kiinni toisiinsa syvyyssuunnassa. Ne tuovat päälipintaan myös sopivasti struktuuria, mutta tämä jää myöhemmäksi.

Ai että olen iloinen, kun sain tämän tehtyä itse, kannatti yrittää. 

Antoisaa sunnuntaipäivää!

Vanha divaanisänky

Huushollimme on ollut koko viikon työhuoneena, kun olen päällystänyt ja maalaillut Idurista viimeksi rahtaamaani taitettavaa divaanisänkyä. Se on ollut jonkinlainen kesävieraiden varasänky - ei varsinaisesti mikään hienostodivaani, koska se on malliltaan simppeli ja koruton. Se löytyi vintille 40-luvulla rakennetusta kesähuoneesta, jossa oli myös vuodesohva samalta ajalta. Kangas, jolla tämä divaanityyppinen sänky on ollut päällystetty, on kuitenkin sen verran hieno, ettei tätä ihan vakituiseen yökäyttöön ole kaiketi tarkoitettu. Kooltaan se on myös tavallista sänkyä sirompi, 180 x 60 cm. Meillä se tulee olemaan tyynyjen kanssa luku- ja päiväunikäytössä. Voisi sopia hyvin juuri vintille sen valmistuttua.

Olen saanut kunnostuksen valmiiksi, mutta näytän tässä postauksessa vain lähtötilanteen ja 'kuoritun' huonekalun, koska en ehtinyt vielä kuvata sitä valmiina. Huomenna seuraa lisää kuvia työvaiheiden ja valitsemani kankaan kera.

Sinänsä alkuperäinen kangas oli hieno, suorastaan 50-luvun muotiväriä, mutta nuhraantunut ja osittain kulunut rikki.  Puuosat olivat onneksi tukevat ja ehjät, mutta käsittelemättömänä vähän tylsät ja ajan saatossa epäsiistiksi likaantuneet.

Irrotin kankaan, poistin täytteet, jotka olivat kyllä ihan kuivia, mutta haisivat pahalle. Veikkaan, että ne ovat kostuneet jossain vaiheessa. Pohjimmaisena ollut säkkikangas sai jäädä. Siitä tuli tuuletuksella ok.

Huomenna lisää kuvia maalatusta ja päällystetystä sängystä. Nyt testaan ansaitusti lekottelua ja lukemista sillä!

Leppoisaa lauantaita teillekin!

Itämeri toipuu!

Eilisen ja tämän päivän Hesarissa oli mahtavia uutisia: Ensin uutisoitiin lähes sukupuuttoon ajautuneen turskakannan huomattavasta elpymisestä, sen jälkeen fosforipäästöjen mittavasta vähenemisestä Suomenlahdella.

Sen seurauksena, että reilu vuosi sitten löytyneen fosforiittitehtaan vuoto Venäjällä havaittiin ja tukittiin, tiedottaa merentutkimusalus Arlanda talviseurantamatkaltaan, että ensi kesälle ennakoidaan vain vähäisiä myrkyllisiä leväkukintoja. Jibii, meri toipuu! En muista aikuisiälläni lukeneeni yhtäkään näin yksiselitteisen positiivista uutista Itämeren muutoksesta parempaan suuntaan!

Jos joku ei muista reilun vuoden takaista tapahtumaa, ympäristötutkija Seppo Knuuttila löysi Venäjällä jätekipsivuoren vuodon, jonka seurauksena hänet vangittiinkin paikan päällä. Lannoitetehdas onneksi korjasi tilanteen, ja sen jälkeen myrkyllistä levää aiheuttavan fosforin kuormitus on vähentynyt Itämeressä 90 %:lla.

Mahtavaa. Nyt alan vähitellen uskoa, että vielä jonain päivänä Itämeri ei kuulukaan enää maailman saastuneimpiin meriin, jollaiseksi se on luokiteltu. Tämä on mielestäni aivan hirvittävä häpeäpilkku ja liian vähälle keskustelulle jäänyt huolenaihe!

Nyt kelpaa odotella kesää. Ehkäpä terveen vesistön merkki, rakkolevä, pääsee sinilevän sijaan valtaamaan ensi kesänä Itämerellä lisää pinta-alaa. Tämän kuvan olen ottanut viime keväänä Atlantin puolelta Ruotsista. Tällaista näkymää kaivataan tännekin.

Puhdas ympäristö on perusedellytys, ei vain utopistinen haavekuva! 

Ai niin, pahoittelut huutomerkkien määrästä postauksessani.

Ilolla,

Hyötyliikuntaa

Eilen teimme taas reissun saareen, ja se kävi urheilusta. Jään pinnalla oli koko matkalta useita kymmeniä senttejä vettä ja paikoin vielä paksumpi lumikerros, joten tassujaan sai nostella ihan kunnolla. Tarpoessa tuli hiki ja matka kestikin puolet kauemmin kuin muina kertoina. Vähän jo mietitytti, onko jää jo kokonaan sulamassa, kun oikein kunnolla upotti, mutta hyvin se kesti. Vesi on suojasäällä jään päälle sulanutta lunta.

Perillä jatkoimme rehkimistä: keräsimme kaislat rannalle ja viimeistelimme siten pari viikkoa sitten poikien kanssa aloittamani homman. Keväällä alkaakin ihan tosi taistelu kaislaa vastaan: pitää napsia sitä veden alta poikki sitä mukaa, kun se yrittää kasvaa. Saas nähdä kuinka monta vuotta tähän kitkentään kaikkiaan kuluu. 

Halusin ottaa vanhan divaani-tyyppisen kalusteen mukaan kotiin tutkiakseni sitä ja miettiäkseni rauhassa, miten se kannattaisi kunnostaa. Kangas ja puupinnat ovat kuluneet, joten päällystys ja maali ovat pakollisia. Siitä projektista lisää joskus myöhemmin, mikäli saan sen etenemään.

On onni saada nyt pitää lasten kanssa pari päivää hiihtolomaa, vaikkei ihan koko viikko onnistukaan. 

Aktiivista viikon alkua samalla mitalla sekä hiihtolomalaisille että muille!

Längtans trädgård

Kävin Tukholmassa parin päivän työmatkalla (lopussa hieman taideasiaa) ja piipahdin nopsaa Åhlénsin ja NK:n sisustusosastoilla. Kävin kiireisen ohjelman keskellä vähän fiilistelemässä, en sen enempää shoppailemassa. Yritän nimittäin malttaa mieleni kaikkien houkutusten suhteen, etten vain tulisi hankkineeksi mitään turhaa. Koska itse remppakaan ei ole päässyt vielä alkuun. Ja koska talo on jo muutenkin täynnä tavaraa.

Kuitenkin, yksi erittäin välttämätön asia tuli hankittua! En ollut sitä etsimässä, koska en ollut  vielä tajunnut sitä ajatellakaan. Nyt olen hirmu iloinen, että osuin sen eteen ja sain hankittua sen hyvissä ajoin: nimittäin vieraskirjan. Se tulee olemaan historiallinen hetki, kun joku ensimmäisenä astuu jalallaan saareemme ja on meidän ihka ensimmäinen vieras. Kyllä harmittaisi, jos siinä tilanteessa huomaisin vieraskirjan puuttuvan. Kevät koittaa kohta, joten vieraita voi tulla piankin.

Tästä hyvänkokoisesta ja suht paksusta ja tukevatekoisesta kirjasta saamme pitkäikäisen vieraskirjan. Kirjaa on tehty rajoitettu erä. Kannen design on Ernst Kirchsteigerin malli Längtans trädgård, 'kaipuun puutarha'. Kannet on päällystetty Ljungbergin ekologisella puuvillakankaalla.

   

Toivottavasti tähän värikkääseen kirjaan vieraamme intoutuvat kirjoittamaan värikkäitä juttuja!

Toinen väriläiskäni Tukholman reissulla oli työohjelmaan sisältynyt Hilma af Klintin upea ja energisoiva näyttely Modernassa. Klintin maailma sopii niin tähän samaan tunnelmaan, että ilahdutan teitä vielä parilla näyttelykuvalla. Käykää ehdottomasti katsomassa, jos matkailette Tukholmassa kevään aikana.

Väreistä saa kummasti voimaa. 

Sitä kaikille toivottelee,

Idurin korut

Perkaamastamme tavaranpaljoudesta ei hirmuisesti todellista arvotavaraa ole löytynyt - tyypillisen vaatimattomasta kalastajatilasta on todellakin ollut kyse. Mutta sisältää kalastajaperheenkin elämä juhlia ja pyhäpäiviä, joten muutama pyhävaate ja koru kuitenkin löytyi pöytälaatikosta. Eivät mitään arvokoruja ole, mutta kivaa vintagea kumminkin.

Tykkään näistä rintakoruista kovin. Toistaiseksi olen tyytynyt ihailemaan niitä korulippaassa, mutta voin hyvin kuvitella käyttäväni mitä tahansa näistä joskus sopivassa tilanteessa. En oikeastaan käytä kovinkaan paljon koruja, mutta juuri vintage-korut kuuluvat siihen kategoriaan, joilla saa helposti vaatteen kuin vaatteen ilmeen muunnnettua hitusen juhlavammaksi, persoonallisemmaksi ja erityisemmäksi.

Korujen seurana kuvassa on pieni keinonahkainen pillerikäsilaukku. Tai ei se oikeasti ole käsilaukku, koska sisällä on Philipsin logo! Veikkaan, että se on ollut partakoneen kotelo, mutta se on juuri sopiva pieneksi juhlakäsilaukuksi. Joskus ennen vanhaan on tuoterasioihin todella panostettu. Uusi käsilaukkuni oli mukana jo yksissä illanvietoissa ja keräsi tyylikkyydellään mukavasti huomiota : D

Nyt pakkaan kamat kasaan ja lähden aamulla pienelle työmatkalle Tukholmaan. Pitkäisiköhän ottaa 'käsilaukku' mukaan? Ehkä, se voi hyvinkin upota ruotsalaiseen makuun.

Vintagea viikkoon!