Tilausmatto ja myräkkä

Taiteilijaystäväni kiinnostui jokin aika sitten räsymattojen tekemisestä ja taiteilija kun on, hän oppi menetelmän nopeasti ja ryhtyi pian opettelemaan tavallista vaativampien kuvioiden tekoa. Meillä tuli puhetta hänen upeista matoistaan ja kun kerroin, että tulen tarvitsemaan useampia räsymattoja päätaloomme, ei kulunut aikaakaan, että olin pistänyt kahdesta matosta niin sanotusti tilauksen sisään :).

Tästä alkoi pohdinta, mitä sävyjä haluaisin mattoihin, jotka tulisivat tupaan. Paitsi, että tässä vaiheessa taloprojektia minun oli hirmu vaikea määritellä värisävyjä, huomasin myös, että taiteilija kun kerran on, ei pilkun tarkka ohjeistus taidakaan toimia. Hänellä oli omista mielipiteistäni poikkeavia näkemyksiä siitä, mitkä värit mm. sopisivat yhteen ja millä tavalla kirkkaita sävyjä pitäisi taittaa murretuilla. Ajattelin tämän huomatessani, että menköön, hän tämän osaa enkä minä. Ja olenhan aina pitänyt hänen taideteoksistaankin. Taiteilijalla pitää näköjään olla taiteilijan vapaus, vaikka kyseessä olisi räsymatto :). Paitsi, että nykytekijöiden mukaan ei kuulemma pitäisi käyttää termiä 'räsymatto'. Sitä nyt kuitenkin käytän, koska minulle se tarkoittaa jotain arvokasta ja käsin tehtyä, ei mitään halventavaa. Ja nimenomaan haluan taloon perinteisellä matonkudetekniikalla tehdyt matot. Uudenlainen twisti tähän perinteeseen kyllä kelpaa!

"Riskin" otto kannatti. Ensimmäinen tilausmattoni päätaloon valmistui ja olin onnesta soikea rullan avattuani, sillä minusta siinä on juuri sopivan särmikkäät kuviot ja varmasti meille istuvat sävyt.

Kuvasin maton pari viikkoa sitten, eli meillä ei todellakaan ole enää näin vihreää kuin alla olevassa kuvassa :). Tänään on upea, kirkas ja kirpeä päivä, mutta eilinen myräkkä muistutti minkälainen syksy saaristossa voi olla.

Merellä oli myrsky ja oli tosi koleaa. Meidän piti lähteä tekemään erästä siirto-operaatiota, mutta palasimme takaisin suuaukolta vastatuulen ja aallokon vuoksi. Jäämme odottelemaan turvallisempaa keliä, joten siitä myöhemmin.

Mielen valtasi taas kerran ajatus siitä, että vielä jonain päivänä istumme tuolla ylhäällä talolla tuvan lämmössä juuri tällaisina päivinä!

Hytisten,

🍁 Ruska 🍂

Syksy on tullut yhä vahvemmin lempivuodenajakseni - jos vain ei sada tauotta. Nyt, kun tuo talokin on ulkopuolelta valmis, voi keskittyä välillä nauttimaan ympäristöstä. Syksyllä pitää vain osata katsoa ympärilleen, olla ulkona mahdollisimman paljon, sienestää, puuhata pihalla ja pukeutua oikealla tavalla.

Mauro täytti 10 v. Vietimme sen kunniaksi viikonlopun juuri noin kuin yllä luettelin, sillä sitä sekin aina haluaa. Mauro ei lähde yksinään pihapiiristä pois, mutta auta armias, jos mennään metsään, se ravaa sielä kieli vyön alla siksakkia. Ja pihalla parasta on, jos joku on ylhäällä talolla ja joku muu alhaalla, jolloin voi juosta tätä väliä. Viikolla sitten taas nukutaan!

Huomasin tänään, että värikkäin ruska alkaa saaristossa taittua, mutta ah, hetken se oli niin kaunis! 

Huokailee,

Päätalo ennen ja jälkeen

Ette tiedä, miten olen tätä postausta odottanut! :) Ai että, kun on palkitsevaa katsoa näitä ennen ja jälkeen -kuvia talosta, jonka kanssa olemme joutuneet todella henkisesti venymään kuusi vuotta odottaessamme tätä päivää. Joten vielä kerran yhteenveto muodonmuutoksesta niin, että viimeisetkin ikkunankoristeet, rännit ja syöksytorvet ovat talossa paikallaan.

Talo ennen:

Sama kuvakulma nyt:



Ennen edestä:

Ja nyt:

Talolla on tehty vielä viimeisiä viimeistelyjä ja nyt ylpeänä voikin katsoa noita yksityiskohtia. Perusteellinen suunnitteluaika ei toki ollut turhaa, jos lopputulosta ajattelee. Onneksi meillä ei ollut mahdollisuutta lähteä taloremonttiin ensimmäisenä tai toisena vuonna. Olisimme ihan varmasti päätyneet hutiloituihin ratkaisuihin.

Olemme tosi onnellisia huolellisesta kirvesmiehentyöstä ja sen myötä laadukkaasta kokonaisuudesta. Siitä ja muutenkin luotettavasta yhteistyöstä kiitämme paikallista yrittäjää & hänen yritystään Oy Bygg Ale Ab:ia. 

Tästä on loistava jatkaa sisätilojen pariin taas itse!

Myhäilee,

Talolla on tapahtunut ihmeitä

Täällä taas pienen hiljaiselon jälkeen! Talo näyttää yhä valmiimmalta. Kuistin puolella on vielä vähän keskeneräistä, mutta nyt sopii jo esitellä merelle päin näkyvää julkisivua. En tunnista taloa entiseksi, koska nyt se näyttää... no,  Talolta! Rakennuksen mittasuhteet olivat ennen niin latistavat, mikä peitti sen oman kauneuden. Mehän harkitsimme ikkunoidenkin vaihtoa isompiin kämäsestä ulkonäöstä johtuen, mutta vanhoilla lopulta mentiin ja erittäin hyvä näin! 

Nyt taloa reunustavat  komeat ikkuna- ja kulmakarmit, räystäslistat sekä huolitellut tippalaudat. Arvannette, että kaikki on niin paljon paremmin kuin mitä ennen remonttia edes pystyin kuvittelemaan :). 

En ymmärrä, miten rakentajat ovat saaneet linjat näyttämään näin suorilta, koska totta vie, talo ei ole oikeasti suora mistään! Katon lipat näyttivät ennen olevan häiritsevästi eri korkuudella ja seinän ja perustan välinen raja oli supervino, vain muutaman seikan mainitakseni. Nyt silmä lepää ja pieni epätasaisuus sopivassa määrin annosteltuna tuo toivottua elävyyttä. Tätä on myös vaalittu: pystylaudoituksessa on mm. käytetty hieman eri levyisiä lautoja sikin sokin, jotta kokonaisuus ei näyttäisi kuin tehtaalta tilatulta. Kauempaa katsoessa tätä ei huomaa, mutta kokonaisuuden ja fiiliksen kannalta seikka oli mielestäni tärkeä.   

Aikamoinen ryhtiliike, 

miettii,