Eteinen

Lienee syytä päivitellä hieman kauden remonttikuulumisia, koska syksy näyttää alkaneen ja työt talolla ovat taas tältä erää pysähtyneet. Talo ei ole valmis, mutta etenee kuitenkin. Pienin askelin ja hyvä niin :). 

Yksi viimeisimmistä kohteistamme on ollut eteinen. Lattia valmistui jo aiemmin, mutta kuluneen kesän aikana olemme saaneet viimeisteltyä eteisen eristyksen, paperoinnin ja pintalaudoituksen. Yllä olevan kuvan hetkellä muistan mahtavan tunteen, kun aika pitkään sekasotkun vallassa ollut eteinen saatiin siivottua. Siivouksen jälkeen usein vasta näkee koko työn jäljen! Nyt talo on kaikin puolin kutsuvampi, kun heti ulko-ovea avatessa ei ahtaan tilan kaaos vyöry vastaan.  

Kuten roikkuvista sähköjohdoista näkyy, seuraava vaihe melkeinpä on sähkärin saaminen paikalle. Toivon, että se onnistuisi ensi keväänä. Toki eteisessä on vielä muutakin viimeisteltävää, kuten kylmälle vintille johtavan portaikon kotelointi ja eristäminen. 

Eteinen saatiin ennen syksyä myös maalattua kertaalleen. Tavoitteena on maalaus heti keväällä vielä toiseen kertaan vaalealla maalilla. Käytin itse asiassa Virtasen porstua-lattiamaalia seinään, koska eteisessä on hyvä olla sellainen seinämaali, jota pystyy pyyhkimään ja putsaamaan. Etenkin, kun sävy on vaalea. 

Suunnitelmissani on, että eteinen saisi väriä listojen ja lattian osalta. Muualla talossa lattiat ovat vaaleanharmaat, mutta eteisessä käytännöllisistä syistä olisi hyvä olla tummempi lattia. Tällä hetkellä pohdiskelen vihreää sävyä lattiaan ja lattialistoihin.

Lisää päivityksiä on luvassa muualta talosta lähiaikoina!

Lupailee,

Talon kivijalan maalaus

Teimme talolla juhannustaikoja, joiden ansiosta sen ulkomuoto koheni melkoisella tavalla ;). Serkkuni tuli juhannustalkoisiin, ja muun muassa kivijalan maalaus oli yksi tärkeimmistä talkootöistä tällä kertaa. Kivijalka maalattiin Yki-sokkelimaalilla, josta luin suosituksen jo vuosia sitten "Pelastetaan vanhat talot" fb-ryhmästä. Sävyn mietintä kuitenkin otti muutaman vuoden, kunnes nyt päädyimme Mikon kanssa yhteistuumin tumman ruskeanharmaaseen sävyyn. Sää suosi maalaajia.

Ennen ja jälkeen -kuvat kertovat muodonmuutoksesta parhaiten. Tässä siis pari kuvaa lähtötilanteesta. Leikkasimme heinät pois ja kaivoimme ylimääräistä maata kivijalan edustalta. 

Maalauksen lisäksi pesimme parissa vuodessa sammaloituneen ja pölyyntyneen tippalistan. 

Tältä lopputulos näyttää:

Taloon tuli selvästi ryhtiä - olen oikein tyytyväinen sen kasvojenkohotukseen,

tuumailee,

Kausi on avattu

Pääsimme puikkelehtimaan jäiden lomasta saareen. Saimmekin koko pääsiäisen nauttia todella kauniista ja lämpimistä säistä. Siivoilin paikkoja ja Mikko teki useana päivänä halkohommia. Kuuntelimme merilintujen kaakatusta kauempana selällä ja siristelimme silmiämme talven jäljiltä. 

Talviturkki tuli kirjaimellisesti heitettyä, kun uskaltauduimme jopa pulahtamaan mereen saunasta. Jää on vielä lahdessa paksua, kuten kuvista näkyy. Hädin tuskin laiturin päässä oli ihmisen mentävää rakoa sulana. 

Iivari nautti elämästään eikä millään halunnut iltaisinkaan tulla sisälle mökkiin. 

Korjasin vanhan soikon, joka oli ollut varsin hutera jo pitkään ja nyt se kirjaimellisesti hajosi palasiksi käsiini, kun olin siirtämässä sitä. Onneksi löytyi puoli purkkia liimaa. Naulapyssyllä liitoksia varmistellen kokosin soikon aiempaa tukevammaksi. Pitää lisätä enää yksi tukirima jalkoihin. Se on kuitenkin jo niin vanha, että pitäisi löytää sille säilytyspaikka pysyvästi sisätiloista. 

Teimme myös lenkkejä ja kuvasimme upeaa, tyyntä merta, mutta luontokuvat laitan ehkä seuraavaan päivitykseen. 

Oli kyllä aivan mahtava pääsiäisloma! 

Kiva saada kausi näin miellyttävästi käyntiiin, tuumailee,

Sinivalkoisia löytöjä

No nyt pukkaa sinivalkoista. Kiertelin viikko takaperin Suomessa lomalla olleen juniorin kanssa vanhan tavaran liikkeissä. Totesimme pojan kanssa yhteen ääneen kierroksen päätteeksi, että nyt lähti ostelu ihan lapasesta, heh, kun molemmilla oli useampi kassi kädessä kotiin palatessa. Mutta, kukkaro kiitti. Löydöt olivat niin onnistuneet, että pitkän tauon jälkeen missään näistä liikkeistä edes käyneenä taas muistin, että kierrätyksestä kannattaa etsiä itseltä puuttuvia tavaroita eikä vain viedä sinne tavaraa. Sitä teen koko ajan: taas on laatikossa kierrätykseen lähdössä muutama kirja, pari kaitaliinaa, sarjoihin kuulumaton astia ja vaatekappale. Olen alkanut viedä tavaraa kierrätykseen vähän kerrallaan ja päättänyt lahjoittaa kaiken vähän arvokkaammankin nykyisin ilmaiseksi, koska myyntipöydän ottaminen tarkoittaisi tavaroiden säilömistä pitkän aikaa kotona ja kaiken kerralla viemistä. Tavoite on tietysti karsia turhat pois, mutta olla myöskään hankkimasta mitään turhaa. 

Nyt löytöihini. Kaikkein paras niistä oli tuvan keittiöön keväällä pääsevä apupöytä, jossa on kiva kaakelointi pinnassa. Pöytä oli tullut juuri myyntiin ja tein siihen samantien varauksen. Se on juuri oikean korkuinen keittiötasoksi, riittävän siro meidän pieneen tupaan ja vieläpä täysin tukeva. En tiedä, miksi tarvitsin edes miettimisaikaa, mutta muutaman tunnin päästä varauksesta hain 35 euroa maksavan massiivipuisen ja sinivalkoisilla keramiikkalaatoilla kaakeloidun pöydän omakseni. Tunnistaisikohan joku lukijoista pöydän alkuperää? Se ei vaikuta ns. käsityönä tehdyltä, joten mietin jopa, että voisiko se olla jotain ikivanhaa Ikean mallistoa... . 

Olin muuten jo ehtinyt epätoivoissani miettiä, että mistä ihmeestä repäisen tupaan työtason, kun emme ehkä halua mitään valmiskeittiötä sinne. Tuon pienen halkeaman pöydän kulmassa saan hiomalla ja vahaamalla piiloon. 

Superiloinen olin myös posliiniastioista. Olen asettanut posliinilautasille 10 euron ostorajan. Lautaset maksoivat 6 € / kpl, mikä yllätti ehjien lautasten hintana. Pieni kermakko on nykyisin ehkä vähän turha kahvipöydässä, mutta se oli söpö ja vain 5 € niin otin sen myös. 

Lamppu, 33 € oli ehkä vähän heräteostos, koska se edustaa uustuotantoa, mutta näin ollen se on ainakin toimintavarma ja turvallinen. Se sopii meidän ykköskotiinkin ja pääsi heti käyttöön, mutta saattaa myöhemmin päätyä yöpöydän lampuksi saareen. Hyvä, että tuli vähän jotain vihreääkin hankittua ;).

Orionille ostin koiraa itseään isomman jättinallen kympillä, mutta se ei kauaa hengissä pysynyt - siis nalle - vaan oli pian lukuisina vanukasoina pitkin lattioita. Näin ollen siitä ei saatu kuvaa.

Lahja tulikin näin annettua etukäteen ja kuva alla on otettu viikko sitten. Tänään Orion täyttää 1 vuotta! 🤎 Mauron fleece-liivissä on vähän kasvunvaraa (mieluummin lihaksille kuin masulle).

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Kalusteryhmän verhoilu

Kiitos ihanat ihmiset edelliseen (iäisyys sitten) postaukseeni jättämistänne kommenteista, joihin vastasin osin törkeällä viiveellä (auts!). Ja kiitos myös kaikille muille blogissa vierailleille. Nyt sain taas blogikirjoitusinspiraation. Todettava on, että harvoinhan se nykyisin iskee, mutta minkäs teet!? Jos mietin syitä blogin asteittaiseen hiljenemiseen, niin muilla elämän rintamilla on vaan ollut kovin kiireistä. Remonttia on myös tehty urakalla koko viime vuoden ykköskodissa. 

Harmillisesti pakkasen ja sulan välillä sahaava talvi tuli taas kovin aikaisin eli kulkumme saareen katkesi jo aikaa sitten, marraskuun lopulla. Viimeisimmällä käynnillämme saaressa näytti tältä. Juuri nyt näyttää varmasti aika samanlaiselta. Mikko on sen sijaan käynyt lähisaaristossa metsästämässä useana viikonloppuna paikallisen metsästysseuran kanssa. On kiva, että hänellä on syntynyt tällaisia siteitä sinne. 

Pelastinkohan tuon tuolin sisätiloihin, hmm??

Minulta on jäänyt esittelemättä viimeisin verhoiluprojektini. Jugend-sohva tuli verhoiltua jo aiemmin pari vuotta sitten, mutta syksyllä vasta sain aikaiseksi tarttua kalusteryhmän tuoleihin. Inspiraatio syntyi tuvan sisutustamisen ansiosta. Jugendiin kuuluu matala pehmuste, joten laitoin vain pienen kerroksen hampputäytettä ja vanua. Niiden päälle tuli valkaisematon lakanakangas, ja sen päälle varsinainen kangas, kuosina art decón / jugendin koristeaihe totta kai. 

Jonkinlainen koristereunanauha pitäisi löytää tuoleihin vielä, mutta muilta osin valmista tuli. 

Orion, tässä noin 9 kk, hyppäsi heti sohvalle, kun sen näki. Se oli söpöä, koska se muistutti minua Maurosta: sohva ehti olla meillä hetken aikaa ykköskodissa ja Mauro halusi maata siinä aina. Mahtaako tuohon siis koskaan kukaan ihminen päästä, heh? Koristenauha sohvasta vähän Mauron toimesta rispaantui, joten siksi mietin, että sohvaan pitää nauha vaihtaa ja tuoleihin laittaa myös paksumpaa ja kestävämpää nauhaa kuin tämä. 

Kyllä tykkään kokonaisuudesta. Kalustamisen ja värikkäiden tekstiilipintojen myötä ympäröivä vaaleuskin asettuu uomiinsa. 

Toivottelen tyytyväisenä kaikille kivaa Uutta Vuotta 2023!

Tuvan sisustusta

Tuntuu juhlalliselta, että kaikkien näiden vuosien jälkeen olen saanut asetella ensimmäiset matot ja kalusteet tupaan. Muistuttelen toki itselleni, että tuvassakin on vielä keskeneräisyyttä sähkötöiden, koristelistojen ja hellan ympäristön osalta, mutta en vain ole malttanut olla aloittamatta. 

Jugend-sohvan ja matot olen hankkinut vuosia sitten tupaa varten. Matot on kutonut kuvataiteilija Jukka Rusanen, jonka mattoja voi käydä ihailemassa instagram-tililtä @rusanen_rug. (Hänen maalauksensa vasta ihania ovatkin!) 

Ruokapöytää olen jo pitkään yrittänyt metsästää, mutta kun kohtuuhintaista sopivaa ei ole löytynyt, saa ruokapöydän virkaa toimittaa näin alkuun ylijäämäovesta ja pukkijaloista tehty lankkupöytä. Etsitään uusi pöytä ajan kanssa.

Esittelen samalla vastikään tekemiäni astiahankintoja. Käsintehty posliinikannu on muisto Orion-pennun noutoreissulta Krakovasta viime keväältä. Muut posliiniastiat puolestaan löytyivät vanhan tavaran liikkeestä juniorin uudesta kotikaupungista Hollannista, jossa kävimme kesällä järjestelemässä hänen asuntoaan. Kaikki sain pilkkahintaan ja oli kiva tehdä löytöjä juuri näistä paikoista esineiden muistoarvon vuoksi. 💙 

Jugendkaapin toimme jo aiemmin tänne kaupunkikodista, jonne se ei sopinut. Fasettihiotun ja kehystetyn peilin olen ostanut jostain - vaan en muista mistä, mutta takana näytti olevan hintalappu 20 €. Nyt kiittelin itseäni hankinnasta :). 

Asetin navetasta löytämäni puisen koristepalan kaapin päälle. Se sopi asetelmaan kuin nakuutettu. Olen yrittänyt miettiä, mistä tuo koristepala on peräisin, mutta tilalla ei sellaista kalustetta ainakaan enää ole, mistä se olisi irrotettu. Olkoot tuossa!

Iloisena,

Kamarin koristepanelointia

Olemme palanneet purjehduslomaltamme. Oli aivan ihana reissu Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa! Mutta saareen oli myös tosi mukavaa palata. Käytimme pitkän viikonlopun hyödyksemme tilan töitä tehden: Mikko ajoi niityn matalaksi (kolmatta kertaa tänä kesänä) ja kannoimme & kuljetimme kaksi veneellistä halkoja maihin. Lastasimme polttopuut peräkärryyn ykköskotiin vietäväksi. Varaudumme talven energiakustannuksiin ja olemme kiitollisia siitä, että meillä on talossa kaksi varaavaa takkaa, vaikka oma savottansa tämä on.

Vastavuoroisesti toimme saareen 11 kpl parimetrisiä paksuja vanerilevyjä, jotka sain ilmaiseksi eräältä purkutyömaalta. Materiaalikustannukset ovat nyt niin korkealla, että tämä satsi lämmittää mieltä. Ja hyvän hien niiden roudaus myös nosti pintaan kuumana päivänä :).

Teemme vanereista koristepaneloinnin talon kahteen kamariin, joihin ne riittävät juuri sopivasti. Lopullinen ulkoasu on vielä hieman hakusessa, mutta kirjastokamarin peruspanelointi tuli tehtyä. Ehkä joku onkin ihmetellyt aiemmista kuvista, miksi kamarimme on tapetoitu vain 2/3 korkeudelta. Nyt syy siihen tuli viimeistään esille, jos en ole sitä aiemmin kertonut. 

Vielä huone ei näytä kovin koristeelliselta, mutta omassa päässäni näen jo paneelit maalattuina ja koristelistoin reunustettuina :). 

Mielikuvittelee,