No nyt pukkaa sinivalkoista. Kiertelin viikko takaperin Suomessa lomalla olleen juniorin kanssa vanhan tavaran liikkeissä. Totesimme pojan kanssa yhteen ääneen kierroksen päätteeksi, että nyt lähti ostelu ihan lapasesta, heh, kun molemmilla oli useampi kassi kädessä kotiin palatessa. Mutta, kukkaro kiitti. Löydöt olivat niin onnistuneet, että pitkän tauon jälkeen missään näistä liikkeistä edes käyneenä taas muistin, että kierrätyksestä kannattaa etsiä itseltä puuttuvia tavaroita eikä vain viedä sinne tavaraa. Sitä teen koko ajan: taas on laatikossa kierrätykseen lähdössä muutama kirja, pari kaitaliinaa, sarjoihin kuulumaton astia ja vaatekappale. Olen alkanut viedä tavaraa kierrätykseen vähän kerrallaan ja päättänyt lahjoittaa kaiken vähän arvokkaammankin nykyisin ilmaiseksi, koska myyntipöydän ottaminen tarkoittaisi tavaroiden säilömistä pitkän aikaa kotona ja kaiken kerralla viemistä. Tavoite on tietysti karsia turhat pois, mutta olla myöskään hankkimasta mitään turhaa.
Nyt löytöihini. Kaikkein paras niistä oli tuvan keittiöön keväällä pääsevä apupöytä, jossa on kiva kaakelointi pinnassa. Pöytä oli tullut juuri myyntiin ja tein siihen samantien varauksen. Se on juuri oikean korkuinen keittiötasoksi, riittävän siro meidän pieneen tupaan ja vieläpä täysin tukeva. En tiedä, miksi tarvitsin edes miettimisaikaa, mutta muutaman tunnin päästä varauksesta hain 35 euroa maksavan massiivipuisen ja sinivalkoisilla keramiikkalaatoilla kaakeloidun pöydän omakseni. Tunnistaisikohan joku lukijoista pöydän alkuperää? Se ei vaikuta ns. käsityönä tehdyltä, joten mietin jopa, että voisiko se olla jotain ikivanhaa Ikean mallistoa... .
Olin muuten jo ehtinyt epätoivoissani miettiä, että mistä ihmeestä repäisen tupaan työtason, kun emme ehkä halua mitään valmiskeittiötä sinne. Tuon pienen halkeaman pöydän kulmassa saan hiomalla ja vahaamalla piiloon.
