sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Saunan yksityiskohtia

Tervehdys taas pitkän kirjoitustauon jälkeen! Mennyt kuukausi on ollut kiireinen ja täynnä kaikkea mullistavaa: myimme ykköskotimme ja hankimme purjeveneen. Jälkimmäisen osalta todettakoon, että piiiiiitkäaikainen haave toteutui. Ensimmäisen osalta todettakoon, että nyt olemme pulassa, kun meillä ei ole vielä uutta kotia minne mennä. Samanaikaisesti tilanne on sekä kutkuttava että stressaava. Myymämme asunto oli meille verrattain uusi tuttavuus, mutta se ei alkanut tuntua kodilta suurelta osin sijainnin vuoksi, joten päätimme pistää epätyydyttävän kodin vaihtoon. Samassa tarjoutui mahdollisuus kuunnella sydämemme ääntä purjeveneen suhteen. Nyt etsinnässä on hieman luonnonläheisempi ja toivottavasti myös asumiskustannuksiltaan edullisempi koti. 

Olemme siis blogin päivitystauon aikana päässeet purjehtimaan - jipii - mutta käyneet muutaman kerran myös saaressa. Poissaolomme aikana saunan urakka oli edennyt sähkötöihin ja pimenevän syksyn kunniaksi olemme saaneet saunalle valaistuksen :). Kolmella seinällä on ulkovalot, jotka ovat samanlaiset kuin venevajassa.


Olen myös päässyt miettimään saunan pukuhuoneen sisustusta: toiveena on ripaus merihenkisyyttä ja vanhojen laivojen tunnelmaa. Niinpä messinkiset yksityiskohdat, vanha tilalta löytynyt laivan ploki ja kalastaja-Olofin köydet toimittavat tärkeää tehtävää. 



Messinkisen jugendlampun olen ostanut vuosia sitten, mutta vasta nyt kaivoin sen pakkauksista ja ilahduin, kuinka upeasti se istuu tänne. 

 




Kääntyilevistä laivakoukuista olen haaveillut pitkään. Juuri oikeanlaiset löysin Domus Classicasta. 



Kiedoin tilan vanhaa köyttä ikkunoiden ympärille. Idea tuli Mikolta ja toteutus onnistui helposti naulapyssyllä. 




Yritin lisäksi etsiä rannoilta ajopuita tehdäkseni sopivasta pätkästä ikkunalaudan huoneeseen, mutta toistaiseksi en löytänyt sopivaa. Ehkäpä keväällä jäiden lähdön jälkeen löytyy joku kulahtanut jään ja meren suolaama yksilö minulle. 

Saunanlämpöisin ajatuksin,



sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Rappauksia

Tulisijojen ehostus etenee muiden töiden lomassa pieninä askelina. Rapattavien pintojen tasoittelu ottaa aikansa, kun materiaalia pitää lisätä pieninä määrinä ja odottaa kuivumista päivän tai pari. Sanoisin, että olemme suurin piirtein puolivälissä rappaustöiden osalta juuri nyt.

Tuvassa seinän paikkausrappausten lisäksi on tehty betonivalua lattiaan, mitä vielä jatketaan. Väliin laitoimme ammattilaisen suosituksesta kerroksen Finnfoamia, jotta betonilattia ei olisi talvisin jääkylmä. Tässä onkin ainoa kohta, jossa olemme käyttäneet synteettistä materiaalia! 

Kirjastokamarin tulisijan paikka näyttää jo kohtuu hyvältä, mutta rappausta täytyy vielä lisätä, että saadaan seinästä suora.

Makkarissa on tehty myös lattiaan uunia varten betonivalu, ja se on valmis. Seinän paikkailu jatkuu vielä. 

Alunperin toivoin, että tekisimme yhden huoneen kerrallaan valmiiksi ja sitten vasta siirryttäisiin toiseen, jotta näkisi vähän nopeammin ihan valmista. Kaikkien huoneiden työstö rinnakkain on kuitenkin ollut järkevin etenemistapa esimerkiksi juuri näiden uuninpaikkojen osalta. 

Jaksaa jaksaa, toteaa,



perjantai 23. heinäkuuta 2021

Ei pukkaa priimaa

Olemme edenneet kirjastokamarin tapetointiin. Pohjatyönä seinissä on  huokolevytys, esiliisteröinti ja sen päällä makulatuuritapetti. Tapetiksi valikoitui ihastuttava Lim och Handtryckt AB:n Slottsviken-niminen käsinpainettu jugend-perinnepaperitapetti. Liisteri on tärkkelysliisteriä eli kaikki kerrokset ovat hengittäviä. 

Juuri ennen tapetoinnin aloitusta tekstailin ystäväni kanssa ja lopetin viestittelyn kertomalla, että nyt ryhdyn tapetointihommiin. Viimeisenä viestinä häneltä tuli tsemppiviesti, että "te olette kyllä niin taitavia!". Tämän kannustamana laitoimme hippulat vinkumaan ja tapetoimme 1/3:n huoneesta.  

Seuraavana aamuna palasin kamariin aikomuksenani jatkaa hommaa. Melkein purskahdin itkuun, kun huomasin parissa paikassa liisteröinnin jättämiä rumia jälkiä. Yhyy! Kokonaiskuvassa niitä ei huomaa, mutta lähempää tarkastelua noissa muutamassa kohdassa tapetti ei kestä. Voihan surkeus!! :( 



Olimme sorittaneet tapetoinnin aivan samalla tavalla kuin aiemmin keittiössä, mutta siellä oleva tapetti on Duron paperitapetti. Miettiessäni syytä nyt tapahtuneeseen, tulin siihen johtopäätökseen, että tämä tapetti pitäisi varmaan tapetoida hyvin niukalla liisterimäärällä. 

Surullisena jatkoin tapetointia ja harmittelin, että olimme ehtineet saada edellisenä päivänä näinkin paljon valmiiksi. Seuraavana päivänä järkeilyni osoittautui paikkaansapitäväksi: yhtään vastaavaa märkää jälkeä ei tullut toisen päivän tapetoinnista, kun käytin todella vähän liisteriä ja sivelin liisteriä ohuelti myös makulatuuritapetin pintaan ennen uuden vuodan kiinnitystä. Jatkan tänään huoneen loppuun samalla tekniikalla, mutta harmittaa tuo alkupätkä ihan vietävästi! Kallis tapettikin... Ehkä laitan pariin pahimpaan paikkaan paikkatapetin, jos tapettia jää yli. 

Muuten olen aika tyytyväinen lopputulokseen ja karttuneisiin taitoihin. Jokainen vuota pitää vatupassilla katsoa, onko se menossa suoraan ja kun ei tämän talon tapauksessa ole, pitää löytää kompromissi kuvion kohdistamisen ja suoruuden korjaamisen väliltä. Näin iso kuvio ei voi alkaa heittää vinoon, vaan mieluummin pitää tinkiä pari milliä kohdistuksesta. Ei siis ole aivan helppoa. Myös kulmat ovat erittäin vaikeat, kun seinät ovat vinot sekä korkeus- että syvyyssuunnassa. Ratkaisin huoneen vaikeimman kulman leikkaamalla vuodasta hyvin kapean kaistaleen kuviottomasta kohdasta, jolloin sain väkisinkin tapettiin tulevat rypyt viillettyä reunoista auki. Kyseisen reunan päälle sain tapetoitua taas uuden kokonaisen vuodan suoralle seinälle.

Kaikenlaista tässä oppii. Täytyy ehkä myös varovasti jostain pienestä kohdasta kokeilla, onnistuisiko noita märän näköisiä kohtia "pesemään" pois vielä jälkikäteen tapettia kastamalla, vaikka pidän tätä kyllä epätodennäköisenä korjausliikkeenä. 

Voivottelee,


   

maanantai 5. heinäkuuta 2021

Saunan uusittuja yksityiskohtia

Saunan perusteellinen kunnostus alkaa olla viittä vaille valmis ja ai että, kun olemme nauttineet. Nyt enää sähkötyöt - ulko- ja sisävalot - puuttuvat, minkä jälkeen voi edetä pukuhuoneen sisustamiseen. Tällä hetkellä, kun on niin kuuma, emme lämpöeristettyä pukkaria kaipaile, mutta syksyn tullen siitäkin saadaan varmasti ilo irti :). 

Kesäasukkaina toimiva pääskysperhe on ottanut saunanräystäät haltuun, kuinkas muuten :). Tänään pesässä oli vielä yksi poikanen viidestä jäljellä. Yhden päälle meinasin toissapäivänä astua, kun se kökötti ensilentoa suunnitellen oven edessä portaalla. Eiköhän tämä pahnanpohjimmainenkin pian lennä pesästä, kun on jo puoliksi ulkonakin.

Nyt nautin jokaisesta saunan pienestä yksityiskohdasta ja pienistä muutoksista, joilla paransimme saunojien viihtyvyyttä. 

Itselleni yksi suuria haaveita on ollut saada johonkin rakennukseen pyöreä ikkuna ja nyt sen sain! Myös neliön malliset ruutuikkunat uusittiin. Käsityönä tehdyt kkunat tilasin tällä kertaa Ruotsista Qvesarumista ja olen ollut niihin enemmän kuin tyytyväinen. Pientä noottia lähetän samalla suomalaisille ikkunanvalmistajille: olisin tilannut ikkunat mieluusti Suomesta, mutta pyöreän ikkunan hinta olisi pompannut kaksinkertaiseksi ja ruutuikkunoiden kolmanneksen kalliimmaksi. Ikkunat on valmistettu ruotsalaisesta ydinpuusta, joten tiedä sitten, onko Ruotsin suurempi volyymi syynä alhaisempaan hintatasoon.  

Vaihdoimme lauteet toiselle seinustalle, jotta saunasta näkee merenlahdelle. 

Oviin löysimme Helakauppa.com:ista messinkiset ovenkahvat. 

Nopeasti ne näissä suolaisissa oloissa patinoituvat...


Pyöreäikkunaisen ja massiivipuisen saunan ja pukuhuoneen välioven löysin Saunainter-nimisestä virolaisesta kaupasta. Toimitus kesti aika pitkään, mutta yrityksestä kommunikoitiin asiaa kyllä hyvin. 




Minikokoinen pukuhuone oli aiemmin vain raakalautaseinäinen. Se eristettiin ja vuorattiin hirsipaneelilla.


Jotenkin tästä työn jäljestä näkee, ettei olla itse tehty, heh. Olemme kyllä supertyytyväisiä luottorakentajamme Oy Bygg Ale:n työhön! Saunan lattian pyysin jättämään käsittelemättä, koska halusin tehdä valkokuullotetun suopakuurauskokeilun siihen päätalon lattioita silmällä pitäen. Käsittelin lattian kolmeen kertaan, mutta nyt täytyy sanoa, että ei ehkä sittenkään mene suopaus jatkoon. Mattojen ulkopuolelle on jäänyt jo jälkiä, joita ei pysty pesemään pois. Suopaus on siis melko työläs, koska sitä pitäisi pystyä uusimaan jatkuvasti. Ehkä vielä tämän pienen kuusineliöisen tilan suopaakin monta kertaa uudelleen, mutta taloon on saatava helpompi lattia.




Nyt kelpaa saunotella, myhäilee,



sunnuntai 2. toukokuuta 2021

Ideointi lähti laukalle

Sanoin viimeksi kirjoittavani suopakuurauksesta seuraavaksi, mutta se aihe siirtyy "seuraavaksi". Nyt, kun olemme taas paljon täällä saaressa ja myös tehneet 80%:sti etätöitä yli vuoden ajan, olemme alkaneet miettiä, minkälainen asumismuoto meille sopisi parhaiten. Vaihdoimme kaksi vuotta sitten ykköskotia, mutta nyt olemme alkaneet miettiä, olisiko syytä muuttaa vähän pienempään ja satsata tähän saaritilaan ja purjeveneeseen. En ole koskaan kutsunut tätä paikkaa kesämökiksi, joten kai jonkinlainen kodin ajatus on ollut koko ajan takaraivossa. Sitä ajatusta ei tietysti ole aiemmin halunnut tai voinut päästää valloille isommin, koska talokin on ollut kunnostamatta. 

Vapun pyhinä aloimme pohtia, minkälaiset fasiliteetit tänne pitäisi rakentaa, jotta elämä sujuisi ihan mihin aikaan vuodesta tahansa ja oli mahdollisuus kuinka pitkäaikaiseen olemiseen tahansa. Saunan ja talon kunnostus ovat toki askelia tätä kohti. Mutta aloimme miettiä nyt myös tekijöitä, jotka mahdollistaisivat toimistopäivätöiden paremman sujuvuuden täältä käsin. Nyt meillä on ollut vähän soviteltavaa toistemme kokousten kanssa, kun kailotamme kenties molemmat samaan aikaan videokokouksissa kunnon työtilojen puuttuessa. Ja istumatyön ergonomia... en edes viitsi aloittaa vuodatusta puisella penkillä istumisen aiheuttamista vaivoista, mutta taloon emme halua nykyaikaisia toimistokalusteita jatkossakaan. Eivätkä ne edes mahtuisi kirjastohuoneeksi kaavailtuun kamariin. Se on talon pienin huone. Ergonomia on yksi iso syy, miksi meidän pitää toistaiseksi lähteä täältä välillä ykköskotiin ja toimistoille. 

Niinpä käänsimme katseemme navettaan, jolle en ole uhrannut aiemmin milliäkään ajatuksistani. Mikko on puhunut jo pitkään, että haluaisi kunnostaa sen studiomaiseksi työtilaksi ja nyt minäkin innostuin: ulkopuolelta ja materiaaleiltaan perinteinen, fasiliteeteiltaan moderni. Nyt juuri Mikko lähti kalastamaan ja minä päätin ottaa mittoja navetasta. Mennessään Mikko huikkasi, että jossain navetan takana pesii isokoskelo, joten älä häiritse sitä. 


Aikomukseni oli mitata navetan yläkerran huonekorkeus ensin, mutta oikein pelästyin, kun astuin sisään: iso merilintu lensi kaakattaen toiselle puolelle vinttiä. Jahas, ei sitten mitata, koska oletkin näköjään ominut rakennuksen. En muista, koska olisin edes käynyt viimeksi navetassa, mutta nyt, kun sinne ei voi mennä, tuli yhtäkkiä mieleeni ainakin 10 asiaa, mitä sieltä tarvitsisin :). Kuinka kauan isokoskelo pesii??! Ehkä Mikko tietää. 

No, takaisin työhuoneen suunnitteluun. Mittasin navettarakennuksen ulkopuolelta: pinta-ala 46 m2, ja harjakorkeus hulppeat 4,7 metriä. Hassua, olen koko ajan luullut, että navetta on pinta-alaltaan suurempi kuin päätalo! Itse asiassa se olisi passelin kokoinen mahtavaan studiomaiseen työtilaan, jossa voisi olla parvi ja muuten avoin huonekorkeus. Talo on laho kuin mikä (mm. katossa on luodinreikiä!), joten eihän tässä(kään) mitään järkeä ole... mutta, kun... 

Jos lähtisimme työstämään navettaa, se tulisi aiheuttamaan suurta päänvaivaa ratkaisujen suhteen, koska tietojemme ja kuvamateriaalin perusteella taloa on muuteltu useaan otteeseen. Ikkunoiden asettelun ja kivijalan osalta ei ole esim. laajennuksen yhteydessä mietitty estetiikkaa tai sopusointuisuutta, vaan on ymmärrettävästi "tehty vaan".  Mikä sitten olisi ohjenuorana omiin valintoihin, en tiedä. 

Kuten huomaatte, ideoista ei ole pulaa. Ja juu, tiedän, talo ja saunakaan eivät ole valmiit ;). 


Visioi,



sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Kevään ihanuus ja kamaluus

Kaksi kuukautta melkein vierähti, mutta nyt taas kevät koitti ja rantauduimme tänne viime keskiviikkona. Heti tuntui ihanalta olla perillä, mutta samaan aikaan on ristiriitainen tunne, kun kaamea epäsiisteys ja lukemattomat työtehtävät odottavat tekijäänsä. No, tämä jäi oikeastaan parin päivän mittaiseksi tunnelmaksi, koska sitten, kun pääsee vauhtiin, alkaa nähdä myös eidstystä. Arkipäivinä teemme etätöitä, joten muu tekeminen jää vähemmälle, mutta kun täällä on, tulee nurkka kerrallaan laitettua kuntoon ohi mennessään. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, tällaista tämä on, kun ikäloput vajat ovat tavallaan ulkotiloja...

Iso homma oli venevajan konmaritus ja siivous, jonka hoidimme eilen alta pois, huh. Miten sinne aina kertyykin syksyn ja talven mittaan kaikenlaista tavaraa ja rojua, mitkä eivät sinne kuulu?! Joka vuosi kevät alkaa näköjään samalla järjestely- ja jätteenkeräyshommalla venevajassa.  


Ja jälkeen... vähän parempi, koska mahtuu taas kävelemään...



Ja tietysti olemme siirtyneet ulkoruokintaan.


Kaikkein parasta juuri nyt on kuitenkin ryhdikäs upea sauna ja etenkin uusi laituri!! Saunalla on vielä muutama juttu kesken, mutta uusi kiuas on testattu ja toimii ilman ikkunoitakin :). Olemme niin kaivanneet kunnon uima- ja auringonottolaituria saunalle. Laiturit ovat tällaisessa paikassa ihan a ja o. Nyt saimmekin komean sellaisen, ei meinaa uskoa. 





Mikko on päättänyt kunnostautua aiempaa uskottavammin tilan velvoittamalla tiellä, kalastuksessa. Varhainen kevät kannustaakin siihen mukavasti, eli olemme saaneet kalaa ja nauttineet siltäkin osin saariston hyvistä puolista. 



Seuraavassa postauksessa kerron kokemuksestani suopakuurauksen saralla, jota toteutan parasta aikaa saunan pukuhuoneen lattiaan. Nyt en malta enempää kökkiä koneella, kun on niin mahtava ilma ulkona!


Ihanaa kevättä kaikille,

toivottelee,



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...