torstai 25. helmikuuta 2016

Päiväpeite valmistui

Onpa hyvä, että ompelen vain silloin, kun todella saan ompeluinspiraation. Nimittäin vintille tulevan päiväpeiton tarvikkeet ehtivät jo useita viikkoja odottaa tekijäänsä, kunnes sain upean pitsilahjoituksen, mikä muuttikin suunnitelmaa toiseen suuntaan. Mikä onni, etten ollut ehtinyt aloittaa peitteen ompelemista!

Käytin sängynpeitteen pohjana uutta tikkipeitettä, joka löytyi etsinnän jälkeen ihan S-ketjun Prismasta. Toinen puoli on tumman ja toinen vaalean ruskea, joten ompelun alkaessa voisin valita, kumpi on parempi. Alunperin suunnitelmissa oli ostaa kangaskaupasta puuvillakankaalla päällystettyä tikkikangasta, mutta ne olivat yllättävän hintavia, minkä lisäksi valikoimasta ei löytynyt juuri oikeaa sävyä. Jossain vaiheessa jo huokailin, ettei koko projekti onnistu lainkaan, mutta sitten oivalsin, että valmis parivuoteen päiväpeite alla on paitsi vaivattomampi toteuttaa, myös edullisempi vaihtoehto.

Alkuperäinen suunnitelma siitä, miten ompelisin tikkikankaan päälle ostamiani kahta kukkakangasta, löytyy täältä: klik.

Ompeluinspiraation synnyttivät saamani pitsit, joista viimeksi postasin. Juoksumetrejä oli runsaasti - kiitos Merenneidon mummon! Makutuomarina toimi seniorin tyttöystävä, jonka kanssa sovittelimme pitsejä kahden kukkakuosin kanssa vierekkäin vuoroin peitteen tummalle puolelle, vuoroin vaalealle. Lopulta hylkäsimme kokonaan tummanruskean kukkakankaan ja totesimme, että vaalea kukkakangas, päiväpeitteen vaalea puoli ja pitsit tekevät peitteestä kesäisen raikkaan. Oiva päätös, tartuin innolla työhön.

Asettelin kankaan peitteen keskelle ja aloin huristella. Kankaan reunassa näkyy siinä käytetyt sävyt - reunimmainen sävy on aivan sama kuin ostamassani päiväpeitossa!




Sitten ompelin pitsit kankaan reunoille, ne taitavat riittää juuri ja juuri…


 Perheen miespuolisesta väestä vain Mauro osallistui ompeluun - sekin hieman kyllästyneen oloisena.

- Kestääkö vielä kauan?


- Voisitko pliis olla kuvaamatta ja mieluummin mahdollisimman nopeasti ommella tuon täkin loppuun


- Eihän tarvitse purkaa, Mauro? Yritin tehdä tarkkaa työtä. 


Pitsiä jäi yli vain parikymmentä senttiä :). Ruskea kukkakangas, jota en käyttänyt lainkaan, jää muihin ompeluksiin. Alla on muutama detaljikuva valmiista peitteestä; kokokuvia sitten lisää, kun peite pääsee oikealle paikalleen venevajan vintille.

Kauniisti aaltoilevat pitsit antavat minusta kivan, elävän säväyksen peitteeseen. 





- Miikkooo, tilaan sulta yhden 160 x 210 cm:n sängyn juhannukseksi! Tulee vieraita!

Talvi-iltoina on hauska väkertää,

lauantai 20. helmikuuta 2016

Merenneidon aarteita

Tänään oli jännittävä ja hauska päivä: tapasin venemessuilla ensimmäistä kertaa varsin monta "virtuaaliystävää" ja lähdin messuilta kotiin aarrekassi kädessä, vaikken mitään ostanut :).

Merenneito blogista Matkalla merenneidoksi oli nähnyt vaivaa ja kutsunut merellisiä ja veneilyaiheisia blogeja tapaamiseen. Minulla oli joka tapauksessa tarkoitus käydä messuilla, joten tietysti tartuin innolla tähän mahdollisuuteen. Tuntui ihan hassulta tavata ihmisiä, joita on oppinut tuntemaan lukemalla heidän blogejaan tai sitä kautta, että ovat seuranneet Villa Idurin vaiheita. Useimmissa tapauksissa kumpaakin. Moni virtuaaliystävä sai tänään kasvot ja oli kivaa! En ole koskaan aiemmin osallistunut blogitapaamisiin.

Ja taas sain kokea mahtavaa anteliaisuutta. Merenneito oli kerännyt pienen pussiin omia perintöaarteitaan ja lahjoitti ne minulle heti alkajaisiksi. Niinpä blogitapaaminen alkoikin minun osaltani paradoksaalisesti kyynelehtimisellä, kun pussiin kurkistettuani liikutuin ihan kunnolla.

Kotona levittelin Merenneidon aarteet esille: hänen mummonsa virkkaamia pitsejä...



… isovanhempien hopealusikoita...


...ja viipurilainen sokerilusikka heidän vihkiäisistään...




...mummon ja vaarin nimikirjainkaiverruksella varustettuna...






…ja vanha koukku, jolle myös löytyy aivan varmasti meillä käyttöä.



Nyt nämä ovat minulla, huh huh.

Minulla syntyi jo ajatus, missä pitsejä voisin käyttää, mutta täytyy testata ensin, ennen kuin lähden julkisesti kertomaan ;). Nämä pitää ehdottomasti saada käyttöön, se on selvä, sillä siten tiedän parhaiten kunnioittavani saamiani aarteita ja antajan elettä. 

Kaikille blogin seuraajille vielä haluan kertoa, että Merenneito oli itse asiassa Villa Idur -blogin ihka ensimmäinen virallinen lukija, mikä muistui juuri mieleeni. Näin monen vuoden jälkeen tapasimme siis tänään ensimmäistä kertaa ♥. 

Double selfie Merenneidon kanssa; minä vasemmalla ja hän oikealla.



Olipa ainutlaatuinen päivä!



sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Ällistyttävää

Aloin henkisesti valmistautua uuden kevytuntuvatakin hankintaan, koska olin tyhmyyttäni pilannut vasta vajaa vuosi sitten ostamani pirteän vihreän kevytuntsan. Pidin takkia paljon saaressa, likaisissakin töissä, vaikka olisi pitänyt olla jotain huonompaa yllä. Niinpä sotkin hihansuut mm. multaan ja nokeen. Lisäksi vetäisin auton törkyisestä kyljestä kerran kauppareissulla takin etuosaan oikein kunnon rasvaiset maantieliat. Hurraa. Auta armias, jos pojat olisivat käyttäytyneet näin ajattelemattomasti uuden kalliin vaatteen kanssa… No, kyllä soimasinkin itseäni.  

Yritin kertaalleen putsata hihoja tavallisella pyykinpesujauheella tuloksetta. En ollut vielä muistanut ostaa takkia varten marketista ns. "kunnon" tahranpoistoainetta, vaikka tarkoitus oli. Tänään päätin yrittää puhdistusta hankkimillani ekotuotteilla, jotka ostin vuodenvaihteessa ihan normipyykin pesuun. 


Välikommenttina todettakoon, että olen ihastunut pesupähkinöiden aikaansaamaan raikkaaseen pyykkäystulokseen ja pessyt niillä jo monta koneellista. Mutta pähkinöiden paketissa ohjeistetaan, että hankalammat tahrat tulee esikäsitellä sappisaippualla. Niinpä avasin uutukaisen sappisaippuan paketista ja ryhdyin käsittelemään tahroja kostutetulla saippualla. Ja mitä tapahtui? Lika irtosi silmissä!! Hain äkkiä kameran: Nyt täytyy ikuistaa vielä nuhruinen takkini. Muuten ei kukaan usko muutosta. En ehtinyt kuin nimeksi vetoketjun vierestä aloittaa, kun autolika jo irtosi taskun vierestä ja kirkas vihreä paljastui alta. 

Saippuan alla kirkastuu jo ja vieressä näkyy vielä käsittelemätön alue sekä nuhruinen kädensuu.


Ja tässä hihaa saippualla käsiteltynä. Vetelin saippualla kaulukset ja helmat, päivittelin ja huusin perhettä katsomaan ihmettä. (Noniin, taas se mamma vohkaa siellä jotain luomujuttujaan…)


Tämän jälkeen heitin takin pesukoneeseen pähkinöiden kanssa. Juuri äsken levittelin uutuudenkirkkaan takkini kuivumaan. Koska takki sai toisen mahdollisuuden, en enää käytä sitä kuin sivistyneissä hommissa. 

Ihan äimistyttävän tehokas tahranpoistaja tuo sappisaippua. En todella olisi uskonut. Miksei tv-kanavien myyntitykit ole jo tätä bonganneet?? Ei tarvitsisi liioitella ja uskotella jotain, mitä tuote ei tee. 

No sitten muihin asioihin, vaikka tekisi toki mieli enemmänkin vohkata saippuasta ;). Kävin päivällä myös yhdellä lähikirppiksellä - ihan muuten vain aikaa kuluttaakseni muiden sunnuntaipuuhien lomassa. Enkä olisi uskonut löytäväni näin kivoja lyhtyjä, mutta niin vain löysin, kun en mitään etsinyt :). 



Ja lisäksi löytyi priimakuntoinen emalikattila. Yksi kattilani vahingoittui kesällä, joten tämä täydentää kesäkeittiön kattilavarannon taas entiselleen. 


Tein mielestäni hyvät kaupat - lyhdyt ja kattilan kiikutin kotiin alle kahdella kympillä. 

Olipa mukava päivä.

Ällistyneenä ja ilahtuneena,


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...