lauantai 30. heinäkuuta 2016

Venevajan ovet ja vähän vinttiä


Yksi pieni askare jäi viime kesänä toteuttamatta ja nyt päätettiin se eräänä iltana aloittaa, vaikka päätyömme onkin tällä hetkellä suolavajan kunnostus. Yksi homma kun kyllästyttää, aina löytyy jotain korvaavaa.

Venevajan kolme oviaukkoa ovat ammottaneet vuoden päivät avoinna, mutta siihen saatiin muutos, eli syksyn tuulissa tavarat pysynevät vajassa nyt hieman paremmin paikoillaan. Mikko nikkaroi ovet ja minä sekoittelin maalin ja pääsin taas lempihommaani. Maalin sekoitin tervasta, vernissasta ja tilalta peräisin olevasta kimrööki-pigmentistä.



Mikko vaimeasti yritti käynnistää keskustelua ovien mahdollisesta muusta väristä, mutta minä olin jo aikaa päättänyt, että ovet pitää olla tervatut ja mustat, kuten täällä on ennenkin ollut, ja koska kattokin on musta. Värikeskustelu typistyi siten yhteen pohdiskelevaan lauseeseen ja yhteen hyvin painaavaan vasta-argumenttiin. Mikko ehti olla sitä mieltä, että ovista tuli synkeänmustat, mutta minusta musta on tyylikäs ja ryhdikäs väri tässä yhteydessä ja äkkiäkös nuo tässä meren äärellä ja auringon alla haalistuvat. Luulen, että hänkin on näin muutaman päivän jälkeen erittäin tyytyväinen.





Käväisimme myös kaupoilla hakemassa oviin saranat ja Mikko maalasi ne ruostesuojalla, mikä suolaisen ilman vuoksi on must. Suojauksen päälle voisi laittaa vielä tumman maalin, mutta päätimme jättää saranat punaruskeiksi. Ne voi myöhemmin maalata, mutta ihan kivoilta ne minusta näin näyttävät.


Vintilläkin on saatu sisustuksen puolesta valmista ja sinne on ollut jo kiva majoittaa niin pojat kavereineen kuin isovanhemmatkin vuoron perään. Olen ymmärtänyt, että asukkaat ovat viihtyneet erittäin hyvin! Viimeisenä nostimme huoneeseen päätalosta peräisin olevan daybedin, jonka vuosi sitten verhoilin. Se sopiikin tuonne ihan täydellisesti. 



Katsotaan, missä vaiheessa ehdin raportoida suolavajan etenemisestä, mutta sitäkin on edistetty melkein joka päivä pienissä askelissa. Nyt on rästissä eniten muiden blogien seuraaminen, mutta sen ehtii päivätöiden alkaessa paikata :)

Aurinkoista kesäpäivän jatkoa!



TallennaTallenna

torstai 28. heinäkuuta 2016

Kesäkuulumisia Talo&Koti -lehdestä


Heinäkuu on melkein lopuillaan, mutta vielä ehdin "mainostaa" tämän kuun lehtijuttua, jonka iki-ihana Unelmien Talo&Koti -lehti kävi tekemässä kesäisessä Villa Idurissa. Mikä parasta, sain huippuihania kuvia omaan kotialbumiin muistoksi. Lehtijutussa olikin enemmän sisä- ja pihapiirikuvia, mutta kun itse yleensä en pääse omiin kuviini, oli nyt kiva saada todisteita myös siitä, että MINÄKIN olen täällä :)).


Juuri nyt on ihan samalaiset kuumat kesäpäivät täällä käynnissä, joten lehtijutun tunnelma ja nämä neljä kuvaa muistuttavat tuosta kivasta, leppoisasta päivästä Juniorin, Mauron, lammaskatraan ja toimittaja Hanna Sandströmin sekä kuvaaja Satu Nyströmin kanssa!



Aurinkoista loppukuuta ja kiitos kaikille jutusta palautetta antaneille edellisissä päivityksissä, Instagramissa ja sähköpostissa!


sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Suolavajasta löytynyttä


Niin ne vaan päivät vierivät enkä näköjään ennätä tänne kaikkea kivaa jokaiselta päivältä kirjoitella, mutta nyt vihdoinkin viimeksi lupaamaani aiheeseen: Lajittelimme pienen suolavajan sisällön. Lopputuloksena oli viisi jätesäkillistä roinaa ja hieman poltettavia jätteitä. Talteen otimme tietysti kaikki tilan elinkeinoon liittyneet tarpeistot. En tajunnutkaan, että noita vanhoja verkkojakin vajassa oli vielä niin paljon säilössä. Niitä meillä on entuudestaan ollut käytössä ja koristeena ihan riittävästi. Ja nyt on siis hieman lisää :).




Vajassa oli purnukoita, tervattuja köysiä ja sen sellaista. Perällä oli iso kasa vanhoja puulaatikoita sekä hieno tynnyri, joka otettiin nyt esiin ensimmäistä kertaa ja vietiin toistaiseksi venevajaan säilöön. Tynnyri on yhtä nukkaantunut suolasta kuin puretut ulkolaudat, joten tämä lienee viimeisiä tilaisuuksia pelastaa sekin.



Pari vanhaa säkkiä löytyi myös. Toisessa on hieno ankkurilogo ja Portugalin Faron tekstistanssaukset. Näiden lisäksi tilalla on muutamia kiinnostavia vanhoja laatikoita ja tuotepakkauksia, jotka logojensa mukaan ovat tästä näkövinkkelistä käsin peräisin aika eksoottisista paikoista. Ja tavallaan niissä tuodut tuotteet ovat päätyneet aika eksoottiseen paikkaan lähtöpisteestään. Hauska ajatus.

Hirsityöt on vajassa saatu valmiiksi. Eiköhän rakennus siinä seiso taas tulevat 50 vuotta, ellei pidempäänkin :). Seuraavaksi on vuorossa koolausten teko ja sitten laudoitus. Pääsisinpä jo pian maalaamaan seiniä! Teimme yhtenä päivänä retken Hankoon ja haimme vajaa varten pönikän hyväksi havaitsemaamme Hangon värin punamultaa.

Puran odotustani mustikkametsällä. 
Siitä iloiten,



torstai 7. heinäkuuta 2016

Suolavajan tilannekartoitus



Kiitos kaikille edelliseen viestiini kommentoineille! Pahoittelut, että pääsin vastaamaan viesteihin vasta liian pitkän ajan päästä - itselleni epätyypillisesti. Olipa kiinnostavia kommentteja! Nyt olen vain nauttinut ulkoilmaelämästä tai uppoutunut kirjoihin eikä ole tehnyt mieli liiemmälti avata laitteita. Toinen syy on ajoittainen huono nettiyhteys :(, mikä tekee tästäkin päivityksestä pientä tuskaa.

Tällä välin pihamme on joutunut yllä olevaan kaaokseen ja välissä ehti olla jo pahempikin! Jos oikein positiivisesti haluaa ajatella, piha kertoo siitä, että täällä tehdään töitä. It gets worse before it'll get better. Tähän viisauteen olen ennenkin takertunut ja se olkoon mottoni nyt ja aina, niin kestän ajoittaisen epäsiisteyden. Ja Mikko ehti jo kuljettaa sikin sokin olevat purkulaudat tästä vajan ympäriltä pois, joten kyllä se siitä.

Pienen rantavajan, tai suolavajan, joksi sitä kutsumme, ulkolaudoitus on siis purettu kokonaan, rakenteet tutkittu ja tavarat sisällä lajiteltu. Oli sekin oma urakkansa, vaikka näinkin pieni vaja on kyseessä. Kaikenlaista omaa ja edellisten asukkaiden tarpeistoa oli ehtinyt vajaan kasaantua, mutta niistä lisää seuraavassa postauskessa. Nyt paljastuneisiin rakenteisiin.

Tässä lähtötilanne, eli suolan pehmentämät seinälaudat. Rakennus ei ole näinä vuosina hivellyt esteettistä silmäämme, mutta uskon, että tästä tulee hyvä ja työ on suht helppo.


Valtaosin tavaroista tyhjennetty vaja tutkittiin. Hirsirakenteet ovat rinteen puolista seinustaa lukuunottamatta oikein hyvät ja perustukset pitävät. Lankkulattia on nukkaantunut suolasta, mutta se on edelleen tukeva eikä siten vaadi toimenpiteitä. Ja katto, ah, se on kunnossa ja uudempi peltivuoraus pelastanut vajan lahoamiselta, vaikken tuohon aaltopeltiin niin ihastunut olekaan. 






Mutta mutta, peräseinän vierustalle on kertynyt maa-ainesta ja lehtijätettä vuosikymmenen ajalta, joten ikävä kyllä yksi kulma ei ole enää lainkaan kantava… koska sitä ei ole enää olemassa… Ei se juurakoiden kitkeminen sitä kaikkein hauskinta hommaa ole, mutta kyllä tämäkin ongelma tulee korjattua. Työtä se vaan on.  

Maata pitää vajan ympäriltä kuokkia ja kärrätä aikalailla. 

Olemme suunnitelleet tyrnipensaiden istuttamista, joten yritän nähdä vajan maa-aineksen siirtämisessä hyviä puolia: saan tuleviin istutuksiin valmista multaa, jota täällä muutoin on niukalti. Teinkin jo paria tyrnipensasta varten pengerrykset rinteeseen ja kärräsin maata niihin.



Idurissa työt, eli omituinen tapamme pitää lomaa, jatkuvat! :). 

P.S. Tunnustan, että kun aurinko paistaa, otamme laiturilla aurinkoa ja nautimme kesäiset drinkit.

Kesäterveisin,



TallennaTallenna
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...