Venevajan kolme oviaukkoa ovat ammottaneet vuoden päivät avoinna, mutta siihen saatiin muutos, eli syksyn tuulissa tavarat pysynevät vajassa nyt hieman paremmin paikoillaan. Mikko nikkaroi ovet ja minä sekoittelin maalin ja pääsin taas lempihommaani. Maalin sekoitin tervasta, vernissasta ja tilalta peräisin olevasta kimrööki-pigmentistä.
Mikko vaimeasti yritti käynnistää keskustelua ovien mahdollisesta muusta väristä, mutta minä olin jo aikaa päättänyt, että ovet pitää olla tervatut ja mustat, kuten täällä on ennenkin ollut, ja koska kattokin on musta. Värikeskustelu typistyi siten yhteen pohdiskelevaan lauseeseen ja yhteen hyvin painaavaan vasta-argumenttiin. Mikko ehti olla sitä mieltä, että ovista tuli synkeänmustat, mutta minusta musta on tyylikäs ja ryhdikäs väri tässä yhteydessä ja äkkiäkös nuo tässä meren äärellä ja auringon alla haalistuvat. Luulen, että hänkin on näin muutaman päivän jälkeen erittäin tyytyväinen.
Käväisimme myös kaupoilla hakemassa oviin saranat ja Mikko maalasi ne ruostesuojalla, mikä suolaisen ilman vuoksi on must. Suojauksen päälle voisi laittaa vielä tumman maalin, mutta päätimme jättää saranat punaruskeiksi. Ne voi myöhemmin maalata, mutta ihan kivoilta ne minusta näin näyttävät.
Vintilläkin on saatu sisustuksen puolesta valmista ja sinne on ollut jo kiva majoittaa niin pojat kavereineen kuin isovanhemmatkin vuoron perään. Olen ymmärtänyt, että asukkaat ovat viihtyneet erittäin hyvin! Viimeisenä nostimme huoneeseen päätalosta peräisin olevan daybedin, jonka vuosi sitten verhoilin. Se sopiikin tuonne ihan täydellisesti.
Katsotaan, missä vaiheessa ehdin raportoida suolavajan etenemisestä, mutta sitäkin on edistetty melkein joka päivä pienissä askelissa. Nyt on rästissä eniten muiden blogien seuraaminen, mutta sen ehtii päivätöiden alkaessa paikata :)
