Piha siistiytyy

Voi miten epätoivoinen olenkaan ollut kaikki nämä vuodet pihan epäsiisteyden kanssa, mutta jotenkin nyt yhtäkkiä mieli muuttui. Saimme pitkän, neljän päivän helatorstaiviikonlopun aikana hurjasti siistittyä (vaikkei suinkaan kaikkea). Mutta samalla kun luonto säteilee niin kauniin vaaleanvihreänä, näyttää kaikki ihan tajuttoman hyvältä. En kyllä muista, että ihan näin kauniilta aiemmin, joten ehkä raivauskin alkaa jo vähän näkyä. Mieletön tunne... monen vuoden työ takana.

Yllä olevasta kuvasta näkyy ajeltua niittyä ja polkua. Mikko ajoi sitä kaksi päivää, eli aika kova homma siinä oli. Lampaiden aiempina vuosina tekemä maisemointi on tuottanut tulosta, eli heinikkoinen ja myyräkumpuinen niitty tuottaa jo ruohomaisempaa aluskasvillisuutta. Kokonaiskuvasta alla taas itse huomaan, että kaksi kasaa on hävinnyt. Poltimme siis kauden ensimmäiset ensimmäiset risu- ja jätelautakasat. Jes.  

Oman työsarkani suurin ilon aihe oli kuitenkin rantavajan punamultauksen valmistuminen. Aivan ihanaa, että nyt kaikki rannassa olevat rakennukset ovat hyvässä maalissa ja samassa sävyssä. Se tekee kokonaisilmeelle ihmeitä!



Ruukkupuutarhatyylini jatkuu aiempien vuosien tapaan. Istutin vanhaan pikku ammeeseen muratteja ja neilikoita, koska viime kesän kokemuksella ne pysyivät tosi hienosti kukassa aina syksyyn asti.



Muutenhan tämä meidän puutarha on aika villissä tilassa, mutta jotenkin tykkään siitä tällaisena. No, uutena kokeiluna istutin kuitenkin tähän syreenien eteen daalioita. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko mitään ylös vai jatkanko tulevina vuosina taas 100%:lla ruukkuilulla.



Raparperin kukka, tai mikä lie, näytti niin hauskalta, että yksi niistä oli pakko laittaa maljakkoon!

Fiskarin rohjake on edelleen pilaamassa siloteltua pihatavoitettani, mutta toivottavasti tänä kesänä tähänkin tulee muutos. Edes pieni! Käänsimme veneen ja tarkoituksena on hiljaksiltaan aloittaa hiontaa ja kittausta. En vielä uskalla toivoa, että pääsisimme maalaukseen asti, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa...

Tein taas pienen, mutta tällä kertaa ratkaisevan, rykäisyn venevajan siivouksen kanssa. Venevajassa alkaa olla vain välttämättömiä tarvikkeita! Vanhan tynnyrin asettelin keskelle lattiaa ja pari tuolia sen reunoille. Venevaja on sellainen paikka, jonne yleensä pysähdymme hetkeksi työn lomassa hengähtämään suojaan joko liian kuumasta auringosta tai kesäsateesta. Istuinpaikan laitto muistui mieleeni, kun perjantaina ropsahteli välillä sadekuuroja.



Ehdimme myös retkeillä kallioilla ja ottaa vastaan vieraita, mutta me ollaan nyt Mauron kanssa tyytyväisiä tältä erää. Ja P.S. Arvaatte varmaan, että jäljelle jäävät rojut on tietysti rajattu ulos näistä kuvista, mutta tässä postauksessa nautinkin vain aikaansaannoksista ;).

puuhakasta puolta viikkoa kaikille!

Kesäinen kevät

Voi että, mikä viikonloppu! Meillä on ollut ihan todellista hellettä, ihan yhtäkkiä. Ihan kuin varsinainen kevät olisi jäänyt kokonaan välistä ja narsissit vain olisivat kukassa väärään aikaan.

Niitä kasvaa siellä täällä, joten raaskin hyvin katkoa niitä maljakkoon.

Mikko sai valmiiksi kolmannen istutuslaatikon ja pääsin maalauspuuhiin. Punamullan olen hankkinut tuttuun tapaan Hangon väristä ja värisävynä on falunpunainen. Kaikki pitää olla just eikä melkein samaa sävyä! Uusista laatikoista puuttuvat vielä valkoiset karmit, jollaiset ensimmäisessä on.



Pääsin vihdoin istuttamaan jo ihan liian pitkiksi kasvaneet härkäpavut. Virittelin Mauron kanssa pavuille verkkoja tueksi, joihin ne voi sitoa, kun ne tästä istutusrupeamasta vähän virkoavat.

Raparperit näyttäisivät rehottavan nyt kolmantena vuonna aiempaa paremmin.

Jatkoin myös syksyllä aloitettua rantavajan maalausta, kun purkki tuli kerran avattua. Maalaamista on kiva tehdä pikku hiljaa, eli kakkein parasta se on ajanvietepuuhana ilman sen suurempaa paniikkia. Valmistuu sitten kun valmistuu. 

Nokkoset ovat juuri nyt parhaimmillaan! 

Vähän hankalia tosin poimittavaksi, kun ovat vielä niin pieniä; ruoho on melkeinpä korkeampaa. Keräsin kuitenkin ämpärillisen kuivuriin sen lisäksi, että teimme ensimmäiset nokkoskeitot. Ämpärillinen mahtui kuivattuna kahteen pieneen peltipurkkiin. 

Ja jatkuva ärsytyksen aiheeni, arghh, loputtomat lautakasat! Nyt on suurempi rakentaminen rannassa loppu - mihin ihmeeseen nämä hukataan??! Tuntuu, että uutta kasaa vaan tulee ja tulee...

Mikko aloitti jostain päästä kasojen perkauksen ja laulatti moottorisahaa.

Kaikenlaisia pinoja sitä vaan kertyy odottamaan pois kerääjäänsä tai polttajaa...

No, vihreys ja kukkien loisto saa kaiken näyttämään kauniilta, kauniimmalta kuin onkaan ;)

Ihastuttavaa viikkkoa siis toivottelee,

Äitienpäivätervehdys

Työmatkat lennättävät minua usein näin keväisin sinne tänne ja siksi joudun pakostakin pitämään vähän taukoa blogista ja muista arkipuuhistamme. Tilanne jatkuu vielä parisen viikkoa, mutta hyväksyttävä on, että joskus ne työt vaan menevät muun edelle. Lohduttaudun sillä, että kesälomani sen sijaan tulee olemaan tänä vuonna poikkeuksellisen pitkä aiempien pitämättömien takia - jee, sitä odotellessa!

Tänään kuitenkin sain herätä äitienpäivään perheen parista ja minulle tarjoiltiin aivan ihana Mikon ja poikien järjestämä kakku-croissant-valkovuokkoaamiainen. Maurokin oli ihan innostunut valkovuokkojen keruusta ja hieroi metsässä itsensä jonkun eläimen p---aan. Että tämmöinen iloinen aamutervehdys häneltä näin juhlapäivän aamukahvien kunniaksi! :)).

Idurin kukkapenkistä on muuten noussut iloinen yllätys: säilöin koko viime kesän jääkaapissa edelliskevään ruukkuhelmilijojen sipuleita ja istutin ne syksyllä maahan. En tosiaan olisi uskonut, että onnistuin, mutta ta-daa!:

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille, lapsille, puolisoille ja isovanhemmille!