No ihan ensiksi ihmettelen kuitenkin sitä, että minua potkaistiin arpaonnella. Onkohan näin päässyt käymään koskaan…? Huono arpaonneni on tosin itseään toteuttavan kierteen aiheuttamaa, eli en ole kovin innokas osallistuja, koska olen sitä mieltä, etten voita koskaan. Ja silloinhan ei voi voittaakaan :).
Kauniit käyttöesineet ja kiinnostavat kirjat saavat minutkin, arvontapessimistin, osallistumaan. Nyt tärppäsi siis ensimmäisen kerran, kun ilokseni voitin Jovelan talopäiväkirja -blogista kauniin istutustikun ja kookossaippuan, jolla jynssätä mullat kynsien alta. Kivaa!
No, yksi asia johtaa toiseen ja istutusinnostushan tästä heti nousi. Ajattelin ottaa vähän förskottia kotona ja kokeilla ensimmäistä kertaa herneenversojen idätystä. Huimasta, helposta kasvutarinasta piti jo viikko takaperin kirjoittaa postaus, mutta jäi tekemättä, koska yksi asia johti taas eteenpäin ja ajattelin, että raportoin vasta sitten, kun tapahtumaketju päättyy. Ei ihan heti päättynyt.
Käydään ensin läpi herneiden kasvukertomus
Oli aikaa ihailla versojen kasvua, kun ei vielä olla päästy saareenkaan katsomaan, josko vesitie olisi auki. Mauro on ollut leikkauspotilaana ja meidän on pitänyt parannella sitä rauhassa. Leikkaushaavat eivät tykkää siitä, että koira pulahtaa uimaan tai tonkii itsensä multaan. Haavoja varten Maurolla oli paita päällä, ettei se pääse raapimaan itseään. Tässä se makaa tokkurassa.
Toettuaan se kävi ottamassa aurinkoa terassilla. - Mutta miksi jätitte mut tänne yksin?
Koska siis jouduttiin olemaan vain kotona, istutusinnostukseni senkun paisui sietämättömiin. Istuttelin sijaistoimintana kaupasta ruuanlaittoon ostetut yrtit ensi hätään ruukkuihin. Se oli ihan hyvä juttu, koska ovat hyvin lähteneet kasvamaan.
Hain myös takapihalta jotain ikivihreää perennaa, jonka nimeä en nyt jostain syystä muista, ruukkuihin. Sitä voisi viedä saareenkin. Mikäköhän tämä olikaan?
Sijaistoimintona lähdin myös kirpparikierrokselle saadakseni ajatukseni välillä kiinnittymään johonkin muuhun kuin syyhyäviin multasormiin. Kierrokselta löytyi aivan ihana, suloinen ruotsalainen kastikekulho - selvitykseni mukaan 1940-luvulta - 3,5 eurolla.
Ja olisihan se pitänyt arvata: Kulho vain generoi uusia istutussuunnitelmia. Keksin, että sehän on aivan täydellinen keväisille helmililjoille!!! Pakko saada helmililjoja!! Ei muuta kuin auton rattiin ja puutarhakauppaan. Maurokin vapautettiin yöpaidastaan, kun toipuminen eteni.
Ihana sekamelska ikkunalla.
Eräänä päivänä kun tulin töistä, huomasin, että istutusinspiraatio tarttuu, sillä meidän ikkunalaudoilta löytyi nyt myös rivit taimilaatikoita :). Asialla tällä kertaa Mikko.
Olen myös kaivanut luettavaksi kaikki vanhat lehtien kevätnumerot ja surffaillut netissä puutarhasivustoilla. Siis miten tämä on mahdollista? Minä, joka en ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut, tai oikeastaan LAINKAAN kiinnostunut, kukkapuutarhailusta tai kasvinkasvatuksesta muuta kuin yrttien, hyötykasvien ja korkeintaan ruukkuistutusten osalta. Niin että tämä henkilö on nyt ruvennut pohtimaan, josko istuttaisi helmililjat ja jotain muutakin Villa Iduriin. Surffailun myötä löysin tiedon Linda Peltolan uutukaisesta kirjasta Rakas puolivilli puutarha ja eikun tilaamaan!
Kas, tässä eilen postista tupsahtanut kirja.
Ai että, kyllä nyt täytyy ryhtyä istuttamaan kukkapenkkiä! Jos en olisi uskonut voittavani arvonnassa, vielä vähemmän olisin uskonut, että jonain päivänä suunnittelen kukkapenkin perustamista. Never say never.
No, nyt päästään tämän tapahtumaketjun pääpointtiin. Mieleeni on nimittäin viikon aikana tupsahtanut se tosiasia, että päätalon takana on itse asiassa Idurin vanha villiintynyt, ja ilmeisesti yli 30 vuotta sitten hoitamattomaksi jäänyt, kukkapenkki. Se hädin tuskin enää erottuu villistä heinikosta talon takana, jossa se on joskus sijainnut, mutta kirjan otsikosta keksin, että minunhan pitää ehdottomasti elvyttää se. Juu, sen teen ja seuraavalla kerralla esittelenkin teille tulevan puolivillin, nykyisen täysvillin, puutarhani, eli kyseisen kukkapenkin nykytilan.
Oletan, että pääsemme viikonloppuna saareen ainakin päiväreissulle (jos veneen moottori lähtee käyntiin), joten jääkäähän kuulolle. Luvassa on kuvia ja analyysiä kukkapenkin tulevaisuuden potentiaalista aloittelijan näkökulmasta ;).
No, nyt päästään tämän tapahtumaketjun pääpointtiin. Mieleeni on nimittäin viikon aikana tupsahtanut se tosiasia, että päätalon takana on itse asiassa Idurin vanha villiintynyt, ja ilmeisesti yli 30 vuotta sitten hoitamattomaksi jäänyt, kukkapenkki. Se hädin tuskin enää erottuu villistä heinikosta talon takana, jossa se on joskus sijainnut, mutta kirjan otsikosta keksin, että minunhan pitää ehdottomasti elvyttää se. Juu, sen teen ja seuraavalla kerralla esittelenkin teille tulevan puolivillin, nykyisen täysvillin, puutarhani, eli kyseisen kukkapenkin nykytilan.
Oletan, että pääsemme viikonloppuna saareen ainakin päiväreissulle (jos veneen moottori lähtee käyntiin), joten jääkäähän kuulolle. Luvassa on kuvia ja analyysiä kukkapenkin tulevaisuuden potentiaalista aloittelijan näkökulmasta ;).
Keväisten ruukkujen kera on kiva fiilistellä sisällä kynttilöiden valossa, kun ulkona on jo valoisaa.
Ja toinen valoisa asia elämässämme oli tänään tullut tieto, että Maurolta leikatut ihokasvaimet eivät sisältäneet solumuutoksia tai olleet pahalaatuisia toisin kuin kaksi kertaa aiemmin. Olemme olleet asian kanssa pitkään varpaillamme, mutta uutinen oli varsin helpottava!
Raukka on joutunut sietämään viime aikaisia kuvausharjoituksiani ihan urakalla.
Kevättä rinnassa
(lue: voi kun pääsis pian istuttamaaaaaaaaaan!),
