Valoisaa vuodenvaihdetta!

Tänä vuonna nautimme talvesta, rauhoittavista lomapäivistä, yhdessäolosta ja ulkoilusta. 

Valoisaa joulun ja vuodenvaihteen aikaa Villa Idurista! 

Toivottelee, 

Talon kivijalan maalaus

Teimme talolla juhannustaikoja, joiden ansiosta sen ulkomuoto koheni melkoisella tavalla ;). Serkkuni tuli juhannustalkoisiin, ja muun muassa kivijalan maalaus oli yksi tärkeimmistä talkootöistä tällä kertaa. Kivijalka maalattiin Yki-sokkelimaalilla, josta luin suosituksen jo vuosia sitten "Pelastetaan vanhat talot" fb-ryhmästä. Sävyn mietintä kuitenkin otti muutaman vuoden, kunnes nyt päädyimme Mikon kanssa yhteistuumin tumman ruskeanharmaaseen sävyyn. Sää suosi maalaajia.

Ennen ja jälkeen -kuvat kertovat muodonmuutoksesta parhaiten. Tässä siis pari kuvaa lähtötilanteesta. Leikkasimme heinät pois ja kaivoimme ylimääräistä maata kivijalan edustalta. 

Maalauksen lisäksi pesimme parissa vuodessa sammaloituneen ja pölyyntyneen tippalistan. 

Tältä lopputulos näyttää:

Taloon tuli selvästi ryhtiä - olen oikein tyytyväinen sen kasvojenkohotukseen,

tuumailee,

Talven taikaa

Päätimme hyödyntää upean aurinkoisen talviviikonlopun ja lähteä patikoimaan saareen, kun meri on ollut nyt riittävän kauan aikaa jäässä. Toivottavasti jäät pysyvät vielä jonkin aikaa - niin ihanaa, hiljaista ja kaunista oli, että toivottavasti voidaan ottaa uusiksi ensi viikonloppuna!

Kuvat kertovat tällä kertaa tunnelmat paremmin kuin sanat. Arvatenkin kamerat räpsyivät :).

Ja tietysti tilakierros tehtiin ja todettiin kaiken olevan kunnossa - veneen pressu mukaan lukien ;). 

Kauniita talvipäiviä sinne kaikille!

Kirkkain mielin,

Tuvan tapetti

Kuvista arvannette, että olen onnesta soikeana. Ensimmäinen huone on tapetoitu! 

Valitsemamme Duron perinnemalleihin pohjautuva paperitapetti, "Lovisa vit", on juuri sellainen kuin mielessäni olen tuvan nähnyt. Se on mielestäni hieman hassu ja ylenpalttinen, mutta tapetin valkoinen, sininen ja harmaa -yhdistelmä mahdollistaa hyvin mitkä tahansa värikkäät matot ja muut pinnat, joita voidaan valita myöhemmin ajan kanssa. Tapetin valkoinen pohja on mielestäni kaunis: ei kovan teollisen valkoinen, vaan hieman elävä. 

Kuvioiden kohdistaminen oli aavistuksen haastavaa, muttei ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jos tarkkaan katsoo, huomaa, että joka toinen kukkakuvio on erilainen, joten vähän piti tarkkailla saumakohtia, että on liittämässä kuvioon oikean kuvion jatketta. No, hyvin selvisimme elämämme ensimmäisestä paperitapetoinnista Mikon kanssa vinoista seinistä huolimatta. Jos joku kuvio nyt vähän heittää, se olkoon muistona tästä yhteisestä työvaiheesta :). 

En hyppisi näin kovasti onnesta, ellei tämä vaihe olisi ollut haavekuvina mielessäni jo kahdeksan vuotta. Että olen odottanut tätä! Nyt myös odottelen, että posti toisi tilaamiani tapettimalleja seuraaviin huoneisiin. Niiden valitsemisen olen tarkoituksella halunnut siirtää siihen, että pääsemme näkemään yhden valmiin huoneen, johon suhteuttaa sitten seuraavia. 

Sain myös pohjamaalattua noin puolet puolipaneeleista. Lisäksi viikonloppuamme tuli ilahduttamaan nuoriso-osasto ystävineen sekä Mikon vanhemmat. Ihanaa yhdessäoloa. 

Tuuli on tänä viikonloppuna osunut meidän suuntaan poikkeuksellisen kovana. Se on muistuttanut osaltaan, että kylläpä on upeaa saada talo lähitulevaisuudessa asuinkäyttöön. Nyt on ainakin hyvä meininki tekemisessä. 

Flow'ssa,

Koristelistoja sahalta

Olemme siirtyneet työstämään talon seinäpintoja, kun kattojen maalaus tuli valmiiksi. Ihmeellistä! Levytys, mikä on meille ihan uutta, näytti lähtevän käyntiin vaivattomasti. Päädyimme hengittävään huokolevyyn. Se soveltuu talvisin kylmänä pidettävään taloon ja mahdollistaa tapetoinnin. 

Selvittelimme, mistä tuvan puolipanelointiin tulevat helmiponttipaneelit sekä jalka-, ikkuna- ja kattolistat saadaan. Tänään kävimme Karjalohjalla sijaitsevalla, sata vuotta vanhalla Enäjärven sahalla, jota puualan ammattilaistuttavamme meille suositteli. 

Meillä oli käynnillä mukana omia mallikappaleita talosta löytyneistä koristelistoista. Kymmenet, ellei sadat erilaiset profiilit, joita heiltä löytyi, osoittivat, että olemme tulleet oikeaan paikkaan ja valikoimasta löytyy meille alkuperäisiä vastaavat. Niinpä vakuutuimme, että täällä tiedetään kaikki tarpeellinen koristelistoista ja ilmoittauduimme jossain määrin pitkäkestoisiksi asiakkaiksi :).

Satavuotias bisnes oli ihailtavan leppoisaa - kuin olisi siirtynyt ajassa taakse päin. Voi tietysti olla, että näin perjantaina oli jo viikon työt paketissa ja verkkainen jutustelu oli mahdollista. Toivon ainakin, että heillä on sopivan kiireistäkin joskus :).

Teimme jo ensimmäisen tilauksenkin helmiponttipaneeleista, jotka sahataan valmiiksi oikeaan mittaan tuvan puolipanelointia varten. Jippii! Olen vähän ennalta pelännyt, että koristelistojen teettäminen tulee olemaan kallis kakku, mutta mitä nyt ynnäilimme tilaamaamme paneelimäärää, vaikuttaisi tavara olevan varsin kohtuullisen hintaista verrattuna rautakauppojen paneeleihin ja listoihin. Olin ajatellut, että käsityönä tehdyt maksaisivat enemmän, mutta ei, eli hyvä näin! 

Mukaan valitsimme myös muutamia mallipaloja katto- ja jalkalistoista sekä ovien ja ikkunoiden koristelistoja, joista voimme tehdä päätökset myöhemmin. 

Aurinkoa viikonloppuun, toivottelee, 

Katot voiton puolella

Sisäkattojen työstöön kuuluu sekä huonoa että hyvää. Koneellinen hionta, josta kerroin viimeksi, ei sittenkään ollut hyvä ratkaisu, eli jo alunperin huonoimman näköinen tuvan katto, on edelleen huonoimman näköinen, vaikka sen hionnassa nähtiin iso vaiva. Hionta teki pienenpieniä jälkiä puuhun, joten kun tuvan katto on nyt maalattu 3 kertaa, se on toki puhdas ja siinä mielessä parempi kuin ennen, mutta epätasainen. Sitä se oli toki ennen hiontaakin, mutta eri syystä. Hionta oli siis jälkikäteen todettuna ehkä virhe, mutta eipä sitä tiedä tietenkään, kuinka pahalta katto olisi näyttänyt ilman hiontaa... Aion maalata tuvan katon vielä neljännen kerran. 

No, muita huoneita ei sitten lainkaan lähdetty hiomaan, koska niissä vanha maali ei ollut ihan niin paakkuista. "Tulee mitä tulee", ajattelimme. Teimme niihin vain maalipesun ekoaine Biocombilla, jota ei tarvitse pestä pois, kuten tavanomaisia maalipesuaineita. Kaksi kamaria ja eteinen on nyt maalattu kahteen kertaan. 

Katoissa on kaikenlaisia jälkiä ja koloja, mutta nyt mennään näillä. Jos haluaa säästää vanhat paneelit, ei niistä uuden näköisiä toki tule. Ehkä tarkastelemme kattoja sitten uusin silmin, kun kaikki muukin huoneissa on valmista: häiritsevätkö jäljet ja kolot vai luoko se juuri hyvää tunnelmaa vanhaan taloon. Uskon, että tulemme olemaan ihan tyytyväisiä. 

Yllä on kuva kamarin katosta. Nyt tuli otettua niin huonot kuvat, että on turha laittaa niitä tähän kuvitukseksi yhtään enempää kuin on pakko. 

Summa summarum, koko talon sisäkatot ovat enää viimeisiä kerroksia vailla, eli saamme homman varmasti alkavalla viikolla valmiiksi. Nyt on sitten kummallakin pariskunnasta niska jäykkänä, mutta olen yllättynyt, miten nopeasti ja vaivattomasti itse maalaaminen on kuitenkin sujunut. 

Maaliksi valikoitui muoviton perinnemaali, Virtasen kattomaali, jossa sideaineena on käytetty pellavaöljyä ja muita luonnonöljyjä. Talossa on ollut jo pitkään ihanan raikas tuoksu ja luonnonmukainen maali vain lisää sitä. 

Raikasta viikkoa, toivottelee, 

Jaksaa jaksaa

Talossa on purettu nyt viimeiset seinissä olleet lastulevyt ja vanhat tapettikerrokset, eli tuvassa oli vielä tältä osin purkutyötä jäljellä. Purkaminen on maailman ärsyttävintä hommaa, kun se vaan jatkuu ja jatkuu. Mehän aloitimme sen talossa jo 9 vuotta sitten, hyvänen aika sentään! Jos joku osoittaa vielä yhdenkin kohdan, mitä pitää purkaa, sanon, että pidä tunkkisi.

Olen jo aiemmin vilauttanut tätä tuvassa ollutta alkuperäistä tapettia, jonka päälle on vuosikymmenten aikana liisteröity useita muita "muodikkaita" tapetteja. Olen käynyt kaikki saatavilla olevat paperitapettivaihtoehdot ulkomaita myöten läpi ja ikävä kyllä mitään sen kaltaista ei ole saatavilla. Tuo syvän sininen... 

Tapetti kertoi meille oleellisen asian talon alkuperäisestä sisustuksesta: Tapetti on ollut vain tuvan seinien yläosassa, alkaen noin 130 cm:n korkeudesta ylöspäin. Näin ollen tuvan seinien alaosia lienee peittänyt panelointi. En tiedä, olisinko ilman tätä löydöstä keksinyt edes pohtia puolipanelointia tupaan, mutta nyt olemme päätyneet toteuttamaan sen. 

Säästin muutaman levyn tapettia, josko parhaasta kohdasta tekisi vaikka taulun muistoksi seinälle. 

Katon rajassa kattolistaa vasten on ollut aivan ihana tapetin kanssa sointuva boordi, joka oli niin ohuesta paperista, että se oli täysin umpikiinni päälle liisteröidyissä uudemmissa tapeteissa. Pari pientä palaa sain talteen.

Ainiin, väitin yllä purkamista maailman ärsyttävimmäksi hommaksi. On vieläkin ärsyttävämpi homma olemassa, ja siksi kyseinen työvaihe etenee niin pahuksen hitaasti. Kattojen maalauskaan ei ole likimain niin kamalaa kuin vanhan maalin hionta katosta. Mikko on saanut työstettyä noin viikossa yhden huoneen. Säälin häntä ja omat voimani eivät riitä siihen alkuunkaan. No, positiivista on, että pian pääsee sentään jo maalaamaan yhtä huonetta ja että eteisen katto on maalamaton. Katsotaan, kääntyykö herralla vielä kesäloman jälkeen pää, kun päivätyöt alkavat :).

Totesimme erilaisten menetelmien testauksen ja useiden saamiemme vinkkien jälkeen, että koneellinen hionta on ainoa vaihtoehto tähän kattoon, joka on täynnä niin kovia paakkuja ja epätasaisuuksia, ettei mikään maalinpoisto, maalipesu, soodapesu tai skrapa (puhumattakaan pelkästä käsi ja hiekkapaperi -menetelmästä) siihen tehoa. 

Pölisevää kesän jatkoa, toivottelee,

Töitä talolla - ja terapiadialogeja

Päätalon työt etenevät hitaanlaisesti, mutta suunta on joka tapauksessa oikea. Lattia tuli valmiiksi, joten isoista kohteista - lattia, katto ja seinät - 1/3 on valmiina, wuhuu. Lattian käsittelyvaihtoehdot ovat yhä pohdinnassa. Nyt se suojattiin kauttaaltaan katon työstöä varten. 

Kattohan se onkin vasta viheliäinen työvaihe, kuten kuvasta näkyy! Käsipelillä ei kovaan maaliin saa minkäänlaista karheutta ja koneellisesti homma ottaa niin voimien päälle, että itselläni ei ole tuohon vaiheeseen mitään asiaa. Mikkokin pystyy tekemään sitä vain muutaman metrin kerrallaan. 

Aloitin sen sijaan vähän helpommat maalinpoistohommat työstämällä ovia ja karmeja. Parissa ovessa on paksut paakkuiset vanhat maalikerrokset, joten kuumailmapuhallin osoittautui parhaaksi työkaluksi. Ihana mintunvihreä tuli yhdestä ovesta esiin. Se onkin ollut tämän paikan yleisin alkuperäinen sävy.

Alla oleva ovi tuli valmiiksi toiselta puolelta ja siihen riitti pelkkä skrapa ja hiekkapaperi. Ovia on yhteensä kolme ja sain tehtyä noin kolmanneksen työstä. Tämä on mielestäni ihan mukavaa kesäpuuhaa, jos vain on hyvä sää. Ovia en ajatellut hetimiten maalata, vaan niidenkin pintakäsittelyn voi päättää vasta sitten, kun lattioiden, listojen ja paneelien sävyt on tiedossa. 

Seuraavaksi esittelen pihapiirimme uuden pysyvän eläintarhan, joka sinne on muodostunut eittämättä Mauron poismenon jälkeen. 

En ole kaikilta osin siitä niin ilahtunut, koska esimerkiksi hanhet sotkevat koko niityn jätöksillään. 

Koskaan aiemmin joutsenet eivät ole uskaltautuneet pentueineen metrin päähän. Tässä kyllä emo sähisi. Aluksi poikasia oli 6, viikon päästä 5 ja nyt enää 1. Niiden kanta pysyy luontaisesti tasapainossa, jos vertaa hanhiin, joilla on jo toinen poikue menossa tänä kesänä eikä siis luonnollisia vihollisia ole - kun nyt yksi lintukoirakin on vähemmän.

Mauro on mielessämme ja puheissamme yhä joka päivä - surun työstäminen etenee yhtä hitaasti kuin remontti ;). Pienet, päivittäiset Mauroon liittyvät tokaisut helpottavat hiukan. Siltä osin kuin niitä kaikkia edes muistan, kirjaan jotain tähän loppukevennyksenä. 

***

- Kyllä nyt tarvittais tähän yks lintukoira pihaan! Noi hanhet on täysin vallanneet ton niityn eikä ne tottele mua!

- Ajattele, et ne on Mauron kavereita.

- Joo, Mauron ehkä, mut nuori vizsla ei pitäis niitä kavereinaan. 

***

- Ainiin Mikko, nythän sä voit ottaa niitä kanoja, mitä oot aina halunnut, kun Mauroa ei enää oo!

- Ei se oo sama asia

- Aijaa.

***

Luemme HS:n artikkelia häiriökoirista:

- Maurokin rähisi hihnassa, se vietäis kyllä nyt heti häiriökoirakouluun

- Harmi, kun havahduttiin nyt tähän. Se on nyt myöhäistä.

***

Lidlissä:

- Hei kato, koiran makuualusta aurinkovarjolla, vaan 24,90€

- Kyl toi oltais ostettu, jos olis koira

- Näin on. 

- ...ainoo vaan, et Mauro ei olis kyllä suostunut menemään tommosen varjon alle 

- Ja toihan on sivuilta auki. Eihän Suomessa edes paista aurinko suoraan ylhäältä vaan sivuilta. 

- Suunniteltu Etelä-Euroopan koirille.

- Noni, onpa harmi, olis jäänyt ostamatta sitten.

***

- Mikkooo! Voiks nää sun risat lenkkarit heittää jo pois?

- Hmmm... ei kato, mä oon niin paljon käynyt näillä Mauron kans...

- Mikko, Mauron henki ei asu näis risoissa kengissä!

- Okei sitte.

***

- Eikö tänne nyt kuitenkin sopis hyvin semmonen lilla valpen?

- Ei, tää on niin vaarallinen paikka pennulle, kaikenlaisia metsän vaaroja...

- Niin, totta. 

***

- Kyllä sä oot niin hienosti tehnyt hommia täällä ja ihan vahtimatta, kyllä Mauro olis susta nyt ylpeä ;)

- Juu, kiva. Ja kiva, et sä oot ruvennu vahtimaan mua. 

*** 

P.S. Lähdemme huomenna pienelle purjehduslomalle. 

Kyllä tämä tästä :), 

tuumii,