Minttua puutarhaan

Minttu on hyötypuutarhani ykkösyrtti, mutta tein myös sen kanssa sävy sävyyn -tyyppisen kalustehankinnan viikolla. Pitkään katselin ja pohdin kahta puista taittotuolia ja pikkupöytää, että hankinko vai jätänkö. Kirpparihinta oli kohdillaan, vain 18 €, mutta jäin arpomaan, koska kyseessä oli uustuotanto: pitäisikö jäädä kyttäämään mieluummin jotain vanhempia?

Lähdin ajelemaan kotiin ja jo autossa alkoi harmittaa, miksen ottanut niitä. Nehän olivat tukevat, kivan väriset, maalattu säänkestävällä ulkomaalilla. Aidosti vanhoja  puutarhakalusteita näkee nettihuutokaupoissa, mutta kuljetuskustannusten vuoksi hinta nousee väkisinkin. Me kuitenkin tarvitsemme levähdyspaikan ylös päätalolle jo ensi kesänä, joten jotkut - edes väliaikaiset - kalusteet pitää sinne hommata. Ikeastakin haettuna joutuu maksamaan yli tuon 18 euroa.



Niinpä tein uukkarin ja säntäsin takaisin. Jos myöhemmin haluamme uudet (vanhat) puutarhakalusteet, nämä voidaan kierrättää eteenpäin. Siihen asti ne ajavat asiansa levähdyskalustona, jossa pyyhkiä hikeä otsalta.





Tätä kirjoittaessani muistin minttuvarastoni - vielä on yrttejä jäljellä, joten haudutin ihanat teet talvipäivän iloksi. Yrttiteestä tulee yllättävän tummaa, kun sen antaa hautua tunnin verran.

Pitänee kesällä asetella minttu kauniissa ruukussa uudelle puutarhapöydälle,
pohtii,

Keväiset puuhat ja keltainen keinu

Aika hurjan hienoa, vasta maaliskuu ja pääsimme jo vesitse saareen. Jouduimme tosin hyödyntämään jokamiehenoikeutta, koska sisäänmenolahti omaan rantaamme oli yllättäin vielä umpijäässä. Onneksi saaren nokasta naapurin puolelta rantautuminen kuitenkin onnistui.

Kävelimme rantaviivaa pitkin omalle tontille. Naapurin laiturin yksi ankkuri näkyi pettäneen. 

Perillä oli niin aurinkoista ja melkein jo kesäistä, että oli ilo tehdä hommia ulkona koko viikonlopun. Puolet ajasta menikin erilaisiin pihatöihin.

Syksyllä kaadoimme läjän puita verstaan vierestä ja siihen tasanteelle kokeilin nyt istuinryhmää korituoleilla, jotka odottelevat maalausta. Ja niin odottaa rakennuskin! Tässä voi hengähtää työnteon lomassa ja katsella tiluksia puolivälissä rinnettä. Kuten huomaatte pöydän kattauksesta, eilen osasimme hetkeksi hengähtää. Nautiskelimme tässä iltapäiväauringossa lasilliset viiniä.

Rakennuspuolella viimeistelimme kuistin sisäkaton ja rakensimme verstaan (yllä oleva rakennus) vintille kulkurampin lahonneen tilalle. Tämä oli tärkeä esivalmistelu kesän venevajaremonttia varten. Koko venevaja pitää piakkoin tyhjentää, joten sieltä kannetaan kaikki tavarat tälle vintille.

Tässä ramppi ennen, heh:

Tässä viittä vaille valmiina: 

Tervasin valmiin rampin, niin puut kestävät säätä vähän paremmin. 

Rampin valmistuttua pääsin tekemään ensimmäistä kertaa kunnon inventaariota tämän rakennuksen vintille. Sieltähän löytyi kaikkea kivaa! Yksi löydöistä oli keltainen puutarhakeinu.

Muistin, että metsässä kaivon vieressä lojuu keinukehikko, joten nehän kuuluvat yhteen. Keksin keinulle heti mahtavan paikan, joten kierittelin kehikon metsästä päätalon viereen kaikkein korkeimmalle kalliolle. Molemmat osat olivat täysin ehjät ja toimivat. Kehikko on täyttä rautaa, joten se on varsin tukeva, ei lainkaan kiikkerä.

Paikka on loistava, mutta… yksi asia johtaa toiseen...

Edessä on nimittäin valtava ryteikkö ylikasvaneita syreenejä ja ruusuja. 

Kuva alhaalta katsottuna: keinusta ei paljon tämän pusikon läpi merinäköalaa katsella! 

Joten ei muuta kuin oksasakset käteen ja hommiin. En ollut jaksanut tarttua urakkaan viime vuonna, mutta nyt tuli hyvä syy. Näkymä avautuikin ihan kunnolla. Isompi puu sai toistaiseksi jäädä paikoilleen. 

Mutta aikamoisen risuvuoren tämä työvaihe jätti jälkeensä, vai mitä!

Keinussa kelpaa nyt istuskella. Kiva kallio tuli paremmin esiin ja puskien alta pieni söpö saaristolaiskatajakin. 

Mutta kuten sanottu, yksi asia johtaa toiseen. Keinu kaipaa maalia pintaansa ja kivat tyynyt oleilemiseen. Kuvistakin näkyy, että kokeilin maalata rautakehikkoa jo toisesta päästä, josta se alkoi näyttää lupaavalta. Istuinosallekin uusi maali tekee varmasti ihmeitä. Keltainen on tässä aika kiva, joten värivalinnasta ei taida tulla nyt kovin vaikea.

Keväistä alkavaa viikkoa kaikille!

Vintagetuolit

Eihän tässä pitänyt mitään hankkia, mutta pakkohan se oli. Tuli nimittäin vastaan niin ihanat 40-luvun metallituolit, jollaisia olen Idurin pihalle haaveillut.  On ollut jo tähän asti täysi työ estää itseäni tilaamasta uusvanhoja jostain ulkomailta, mutta kovat hinnat ovat saaneet minut pidättäytymään tekemästä hätiköityjä päätöksiä. Hyvä niin, sillä nämä kun näin, tiesin, että ne ovat etsimäni, jos vain hinta olisi ok. Löysin ne huutokaupasta ja kannatti kytätä. Muita huutajia nämä eivät lopulta niin paljoa sitten kiinnostaneet. Olisin voinut vielä himpun korottaa hintaa, mutta hyvä, että irtosivat halvemmalla!

Ulkotuolien hankinta oli oikeasti myös välttämättömyys: meillä oli syksyyn asti kuistin kalusteet ulkona, kun ei muitakaan ollut, ja ne pikkuisen alkoivat jo kärsiä siitä. Tarkoitus on pitää jatkossa sisätuolit sisällä. Muutaman olemassa olevan rottinkituolin ajattelin myös jossain vaiheessa maalata ulkokalustemaalilla, jotta niitä voi pitää ulkokäytössä.

Tuolit näyttivät ihan kivoilta ostoasussaankin, mutta ruosteelta näyttävä patina on oranssinruskeaa maalia. Läheltä katsottuna väri ei minua miellyttänyt. Puuosat olivat kauniit, mutta pitkään ulkokäytössä ne eivät kestäisi.

Jostain syystä hylkäsin ajatuksen valkoiseksi maalaamisesta, mutta maalauksen jälkeen mietin, olisivatko metalliosat sittenkin näyttäneet kermanvalkoisina hyvältä…

Olisin oikeastaan halunnut tuoleista hailukan keltaiset, hailukansiniset tai mitkä tahansa hailukat. Mutta nyt kun ne sprayasin värisävyllä vaaleansininen, niistä tuli kuitenkin minun makuuni liian räikeät. Höh! Puuosat piti maalata myös kestämään kesäsateita, mutta enpä tiedä enää tästä valkoisestakaan. Sitä pitäisi pehmentää hiomalla.

Tietenkin nämä patinoituvat yhdessä, kahdessa kesässä ja niistä voi hyvinkin pian tulla juuri sopivan kulahtaneet. Vai pitäisikö vielä työstää nämä uudelleen? Tuolit ovat niin kivat, että nyt tuli näköjään vähän rimakammo, kun ei oma kädenjälki millään kelpaa. Voi voi, onpa hankalaa...

Emme päässeet tänä viikonloppuna lähtemään saareen, kun isäntä on työmatkalla. Höh sillekin. Mutta onneksi aurinkoa riittää ja tänään oli mahtava tunne saada maalailla ulkona. Toivotaan, että huomenna on yhtä kiva keli! Nyt nukun yön yli ja katson, mitä mieltä sävystä olen, kun uusi päivä koittaa. 

Aurinkoa viikonloppuunne!