sunnuntai 18. huhtikuuta 2021

Kevään ihanuus ja kamaluus

Kaksi kuukautta melkein vierähti, mutta nyt taas kevät koitti ja rantauduimme tänne viime keskiviikkona. Heti tuntui ihanalta olla perillä, mutta samaan aikaan on ristiriitainen tunne, kun kaamea epäsiisteys ja lukemattomat työtehtävät odottavat tekijäänsä. No, tämä jäi oikeastaan parin päivän mittaiseksi tunnelmaksi, koska sitten, kun pääsee vauhtiin, alkaa nähdä myös eidstystä. Arkipäivinä teemme etätöitä, joten muu tekeminen jää vähemmälle, mutta kun täällä on, tulee nurkka kerrallaan laitettua kuntoon ohi mennessään. Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, tällaista tämä on, kun ikäloput vajat ovat tavallaan ulkotiloja...

Iso homma oli venevajan konmaritus ja siivous, jonka hoidimme eilen alta pois, huh. Miten sinne aina kertyykin syksyn ja talven mittaan kaikenlaista tavaraa ja rojua, mitkä eivät sinne kuulu?! Joka vuosi kevät alkaa näköjään samalla järjestely- ja jätteenkeräyshommalla venevajassa.  


Ja jälkeen... vähän parempi, koska mahtuu taas kävelemään...



Ja tietysti olemme siirtyneet ulkoruokintaan.


Kaikkein parasta juuri nyt on kuitenkin ryhdikäs upea sauna ja etenkin uusi laituri!! Saunalla on vielä muutama juttu kesken, mutta uusi kiuas on testattu ja toimii ilman ikkunoitakin :). Olemme niin kaivanneet kunnon uima- ja auringonottolaituria saunalle. Laiturit ovat tällaisessa paikassa ihan a ja o. Nyt saimmekin komean sellaisen, ei meinaa uskoa. 





Mikko on päättänyt kunnostautua aiempaa uskottavammin tilan velvoittamalla tiellä, kalastuksessa. Varhainen kevät kannustaakin siihen mukavasti, eli olemme saaneet kalaa ja nauttineet siltäkin osin saariston hyvistä puolista. 



Seuraavassa postauksessa kerron kokemuksestani suopakuurauksen saralla, jota toteutan parasta aikaa saunan pukuhuoneen lattiaan. Nyt en malta enempää kökkiä koneella, kun on niin mahtava ilma ulkona!


Ihanaa kevättä kaikille,

toivottelee,



sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Saunan pelastus

Viikonloppuna saaristossa oli trafiikkia. Osa oli ulkoilemassa, osalla oli töitä käynnissä. Jäiden aika on saaristossa aina hyvä käyttää hyödyksi, kuten vaikkapa rakennusmateriaalien kuljetukseen moottorikelkalla tai mönkijällä. Yksi naapuri olikin kuljetushommissa. 

Meilläkin on kunnostustöissä tapahtunut edistystä! Päätimme loppusyksystä, että ottaisimme saunan nostamiseen ja kunnostamiseen ulkopuolista apua. Kuvasta näkyy, että sauna on noussut ja se on nyt mökin kanssa samalla harjakorkeudella. Mökki on myös tarkoitus nostaa noin 0,5 m korkeammalle turvaan korkeimmilta vedennousuilta. 

Liian matalalla ollut saunamme on vettynyt joka syksy. Kiuaskin veteli viimeisiään ruostumisen takia. 9 vuotta me vain sissinä olemme saunoneet huonossa kunnossa olevassa saunassamme. Pidän sitä saavutuksena, koska sauna oli ollut käyttämättä jo ennen meitä toistakymmentä vuotta! 

Noston yhteydessä on uusittu jo karmeja ja laudoitus. Saamme myös uuden uimalaiturin. Uudet perinteiset ruutuikkunat vanhojen lahonneiden tilalle laitoin tilaukseen jo ennen joulua, eli odottelen niitä saapuvaksi. Vanhat ikkunat olivat ns. itsetehdyt, vääntyneet ja yksipuitteiset, joten sekä sauna että pukuhuone ovat olleet vetoisia. Jatkossa voimme saunoa myös talvisin - luksusta :). 


Tänä viikonloppuna oli aikamoista sumua! Saa nähdä, onko saaristossa nyt plussakelien myötä alkamassa kelirikko. Jos näin käy, siirtyvät loput työvaiheet saunalla kevääseen.   

Ihanaa, kun asiat etenevät, eikä itse tarvitse tehdä edes mitään, pohtii,



sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Talven taikaa

Päätimme hyödyntää upean aurinkoisen talviviikonlopun ja lähteä patikoimaan saareen, kun meri on ollut nyt riittävän kauan aikaa jäässä. Toivottavasti jäät pysyvät vielä jonkin aikaa - niin ihanaa, hiljaista ja kaunista oli, että toivottavasti voidaan ottaa uusiksi ensi viikonloppuna!

Kuvat kertovat tällä kertaa tunnelmat paremmin kuin sanat. Arvatenkin kamerat räpsyivät :).



Ja tietysti tilakierros tehtiin ja todettiin kaiken olevan kunnossa - veneen pressu mukaan lukien ;). 


Kauniita talvipäiviä sinne kaikille!

Kirkkain mielin,




sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Venetelakointi ja pieniä näkemyseroja

Tutkin hetki sitten blogistani, milloin olemme minäkin vuonna viimeisen tai ensimmäisen kerran päässeet kulkemaan saareen, ja ihan dokumentointisyistä on traditiota jatkettava, eli päivitettävä tämän talven päivämäärät. Vuodesta 2012 lähtien ylöskirjatut raportit vuoden vaihteluista alkavatkin olla jo kullanarvoinen päiväkirja, koska näitä asioita ei millään voi muistaa oikein jälkikäteen. Saariston sääolosuhteiden ja touhuilun kannalta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää voida tarkistaa näitä faktoja. Nytkin uskalsimme pitää venettä vesillä viimeiseen asti entisten vuosien malliin. 

Kuluneen viikonlopun sääennustukset pitivät täysin paikkaansa näin jälkikäteen todettuna. Lauantaina suoritimme veneen noston ja telakoinnin. Veneranta mantereen puolella menee todella nopeasti jäähän, joten oikean ajoituksen kanssa on hyvä olla tarkkana etenkin nyt, kun meillä on tämä uusi vene, joka on painava, ja jota ei enää nostella ja lasketa huvikseen. 

Uutena asiana vene nostettiin maihin saaressa. Siinä pikkutraktori oli välttämätön apuri. Näin ensimmäisellä kerralla veneen telakointi on vähän hakemista. Pitää ekstravarmistaa, että vene ei kaadu (!), tellingit kestävät ja niin edelleen. Lopuksi Mikko rakensi veneen päälle tuet pressutusta varten ja köytti pressut kiinni. 

Veikkaan kylläkin, että huolellisesta työstä huolimatta, kevään koittaessa pressut tulevat olemaan riekaleina, jos sattuu joku vähänkään kovempi myräkkä osumaan tänne (ja taatusti tulee osumaan). Olen sitä mieltä, että hommaan oli varauduttu liian ohuin pressuin näissä olosuhteissa. Palataan tähän päivitykseen sitten keväällä, jotta voin todeta: "Mitä minä sanoin!"


Millä sitten pääsimme pois vai jäimmekö saareen? Emme jääneet, vaan palasimme mantereelle tuolla pikkuveneellä (yllä), jonka perämoottorin käynnistykseen meni toista tuntia (huokaus). Mikon säätäessä moottorin kanssa, hain laiturille airot, koska olin varma, että vaikka tuo peräprutku lähtisikin käyntiin, se ei taatusti veisi meitä perille asti. 

No, Mikko säästyi soutamiselta, koska perämoottori toimi toivotun ajan :). Hän varmaan mielessään sanoi: "mitä minä sanoin!", jouduttuaan päivän mittaan kuuntelemaan moottorimanailuani ja tuoreeltaan keksimääni viisastelua siitä, kuinka iso vene olisikin pitänyt viedä jonnekin maksulliselle telakalle. Mitä tulee telakointitapaan tai pressutukseen, totean hyvillä mielin, ettei valtani ehkä ulotu niihin, mutta näkemyksistäni en toistaiseksi luovu ;). No, toivottavasti kaikki menee talvisäilön osalta hyvin ja Mikon todetaan olleen kaikessa oikeassa. 

Bye bye! Vielä ei tiedetä, koska palataan!

Kera näiden kuvien ja tunnelmien lähdimme saaresta. Sen jälkeen alkoikin heti lumisade ja jäätyminen.

Pikaisiin näkemisiin!


 

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Kaksi kilpailevaa tapettia

Moikka taas liian pitkäksi vierähtäneen kirjoitustauon jälkeen! Syitä kirjoittamattomuuteen on useampia, mutta mitäpä niitä sen enempiä ruotimaan. Huomio on ollut nyt pari kuukautta vain muualla, mutta loppuvuosi ei ole aiemminkaan ollut tämän blogin aktiivisinta aikaa. Yhtenä syynä ovat maailman surkeimmat, hämärässä räpsityt kuvat, jotka eivät inspiroi ketään. Eivät ainakaan minua.

No, vielä ehtii tehdä yhden postauksen tälle vuodelle (huonolaatuisten kuvien kera). Pyhitän sen tapettipähkäilyille. Nyt pohdinnassa on enää makkarin tapetti. Jokaiseen huoneeseen haluamme omanlaisensa ilmeen. Pidämme isohkoa kuviointia jonkinlaisena punaisena lankana, mikä tuli asetettua tuvan tapetin myötä. Tuvan lisäksi myös kirjastokamariin on tulossa isohkolla kuviolla varustettu sinisävyinen tapetti - se on siis jo valittu. Paljastan tapetin vasta, kun huone on valmiiksi tapetoitu (sitten joskus keväällä). 

Viimeiseen huoneeseen on ihan pakosti saatava jokin muu väri, esim. vihreä. Kun väri on rajattu, ei vaihtoehtoja ole paljon, jos lisävaatimuksena muistetaan isohko kuvio ja hengittävyys. Olen pitkin syksyä tehnyt taas vesitestejä tilaamilleni malleille ja nyt finaalipaikalle on päätynyt kaksi kilpailevaa vaihtoehtoa.





Hmm... kummankohan näistä valitsisi: Pihlgren & Ritolan vihertävän Lukko-nimisen tapetin (alimmainen yllä olevassa kuvassa) vai englantilaisen Barneby Gatesin Artichoke Thistle -nimisen keväänvihreän tapetin? Lukko on kaunis ja klassinen jugend-tapetti eikä vihertävä sävy ole niin hyökkäävä. Barnebyn tapetti puolestaan on jotenkin raikas, leikkisä ja heleä. Ensimmäinen olisi kotimaista tuotantoa, mikä olisi kiva lisä ottaen huomioon, että tähän asti muut ostamani tapetit ovat ruåttalaisia. 




Mukavia välipäiviä kaikille!

Toivottaa,




sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Ikkunanpuitteet ja muistotammi

Olemme onnistuineet taikomaan ensimmäiset ikkunanpuitteet taloon! Olen hurjan tyytyväinen, kun jotenkin pidin tätä hommaa vaikeana... Meillähän siirrettiin ikkunat talon ulkoverhouksen tasalle, jolloin sisäpuolelle syntyi kroisin näköiset syvennykset. 

Alla on kuvakertomus työvaiheista. Ensimmäisestä kuvasta näkee lähtötilanteen.






Ja eikun koristelistat ikkunanpieliin ja paneelia laittamaan!




Puolipaneelit maalataan vielä uudelleen ja samalla saadaan naulanpaikatkin piiloon. Ja tietysti paneelin päälle tulee vielä koristelista, ns. L-lista. Vaikka tuvasta tulee vaalea, olen käyttänyt paneelissa ja ikkunankarmeissa eri valkoisen sävyä, jotta lopputulos olisi elävämpi. Myös pellavaöljy tekee kokonaisvaikutelmasta luonnollisen. Paneelit on maalattu Virtasen maalilla ja ikkunankarmit Uulalla.  Molemmat muovittomia maaleja.  



Helpolta näyttää :), mutta jokainen puuosa vaati moneen kertaa työstöä ja sovittelua, koska yksikään pinta ei ole suora. Lopputulos näyttää onneksi siltä, että kaikki on sujunut kuin vettä vain :). 


Panelointi jatkuu vielä, eli ihan ei vielä saatu valmista. 

Tähän loppuun liitän kuvakavalkadin Mauron tuhkien hautauksesta ja muistotammen istutuksesta alkusyksyllä. Mauro ansaitsee vielä yhden postauksen, syntymäpäivänään 18.10. Meillä on sitä yhä kova ikävä. Sen synttäreitä emme viettäneet koskaan millään muulla tavalla kuin että se sai touhuta lajityypillisiä asioita sydämensä kyllyydestä myös syntymäpäivänään :). Yleensä niitä "vietettiin" juuri täällä. 







Tammi on juurtunut tuossa Mikon sille tekemässä istutuslaatikossa nyt toista kuukautta. Joten eiköhän se siitä lähde kasvamaan ja muistuta meitä energisestä Maurosta. ❤️

Juuri nyt sekä tammen sinnittely elossa että tuvan asteittainen valmistuminen tuottavat iloa,

ajattelee, 




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...