Sinivalkoisia löytöjä

No nyt pukkaa sinivalkoista. Kiertelin viikko takaperin Suomessa lomalla olleen juniorin kanssa vanhan tavaran liikkeissä. Totesimme pojan kanssa yhteen ääneen kierroksen päätteeksi, että nyt lähti ostelu ihan lapasesta, heh, kun molemmilla oli useampi kassi kädessä kotiin palatessa. Mutta, kukkaro kiitti. Löydöt olivat niin onnistuneet, että pitkän tauon jälkeen missään näistä liikkeistä edes käyneenä taas muistin, että kierrätyksestä kannattaa etsiä itseltä puuttuvia tavaroita eikä vain viedä sinne tavaraa. Sitä teen koko ajan: taas on laatikossa kierrätykseen lähdössä muutama kirja, pari kaitaliinaa, sarjoihin kuulumaton astia ja vaatekappale. Olen alkanut viedä tavaraa kierrätykseen vähän kerrallaan ja päättänyt lahjoittaa kaiken vähän arvokkaammankin nykyisin ilmaiseksi, koska myyntipöydän ottaminen tarkoittaisi tavaroiden säilömistä pitkän aikaa kotona ja kaiken kerralla viemistä. Tavoite on tietysti karsia turhat pois, mutta olla myöskään hankkimasta mitään turhaa. 

Nyt löytöihini. Kaikkein paras niistä oli tuvan keittiöön keväällä pääsevä apupöytä, jossa on kiva kaakelointi pinnassa. Pöytä oli tullut juuri myyntiin ja tein siihen samantien varauksen. Se on juuri oikean korkuinen keittiötasoksi, riittävän siro meidän pieneen tupaan ja vieläpä täysin tukeva. En tiedä, miksi tarvitsin edes miettimisaikaa, mutta muutaman tunnin päästä varauksesta hain 35 euroa maksavan massiivipuisen ja sinivalkoisilla keramiikkalaatoilla kaakeloidun pöydän omakseni. Tunnistaisikohan joku lukijoista pöydän alkuperää? Se ei vaikuta ns. käsityönä tehdyltä, joten mietin jopa, että voisiko se olla jotain ikivanhaa Ikean mallistoa... . 

Olin muuten jo ehtinyt epätoivoissani miettiä, että mistä ihmeestä repäisen tupaan työtason, kun emme ehkä halua mitään valmiskeittiötä sinne. Tuon pienen halkeaman pöydän kulmassa saan hiomalla ja vahaamalla piiloon. 

Superiloinen olin myös posliiniastioista. Olen asettanut posliinilautasille 10 euron ostorajan. Lautaset maksoivat 6 € / kpl, mikä yllätti ehjien lautasten hintana. Pieni kermakko on nykyisin ehkä vähän turha kahvipöydässä, mutta se oli söpö ja vain 5 € niin otin sen myös. 

Lamppu, 33 € oli ehkä vähän heräteostos, koska se edustaa uustuotantoa, mutta näin ollen se on ainakin toimintavarma ja turvallinen. Se sopii meidän ykköskotiinkin ja pääsi heti käyttöön, mutta saattaa myöhemmin päätyä yöpöydän lampuksi saareen. Hyvä, että tuli vähän jotain vihreääkin hankittua ;).

Orionille ostin koiraa itseään isomman jättinallen kympillä, mutta se ei kauaa hengissä pysynyt - siis nalle - vaan oli pian lukuisina vanukasoina pitkin lattioita. Näin ollen siitä ei saatu kuvaa.

Lahja tulikin näin annettua etukäteen ja kuva alla on otettu viikko sitten. Tänään Orion täyttää 1 vuotta! 🤎 Mauron fleece-liivissä on vähän kasvunvaraa (mieluummin lihaksille kuin masulle).

Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Kalusteryhmän verhoilu

Kiitos ihanat ihmiset edelliseen (iäisyys sitten) postaukseeni jättämistänne kommenteista, joihin vastasin osin törkeällä viiveellä (auts!). Ja kiitos myös kaikille muille blogissa vierailleille. Nyt sain taas blogikirjoitusinspiraation. Todettava on, että harvoinhan se nykyisin iskee, mutta minkäs teet!? Jos mietin syitä blogin asteittaiseen hiljenemiseen, niin muilla elämän rintamilla on vaan ollut kovin kiireistä. Remonttia on myös tehty urakalla koko viime vuoden ykköskodissa. 

Harmillisesti pakkasen ja sulan välillä sahaava talvi tuli taas kovin aikaisin eli kulkumme saareen katkesi jo aikaa sitten, marraskuun lopulla. Viimeisimmällä käynnillämme saaressa näytti tältä. Juuri nyt näyttää varmasti aika samanlaiselta. Mikko on sen sijaan käynyt lähisaaristossa metsästämässä useana viikonloppuna paikallisen metsästysseuran kanssa. On kiva, että hänellä on syntynyt tällaisia siteitä sinne. 

Pelastinkohan tuon tuolin sisätiloihin, hmm??

Minulta on jäänyt esittelemättä viimeisin verhoiluprojektini. Jugend-sohva tuli verhoiltua jo aiemmin pari vuotta sitten, mutta syksyllä vasta sain aikaiseksi tarttua kalusteryhmän tuoleihin. Inspiraatio syntyi tuvan sisutustamisen ansiosta. Jugendiin kuuluu matala pehmuste, joten laitoin vain pienen kerroksen hampputäytettä ja vanua. Niiden päälle tuli valkaisematon lakanakangas, ja sen päälle varsinainen kangas, kuosina art decón / jugendin koristeaihe totta kai. 

Jonkinlainen koristereunanauha pitäisi löytää tuoleihin vielä, mutta muilta osin valmista tuli. 

Orion, tässä noin 9 kk, hyppäsi heti sohvalle, kun sen näki. Se oli söpöä, koska se muistutti minua Maurosta: sohva ehti olla meillä hetken aikaa ykköskodissa ja Mauro halusi maata siinä aina. Mahtaako tuohon siis koskaan kukaan ihminen päästä, heh? Koristenauha sohvasta vähän Mauron toimesta rispaantui, joten siksi mietin, että sohvaan pitää nauha vaihtaa ja tuoleihin laittaa myös paksumpaa ja kestävämpää nauhaa kuin tämä. 

Kyllä tykkään kokonaisuudesta. Kalustamisen ja värikkäiden tekstiilipintojen myötä ympäröivä vaaleuskin asettuu uomiinsa. 

Toivottelen tyytyväisenä kaikille kivaa Uutta Vuotta 2023!

Tuvan sisustusta

Tuntuu juhlalliselta, että kaikkien näiden vuosien jälkeen olen saanut asetella ensimmäiset matot ja kalusteet tupaan. Muistuttelen toki itselleni, että tuvassakin on vielä keskeneräisyyttä sähkötöiden, koristelistojen ja hellan ympäristön osalta, mutta en vain ole malttanut olla aloittamatta. 

Jugend-sohvan ja matot olen hankkinut vuosia sitten tupaa varten. Matot on kutonut kuvataiteilija Jukka Rusanen, jonka mattoja voi käydä ihailemassa instagram-tililtä @rusanen_rug. (Hänen maalauksensa vasta ihania ovatkin!) 

Ruokapöytää olen jo pitkään yrittänyt metsästää, mutta kun kohtuuhintaista sopivaa ei ole löytynyt, saa ruokapöydän virkaa toimittaa näin alkuun ylijäämäovesta ja pukkijaloista tehty lankkupöytä. Etsitään uusi pöytä ajan kanssa.

Esittelen samalla vastikään tekemiäni astiahankintoja. Käsintehty posliinikannu on muisto Orion-pennun noutoreissulta Krakovasta viime keväältä. Muut posliiniastiat puolestaan löytyivät vanhan tavaran liikkeestä juniorin uudesta kotikaupungista Hollannista, jossa kävimme kesällä järjestelemässä hänen asuntoaan. Kaikki sain pilkkahintaan ja oli kiva tehdä löytöjä juuri näistä paikoista esineiden muistoarvon vuoksi. 💙 

Jugendkaapin toimme jo aiemmin tänne kaupunkikodista, jonne se ei sopinut. Fasettihiotun ja kehystetyn peilin olen ostanut jostain - vaan en muista mistä, mutta takana näytti olevan hintalappu 20 €. Nyt kiittelin itseäni hankinnasta :). 

Asetin navetasta löytämäni puisen koristepalan kaapin päälle. Se sopi asetelmaan kuin nakuutettu. Olen yrittänyt miettiä, mistä tuo koristepala on peräisin, mutta tilalla ei sellaista kalustetta ainakaan enää ole, mistä se olisi irrotettu. Olkoot tuossa!

Iloisena,

Kamarin koristepanelointia

Olemme palanneet purjehduslomaltamme. Oli aivan ihana reissu Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa! Mutta saareen oli myös tosi mukavaa palata. Käytimme pitkän viikonlopun hyödyksemme tilan töitä tehden: Mikko ajoi niityn matalaksi (kolmatta kertaa tänä kesänä) ja kannoimme & kuljetimme kaksi veneellistä halkoja maihin. Lastasimme polttopuut peräkärryyn ykköskotiin vietäväksi. Varaudumme talven energiakustannuksiin ja olemme kiitollisia siitä, että meillä on talossa kaksi varaavaa takkaa, vaikka oma savottansa tämä on.

Vastavuoroisesti toimme saareen 11 kpl parimetrisiä paksuja vanerilevyjä, jotka sain ilmaiseksi eräältä purkutyömaalta. Materiaalikustannukset ovat nyt niin korkealla, että tämä satsi lämmittää mieltä. Ja hyvän hien niiden roudaus myös nosti pintaan kuumana päivänä :).

Teemme vanereista koristepaneloinnin talon kahteen kamariin, joihin ne riittävät juuri sopivasti. Lopullinen ulkoasu on vielä hieman hakusessa, mutta kirjastokamarin peruspanelointi tuli tehtyä. Ehkä joku onkin ihmetellyt aiemmista kuvista, miksi kamarimme on tapetoitu vain 2/3 korkeudelta. Nyt syy siihen tuli viimeistään esille, jos en ole sitä aiemmin kertonut. 

Vielä huone ei näytä kovin koristeelliselta, mutta omassa päässäni näen jo paneelit maalattuina ja koristelistoin reunustettuina :). 

Mielikuvittelee,

Kuulumisia kamareista

Tervehdys! Yleisön pyynnöstä tartuin pitkästä aikaa blogikirjoittamiseen. Kyllä, sain lukijapalautetta, että blogi päivittyy nykyisin liian harvoin ja olen siitä sekä otettu että samaa mieltä :). Nyt päivitettävää onneksi onkin (ja ainahan sitä olisi kaikista ihan pikkiriikkisistäkin asioista). 

Olemme vähitellen siirtymässä omaan vuotuiseen toiverytmiimme, mikä tarkoittaa sitä, että kesälomilla pääsääntöisesti olisimme purjehtimassa eli myös lomailisimme emmekä pelkästään remontoisi tilalla. Mutta, tiedostamme toki keskeneräisen projektimme viimeiset kalkkiviivat. Niinpä päätimme, että yritämme rykäistä heti loman alussa urakkaa isosti eteenpäin. Suoraan sanottuna minulla on ollut huono fiilis siitä, että päätalo on edennyt viime aikoina liian hitaasti. Toisaalta sekin on hyväksyttävä, että talvi alkoi aivan liian aikaisin ja loppui aivan liian myöhään. Näin syksy jäi vähän vajaaksi ja muut kevättyöt pihalla menivät edelle, kun lopulta saareen päästiin. 

No, asiaan, eli siihen, mitä talolle kuuluu juuri nyt. Ensinnäkin olemme tuoneet saareen rakennusmateriaaleja, kuten huokolevyjä ja seinäpaneeleja. Oma hommansa aina siinäkin. Itse rakentamista ajatellen meillä kävi todellinen tuuri, sillä saimme nuorisoa työmaalle avuksi. (Välihuomautus: tämän pitkän projektin hyvänä puolena näyttäisi olevan se, että jälkikasvu on kasvanut työikään ja näköjään tullut tässä sivussa kasvatettua samanlaisiksi hulluiksi kuin me: heille on ihan ok käyttää kauniita kesäpäiviä tähän projektiin ja vieläpä valitsevat ystävänsäkin sen mukaan, että samaa hullutta löytyy heistä, heh). Eli kolme nuorta aikuista huhki tällä viikolla apunamme usean päivän ajan. 

Tuleva makuukamari oli vielä huokolevyttämättä. Nuoret ottivat asian hoitaakseen ja levyttivät koko huoneen omatoimisesti ja upeasti. On aina hieno tunne, kun jokin asia tulee ihan alusta loppuun valmiiksi. Tämän huoneen myötä levytykset on talossa taputeltu! 

Tämän jälkeen esiliisteröimme huokolevyt, jotta tapetti pysyisi levyn pinnassa. Onneksi minulla oli liisteriä ja makulatuuritapettia eli aluspaperitapettia varannoissani, niin päästiin etenemään. Usein työ saaressa seisahtaa siihen, että jokin materiaali vaan loppuu eikä sitä kannata yksistään lähteä mistään hakemaan - tilaustavaroiden aiheuttamista hidastuksista puhumattakaan. 

Levyjen kuivuttua aloitimme makulatuuritapetoinnin ja sekin saatiin kokonaisuudessaan valmiiksi. Samalla todettakoon, että myös alustapetointihommat on nyt kokonaisuudessaan talossa taputeltu! 

Viime kesänä tein jo lattiamaalin kanssa sävykokeiluja. Kokeilujen jälkeen päädyin Virtasen maalitehtaan Saariston värit -värikartan vaaleanharmaaseen Jurmoon. Hylkäsin Helsinholmenin ja Tuohisaaren liian sinisinä. Valitsemani maali on siis Porstua-puulattiamaali silkinhimmeänä vaihtoehtona. Virtasen maaleilla maalasin taannoin myös sisäkatot ja tuvan seinäpaneelit eli samalla perinnemaalivalikoimalla jatkettiin. 

Kuvakaappaus sävykartasta:

Nuoret maalasivat kirjastokamarin lattian ensimmäisen kerroksen ja minä maalasin toisen. Koska lakkabensiini (ohenne) loppui, isossa purkissa oleva maali paksuuntui aikalailla, mutta toisaalta näin tarvittiin vain kaksi maalauskerrosta. Yritin muuten ohentaa varovasti maalia tärpätillä, mutta se leikkasi kiinni. Sitten löysin kalastajan varannoista vanhan purkinpohjallisen pineenitärpättiä ('pinen' på svenska), joka osoittautui sopivaksi ohenteeksi eli lakkabensiinin serkuksi. Sitäkään ei ollut tosin kovin paljoa, mutta tulipahan käytettyä purkinpohjallinen loppuun. 

Kamarin lattian valmistumisen jälkeen siivosimme tuvan ja nuoret siirtyivät pohjamaalaamaan tuvan lattiaa. Seuraavana päivänä pääsin maalaamaan lattiaa toiseen kertaan. Tässä vaiheessa alkoi jo ottaa selkään ja jalkoihin, mutta ah, on tuhat kertaa helpompaa maalata lattiaa kuin kattoa! Valmista tuli siis kahdessa huoneessa lattioiden osalta. Ai että, kun valmis maalipinta näyttää aina niin hienolta. Kuvissa sävy vaihtelee nyt aikalailla auringon, valotuksen ja tapettienkin heijastusten mukaan, mutta luonnossa lattiat näyttävät samansävyisiltä. 

Muutakin tehtiin, mutta tässä näkyvimmät ja tärkeimmät aikaansaannokset. En voisi olla tyytyväisempi :).

Myhäillen,

Kevätiloa ja talvivaurioita

Kylläpä oli pitkällinen talvijakso - hei taas kaikille! Pääsimme vasta vappuviikonloppuna ensimmäistä kertaa saareen. Talvitauosta tuli pisin ikinä, kun talvi alkoi aivan yhtäkkiä viime vuoden marraskuussa. Joinain vuosina poissaolomme on kestänyt vain muutaman viikon, eli vuosissa on huikeita eroja. 

Kevät ei ole vielä saapunut saareen. Omien muistiinpanojeni mukaan kevät on noin yhden kuukauden verran myöhässä. 

Uusi perheenjäsenemme, 3,5-kuukautinen Orion, pääsi tutustumaan saariolosuhteisiin ja seurailemaan tavanomaisia kevätpuuhia, kuten risusavottaa, veneen vesillelaskua ja nurkkien siivousta. Mieltä ilahdutti seurata koiran luonnollista asettautumista! Se hyppi ja pomppi, ravasi ja raivasi, hyöri ja pyöri - ja simahti vähän väliä nukkumaan pennun unta. On hienoa, että se sopeutuu niin luonnollisesti tänne. Kysyinkin siltä, että onko Mauron henki asettunut suhun, kun olet ihan kuin olisit ollut täällä aiemminkin. Orion katsoi poispäin eikä halunnut tunnustaa :). Mauron paikka sydämessäni on edelleen iso ja ammottava. Nyt vielä vähän tuntuu oudolta, että on Mauron kaltainen pentu talossa, mutta kuitenkin eri tyyppi. Aika näyttää, minkälainen yhteys meille syntyy. Nyt voi toki jo sanoa, että ilon hetkiä on päiviin mahtunut. 

Risusavotan ohessa nautimme vappupäivän lounaan laiturilla. Oli paikoitellen ihanan lämmintä. 

Talvi oli meille paitsi pituutensa, myös vaurioiden näkökulmasta poikkeuksellinen. Lahti on tosi suojaisa ahtojäiden suhteen, mutta jää oli kuitenkin moukaroinut venevajan laiturirakenteita :(. Ilmeisesti nämä tuhot ovat vielä itse korjattavissa. Aina tulee uutta hommaa!

Tästä se kausi taas käynnistyy. Yritämme jonkin verran päästä olemaan täällä nyt toukokuussa etätöitä tehden ja siinä sivussa pieniä tilan hommia aloitellen. 

Vihreämpää kevättä odotellessa,

Talvi tuli aikaisin

Pakkanen alkoi kiristyä, ja saaressa oli tuulesta johtuen hyytävä viikonloppu. Olin koko viikonlopun pukeutuneena kaksi untuvatakkia ja kaksi pipoa päällekkäin. Se ei ollut yhtään liioittelua etenkään merimatkojen aikana. Autorannan ja saaren väliä tulikin ajettua useampaan kertaan, kun Mikkoa piti ensin hakea metsästysreissulta, ja lisäksi koska kuljetimme talven varalle peräkärryllisen verran halkoja ykköskotiin. Ostimme uuden kodin jokin aika sitten ja sinne muurataan ensi viikolla varaava Tulikivi-takka. Olemme siitä kovin innoissamme. Mahtavaa, kun saamme puut omasta takaa. Ja vielä mukavampaa on nyt, kun uusi koti tuntuu "siltä oikealta". Toivottavasti siitä tulee meille pitkäaikainen koti ja sellainen väliaikaisuuden tunne kaikkoaa, mitä koimme edellisessä. Meillä on siellä vielä remontti kesken. Öhöm, luitte aivan oikein: taas onnistuimme hankkimaan elämäämme uuden remontin :). No, sen toteuttavat muut kuin me eli tällä kertaa suunnittelimme asian niin. Omat voimat eivät olisi todellakaan riittäneet. Riittää, että itselle jäi seinien maalausta ja työnjohto ;).

Vene oli telakoitava, kun veteen alkoi kerääntyä riitettä ja ennusteet lupaavat pakkasta tuleville viikoille. Vaikkakin, olen täysin vakuuttunut, ettei pakkassää täällä etelässä pysy ja vesikelit ovat taas pian kulman takana. Harmillinen takaisku oli se, että traktori ei lähtenyt käyntiin, yhyy! Mikko joutui kuntoilemaan ja nostamaan veneen käsitaljan avulla. 

Vähän nurinkurista se aina on, että kun kelit huononevat, me siirrymme käyttämään matalaa ja pientä peltivenettä (laiturissa) ja 5-heppaista perämoottoria. Moottori sulatettiin jäästä kamiinan lämmössä ja lähtihän se käyntiin, joten pelastuimme takaisin mantereelle vielä ennen hämärän tuloa :). 

Pirteitä pakkaspäiviä, toivottelee,