Kylläpä oli pitkällinen talvijakso - hei taas kaikille! Pääsimme vasta vappuviikonloppuna ensimmäistä kertaa saareen. Talvitauosta tuli pisin ikinä, kun talvi alkoi aivan yhtäkkiä viime vuoden marraskuussa. Joinain vuosina poissaolomme on kestänyt vain muutaman viikon, eli vuosissa on huikeita eroja.
Kevät ei ole vielä saapunut saareen. Omien muistiinpanojeni mukaan kevät on noin yhden kuukauden verran myöhässä.
Uusi perheenjäsenemme, 3,5-kuukautinen Orion, pääsi tutustumaan saariolosuhteisiin ja seurailemaan tavanomaisia kevätpuuhia, kuten risusavottaa, veneen vesillelaskua ja nurkkien siivousta. Mieltä ilahdutti seurata koiran luonnollista asettautumista! Se hyppi ja pomppi, ravasi ja raivasi, hyöri ja pyöri - ja simahti vähän väliä nukkumaan pennun unta. On hienoa, että se sopeutuu niin luonnollisesti tänne. Kysyinkin siltä, että onko Mauron henki asettunut suhun, kun olet ihan kuin olisit ollut täällä aiemminkin. Orion katsoi poispäin eikä halunnut tunnustaa :). Mauron paikka sydämessäni on edelleen iso ja ammottava. Nyt vielä vähän tuntuu oudolta, että on Mauron kaltainen pentu talossa, mutta kuitenkin eri tyyppi. Aika näyttää, minkälainen yhteys meille syntyy. Nyt voi toki jo sanoa, että ilon hetkiä on päiviin mahtunut.
Risusavotan ohessa nautimme vappupäivän lounaan laiturilla. Oli paikoitellen ihanan lämmintä.
Talvi oli meille paitsi pituutensa, myös vaurioiden näkökulmasta poikkeuksellinen. Lahti on tosi suojaisa ahtojäiden suhteen, mutta jää oli kuitenkin moukaroinut venevajan laiturirakenteita :(. Ilmeisesti nämä tuhot ovat vielä itse korjattavissa. Aina tulee uutta hommaa!
Tästä se kausi taas käynnistyy. Yritämme jonkin verran päästä olemaan täällä nyt toukokuussa etätöitä tehden ja siinä sivussa pieniä tilan hommia aloitellen.
Vihreämpää kevättä odotellessa,
