torstai 29. kesäkuuta 2017

Uimalaituri

Juhannuksen jälkeen olen ehtinyt hermostua sateeseen ja kylmyyteen, mutta myös ihastellut täysillä kukkaan puhjenneita juhannusruusuja.




Toimin myös kannustusjoukoissa, kun esikoinen pikkuveljensä avustuksella päätti ryhtyä rakentamaan uimalaituria kyllästyttyään useamman päivän joutenoloon. Kuulin välillä suupielestä mutinaa, että "vitsit, kun äiti on tossa vieressä, niin kaiken pitää mennä ihan suoraan". Hee, hyvin kasvaneet pojat - enää ei tarvitse sanoa ja ohjeistaa mitenkään, kun tietävät sanomattakin :).



Olimme Mikon kanssa skeptisiä, kun pojat lähtivät tekemään uimalaituria ihan perusteellisemman kautta: porapaalut merenpohjaan ja kaikki... mahtaako se ollenkaan onnistua... mutinaa&päänpyörittelyä.



Vesi on poikkeuksellisen korkealla, joten vaikka laiturille astutaan juuri nyt rantaveden kautta, se ei tule olemaan tilanne oikean kesän alkaessa.



Kun laituri oli valmistunut, Mikko tuli Wärtsilän rooliasussa ihastelemaan ja ihmettelemään lopputulosta.



Minä sen sijaan ihailen esikoisen kykyä tarttua hommaan kuin hommaan. Kannusti nuoremmankin jaksamaan loppuun asti :). Missä vaiheessa hänestä tulikin noin iso, aikuinen? Huomenna nimittäin virallisesti täysi-ikäinen ♥.



Juu-u, kyllä se kestää.



Se on sitten vissiin meikäläisellä uimatikkaiden teko seuraavaksi edessä.


Onnittelukukat esikoisellemme!


Toivottaa tämä ylpeä äiti



maanantai 26. kesäkuuta 2017

Juhannusjuhlat








Vietimme Juhannusta pitkälti saman kaavan mukaan kuin edellisinäkin vuosina, mutta tuntuu, että vuosi vuodelta juhlat paranevat. Ehkä isäntäväki osaa suunnitella asiat paremmin tai vaihtoehtoisesti ottaa rennommin :). Valmisteluissa on kuitenkin oma hommansa: aika paljon aikaa menee roudaukseen mantereelta, mutta myös paikkojen siistimiseen sekä tietysti laiturin & venevajan koristeluun koivuilla ja juhlalipuilla. Kun ne saa paikoilleen, voi huokaista ja toivottaa Juhannuksen tervetulleeksi!

Oman perheemme lisäksi vierainamme oli muuta lähisukua ja ystäviä. Seurue oli 12 hengen kokoinen, 6 nuoriso-osaston edustajaa ja meitä aikuisia myös 6. Eli juuri sopiva porukka meidän ruokapöytäämme ja kapasiteettiimme hoitaa kaikki sujuvasti. Säätila auttoi aattona, jolloin vieraita oli eniten, eli voitiin olla ulkona. Juhannuspäivän aamusta eteenpäin keli olikin aika kaamea, mutta ei jumiuduta nyt siihen ;). 

Jännin hetki Juhannuksesta - heti säätilan lisäksi - on vieraiden saapuminen. Tänä vuonna meille saavuttiin moottoripyörin (nouto venerannasta), soutuvenein ja purjevenein. Tyylikkäitä vaihtoehtoja kaikki!








Kello 18 nousivat lippu ja juhlamieli ylös.



Tämän parempaa otosta ei isäntäparista yhdellä yrittämällä saatu, mutta halusin näyttää sen kuitenkin, koska - hei! - meillä on erittäin siistit vaatteet päällä näin kerran vuodessa, hee.



Alkumaljojen jälkeen jaoimme jengin kolmeen joukkueeseen tutustumaan toisiinsa sekä tilaan, eli suorittamaan Villa Idurin Juhannuskierrosta. Mikon kanssa laatimassamme kisassa testattiin merenkulkuun, kalastukseen ja entisöintiin liittyviä tietoja, taitoja ja yhteistyökykyä. Kaikki joukkueet olivat varmoja voitostaan, joten tuomarin suorittamaa palkintojen jakoa seurattiin suurella jännityksellä. 


Kisan jälkeen kaikilla olikin kova nälkä. Tarjoilimme Mikon savustamaa kalaa, uusia perunoita, saaristolaislippua sekä minun tekemiä lisukkeita: rosmariini-punajuuri-vuohenjuustomix, marinoidut sipulit, marinoidut herkkusienet, vihersalaatti ja kesäkaali-coleslaw. Jälkiruoka tuli vieraiden mukana naapurisaaresta: suussasulava suklaakakku mansikoilla. 



Sitten lämmiteltiin ja seurusteltiin kokon äärellä loppuyö.



Mikko nappasi kauniin kuvan lahdelta Juhannusyönä.


Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä postaus.


sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kesäfiilis kallioilla



Luin jokin aika sitten blogini ensimmäisten vuosien juttuja ja hymähtelin lukuisille kommenteille, joissa meitä kehotettiin hengähtämään edes välillä. Kyllä silloin oli ihanaa ja kamalaa painaa hommia sillä tahdilla. Nyt ei enää jaksa ylläpitää samaa. Arvasin jo alussa, että näin tulisi ennen pitkää käymään, eli hyvä, kun jaksettiin silloin.

Pari viikkoa sitten lähdimme toiselle puolelle saarta rentoutumaan hetkeksi, koska meidän "kattilassa" tuntui niin kuumalta (lue: ei jaksettu tehdä mitään), ja tänä viikonloppuna otimme uusiksi.

Tehtäväjako oli toimiva: Mauro touhotti ja ui.





Minä kuvasin ja otin aurinkoa.






Mikko boulderoi. Sen toteuttamista näillä kallioilla hän on suunnitellut monta vuotta, joten jo oli aika.





Vaan miksi en osaa kovin kauaa olla aloillani? Turhauttava tilanne, kun yhtäältä ei jaksaisi tarttua mihinkään isoon tekemiseen ja toisaalta mitääntekemättömyys ei sovi luonteelle. Valitin turhautumistani ja mitääntekemättömyyttämme Mikolle, minkä seurauksena hän näytti saaresta ensimmäisenä ja toisena kesänä ottamiaan videoita. Huh, kylläpä näytti kaamealta ja kulahtaneelta! Maalaamattomat pinnat, vajonnut venevaja, kaislikko ja ne lautakasat... ainakin viisinkertaiset nykyiseen verrattuna :). Muistin virkistämisen jälkeen rentouduin aloilleni huomattavasti tyynempänä. Tällainenkin vaihe kuulunee kai kokonaiskuvaan.


Seuraavaa inspiraatiota odotellessa...


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...