Lienee syytä päivitellä hieman kauden remonttikuulumisia, koska syksy näyttää alkaneen ja työt talolla ovat taas tältä erää pysähtyneet. Talo ei ole valmis, mutta etenee kuitenkin. Pienin askelin ja hyvä niin :).

.png)
Neiti Idur ja meriä seilannut kalastaja August rakastuivat sata vuotta sitten Tammisaaressa kalakaupoilla. He asettuivat Ytterön saareen. Ostimme tilan irtaimistoineen syksyllä 2012 oman elämämme tukikohdaksi. Blogi kertoo saaristosta, merestä, entisöinnistä ja uusista tuulista vanhalla kalastajatilalla, jonka päärakennuksen ristimme edellisen emännän mukaan. Tervetuloa Villa Iduriin!
Lienee syytä päivitellä hieman kauden remonttikuulumisia, koska syksy näyttää alkaneen ja työt talolla ovat taas tältä erää pysähtyneet. Talo ei ole valmis, mutta etenee kuitenkin. Pienin askelin ja hyvä niin :).
Teimme talolla juhannustaikoja, joiden ansiosta sen ulkomuoto koheni melkoisella tavalla ;). Serkkuni tuli juhannustalkoisiin, ja muun muassa kivijalan maalaus oli yksi tärkeimmistä talkootöistä tällä kertaa. Kivijalka maalattiin Yki-sokkelimaalilla, josta luin suosituksen jo vuosia sitten "Pelastetaan vanhat talot" fb-ryhmästä. Sävyn mietintä kuitenkin otti muutaman vuoden, kunnes nyt päädyimme Mikon kanssa yhteistuumin tumman ruskeanharmaaseen sävyyn. Sää suosi maalaajia.
Pääsimme puikkelehtimaan jäiden lomasta saareen. Saimmekin koko pääsiäisen nauttia todella kauniista ja lämpimistä säistä. Siivoilin paikkoja ja Mikko teki useana päivänä halkohommia. Kuuntelimme merilintujen kaakatusta kauempana selällä ja siristelimme silmiämme talven jäljiltä.
Talviturkki tuli kirjaimellisesti heitettyä, kun uskaltauduimme jopa pulahtamaan mereen saunasta. Jää on vielä lahdessa paksua, kuten kuvista näkyy. Hädin tuskin laiturin päässä oli ihmisen mentävää rakoa sulana.
Iivari nautti elämästään eikä millään halunnut iltaisinkaan tulla sisälle mökkiin.
Korjasin vanhan soikon, joka oli ollut varsin hutera jo pitkään ja nyt se kirjaimellisesti hajosi palasiksi käsiini, kun olin siirtämässä sitä. Onneksi löytyi puoli purkkia liimaa. Naulapyssyllä liitoksia varmistellen kokosin soikon aiempaa tukevammaksi. Pitää lisätä enää yksi tukirima jalkoihin. Se on kuitenkin jo niin vanha, että pitäisi löytää sille säilytyspaikka pysyvästi sisätiloista.
No nyt pukkaa sinivalkoista. Kiertelin viikko takaperin Suomessa lomalla olleen juniorin kanssa vanhan tavaran liikkeissä. Totesimme pojan kanssa yhteen ääneen kierroksen päätteeksi, että nyt lähti ostelu ihan lapasesta, heh, kun molemmilla oli useampi kassi kädessä kotiin palatessa. Mutta, kukkaro kiitti. Löydöt olivat niin onnistuneet, että pitkän tauon jälkeen missään näistä liikkeistä edes käyneenä taas muistin, että kierrätyksestä kannattaa etsiä itseltä puuttuvia tavaroita eikä vain viedä sinne tavaraa. Sitä teen koko ajan: taas on laatikossa kierrätykseen lähdössä muutama kirja, pari kaitaliinaa, sarjoihin kuulumaton astia ja vaatekappale. Olen alkanut viedä tavaraa kierrätykseen vähän kerrallaan ja päättänyt lahjoittaa kaiken vähän arvokkaammankin nykyisin ilmaiseksi, koska myyntipöydän ottaminen tarkoittaisi tavaroiden säilömistä pitkän aikaa kotona ja kaiken kerralla viemistä. Tavoite on tietysti karsia turhat pois, mutta olla myöskään hankkimasta mitään turhaa.
Nyt löytöihini. Kaikkein paras niistä oli tuvan keittiöön keväällä pääsevä apupöytä, jossa on kiva kaakelointi pinnassa. Pöytä oli tullut juuri myyntiin ja tein siihen samantien varauksen. Se on juuri oikean korkuinen keittiötasoksi, riittävän siro meidän pieneen tupaan ja vieläpä täysin tukeva. En tiedä, miksi tarvitsin edes miettimisaikaa, mutta muutaman tunnin päästä varauksesta hain 35 euroa maksavan massiivipuisen ja sinivalkoisilla keramiikkalaatoilla kaakeloidun pöydän omakseni. Tunnistaisikohan joku lukijoista pöydän alkuperää? Se ei vaikuta ns. käsityönä tehdyltä, joten mietin jopa, että voisiko se olla jotain ikivanhaa Ikean mallistoa... .
Olin muuten jo ehtinyt epätoivoissani miettiä, että mistä ihmeestä repäisen tupaan työtason, kun emme ehkä halua mitään valmiskeittiötä sinne. Tuon pienen halkeaman pöydän kulmassa saan hiomalla ja vahaamalla piiloon.
Harmillisesti pakkasen ja sulan välillä sahaava talvi tuli taas kovin aikaisin eli kulkumme saareen katkesi jo aikaa sitten, marraskuun lopulla. Viimeisimmällä käynnillämme saaressa näytti tältä. Juuri nyt näyttää varmasti aika samanlaiselta. Mikko on sen sijaan käynyt lähisaaristossa metsästämässä useana viikonloppuna paikallisen metsästysseuran kanssa. On kiva, että hänellä on syntynyt tällaisia siteitä sinne.
Pelastinkohan tuon tuolin sisätiloihin, hmm??
Minulta on jäänyt esittelemättä viimeisin verhoiluprojektini. Jugend-sohva tuli verhoiltua jo aiemmin pari vuotta sitten, mutta syksyllä vasta sain aikaiseksi tarttua kalusteryhmän tuoleihin. Inspiraatio syntyi tuvan sisutustamisen ansiosta. Jugendiin kuuluu matala pehmuste, joten laitoin vain pienen kerroksen hampputäytettä ja vanua. Niiden päälle tuli valkaisematon lakanakangas, ja sen päälle varsinainen kangas, kuosina art decón / jugendin koristeaihe totta kai.
Tuntuu juhlalliselta, että kaikkien näiden vuosien jälkeen olen saanut asetella ensimmäiset matot ja kalusteet tupaan. Muistuttelen toki itselleni, että tuvassakin on vielä keskeneräisyyttä sähkötöiden, koristelistojen ja hellan ympäristön osalta, mutta en vain ole malttanut olla aloittamatta.
Jugend-sohvan ja matot olen hankkinut vuosia sitten tupaa varten. Matot on kutonut kuvataiteilija Jukka Rusanen, jonka mattoja voi käydä ihailemassa instagram-tililtä @rusanen_rug. (Hänen maalauksensa vasta ihania ovatkin!)
Ruokapöytää olen jo pitkään yrittänyt metsästää, mutta kun kohtuuhintaista sopivaa ei ole löytynyt, saa ruokapöydän virkaa toimittaa näin alkuun ylijäämäovesta ja pukkijaloista tehty lankkupöytä. Etsitään uusi pöytä ajan kanssa.
Jugendkaapin toimme jo aiemmin tänne kaupunkikodista, jonne se ei sopinut. Fasettihiotun ja kehystetyn peilin olen ostanut jostain - vaan en muista mistä, mutta takana näytti olevan hintalappu 20 €. Nyt kiittelin itseäni hankinnasta :).
Iloisena,
Olemme palanneet purjehduslomaltamme. Oli aivan ihana reissu Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa! Mutta saareen oli myös tosi mukavaa palata. Käytimme pitkän viikonlopun hyödyksemme tilan töitä tehden: Mikko ajoi niityn matalaksi (kolmatta kertaa tänä kesänä) ja kannoimme & kuljetimme kaksi veneellistä halkoja maihin. Lastasimme polttopuut peräkärryyn ykköskotiin vietäväksi. Varaudumme talven energiakustannuksiin ja olemme kiitollisia siitä, että meillä on talossa kaksi varaavaa takkaa, vaikka oma savottansa tämä on.
Vielä huone ei näytä kovin koristeelliselta, mutta omassa päässäni näen jo paneelit maalattuina ja koristelistoin reunustettuina :).
Mielikuvittelee,