maanantai 6. tammikuuta 2020

Metsäkylvyssä



Ai ai, taas sai hymähdellä pienessä ylemmyydentunnossa, kun luin, että japanissa metsäkylpyjä määrätään potilaille lääkärin toimesta tasapainottamaan kaupunkielämää - tavoitteena pulssin, verenpaineen ja stressihormonin lasku (tutkittua tietoa metsän vaikutuksista). Metsäkylpy tarkoittaa, että "koko metsän ilmapiiri sisäistetään kaikilla aisteilla". Kuulemma jo näkymä luontoon vähentää stressitasoja, luonnon äänten kuulemisesta puhumattakaan ja mitä pidempi on altistumisaika, sen parempia ovat fysiologiset tulokset :) (lähde: Biohakkerin käsikirja). Tällaista lääkettä meillä on saatavana ilmaiseksi! Ja useimmille lääkettä annostellaan ihan automaattisesti, kun Suomessa on melkeinpä vaikea välttää kohtaamasta luontoa.



No, meille suomalaisille luonto ja metsä ovat itsestäänselvyys. Vaikka nykyisessä kiivastahtisessa elämänmenossa ei ehkä voi sanoa, että metsässä oleilu olisi kuitenkaan ihan itsestäänselvää. Täytyyhän sitä osata arvostaa ja siihen raivata tilaisuus. En kylläkään jättäisi itse käyttämättä mahdollisuutta samoilla metsässä tasaisin väliajoin. Kaipaan metsään, kun edellisestä kerrasta on liian pitkä aika. Mieletön etuoikeus se kuitenkin on, että mistä tahansa pääsee Suomessa helposti metsään, jopa pääkaupungin ydinkeskustasta. Itse arvostan metsää korkealle, koska ilman tutkimustietoakin sen huomaa, kuinka tehokas latautumispaikka se on.



Koska viikonloppuna emme kovan tuulen takia edelleenkään päässeet polttamaan niitä raivostuttavia jätelautakasoja tontilla, jäi hyvin aikaa lähteä kameran kanssa metsään. Tällä kertaa kuljin ihan vaan omassa metsässä ja yritin havainnoida yksityiskohtia miettien, olenkohan nähnyt tätä puuta aiemmin, entä tuota kumpua. Omalla tontillamme oleva metsä on aika pieni metsäksi, mutta riittävän suuri kuitenkin, että kun sen koluaa läpikotaisin, saa ihan ok lenkin aikaiseksi - kiitos korkeuserojen, jonka takia juuri tykkäänkin pikku metsästämme kovasti. 



Ja häh, mitä tuli vastaan tammikuisessa saariston metsässä?


Vastaan tuli myös oma kasvikompostini, jonka käänsin, kun kerran kohdalle osuin.


Juomatauko rannassa, jossa kasvaa komeita honkia. 



Mauro saa aina tuplalenkin, jos eksymme Mikon kanssa toisistamme jomman kumman jäädessä kuhnaamaan jonkun nyppylän kuvauksen takia. Silloin Mauro juoksee meidän kummankin reitin väliä ja pitää silmällä, missä kumpainenkin meistä liikkuu :).



Tontillamme kasvaa todella paljon katajia. Se onkin lempihavupuuni, joten aivan ihanaa, että sitä on luonnonvaraisena täällä niin paljon. Katajat ovat saaneet myös lisää kasvutilaa siellä, missä olemme harventaneet muita puita. Talon ympäriltä tullaan harventamaan tulevina vuosina villiintynyttä risukkoa ja kuusikkoa, joten tavoitteeni on kasvattaa katajien määrää myös talon läheisyydessä.


Hyvät kylvyt oli!

Terveisin,








Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...