Suolavajasta löytynyttä

Niin ne vaan päivät vierivät enkä näköjään ennätä tänne kaikkea kivaa jokaiselta päivältä kirjoitella, mutta nyt vihdoinkin viimeksi lupaamaani aiheeseen: Lajittelimme pienen suolavajan sisällön. Lopputuloksena oli viisi jätesäkillistä roinaa ja hieman poltettavia jätteitä. Talteen otimme tietysti kaikki tilan elinkeinoon liittyneet tarpeistot. En tajunnutkaan, että noita vanhoja verkkojakin vajassa oli vielä niin paljon säilössä. Niitä meillä on entuudestaan ollut käytössä ja koristeena ihan riittävästi. Ja nyt on siis hieman lisää :).

 

Vajassa oli purnukoita, tervattuja köysiä ja sen sellaista. Perällä oli iso kasa vanhoja puulaatikoita sekä hieno tynnyri, joka otettiin nyt esiin ensimmäistä kertaa ja vietiin toistaiseksi venevajaan säilöön. Tynnyri on yhtä nukkaantunut suolasta kuin puretut ulkolaudat, joten tämä lienee viimeisiä tilaisuuksia pelastaa sekin.

Pari vanhaa säkkiä löytyi myös. Toisessa on hieno ankkurilogo ja Portugalin Faron tekstistanssaukset. Näiden lisäksi tilalla on muutamia kiinnostavia vanhoja laatikoita ja tuotepakkauksia, jotka logojensa mukaan ovat tästä näkövinkkelistä käsin peräisin aika eksoottisista paikoista. Ja tavallaan niissä tuodut tuotteet ovat päätyneet aika eksoottiseen paikkaan lähtöpisteestään. Hauska ajatus.

Hirsityöt on vajassa saatu valmiiksi. Eiköhän rakennus siinä seiso taas tulevat 50 vuotta, ellei pidempäänkin :). Seuraavaksi on vuorossa koolausten teko ja sitten laudoitus. Pääsisinpä jo pian maalaamaan seiniä! Teimme yhtenä päivänä retken Hankoon ja haimme vajaa varten pönikän hyväksi havaitsemaamme Hangon värin punamultaa.

Puran odotustani mustikkametsällä. 

Siitä iloiten,

Tee-se-itse -inspiraatio: Osa I

Nyt on isäntä saanut sen päiväisen DIY-inspiraation, että minun tekeleeni meinaavat ihan kalveta rinnalla. (Strömsön puusepän ja Tanskalaisen maajussin katselu TV:stä on selvästi alkanut oirehtia tällä tavalla.)

Onkin kai äkkiä kerrottava ihka omista viimeisistä aikaansaannoksistani, etten ihan tunne jääväni kakkoseksi: Vintillä sisustelut ovat jatkuneet ja ovenpieleen katonlappeeseen lähdin suunnittelemaan vaatetankoa. Etsiskelin vajoista ja heinäseipäiden joukosta sopivaa kaposta keppiä, mutta sitten silmääni osuikin vanha hiihtosauva. Se oli sävymaailmaltaan ihan täydellinen, kun vintille haluan pääosin tummia sävyjä. Mallailin sauvaa paikoilleen ja itse asiassa - myönnettäköön - oli Mikon idea, että sauva kiinnitettäisiin nahanpaloilla. Kirpparilta löytyi nahkavyö 50 sentillä ja siitä leikkasin palat ja naulasin kiinni. Siinä se!

Molempiin päihin voi ripustaa takin roikkumaan tai vaikka lisätä irtokoukkuja tarpeen mukaan. Henkareita olen keräillyt sieltä täältä. Kaikki on ilmaiseksi saatu, eli kirppareilta ei näistä ole koskaan haluttu ottaa mitään hintaa.

Ainoa, mihin tässä DIY:ssä kului rahaa, oli kaksi eri sävyistä petsiä. Alla olevassa lähikuvassa vasemmanpuoleinen henkari on käsittelty tumman tammen sävyisellä petsivahalla. Keskimmäinen on maalattu muskotti-sävyisellä petsimaalilla. Ai, kun tykkään tuosta vähän violettiin taittavasta ruskean sävystä. Oikeanpuoleinen vaalea henkari on luomu, eli käsittelemätön. Petseille on varmasti käyttöä kalusteiden kunnostuksessa, koska tähän projektiin niitä ei paljoa kulunut.  

Ja tässä vielä vaatetangon sijoittuminen huoneessa. Jälkimmäisessä kuvassa vilahtaa vähän muutakin huonetta, eli sisustus on kaikkinensa edennyt.

Talvella tehdyn sängynpeitteen levitys oli hieno, odotettu operaatio :). Se näyttää juuri siltä kuin toivoinkin. Tämä ei tuottanut mitään yllätystä; olin kovin varma lopputuloksesta. Mutta sen sijaan - muistanette ne kaameat, vihreät tuolit - ah, miten jännitti, miltä ne täällä näyttäisivät. En uskaltanut tuoda paikalle kuin yhden, ettei huoneen harmonia särkyisi. Mutta oli se suuri yllätys, että tuoli sopii tuohon! Nyt paljastan, että mieleni häilyi tuolien suhteen koko ajan ennen tätä. En ole kevätkuukausina saanut rauhaa tuoleilta. Suorastaan harmitti jo niiden hankinta ja läheltä piti, etten ehtinyt myydä kaikkia niitä. Nyt päätin, että ainakin yksi tuoli saa jäädä.


  

Uskaltaisikohan tälle tuolille tuoda vielä toisen kaveriksi…? Olen jo päättänyt myydä neljästä tuolista ainakin kaksi, mutta jätänkö siis itselleni näistä yhden vai kaksi, se on vielä avoinna.

Tuoliasian ratkettua onnellisesti kaivoin varastosta esiin kaikki tilan vanhat ankkurit. Inventoimme laiturilla niiden ulkoasun ja kunnon Mauron kanssa, ja niistä kaunein päätyi koristeeksi tänne.

Tässä teemme tutkimustyötä

Ja harkitsimme pitkään, mikä näytää parhaalta.

Loput ankkurit siirtyvät takaisin varaston kaunistukseksi. 

No niin, eiköhän jutustelu riitä taas tältä erää. Katsotaan, koska Mikko saa oman projektinsa valmiiksi, että pääsen esittelemään sitä!

Innolla odottaen,

Takan reunalla

Jippii. Uuden kameran haltuunotto on alkanut hyvissä ajoin ennen kevättä. Olen päättänyt opetella järjestelmäkameralla kuvaamisen nyt ihan kunnolla, eli kuvaamisen omin säädöin, ei automaattiasetuksin. Tämä on ollut ikiaikainen haaveeni, mutta ah, inspiraatio odotutti aika kauan. Tähän asti olen kuvannut puoliautomaattisella kompaktiCanonilla ja iPhone 6:lla, nyt hankin Meidän mökki ja kaupunkikoti -blogin Kristiinalta Canon EOS 600D:n ja kaksi hyvää objektiivia. Kiitos hyvistä kaupoista! Ja kiitos alkuopastuksesta Mikolle, joka hallitsee järkkärikameralla kuvaamisen nuoruuden harrastuneisuutensa ja puoliammatillisuutensa kautta. 

Kuvaaminen on tullut koko ajan tärkeämmäksi ja tärkeämmäksi, mutta tähän asti olen enemmän keskittynyt valoon, kuva-asetteluihin ja jälkimuokkaukseen - tärkeitä taitoja nekin. Kaikki tässä postauksessa otetut kuvat on kuitenkin nyt säädetty kuvaushetkellä enkä ole käsitellyt niitä jälkikäteen lainkaan. Vuorostaan tällainen kokeilu. Opettelu jatkukoon. 

Huomasin, että monissa blogeissa on kiertänyt kysymys, mistä tavarasta et luopuisi. Tällä teemalla kuvasin harjotuskuviini pientä meriaiheista antiikkikokoelmaamme takan reunalla. Kunkin tavaran hankinta-aika ja paikka on tarkkaan muistissa, joten näille esineille on päässyt kertymään jonkinmoinen tunnearvokin. Taideteokseen, joka on Kati Immosen akvarelli, liittyy erityinen tunnearvo sukutarinan kautta. 

Jäiden lähtöä odotellessa,

Asetelmia

Kun olin viikonloppuna pilkkonut, kantanut ja polttanut kaksi päivää risuja, iski askarteluhimo. Idea tehdä pieni taulukokeilu on muhinut mielessä jo pitkään. Aina, kun olen löytänyt jonkun kivan, vanhan pikkuesineen, joka ei kelpaa enää alkuperäiseen käyttöönsä, laitan sen säilöön. Voitte arvata, että näitä "arvottomia" tavaroita kertyy aika paljon.

Päätin tehdä pienen kalastusaiheisen asetelman. Sitä varten kaivoin esiin vanhat puupaneelit, joista postasin pari vuotta sitten. Katso täältä, kun ne löytyivät: klik. En edelleenkään tiedä, mitä tai mistä nämä osat ovat.

Valitsin tämän levyn tulevaan tauluun.

Lisäksi otin esiin laatikon, joka on täynnä kohoja ja pitkäsiimoja. 

Tauluun päätyi neljä pikkuesinettä. Naputtelin ne riviin pienillä nauloilla.

Tällainen siitä tuli.

Oman asetelmani lisäksi tulin yllätetyksi varsin kauniilla "asetelmalla". Naapurit tulivat toivottamaan hyvää talvikautta ja antoivat kauniin sytykekorin. Sytykkeissä on upeat värit ja kun ne vielä on itse tehty, voi olla, ettemme taida näitä ihan heti raaskia käyttää! Puuta tosin palaa nyt ripeää tahtia, joten nämä tulevat ihan tosi tarpeeseen. 

Kylläpä on kuvaukselliset sytykeruusukkeet!

Inspiroivaa, kaunista viikkoa kaikille,