Kalusteryhmän verhoilu

Kiitos ihanat ihmiset edelliseen (iäisyys sitten) postaukseeni jättämistänne kommenteista, joihin vastasin osin törkeällä viiveellä (auts!). Ja kiitos myös kaikille muille blogissa vierailleille. Nyt sain taas blogikirjoitusinspiraation. Todettava on, että harvoinhan se nykyisin iskee, mutta minkäs teet!? Jos mietin syitä blogin asteittaiseen hiljenemiseen, niin muilla elämän rintamilla on vaan ollut kovin kiireistä. Remonttia on myös tehty urakalla koko viime vuoden ykköskodissa. 

Harmillisesti pakkasen ja sulan välillä sahaava talvi tuli taas kovin aikaisin eli kulkumme saareen katkesi jo aikaa sitten, marraskuun lopulla. Viimeisimmällä käynnillämme saaressa näytti tältä. Juuri nyt näyttää varmasti aika samanlaiselta. Mikko on sen sijaan käynyt lähisaaristossa metsästämässä useana viikonloppuna paikallisen metsästysseuran kanssa. On kiva, että hänellä on syntynyt tällaisia siteitä sinne. 

Pelastinkohan tuon tuolin sisätiloihin, hmm??

Minulta on jäänyt esittelemättä viimeisin verhoiluprojektini. Jugend-sohva tuli verhoiltua jo aiemmin pari vuotta sitten, mutta syksyllä vasta sain aikaiseksi tarttua kalusteryhmän tuoleihin. Inspiraatio syntyi tuvan sisutustamisen ansiosta. Jugendiin kuuluu matala pehmuste, joten laitoin vain pienen kerroksen hampputäytettä ja vanua. Niiden päälle tuli valkaisematon lakanakangas, ja sen päälle varsinainen kangas, kuosina art decón / jugendin koristeaihe totta kai. 

Jonkinlainen koristereunanauha pitäisi löytää tuoleihin vielä, mutta muilta osin valmista tuli. 

Orion, tässä noin 9 kk, hyppäsi heti sohvalle, kun sen näki. Se oli söpöä, koska se muistutti minua Maurosta: sohva ehti olla meillä hetken aikaa ykköskodissa ja Mauro halusi maata siinä aina. Mahtaako tuohon siis koskaan kukaan ihminen päästä, heh? Koristenauha sohvasta vähän Mauron toimesta rispaantui, joten siksi mietin, että sohvaan pitää nauha vaihtaa ja tuoleihin laittaa myös paksumpaa ja kestävämpää nauhaa kuin tämä. 

Kyllä tykkään kokonaisuudesta. Kalustamisen ja värikkäiden tekstiilipintojen myötä ympäröivä vaaleuskin asettuu uomiinsa. 

Toivottelen tyytyväisenä kaikille kivaa Uutta Vuotta 2023!

Rappauksia

Tulisijojen ehostus etenee muiden töiden lomassa pieninä askelina. Rapattavien pintojen tasoittelu ottaa aikansa, kun materiaalia pitää lisätä pieninä määrinä ja odottaa kuivumista päivän tai pari. Sanoisin, että olemme suurin piirtein puolivälissä rappaustöiden osalta juuri nyt.

Tuvassa seinän paikkausrappausten lisäksi on tehty betonivalua lattiaan, mitä vielä jatketaan. Väliin laitoimme ammattilaisen suosituksesta kerroksen Finnfoamia, jotta betonilattia ei olisi talvisin jääkylmä. Tässä onkin ainoa kohta, jossa olemme käyttäneet synteettistä materiaalia! 

Kirjastokamarin tulisijan paikka näyttää jo kohtuu hyvältä, mutta rappausta täytyy vielä lisätä, että saadaan seinästä suora.

Makkarissa on tehty myös lattiaan uunia varten betonivalu, ja se on valmis. Seinän paikkailu jatkuu vielä. 

Alunperin toivoin, että tekisimme yhden huoneen kerrallaan valmiiksi ja sitten vasta siirryttäisiin toiseen, jotta näkisi vähän nopeammin ihan valmista. Kaikkien huoneiden työstö rinnakkain on kuitenkin ollut järkevin etenemistapa esimerkiksi juuri näiden uuninpaikkojen osalta. 

Jaksaa jaksaa, toteaa,

Ikkunanpuitteet ja muistotammi

Olemme onnistuineet taikomaan ensimmäiset ikkunanpuitteet taloon! Olen hurjan tyytyväinen, kun jotenkin pidin tätä hommaa vaikeana... Meillähän siirrettiin ikkunat talon ulkoverhouksen tasalle, jolloin sisäpuolelle syntyi kroisin näköiset syvennykset. 

Alla on kuvakertomus työvaiheista. Ensimmäisestä kuvasta näkee lähtötilanteen.

Ja eikun koristelistat ikkunanpieliin ja paneelia laittamaan!

Puolipaneelit maalataan vielä uudelleen ja samalla saadaan naulanpaikatkin piiloon. Ja tietysti paneelin päälle tulee vielä koristelista, ns. L-lista. Vaikka tuvasta tulee vaalea, olen käyttänyt paneelissa ja ikkunankarmeissa eri valkoisen sävyä, jotta lopputulos olisi elävämpi. Myös pellavaöljy tekee kokonaisvaikutelmasta luonnollisen. Paneelit on maalattu Virtasen maalilla ja ikkunankarmit Uulalla.  Molemmat muovittomia maaleja.  

Helpolta näyttää :), mutta jokainen puuosa vaati moneen kertaa työstöä ja sovittelua, koska yksikään pinta ei ole suora. Lopputulos näyttää onneksi siltä, että kaikki on sujunut kuin vettä vain :). 

Panelointi jatkuu vielä, eli ihan ei vielä saatu valmista. 

Tähän loppuun liitän kuvakavalkadin Mauron tuhkien hautauksesta ja muistotammen istutuksesta alkusyksyllä. Mauro ansaitsee vielä yhden postauksen, syntymäpäivänään 18.10. Meillä on sitä yhä kova ikävä. Sen synttäreitä emme viettäneet koskaan millään muulla tavalla kuin että se sai touhuta lajityypillisiä asioita sydämensä kyllyydestä myös syntymäpäivänään :). Yleensä niitä "vietettiin" juuri täällä. 

Tammi on juurtunut tuossa Mikon sille tekemässä istutuslaatikossa nyt toista kuukautta. Joten eiköhän se siitä lähde kasvamaan ja muistuta meitä energisestä Maurosta. ❤️

Juuri nyt sekä tammen sinnittely elossa että tuvan asteittainen valmistuminen tuottavat iloa,

ajattelee, 

Tuvan seinät

Kävimme perjantaina sahalla hakemassa paneelit ja samalla otimme tupaa varten kaikki muutkin tarvittavat koristelistat: kattolistat, jalkalistat, ovilistat, puolipaneelin päälle tulevat L-koristelistat sekä ikkunoiden ympärille tulevat listat. Sahalla, josta kerroin viime postauksessa, jouduimmekin itse hommiin!! 

Olin tilannut puolipaneelit määrämittaan sahattuna, mutta kun ilmaannuimme niitä hakemaan, sanoi sahan työmies, että "minäpä lähden tästä lounaalle, tuossa on sirkkeli, että hommiin vaan. Tästä vihkosta näen, että mitta pitäisi olla 125 cm". No, kyllähän se Mikolta onnistui, mutta mielessäni kävi, että ei ihan joka paikassa turvallisuussyistä päästetä amatöörejä sahan laitteisiin käsiksi! Sahaus määrämittaan sujui nopeasti ja saimme jonkin aikaa odotella lounastauon loppumista, että pääsimme maksamaan :). Olisivat kuulemma sahanneet meidän puolesta, mutta sitten isoherra olisi vaatinut ottamaan korkeamman hinnan. Hieman meitä hymyilytti tämä käynti, niinkuin viime kerrallakin.  

Tässä paneelit kuljetettuna ja kannettuna saareen - ja aina tupaan asti.

Aloitin tapetoinnin huokolevyjen liisteröinnillä, minkä huokolevy ohjeiden mukaan vaatii. Esiliisteröinti oli yllätyksekseni aikaa vievää, koska levyt imivät paljon liisteriä. Onneksi puolipaneelin ansiosta tarvitsi liisteröidä vain seinien yläosat. 

Olin tilannut huokolevyn päälle laitettavan alustapetin, eli makulatuurin, Kymin Palokärjen nettimyynnistä, josta myöskin tilasin luonnonmukaisen tärkkelysliisterin. Liisterin voisi tehdä itsekin, mutta tämä tavara ei ostettunakaan juuri paria euroa enempää / ämpärillinen maksanut, joten ajattelin, että tällä tavalla saan ainakin tasalaatuisen liisterin joka huoneeseen. Liisterijauheeseen lisättiin vain vesi ja sekoituksen jälkeen se oli käyttövalmista. 

Makulatuuritapetin laittaminen sujui puolestaan nopeasti, kun oli kaksi tekemässä. Leikkelimme vuodasta oikean mittaisia paloja, liisteröimme ja otimme kellosta aikaa niiden vettymiselle. Sitten vain vuodat seiniin. Tupa tuli esitapetoitua reilussa tunnissa. Tämä oli hyvää harjoittelua varsinaista tapettia varten. Se tulee olemaan vähän vaativampaa, koska kuviot pitää kohdistaa, mutta veikkaan, että sekin sujuu kaksistaan nopeasti. Nyt peukut pystyyn, että makulatuurit pysyvät seinissä!  

Alla olevassa kuvassa näkyy muutama helmiponttipaneeli nojaamassa seinää vasten. Yläosaan tuleva tapetti onkin jo valmiina odottamassa. Paneelimaalikaupoilla on käytävä seuraavaksi.  

Olen tosi tyytyväinen, että tajusimme satsata näihin listoihin. Valitsimme järeimmät mahdolliset, että varmasti tulee hieno! :). 

Kyllä on palkitsevaa, kun hetkessä saa aikaan tulosta :) 

Myhäilee,

Koristelistoja sahalta

Olemme siirtyneet työstämään talon seinäpintoja, kun kattojen maalaus tuli valmiiksi. Ihmeellistä! Levytys, mikä on meille ihan uutta, näytti lähtevän käyntiin vaivattomasti. Päädyimme hengittävään huokolevyyn. Se soveltuu talvisin kylmänä pidettävään taloon ja mahdollistaa tapetoinnin. 

Selvittelimme, mistä tuvan puolipanelointiin tulevat helmiponttipaneelit sekä jalka-, ikkuna- ja kattolistat saadaan. Tänään kävimme Karjalohjalla sijaitsevalla, sata vuotta vanhalla Enäjärven sahalla, jota puualan ammattilaistuttavamme meille suositteli. 

Meillä oli käynnillä mukana omia mallikappaleita talosta löytyneistä koristelistoista. Kymmenet, ellei sadat erilaiset profiilit, joita heiltä löytyi, osoittivat, että olemme tulleet oikeaan paikkaan ja valikoimasta löytyy meille alkuperäisiä vastaavat. Niinpä vakuutuimme, että täällä tiedetään kaikki tarpeellinen koristelistoista ja ilmoittauduimme jossain määrin pitkäkestoisiksi asiakkaiksi :).

Satavuotias bisnes oli ihailtavan leppoisaa - kuin olisi siirtynyt ajassa taakse päin. Voi tietysti olla, että näin perjantaina oli jo viikon työt paketissa ja verkkainen jutustelu oli mahdollista. Toivon ainakin, että heillä on sopivan kiireistäkin joskus :).

Teimme jo ensimmäisen tilauksenkin helmiponttipaneeleista, jotka sahataan valmiiksi oikeaan mittaan tuvan puolipanelointia varten. Jippii! Olen vähän ennalta pelännyt, että koristelistojen teettäminen tulee olemaan kallis kakku, mutta mitä nyt ynnäilimme tilaamaamme paneelimäärää, vaikuttaisi tavara olevan varsin kohtuullisen hintaista verrattuna rautakauppojen paneeleihin ja listoihin. Olin ajatellut, että käsityönä tehdyt maksaisivat enemmän, mutta ei, eli hyvä näin! 

Mukaan valitsimme myös muutamia mallipaloja katto- ja jalkalistoista sekä ovien ja ikkunoiden koristelistoja, joista voimme tehdä päätökset myöhemmin. 

Aurinkoa viikonloppuun, toivottelee, 

Hormin tarkastus ja vanhan talon yllätys

Vanhat talot ovat tunnetusti täynnä yllätyksiä, kun niitä remontoi. Yleensä yllätykset ovat  epätoivottuja, koska ne väistämättä tietävät rahanmenoa. Mekin olemme yrittäneet henkisesti varautua vastaantuleviin asioihin väistämättöminä tosiasioina, jotka on vain jotenkin ajan kanssa hoidettava. Yksi tällainen kohde, jossa potentiaalisesti tulisi jotain kalliin puoleista uutista vastaan, on päätalon hormi. Pahimmillaan se pitäisi kokonaan purkaa ja uudelleen muurata, parhaimmillaan se olisi kunnossa. Ja kaikki tältä väliltä  - esim. hiushalkeamat - olivat oman arvauksemme perusteella todennäköisin skenaario. Hiushalkeamat muodostavat puutalossa kuitenkin ison riskin, joten pelko hanurin alla päästimme eilen tulleen nuohoojan tutkimustyöhön käsiksi.

Tilasimme häneltä hormin, piipun ja leivinuunin tarkastuksen ja nuohouksen. Ensimmäiseksi hän kipusi katolle piippua tarkistamaan ja totesi kaikista neljästä alkuperäisestä tulipesästä tulevan omat kanavansa ylös piippuun. Tämä olikin loistouutinen, koska nyt käyttämättömiä tulisijoja, kuten vaikkapa vintillä olevaa, ei tarvitse mitenkään tukkia eikä kipinöintiä pelätä. Toiseksi nuohooja huuteli, että "aivan loistavassa kunnossa sekä piippu että hormi". "Siis mitä sanoit", hieraisin korviani ???!

Säästymme siis kustannuksilta! Lisäksi säästyy kaikki vaiva! Hyvää tässä on myös se, että suojaputki, jota olimme ennakkoon miettineet yhtenä vaihtoehtona, mikäli löytyisi hiushalkeamia, voidaan unohtaa, jolloin lämmön varaavuus näin luomuna tulee olemaan  moninkertainen verrattuna putkitettuun hormiin. Pisteenä i:n päälle, kysyessämme piippuhatun tarpeellisuudesta, nuohoojan näkemyksen mukaan sitä ei tässä kohteessa tarvita. Piippu ja hormi on tehty laadukkaista materiaaleista eikä täällä ilmeisesti sada niin paljoa, että sitä tarvittaisiin nyt, kun ei ole tarvittu ennenkään. Siinä säästyi vielä bonuksena muutama satanen :).

Nuohooja siirtyi sisään tarkastamaan Högforsin leivinuunia ja totesi senkin olevan käyttökunnossa. Jippii. Yksi ruosteinen luukku jouduttiin avaamaan voimalla ja hapertuneen vesisäiliön nuohooja kehotti vaihtamaan tai muuraamaan umpeen, jos emme tarvitse sitä.  Siinä siis tulevat kustannukset kokonaisuudessaan. Leijumme ilmassa näiden tietojen siivittämänä; säästimme todella pitkän pennin.



Lisäksi hän antoi meille leivinuunin pikakäyttökoulutuksen: mihin minkäkin luukun avaaminen vaikuttaa jne. Aivan mahtava tyyppi. Päälle päätteeksi hän vaan kehui omaa hommaansa, että on tämä mukavaa työtä, kun kysyin, onko kovin kiirettä näin kesäisin ja kuulemma on. Ihana nuohooja!

Vanha talo pitää aina vähän jännityksessä, mutta nyt ehostamme sitä entistä kiitollisempana, kun se tällaisen yllätyksen meille tarjosi :).

Iloitsee,