Syksy ja sen tuulet ovat täällä. Se pistää sekä mielen että saariston hiljaiseksi. Venerannassa huomaa, että suurin osa on nostanut veneensä ylös. Siellä täällä puuhakkaasti paikkoja talviteloille laittavia mökkiläisiä hyörii vielä rannoilla.
Mekin olemme pikku hiljaa nostelleet kesäkauden käyttötavarat vajoihin, tehneet harvointihommia ja varautuneet niin tuulenpuuskiin kuin korkeaan veteen. Olemme mm. köyttäneet tavarankuljetusveneet ja uimalaiturin rantaan kiinni ja siirtäneet kaikki venevajan tavarat paikoille, joissa ne pysyvät, vaikka puuska ryntäisi sisään. Otimme tänä vuonna myös sadevesirännien alta saavit sisätiloihin, sillä viime vuonna vanhoista saaveista napsahti pohjat pois vesitilkan jäätyessä niihin.
Nostimme tänään myös kulkuveneemme ylös. Talvi sentään ei vielä ole,
joten laskeminen onnistuu aina tarvittaessa. Jatkamme edelleen kulkua
saareen, koska syksyssä ja saariston tyhjyydessä on viehätyksensä.
Muutamia pihahommiakin olisi vielä tehtävänä, jos vain meri ei mene
jäähän.
Viikonloppupuuhien lomassa nautimme äitini leipomat maailman parhaat pullat ja mustaviinimarjamehua. Mehua ei tarvinnut vielä lämmittää, sillä nyt on oikeastaan aika lämmin kausi meneillään, tuulesta huolimatta: melkein +10 astetta. Mauroa ei hetkauta, mikä vuodenaika on kyseessä. Oikeastaan tämä sää on kaikkein paras: jaksaa juosta tauotta ja kun tulee kuuma, voi vielä pulahtaa uimaankin.
Oikeastaan olen itsekin alkanut ottaa nämä hiljaisemmat ajat ja huononevat säät vastaan ilolla. Hötkyilyn, aktiivisuuden ja innostuksen vastapainona on hyvä antaa tilankin vähän uinahtaa ja itsen siinä sivussa. Kirjoittelu blogissa voi nyt myös vähän hiljentyä, mutta katsotaan, minkälainen talvi ja milloin se tällä kertaa tänne tulee.
Seesteisin syysterveisin,