Saunan uusittuja yksityiskohtia

Saunan perusteellinen kunnostus alkaa olla viittä vaille valmis ja ai että, kun olemme nauttineet. Nyt enää sähkötyöt - ulko- ja sisävalot - puuttuvat, minkä jälkeen voi edetä pukuhuoneen sisustamiseen. Tällä hetkellä, kun on niin kuuma, emme lämpöeristettyä pukkaria kaipaile, mutta syksyn tullen siitäkin saadaan varmasti ilo irti :). 

Kesäasukkaina toimiva pääskysperhe on ottanut saunanräystäät haltuun, kuinkas muuten :). Tänään pesässä oli vielä yksi poikanen viidestä jäljellä. Yhden päälle meinasin toissapäivänä astua, kun se kökötti ensilentoa suunnitellen oven edessä portaalla. Eiköhän tämä pahnanpohjimmainenkin pian lennä pesästä, kun on jo puoliksi ulkonakin.

Nyt nautin jokaisesta saunan pienestä yksityiskohdasta ja pienistä muutoksista, joilla paransimme saunojien viihtyvyyttä. 

Itselleni yksi suuria haaveita on ollut saada johonkin rakennukseen pyöreä ikkuna ja nyt sen sain! Myös neliön malliset ruutuikkunat uusittiin. Käsityönä tehdyt kkunat tilasin tällä kertaa Ruotsista Qvesarumista ja olen ollut niihin enemmän kuin tyytyväinen. Pientä noottia lähetän samalla suomalaisille ikkunanvalmistajille: olisin tilannut ikkunat mieluusti Suomesta, mutta pyöreän ikkunan hinta olisi pompannut kaksinkertaiseksi ja ruutuikkunoiden kolmanneksen kalliimmaksi. Ikkunat on valmistettu ruotsalaisesta ydinpuusta, joten tiedä sitten, onko Ruotsin suurempi volyymi syynä alhaisempaan hintatasoon.  

Vaihdoimme lauteet toiselle seinustalle, jotta saunasta näkee merenlahdelle. 

Oviin löysimme Helakauppa.com:ista messinkiset ovenkahvat. 

Nopeasti ne näissä suolaisissa oloissa patinoituvat...

Pyöreäikkunaisen ja massiivipuisen saunan ja pukuhuoneen välioven löysin Saunainter-nimisestä virolaisesta kaupasta. Toimitus kesti aika pitkään, mutta yrityksestä kommunikoitiin asiaa kyllä hyvin. 

Minikokoinen pukuhuone oli aiemmin vain raakalautaseinäinen. Se eristettiin ja vuorattiin hirsipaneelilla.

Jotenkin tästä työn jäljestä näkee, ettei olla itse tehty, heh. Olemme kyllä supertyytyväisiä luottorakentajamme Oy Bygg Ale:n työhön! Saunan lattian pyysin jättämään käsittelemättä, koska halusin tehdä valkokuullotetun suopakuurauskokeilun siihen päätalon lattioita silmällä pitäen. Käsittelin lattian kolmeen kertaan, mutta nyt täytyy sanoa, että ei ehkä sittenkään mene suopaus jatkoon. Mattojen ulkopuolelle on jäänyt jo jälkiä, joita ei pysty pesemään pois. Suopaus on siis melko työläs, koska sitä pitäisi pystyä uusimaan jatkuvasti. Ehkä vielä tämän pienen kuusineliöisen tilan suopaakin monta kertaa uudelleen, mutta taloon on saatava helpompi lattia.

Nyt kelpaa saunotella, myhäilee,

Juhannusvalmista

Aivan upea juhannussää tulossa ja lämmin kesäkuu on "kypsyttänyt" juhannusruusupensaani kukkaan juuri oikeana hetkenä :).

Juhannus on jonkinlainen rajapyykki, että tietyt asiat pitää mielestäni olla tehty. Yksi sellaisista minulla on ikkunoiden pesu. Juhannuksesta kun alkaa kesä ja ikkunat pitää olla pesty keväällä, eikö niin?

Venevajan ikkunat ovat yksi viheliäisimmistä ikkunanpesukohteista ja siksipä ne tietysti aina jäävät viimeiseksi. Pakko tunnustaa, että viime vuonna en jaksanut tehdä sitä ollenkaan (!), vaikka syytä olisi ollut. Nämä ikkunat kun vetävät magneetin lailla kaikki maailman pieneliöt puoleensa ja ei niissä raadoissa mitään, mutta niiden jätökset ovat ihan kaameat. Nyt sain siis siivota kahden vuoden jäljet, mutta ai että, kun tunsin tyytyväisyyttä tämän viheliäisen homman valmistuttua. Tähän ei auta kärpäspaperi eikä mikään. On vain kestettävä ja jynssättävä pokat niin puhtaaksi kuin ne suostuvat tulemaan. Jossain vaiheessa auttaa sitten enää uusi maali.

Siivosimme myös venevajan sisältä ja senkin saa näköjään tehdä joka vuosi. Sinne kertyy tavaraa, roskaa ja työkaluja. No nyt kelpaa viettää juhannusta vajassakin ja veikkaanpa, että kovalta auringon porottamiselta tuntuu kivalta käydä viilenemässä täällä. Kesäisin, kun muualla on tukahduttavaa,  vajaan saa ihanan vilvoittavan läpivedon, kun avaa ikkunoita ja ovia.

Kolmas iso tinki on niityn matalaksi ajaminen. Tähän asti pääsimme, eli emme kovin pitkälle, kun vanha ruohonleikkuri sanoi sopimuksen irti. Viime vuonna tätä tilan mukana tullutta leikkuria jo korjailtiin, mutta siinä vaiheessa, kun moottori lähtee kokonaan irti, ei meidän ruokakunnasta löydy enää osaamista. On aika hankkia uusi ja yritämme vielä saada sellaisen juhannukseksi, jotta välttyisimme punkki-invaasiolta.



Seuraava ei enää liity juhannusvalmisteluihin, mutta joku rako minulta löytyi jo talonkin eteenpäin viemiseen. Rapsuttelin ikkunoiden reunoista vuorivillaa pois ja tilkitsin tilalle ekovillaa ja pellavarivettä. Kun rive loppui, olin kuudesta ikkunasta saanut valmiiksi kolme, eli puolet on nyt tehty.

Toivotan kaikille mitä hauskinta juhannuksen odotusta ja valmisteluja sekä upeaa keskikesän juhlaa!

Kesätunnelmin,

Rumilus

Päätalon rumiluksemme on jossain määrin aiheuttanut minulle ahdistusta – kuten kaikki keskeneräiset työt – joten päätin listata talon suurimmat plussat ja miinukset. Tavoitteena on havaita, että kai siinä nyt jotain hyvääkin on. Mielenkiintoista nähdä, kumpi pää vaakakupissa tulee lopulta painavammaksi. Aloitetaan listaus niistä minulle helpoimmista, eli miinuksista. 

Miinukset:

1. Karmea ulkolaudoitus; se ei mukaile alkuperäistä tai mitään muutakaan johtoajatusta, vaan sitä on uusittu sivu kerrallaan ja joka seinällä on vieläpä erilainen ulkolaudoitus! Todennäköisesti talosta on kustannussyistä tullut sellainen kuin on tullut, mikä on tietysti ymmärrettävää. 

2. Ulkolaudoitus on maalattu lateksilla. Tosin tällä ei tavallaan ole merkitystä, koska verhoilu menee vaihtoon joka tapauksessa. 

3. Merelle päin antavan julkisivun (kuva yllä), pääikkunat ovat liian pienet talon mittasuhteisiin nähden. 

4. Kivibetoniperustus 1920-luvulta ei ole maailman kaunein. (Ehkä sen voisi maalata?)

5. Ikkunoita on vaikka minkälaisia! Joku linja pitäisi saada aikaiseksi ja poistaa edellisten vuosikymmenten hätäratkaisut. 

6. Ns. tyylikausia on monia, 1890-luku ja 1920-luku ovat vallitsevat, mutta myös 40-luku on edustettuna.

7. Rännit puuttuvat.

8. Kakluunit on poistettu.

9. Hirsitöitä pitää tehdä ja lattialankut uusia, sillä muovimatto on aiheuttanut lattiarakenteiden lahoamista.

10. Sisäpinnoissa riittää hommaa… = työläys ja kalleus

No niin, aika pitkä miinuslista tuli, mutta kaiken kirjaaminen ylös hieman helpotti 😁. Entäpä sitten ne hyvät puolet?

Plussat:

1. Talon sijainti kukkulan päällä on sen paras ominaisuus, eli talo on tilan muihin rakennuksiin nähden ns. oikealla paikalla. Myös näköala talolta merelle on hieno.

2. Katto on pidetty kunnossa. Se ei vuoda mistään, eli on täysin kelpo ja siten suojannut talon.

3. Hirsitöitä rakenteisiin pitää tehdä vähemmän kuin aluksi pelkäsimme: seinät ovat ok.

4. Talo on sopivan kokoinen: ei liian iso, ei liian pieni ja huonejärjestys on mainio.

5. 1890-luvun ikkunoita on vintillä kahdella sivulla ja niistä saa osviittaa tyylivalintoihin.

6. Sähkö on ja märkätiloja emme aiokaan tehdä, mikä vähentää sekä työmäärää että päänvaivaa.

7. Kivibetoniperustus on kunnossa, vaikka ruma onkin.

8. Kamarien 1890-luvun ovet ovat tallella ja ehostettavissa.

 9. Tuvassa on Högforsin hella/leivinuuni (pahoittelut sekamelskasta).

 
10. Se, että päärakennusmateriaali on hirsi, on iso plussa.

11. Kaikesta epämääräisyydestä ja -esteettisyydestä huolimatta olen alkanut pitää talon muotoja viehättävinä ja näen siinä paljon potentiaalia (yeah! remontoijan unelma)

Tässä vaiheessa toimitus huomauttaa, että Mikko tuosta olan yli kommentoi: "kannattaako sinne nyt noin rumia kuvia laittaa?" Heh heh, niinpä. Kauniimpiakin päivityksiä on täällä nähty.

Takaisin kokonaisarvioon: Taitaa olla niin, puntit menivät yllätyksekseni aika tasan. Kaikki nuo miinukset ovat onneksi sellaisia, että ne on mahdollista muuttaa tai kokonaan eliminoida, kun taas plussapuolella on asioita, joita ei pystyisi edes muuksi muuttamaan. Talon sijoittuminen tontilla esimerkiksi on ihan oleellinen juttu. Jokaisesta plussasta pitää ymmärtää iloita.

Ehkä eniten meille päänvaivaa aiheuttaa julkisivun ikkunaratkaisu (ks. ensimmäinen kuva). Nuo  kaksi ikkunaa pitäisi vaihtaa, sillä meidän tekisi mieli saada tilalle hieman isommat ikkunat, jotka tekisivät talosta kaikkiaan sopusuhtaisemman näköisen. Lähteäkö etsimään uusia, vanhoja ikkunoita kierrätyksestä vai teetättääkö ikkunat jollakin halutulla tyylillä ja juuri toivotulla koolla?

Talon porstuassa on tällaisia vanhoja puhalletulla lasilla olevia T-ruutuikkunoita, joista voisi ottaa mallin etupuolellekin. Tällaiset sopisivat myös vinttikerroksen alkuperäisten T-ikkunoiden kanssa yksiin.

Tuleekohan tästä rumiluksesta joskus kaunotar?

Pohtii,

Ikkunahommia saunassa ja suolavajassa

Olen aina sanonut, että ikkunan kunnostukseen en ryhdy, koska se on liian vaikeaa, mutta päätin tehdä pienen myönnytyksen lasin vaihdon suhteen. Ja syynä on tietysti se, ettei ole muutakaan vaihtoehtoa, kun lasien vaihtaminen paikan päällä on niin paljon helpompaa kuin ikkunan karmeineen irti repimiminen ja jonnekin rahtaaminen.



Pikku saunamme toisesta ikkunasta on ollut kolme ruutua hajalla alusta asti. Kesällä saimme hankittua uudet lasit ja tarvittavat vehkeet. Tämä oli kai se työläin vaihe! Onneksi saimme lasinvaihtoinspiraation tänä viikonloppuna, sillä ennen syksyn tuulisia iltoja on ihan kiva saada saunan oleskeluhuone vedottomaksi (totean nimimerkillä "Kolme vuotta vedosta kärsinyt").




Pieni ihme oli, että lasit sopivat kuin sopivatkin karmeihin, koska ne ovat aika vinksin vonksin. Yritimme ottaa tämän mitattaessa huomioon - ja menestyksellä siis. Pitelin ruutuja paikoillaan ja Mikko naulasi lasit kiinni.

Kitin levittäminen jäi minun hommakseni. Työhön ryhdyttyäni luulin sen olevan helpompaa, mutta massaa tuntui koko ajan olevan joko liian vähän tai liian paljon. Pro-ikkunamestareilla kai on paremmat kikat tiedossa…

Tehdessä kunnianhimo nousi: jälki pitäisi olla ihan priimaa. Niinpä nysväsin ja nysväsin muutaman tunnin kyllästymiseen saakka. Ehkä seuraavalla kerralla nopeammin?

Mutta lopputulos tyydytti ja homma tuli tehtyä! Kitti saa kuivua ja päällemaalaus jäänee kertaan, jolloin samalle maalille on muutakin käyttöä.  

Muitakin ikkunahommia on täällä tehty. Koska en ole aiemmin ehtinyt esittelemään suolavajan tapahtumia, olkoon nyt sen aika. Vaja ei ole ihan vielä valmis, mutta tässä näette työvaiheita ja lopussa tämänhetkisen tilanteen. Lisäsimme vajaan kahdelle seinälle talvella hankkimamme vanhat ikkunat, eli seinälaudoituksen teko alkoi ikkunoiden sovittamisella paikoilleen.

Alla on tänään otetut kuvat vajasta molemmin puolin, eli maalattukin jo on. Oviaukkoon ajattelimme tehdä pariovet: ne odottavat tuossa vieressä maalausta. Seinälaudoituksen pystyrimoitus puuttuu vielä kolmelta seinältä. 

Tällä puolella kaikki on jo valmista rimoja myöten. Paitsi ikkunan sisäpuitteet pitää myös maalata.

Tälle kaikelle voisi skoolata, mutta siihen meillä oli parempi syy perjantai-illalla, jolloin juhlistimme hääpäivää laiturin hämärissä.

Vielä jaksetaan jatkaa näitä yhteisiä puuhia ;)