Viime viikot ovat vierähtäneet erinäisissä poikien asioissa. Kiireettömän ajan antaminen heidän juttuihinsa on tuntunut tärkeältä nyt, kun vielä molemmat asuvat kotona ja miettivät tulevaisuuttaan. Ja onhan se mahtavaa, että äidin apu ja keskustelukumppanuus kelpaa! Mutta on minulla vähän Villa Idur -raportoitavaakin, eli mennään siihen. Ei, jäille emme ole vielä uskaltautuneet, mutta talven suunnitteluajan olen yrittänyt hyödyntää.
Olen nähnyt paljon vaivaa löytääkseni a) tupaan ja kahteen kamariin mieleiset tapetit ja b) selvittääkseni, ovatko haluamani tapettimallit hengittäviä. Ikävä kyllä moni vanhan talon remppaaja törmää tilanteeseen, etteivät myyjätkään tiedä, ovatko tapetit oikeasti hengittäviä. Kun hirsitalon haluaa kunnostaa hengittäväksi, ei kannata viimeisessä pintakerroksessa fuskata, eli kosteutta läpäisevät tapetit ovat hakusessa.
Ikäväkseni viime vuonna löytämäni tapetit, (ks.
täältä), osoittautuivat vesitiiviiksi. Mikä pettymys! Ne olivat mielestäni täydelliset, mutta kun lähdin tekemään mallipaloille Panu Kailan oppien mukaista yksinkertaista vesitestiä, huomasin, ettei vesi mene läpi, vaikka kuinka lilluttaisin vesilammikkoa palojeni päällä. Onni onnettomuudessa oli, etten ollut lähtenyt tilailemaan vielä mitään, huh.
Valmistajien sivuilta tietoa tapettien materiaaleista ja
hengittävyydestä on tarjolla huonosti. Tilanne ei näyttänyt sen ruusuisemmalta, kun luin
Juurrutus-blogista postauksen paperitapettien vesitesteistä.
Yllättävää kyllä kirjoittajalla vain pieni osa perinnetapeteiksi luettavista paperitapeteistakaan
läpäisi testin.
Tapettitalon (Pihlgren&Ritolan) sekä Lim&Handtryckin tapetit ovat tunnetusti juuri oikeanlaisia teknisessä mielessä - ja kauniitakin - mutta ikävä kyllä näistä malleista ei ole löytynyt sitä ykkössuosikkia juuri meille.
No, löysin sitten ihan kotimaisen, suht uuden ja paperisen Vanaja-malliston, joka on tehty viime vuosisadan vaihteen mallien mukaan. Olisin voinut lyödä vetoa, että tapetit ovat muovipinnoitettuja, mutta päätin kysyä asiaa tehtaalta (myyjä ei tiennyt). Tehtaalta väitettiin, että pinnoitetta ei ole, joten kävin lainaamassa tapettikansion kotiin.
Oman käden oikeudella tipautin lainakansion suosikkitapettiini vettä ja jätin vesilasin päälle. 45 minuutin jälkeen menin katsomaan ja täydeksi hämmästyksekseni vesi oli mennyt kokonaan läpi! Vielä on toivoa, että nykypäivänäkin osataan valmistaa hengittäviä perinnetapetteja. K-Raudan Vanajasta tuli vakavasti harkittava vaihtoehto. Makuukamariin voisi sopia tällainen vähän tummempi.
Koska kaikkein eniten olen mieltynyt muutamaan Duron paperitapettiin, päätin tilata koepaloja useammastakin eri tapetista. Ja ah, vesi menee niistä läpi, se MENEE LÄPI!
Yllätyksekseni Mikko tykästyi näihin kahteen Duro-tapettiin (yllä ja alla), joista itsekin pidän. Alla oleva "Lovisa Vit" on vähän yltiöpäinen, mutta kyllähän se sopisi tuvan seiniin valkoisten puolipaneelien kanssa...
Vielä ei olla tapetointivaiheessa, mutta sain mielenrauhan ja sehän on kaikkien kannalta hyvä juttu :).
Jalat maassa, pää tapettitaivaassa,