Pala Iduria

Tämä päivitys taitaa olla esteetikoille. Ensi vuoden ekassa päivityksessä puolestaan luvassa karumpaa kamaa, kun käyn läpi ensi vuoden korjausta vaativat nurkat. Huokaus, ei mietitä niitä vielä.

Olisimme voineet lähteä Iduriinkin, mutta nyt päätimme viettää Uuttavuotta illallisen merkeissä kotona, ja olemme kutsuneet muutamia tuttavapariskuntia vieraaksi. Olemme nimittäin olleet kaiken vapaa-ajan niin täysillä Idurin kimpussa ja muutoin käpertyneet lähinnä neljän seinän sisään lepäämään, että tällaiset juhlien järjestämiset - ja välillä myös muiden juhliin osallistumiset - ovat jääneet valitettavasti todella vähiin. Nyt tuntuukin erityisen kivalta. Veikkaanpa, että projektimme tulee olemaan yksi illan puheenaiheista, koska monet ovat aidosti kovin kiinnostuneita. Ja sehän minulle sopii, heh, saan puhua Idurista!! Ei vaiskaan, yritän hillitä itseäni, etteivät muut kyllästy.

Lupasin kertoa, kun keksin vanhoille suolavedessä patinoituneille verkkopainoille käyttöä. Jos haluat katsoa kuvat, missä painot alunperin olivat, löytyy aiempi postaukseni täältä: klik. Toin ne tänään saaresta, ja Uutenavuonna ne tulevat olemaan arvokkaassa uudessa käytössä:

Plaseerauskyltit herättänevät huomiota, ja moni ehkä arvaa, mistä ne ovat peräisin. 

Yhdet vieraat ovat myös 'naapureitamme' viereisestä saaresta ja heidän sukuaan asuu paljon lähistöllä. Tämän pariskunnan kanssa tulee taatusti puhua pälpätettyä kaikenlaista seutuun ja naapurustoon liittyvää. Olemme tunteneet pitkään ihan muuta kautta, mutta naapuruus on lähentänyt meitä. Annoin kesällä heidän vauvalleen päätalostamme löytyneen vauvan tyynyn ja tyynyliinan lahjaksi. Oli ilo antaa se ihmisille, jotka osasivat sitä kovasti arvostaa juuri alkuperänsä takia.

Nyt raapustelemaan kyltteihin vieraiden nimiä ja kattausta valmistelemaan! Juhlien jälkeen laatat saattavat päätyä taas muuhun käyttöön. 

Ainiin, pitäisihän myös miettiä, tekisikö jotain Uudenvuoden lupauksia. Vilkaisin viime vuoden lupauslistaani (lukaise täältä: klik), ja se tuntuu edelleen tärkeältä, mutta ei enää niin ajankohtaiselta. Olen nimittäin sisäistänyt jokaisen noista kolmesta lupauksestani ihan normaaliksi perusajatukseksi ja esimerkiksi osoittanut itselleni kykeneväni - riittävällä tasolla - huonekalujen kunnostukseen. Hyvä niin, ei tarvitse mitään suurempaa pistoa tuntea sydämmessään :) Nyt vain uusia lupauksia miettimään...

Upeaa Uuttavuotta kaikille! 

Joulun kestävät lahjat

Nyt seuraa kooste meidän perheen joululahjoista. Mauro sai harmaan ja vaaleanpunaisen röhkivän possun. Harmaa on saanut olla rauhassa, kun taas vaaleanpunaista se on tökkinyt koko joulun. Jos joku yrittää väittää, ettei koirilla ole kykyä nähdä värejä, niinkuin olen kuullut, on tämä empiirinen koirakoe osoittanut ihan muuta. Tyttökoirien kannattaa siis edelleen pukeutua pinkkeihin kaulapantoihin, koska ainakin meidän metsästyskoira harjoittaa tällaista luonnonvalintaa.

Meillä on tapana keskittää eteentulevia hankintoja jouluun, jotta lahjat olisivat mahdollisimman tarpeellisia, kestäviä ja taloudellista ajattelua edistäviä. Turhakkeita olemme onneksi oppineet vuosien varrella välttämään myös lasten lahjoissa ja ostamme yleensä kalliimmat asiat käytettynä, vaikka kyse olisi joululahjoistakin. Tunnustan siis, että tuo yllä oleva possu sen harmaan kera olivat ainoat turhake-osaston lahjat. Riekaleet (taatusti jossain vaiheessa!) päätyvät kyllä energiaroskikseen ja kierrätykseen ;)

Vanhempi poika sai ainoan toivelahjansa (uskokaa tai älkää), sähkönkulutusmittarin. Olemmekin joulun aikana kaikki valistuneet huomattavasti siitä, mitä mikäkin kodin laite tai eri lamput kuluttavat.

Viikko takaperin kerroin huutokauppaostoksestani. Samoihin aikoihin huusin alla olevan 30-40 -luvun messinkisen pöytälampun, jonka päätin siltä seisomalta antaa Mikolle joululahjaksi. Hän on ollut aina erityisen kriittinen lamppujen suhteen, joten niitä on ostettu meille vain hyvin harkiten - jopa liian vähän. Siinä on muuten sisustuksen osa-alue, jossa hän on yleensä saanut tehdä päätökset! Tämän lampun huutamista en halunnut jättää väliin, koska tiesin sen olevan Mikonkin makuun. Paitsi, että uuden vastaavan hinta olisi ollut korkeampi, ei juuri tällaista tietenkään mistään uutena saisi.

Lampun toimivuutta en ehtinyt etukäteen testata, joten aaton iloinen yllätys oli, että se myös toimii. Nettihuutokaupassa on aina riski olemassa, että tavara ei olekaan toimintakunnossa tai niin hyvä kuin kuvissa näyttää. Jos hinta on kohdallaan eikä mikään riski realisoidu, ovat kaupat täydelliset. Lamppu sopii meille kotiin, mutta voisi päätyä kyllä ihan hyvin Iduriinkin. Ainiin, tämähän oli lahja, joten ei suunnitella vielä liikoja - täytyy kai antaa lahjan saajan päättää :) Pientä manipuolointia voin sivusta yrittää harjoittaa.

Lahjat saapuivat meille alla näkyvässä huippuhienossa kilpajollassa. Nuorempi poika ansaitsi tämän Winner-merkkisen optarin menestyksekkään viime kauden ja edelleen sata lasissa jatkuvan kisaintonsa ansiosta. Edellinen omistaja oli ajanut tällä ainoastaan yhden treenin ja kisan, joten tässä kohtaa teimme todellisen ekonomisen löydön: se on kuin uusi, mutta hinta käytetyn. Toivotaan, että se siivittää poikaa aallon harjalla ensi kaudella!

Jolla oli iloinen yllätys, koska olimme antaneet ymmärtää, ettei mitään uusia tulla nyt hankkimaan, vaikka sitä on kovasti yritetty syksystä asti ottaa puheeksi. Tällä on onneksi hyvä jälleenmyyntiarvo jos ja kun sen pitää hyvänä seuraavat pari vuotta. Vanhemman pojan optarin saimme taannoin myytyä lähestulkoon hankintahinnalla eteenpäin. Nyt nuoremman vanhaksi jäänyt jolla joko myydään keväällä tai otetaan mökkiveneeksi Iduriin. Se olisikin hauskaa, mutta saa nähdä, antavatko finanssit myöden.

Kohta käperryn Itämeren tulevaisuus -kirjan kanssa sohvalle ja annan mieleni lentää merelle. Vuodenvaihteen loma on mitä parhainta pyhittää seuraavan kesäkauden haaveiluun. Ainakin minulla ajatukset kääntyvät joulun vieton jälkeen heti kevääseen. Kirjassa näyttää olevan melkoisesti faktaa Itämeren tilasta kera uusien merensuojeluratkaisujen, joten viisastuakin voi ihan huomaamattaan. Viihteellisempiäkin osioita ja kauniita kuvia riittää.

  

Sain myös toivomani coretex-lumisäärystimet, jotka olisivat olleet jo viime vuonna tarpeen, kun pari kertaa tarvoimme jään yli reiden korkuisessa lumihangessa. Uskon, että niille on käyttöä tulevina vuosina (kunnon valokuvaa tällä valon määrällä en mustista säärystimistä nyt saanut.), vaikkei tänä vuonna heti olisikaan.

Nyt, kun joulu alkaa jäädä taakse, voi ihan oikeasti rentoutua :) vaikka kyllä koko joulu sujui ihanan rauhallisissa merkeissä. Meillä syödään tänään jo arkisemmin, joten keittiössä hääräämistä ja tiskejä on ainakin vähemmän. Minulla on herneet likoomassa keittoa varten. Heitän sekaan eilisen kauriin fileen jäännökset. Varmasti tulee hyvää! 

Rentouttavia välipäiviä!

Kotona ja merellä

Keskeneräisessä Villa Idurissa ei vielä laiteta joulua, vaan hiljennymme joulunviettoon mantereen puolella kotioloissa. Vaikka päätalo olisikin valmis ja joulunviettokunnossa, on saareen pääsy epävakaisinta juuri tähän vuodenaikaan. Yleensä näihin aikoihin on meri jo jäässä, mutta varmuutta kantavuudesta ei vielä. Tulevistakaan joulunvietoista ei siksi voi haaveilla. Jos se joskus on mahdollista, olkoot se silloin iloinen yllätys. 

Nyt on tosin meri auki. Eli valkoisen joulun kääntöpuoli tarkoittaa meille sitä, että pääsemme käymään jossain vaiheessa joululomalla veneellä Idurissa. Tämä Idurin vintiltä löytynyt joululehti sopiikin meidän teemaamme tämän joulun lukemistoksi. 

Ehkä pääsemme ulkoilemaan, tekemään pihahommia tai jopa edistämään vähän remonttia. Tervetuloa siis mustaakin mustempi joulusää! Jokaisessa asiassa on hyvätkin puolensa. Ja onhan Joulussa niin monta hyvää puolta joka tapauksessa, että mitäs me säistä. 

 Ihan jokaiselle lukijalle,

Huutokaupoilla

Harmittelen usein, kun koskaan ei ole aikaa osallistua huutokauppaan. Huutokaupassa käyminen pitää vieläpä olla sen verran säännöllistä, että oppii kokemuksen kautta hyvän hintatajun. Meitä kiireisiä ihmisiä on kylläkin siinä mielessä lykästänyt, että osa huutokauppojen tavarasta kulkee nykyisin yksinomaan netin kautta.

Olen viime viikkoina kahlannut melkoisen määrän tavaraa läpi Bukowskis Market -nettihuutokaupassa, joka on mielestäni tosi selkeä ja toimiva. Parasta on, että saitti tulvii kivoja erikoisuuksia, ainutkertaisuuksia, kauniita yksilöitä, yleensä ruotsalaisia... Samanlaista tarjontaa ei meillä Suomessa vaan ole.

Ja nyt olen tehnyt myös elämäni ensimmäisen huutokauppaostoksen! Sain hankittua talonpoikaissohvan 1800-luvulta. Sohva on peräisin Norrköpingistä ja odottelen sitä jo kuumeisesti. Kuljetuksen kanssa se maksoi rapiat päälle 200 €. Mielestäni ok hintainen kauppa.

Elämää nähneen näköinen, mutta just hyvä näin.

Olen kärsinyt viime viikot huonoista nettiyhteyksistä ja työkiireistä. Niinpä pahoittelut, etten ole montaakaan kommenttia pystynyt viime viikkoina suosikkiblogeihini jättämään, vaikka luettu on :) Juuri kommenttien jättäminen mobiililla on tökkinyt. Nyt pääsin lainayhteyksillä kirjoittamaan tämän päivityksen. Toivon, että saamme ongelman korjattua ennen joulun ajan lomia.

Tsemppiä jouluaherruksiin ja aherruksien karttamiseen niille, jotka sen valinnan tekevät!

Arvonta- ja loppispläjäys

Arvonta umpeutui torstaina, joten suoritin juhlallisen arvonnan juuri. Ja palkintonahan oli kaunista belgialaista käsityötä. Jos joku vielä haluaa kurkata, miltä näytti tuo käsipaperilaatikon koristukseksi tarkoitettu pitsiliina (sellaisen voisi kai tehdä joku kätevä itsekin), klikkaa täältä: klik. 

Voittomahdollisuudet olivat hyvät, osallistujia tuli sopiva, rajallinen määrä ja kaikilla käytettävissä oli vain yksi arpa.

Sitten pieni sekoitus ja voittolappua nostamaan:

Ja palkinnon voitti:

Onnittelut Saidalle, toivottavasti ilahdut! Laita osoitteesi sähköpostiini: pilvi.villaidur (at) gmail.com

Olemme viikonlopun aikana järjestelleet uuteen uskoon poikien huoneita, eli oltu kelin takia ihan kotioloissa eikä enää lähdetty yrittämään jäänmurtoa! Tyhjentelin myös omia kaappejani. Hyvälaatuiset ja muuten vaan kivat koltut, joista joku voisi innostua pikkurahalla, lisäsin tuonne yläpalkin Loppikseen myyntiin. Mars etsimään sieltä sopivaa mekkoa tai jakkua, jos olet kutakuinkin kokoa 36. Ilmoitus vaan sähköpostiini, niin laitan postissa tulemaan. 

Viime viikonloppuna toin Idurista muutamat esineet kotiin odottamaan seuraavaa tee-se-itse -inspiraatiota. Seuraavassa päivityksessä siis ehkä luvassa jotain tältä rintamalta. Viime talven aikana sain kunnostettua parit kivat jutut, mikä toimi myös hyvänä ikävänkorvikkeena. Nyt kun kulku taas katkesi saareen, huomasin, että havahduinkin tavaroiden tuomiseen aika viime tipassa - huh!

Talvi saa tulla,

Turvallisempi olo

 

Koko vuoden minua on askarruttanut ja haitannut vanhan vintillä olevan arkun sisältö. Vintillä emme ole paljoakaan viettäneet aikaamme, eli periaatteessa mitään vaaraa ei ole ollut. Mutta jos tietää siellä olevan jotain vaarallista, ei voi välttyä ajatukselta, että yhtäkkiäkkös ja huomaamatta sinne eksyy joku ulkopuolinen tai omat pojat näpräämään löydöksillään.

Soitimme paikkakunnan poliisiasemalle ja tiedustelimme, voimmeko toimittaa ammukset ja nallit heille vai haluavatko itse tulla hakemaan. Olisivat ne tulleet, kun kuulivat, että kyse on sodanaikaisista ammuksista, mutta lopulta sovimme, että kuljetamme ne itse. Autossa ammukset mukanamme kävi mielessä, että tämäkin vielä piti tehdä; vaarallinen kuljetus! Mutta täällä siis edelleen ollaan ja turvassa, ja ammukset olivat päällisin puolin hyvin säilyneet. Hämmästyttävintä oli, että poliisista ihmettelivät moista kansalaisaloitteellisuutta, että ilmoitimme ammuksista ja toimitimme ne vapaaehtoisesti heille. Jäimme ihmettelemään itse puolestamme poliisin reaktiota. Noniinno, olisihan ne voinut tietenkin mereenkin matkalla heittää...

Osallistukaahan äkkiä arvontaan, vielä tänään on aikaa! Ja viettäkäähän rauhallinen - turvallinen - itsenäisyyspäivä :)