sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Venetelakointi ja pieniä näkemyseroja

Tutkin hetki sitten blogistani, milloin olemme minäkin vuonna viimeisen tai ensimmäisen kerran päässeet kulkemaan saareen, ja ihan dokumentointisyistä on traditiota jatkettava, eli päivitettävä tämän talven päivämäärät. Vuodesta 2012 lähtien ylöskirjatut raportit vuoden vaihteluista alkavatkin olla jo kullanarvoinen päiväkirja, koska näitä asioita ei millään voi muistaa oikein jälkikäteen. Saariston sääolosuhteiden ja touhuilun kannalta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää voida tarkistaa näitä faktoja. Nytkin uskalsimme pitää venettä vesillä viimeiseen asti entisten vuosien malliin. 

Kuluneen viikonlopun sääennustukset pitivät täysin paikkaansa näin jälkikäteen todettuna. Lauantaina suoritimme veneen noston ja telakoinnin. Veneranta mantereen puolella menee todella nopeasti jäähän, joten oikean ajoituksen kanssa on hyvä olla tarkkana etenkin nyt, kun meillä on tämä uusi vene, joka on painava, ja jota ei enää nostella ja lasketa huvikseen. 

Uutena asiana vene nostettiin maihin saaressa. Siinä pikkutraktori oli välttämätön apuri. Näin ensimmäisellä kerralla veneen telakointi on vähän hakemista. Pitää ekstravarmistaa, että vene ei kaadu (!), tellingit kestävät ja niin edelleen. Lopuksi Mikko rakensi veneen päälle tuet pressutusta varten ja köytti pressut kiinni. 

Veikkaan kylläkin, että huolellisesta työstä huolimatta, kevään koittaessa pressut tulevat olemaan riekaleina, jos sattuu joku vähänkään kovempi myräkkä osumaan tänne (ja taatusti tulee osumaan). Olen sitä mieltä, että hommaan oli varauduttu liian ohuin pressuin näissä olosuhteissa. Palataan tähän päivitykseen sitten keväällä, jotta voin todeta: "Mitä minä sanoin!"


Millä sitten pääsimme pois vai jäimmekö saareen? Emme jääneet, vaan palasimme mantereelle tuolla pikkuveneellä (yllä), jonka perämoottorin käynnistykseen meni toista tuntia (huokaus). Mikon säätäessä moottorin kanssa, hain laiturille airot, koska olin varma, että vaikka tuo peräprutku lähtisikin käyntiin, se ei taatusti veisi meitä perille asti. 

No, Mikko säästyi soutamiselta, koska perämoottori toimi toivotun ajan :). Hän varmaan mielessään sanoi: "mitä minä sanoin!", jouduttuaan päivän mittaan kuuntelemaan moottorimanailuani ja tuoreeltaan keksimääni viisastelua siitä, kuinka iso vene olisikin pitänyt viedä jonnekin maksulliselle telakalle. Mitä tulee telakointitapaan tai pressutukseen, totean hyvillä mielin, ettei valtani ehkä ulotu niihin, mutta näkemyksistäni en toistaiseksi luovu ;). No, toivottavasti kaikki menee talvisäilön osalta hyvin ja Mikon todetaan olleen kaikessa oikeassa. 

Bye bye! Vielä ei tiedetä, koska palataan!

Kera näiden kuvien ja tunnelmien lähdimme saaresta. Sen jälkeen alkoikin heti lumisade ja jäätyminen.

Pikaisiin näkemisiin!


 

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Kaksi kilpailevaa tapettia

Moikka taas liian pitkäksi vierähtäneen kirjoitustauon jälkeen! Syitä kirjoittamattomuuteen on useampia, mutta mitäpä niitä sen enempiä ruotimaan. Huomio on ollut nyt pari kuukautta vain muualla, mutta loppuvuosi ei ole aiemminkaan ollut tämän blogin aktiivisinta aikaa. Yhtenä syynä ovat maailman surkeimmat, hämärässä räpsityt kuvat, jotka eivät inspiroi ketään. Eivät ainakaan minua.

No, vielä ehtii tehdä yhden postauksen tälle vuodelle (huonolaatuisten kuvien kera). Pyhitän sen tapettipähkäilyille. Nyt pohdinnassa on enää makkarin tapetti. Jokaiseen huoneeseen haluamme omanlaisensa ilmeen. Pidämme isohkoa kuviointia jonkinlaisena punaisena lankana, mikä tuli asetettua tuvan tapetin myötä. Tuvan lisäksi myös kirjastokamariin on tulossa isohkolla kuviolla varustettu sinisävyinen tapetti - se on siis jo valittu. Paljastan tapetin vasta, kun huone on valmiiksi tapetoitu (sitten joskus keväällä). 

Viimeiseen huoneeseen on ihan pakosti saatava jokin muu väri, esim. vihreä. Kun väri on rajattu, ei vaihtoehtoja ole paljon, jos lisävaatimuksena muistetaan isohko kuvio ja hengittävyys. Olen pitkin syksyä tehnyt taas vesitestejä tilaamilleni malleille ja nyt finaalipaikalle on päätynyt kaksi kilpailevaa vaihtoehtoa.





Hmm... kummankohan näistä valitsisi: Pihlgren & Ritolan vihertävän Lukko-nimisen tapetin (alimmainen yllä olevassa kuvassa) vai englantilaisen Barneby Gatesin Artichoke Thistle -nimisen keväänvihreän tapetin? Lukko on kaunis ja klassinen jugend-tapetti eikä vihertävä sävy ole niin hyökkäävä. Barnebyn tapetti puolestaan on jotenkin raikas, leikkisä ja heleä. Ensimmäinen olisi kotimaista tuotantoa, mikä olisi kiva lisä ottaen huomioon, että tähän asti muut ostamani tapetit ovat ruåttalaisia. 




Mukavia välipäiviä kaikille!

Toivottaa,




sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Ikkunanpuitteet ja muistotammi

Olemme onnistuineet taikomaan ensimmäiset ikkunanpuitteet taloon! Olen hurjan tyytyväinen, kun jotenkin pidin tätä hommaa vaikeana... Meillähän siirrettiin ikkunat talon ulkoverhouksen tasalle, jolloin sisäpuolelle syntyi kroisin näköiset syvennykset. 

Alla on kuvakertomus työvaiheista. Ensimmäisestä kuvasta näkee lähtötilanteen.






Ja eikun koristelistat ikkunanpieliin ja paneelia laittamaan!




Puolipaneelit maalataan vielä uudelleen ja samalla saadaan naulanpaikatkin piiloon. Ja tietysti paneelin päälle tulee vielä koristelista, ns. L-lista. Vaikka tuvasta tulee vaalea, olen käyttänyt paneelissa ja ikkunankarmeissa eri valkoisen sävyä, jotta lopputulos olisi elävämpi. Myös pellavaöljy tekee kokonaisvaikutelmasta luonnollisen. Paneelit on maalattu Virtasen maalilla ja ikkunankarmit Uulalla.  Molemmat muovittomia maaleja.  



Helpolta näyttää :), mutta jokainen puuosa vaati moneen kertaa työstöä ja sovittelua, koska yksikään pinta ei ole suora. Lopputulos näyttää onneksi siltä, että kaikki on sujunut kuin vettä vain :). 


Panelointi jatkuu vielä, eli ihan ei vielä saatu valmista. 

Tähän loppuun liitän kuvakavalkadin Mauron tuhkien hautauksesta ja muistotammen istutuksesta alkusyksyllä. Mauro ansaitsee vielä yhden postauksen, syntymäpäivänään 18.10. Meillä on sitä yhä kova ikävä. Sen synttäreitä emme viettäneet koskaan millään muulla tavalla kuin että se sai touhuta lajityypillisiä asioita sydämensä kyllyydestä myös syntymäpäivänään :). Yleensä niitä "vietettiin" juuri täällä. 







Tammi on juurtunut tuossa Mikon sille tekemässä istutuslaatikossa nyt toista kuukautta. Joten eiköhän se siitä lähde kasvamaan ja muistuta meitä energisestä Maurosta. ❤️

Juuri nyt sekä tammen sinnittely elossa että tuvan asteittainen valmistuminen tuottavat iloa,

ajattelee, 




lauantai 3. lokakuuta 2020

Tuvan tapetti

Kuvista arvannette, että olen onnesta soikeana. Ensimmäinen huone on tapetoitu! 

Valitsemamme Duron perinnemalleihin pohjautuva paperitapetti, "Lovisa vit", on juuri sellainen kuin mielessäni olen tuvan nähnyt. Se on mielestäni hieman hassu ja ylenpalttinen, mutta tapetin valkoinen, sininen ja harmaa -yhdistelmä mahdollistaa hyvin mitkä tahansa värikkäät matot ja muut pinnat, joita voidaan valita myöhemmin ajan kanssa. Tapetin valkoinen pohja on mielestäni kaunis: ei kovan teollisen valkoinen, vaan hieman elävä. 


Kuvioiden kohdistaminen oli aavistuksen haastavaa, muttei ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jos tarkkaan katsoo, huomaa, että joka toinen kukkakuvio on erilainen, joten vähän piti tarkkailla saumakohtia, että on liittämässä kuvioon oikean kuvion jatketta. No, hyvin selvisimme elämämme ensimmäisestä paperitapetoinnista Mikon kanssa vinoista seinistä huolimatta. Jos joku kuvio nyt vähän heittää, se olkoon muistona tästä yhteisestä työvaiheesta :). 


En hyppisi näin kovasti onnesta, ellei tämä vaihe olisi ollut haavekuvina mielessäni jo kahdeksan vuotta. Että olen odottanut tätä! Nyt myös odottelen, että posti toisi tilaamiani tapettimalleja seuraaviin huoneisiin. Niiden valitsemisen olen tarkoituksella halunnut siirtää siihen, että pääsemme näkemään yhden valmiin huoneen, johon suhteuttaa sitten seuraavia. 

Sain myös pohjamaalattua noin puolet puolipaneeleista. Lisäksi viikonloppuamme tuli ilahduttamaan nuoriso-osasto ystävineen sekä Mikon vanhemmat. Ihanaa yhdessäoloa. 

Tuuli on tänä viikonloppuna osunut meidän suuntaan poikkeuksellisen kovana. Se on muistuttanut osaltaan, että kylläpä on upeaa saada talo lähitulevaisuudessa asuinkäyttöön. Nyt on ainakin hyvä meininki tekemisessä. 


Flow'ssa,





sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Tuvan seinät


Kävimme perjantaina sahalla hakemassa paneelit ja samalla otimme tupaa varten kaikki muutkin tarvittavat koristelistat: kattolistat, jalkalistat, ovilistat, puolipaneelin päälle tulevat L-koristelistat sekä ikkunoiden ympärille tulevat listat. Sahalla, josta kerroin viime postauksessa, jouduimmekin itse hommiin!! 


Olin tilannut puolipaneelit määrämittaan sahattuna, mutta kun ilmaannuimme niitä hakemaan, sanoi sahan työmies, että "minäpä lähden tästä lounaalle, tuossa on sirkkeli, että hommiin vaan. Tästä vihkosta näen, että mitta pitäisi olla 125 cm". No, kyllähän se Mikolta onnistui, mutta mielessäni kävi, että ei ihan joka paikassa turvallisuussyistä päästetä amatöörejä sahan laitteisiin käsiksi! Sahaus määrämittaan sujui nopeasti ja saimme jonkin aikaa odotella lounastauon loppumista, että pääsimme maksamaan :). Olisivat kuulemma sahanneet meidän puolesta, mutta sitten isoherra olisi vaatinut ottamaan korkeamman hinnan. Hieman meitä hymyilytti tämä käynti, niinkuin viime kerrallakin.  

Tässä paneelit kuljetettuna ja kannettuna saareen - ja aina tupaan asti.

Aloitin tapetoinnin huokolevyjen liisteröinnillä, minkä huokolevy ohjeiden mukaan vaatii. Esiliisteröinti oli yllätyksekseni aikaa vievää, koska levyt imivät paljon liisteriä. Onneksi puolipaneelin ansiosta tarvitsi liisteröidä vain seinien yläosat. 

Olin tilannut huokolevyn päälle laitettavan alustapetin, eli makulatuurin, Kymin Palokärjen nettimyynnistä, josta myöskin tilasin luonnonmukaisen tärkkelysliisterin. Liisterin voisi tehdä itsekin, mutta tämä tavara ei ostettunakaan juuri paria euroa enempää / ämpärillinen maksanut, joten ajattelin, että tällä tavalla saan ainakin tasalaatuisen liisterin joka huoneeseen. Liisterijauheeseen lisättiin vain vesi ja sekoituksen jälkeen se oli käyttövalmista. 


Makulatuuritapetin laittaminen sujui puolestaan nopeasti, kun oli kaksi tekemässä. Leikkelimme vuodasta oikean mittaisia paloja, liisteröimme ja otimme kellosta aikaa niiden vettymiselle. Sitten vain vuodat seiniin. Tupa tuli esitapetoitua reilussa tunnissa. Tämä oli hyvää harjoittelua varsinaista tapettia varten. Se tulee olemaan vähän vaativampaa, koska kuviot pitää kohdistaa, mutta veikkaan, että sekin sujuu kaksistaan nopeasti. Nyt peukut pystyyn, että makulatuurit pysyvät seinissä!  



Alla olevassa kuvassa näkyy muutama helmiponttipaneeli nojaamassa seinää vasten. Yläosaan tuleva tapetti onkin jo valmiina odottamassa. Paneelimaalikaupoilla on käytävä seuraavaksi.  


Olen tosi tyytyväinen, että tajusimme satsata näihin listoihin. Valitsimme järeimmät mahdolliset, että varmasti tulee hieno! :). 

Kyllä on palkitsevaa, kun hetkessä saa aikaan tulosta :) 

Myhäilee,

perjantai 14. elokuuta 2020

Koristelistoja sahalta

Olemme siirtyneet työstämään talon seinäpintoja, kun kattojen maalaus tuli valmiiksi. Ihmeellistä! Levytys, mikä on meille ihan uutta, näytti lähtevän käyntiin vaivattomasti. Päädyimme hengittävään huokolevyyn. Se soveltuu talvisin kylmänä pidettävään taloon ja mahdollistaa tapetoinnin. 

Selvittelimme, mistä tuvan puolipanelointiin tulevat helmiponttipaneelit sekä jalka-, ikkuna- ja kattolistat saadaan. Tänään kävimme Karjalohjalla sijaitsevalla, sata vuotta vanhalla Enäjärven sahalla, jota puualan ammattilaistuttavamme meille suositteli. 


Meillä oli käynnillä mukana omia mallikappaleita talosta löytyneistä koristelistoista. Kymmenet, ellei sadat erilaiset profiilit, joita heiltä löytyi, osoittivat, että olemme tulleet oikeaan paikkaan ja valikoimasta löytyy meille alkuperäisiä vastaavat. Niinpä vakuutuimme, että täällä tiedetään kaikki tarpeellinen koristelistoista ja ilmoittauduimme jossain määrin pitkäkestoisiksi asiakkaiksi :).



Satavuotias bisnes oli ihailtavan leppoisaa - kuin olisi siirtynyt ajassa taakse päin. Voi tietysti olla, että näin perjantaina oli jo viikon työt paketissa ja verkkainen jutustelu oli mahdollista. Toivon ainakin, että heillä on sopivan kiireistäkin joskus :).


Teimme jo ensimmäisen tilauksenkin helmiponttipaneeleista, jotka sahataan valmiiksi oikeaan mittaan tuvan puolipanelointia varten. Jippii! Olen vähän ennalta pelännyt, että koristelistojen teettäminen tulee olemaan kallis kakku, mutta mitä nyt ynnäilimme tilaamaamme paneelimäärää, vaikuttaisi tavara olevan varsin kohtuullisen hintaista verrattuna rautakauppojen paneeleihin ja listoihin. Olin ajatellut, että käsityönä tehdyt maksaisivat enemmän, mutta ei, eli hyvä näin! 

Mukaan valitsimme myös muutamia mallipaloja katto- ja jalkalistoista sekä ovien ja ikkunoiden koristelistoja, joista voimme tehdä päätökset myöhemmin. 


Aurinkoa viikonloppuun, toivottelee, 


sunnuntai 2. elokuuta 2020

Katot voiton puolella

Sisäkattojen työstöön kuuluu sekä huonoa että hyvää. Koneellinen hionta, josta kerroin viimeksi, ei sittenkään ollut hyvä ratkaisu, eli jo alunperin huonoimman näköinen tuvan katto, on edelleen huonoimman näköinen, vaikka sen hionnassa nähtiin iso vaiva. Hionta teki pienenpieniä jälkiä puuhun, joten kun tuvan katto on nyt maalattu 3 kertaa, se on toki puhdas ja siinä mielessä parempi kuin ennen, mutta epätasainen. Sitä se oli toki ennen hiontaakin, mutta eri syystä. Hionta oli siis jälkikäteen todettuna ehkä virhe, mutta eipä sitä tiedä tietenkään, kuinka pahalta katto olisi näyttänyt ilman hiontaa... Aion maalata tuvan katon vielä neljännen kerran. 

No, muita huoneita ei sitten lainkaan lähdetty hiomaan, koska niissä vanha maali ei ollut ihan niin paakkuista. "Tulee mitä tulee", ajattelimme. Teimme niihin vain maalipesun ekoaine Biocombilla, jota ei tarvitse pestä pois, kuten tavanomaisia maalipesuaineita. Kaksi kamaria ja eteinen on nyt maalattu kahteen kertaan. 

Katoissa on kaikenlaisia jälkiä ja koloja, mutta nyt mennään näillä. Jos haluaa säästää vanhat paneelit, ei niistä uuden näköisiä toki tule. Ehkä tarkastelemme kattoja sitten uusin silmin, kun kaikki muukin huoneissa on valmista: häiritsevätkö jäljet ja kolot vai luoko se juuri hyvää tunnelmaa vanhaan taloon. Uskon, että tulemme olemaan ihan tyytyväisiä. 


Yllä on kuva kamarin katosta. Nyt tuli otettua niin huonot kuvat, että on turha laittaa niitä tähän kuvitukseksi yhtään enempää kuin on pakko. 

Summa summarum, koko talon sisäkatot ovat enää viimeisiä kerroksia vailla, eli saamme homman varmasti alkavalla viikolla valmiiksi. Nyt on sitten kummallakin pariskunnasta niska jäykkänä, mutta olen yllättynyt, miten nopeasti ja vaivattomasti itse maalaaminen on kuitenkin sujunut. 

Maaliksi valikoitui muoviton perinnemaali, Virtasen kattomaali, jossa sideaineena on käytetty pellavaöljyä ja muita luonnonöljyjä. Talossa on ollut jo pitkään ihanan raikas tuoksu ja luonnonmukainen maali vain lisää sitä. 

Raikasta viikkoa, toivottelee, 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...