keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuodenajat

Edellisessä postauksessa jo toivottelelin Hyvää Uutta Vuotta, mutta intouduin tänään selailemaan vuoden aikana otettuja valokuvia ja tekemään niistä pienet vuodenaikakoosteet. Vuosi on ollut monen pienen, ison onnen hetken ja toiveen täyttymys. Juuri tätä samaa evästä toivon elämältä ensi vuodelle, sekä meille että teille!

Viime talvi oli lyhyt, mutta herkän kaunis


Villa Idurin kevät tuli varhain


Heinäkuussa alkoi kuuma, aito saaristolaiskesä


Syksy toi jälleen mukanaan haikeuden, mutta myös rauhoittumisen


Ilolla kohti vuotta 2015!





maanantai 29. joulukuuta 2014

Koordinaatteja



Mieli levänneenä ja reidet maitohapoilla palasimme alppimatkalta. Ohuessa ilmassa tuli tehtyä suksin matkaa satoja kilometrejä, välillä nautiskellen laakeista rinteistä, välillä hikipäissä jyrkempiä kuruja valloittaen :). Kotona odotti siivottu koti vailla minkäänlaisia jouluaihioita, joten sen poiskorjaamisen sijaan ajatuksemme ovat jo rientäneet tuleviin suunnitelmiin. Venevajan sisärakennustyöt ovat mielessä päällimmäisenä, samoin sen ovet ja ikkunat. Korjausfirma viimeistelee muut työt.


Ikävä kyllä heikot jäät estävät ryntäämästä nyt katsomaan kunnostustilannetta. Mutta olemme saaneet työmiehiltä muutaman kännykkäkuvan ja puhelinraportteja, että hyvin etenee. Hyvä!

Vajan virallinen taso ulkorakennuksena ei muutu, mutta meillä molemmilla siintää mielessä ajatus pienestä tyylillisestä ja käytännöllisestä upgreidauksesta: vajasta tulee hyvässä kunnossa pidettävä käyttörakennus, jossa voi myös istua tunnelmallista iltaa tai ottaa kahvikuppi kädessä vastaan aamun ensimmäiset säteet lahdella - veden liplattaessa alla.


Seuraavalla kerralla saareen mennessämme saamme jo ajaa veneen kiinni vajan laituriin: ei enää luonnonsatamahenkisiä rantautumisia! Jos sataa tai mukana on tavaraa, senkun ajaa veneen sisälle ja purkaa lastit suoraan sisälaitureille. Ylellisyyttä.

Venevaja symboloi meille paljolti elämämme asettumista saarella oikealla tavalla uomiinsa. Juuri nyt jopa päärakennus tuntuu toisarvoiselta. Venevajaan liittyy käytännönläheisiä toiveita. Mikko toivoo, että siellä säilössä olevat työkalut, kalastus- ja venetarvikkeet ovat aina järjestyksessä ja löytyvät, kun niitä tarvitaan. Tarpeellista minustakin, joten koukut, hyllyt ja tavaroiden paikat tulee suunnitella tarkoin.

Itse toivon, että saisimme vajaan jääviileäkaapin, jolloin kaupasta tuotavat ruuat saisi nostettua suoraan veneestä kylmään. Sen ansiosta voisimme säilyttää aina sopivan määrän omia luomulihoja saaressa emmekä olisi esimerkiksi kesäaikaan pienten kyläkauppojen tarjonnan ja tiheiden kauppareissujen armoilla. (Itse asiassa vajassa olikin alkujaan vanha pakastinrohjake kalansaaliita varten.)

Ulkopuolella säilyy sama punamulta-takorauta -tyyli kuin muissakin huoltorakennuksissa. Huonokuntoisten vanhojen ovien tilalle tulevien uusien mallina toimii vanhan kanssa identtinen, tervattu lato-ovityyli.


Sisälle sen sijaan on tarkoitus luoda hieman enemmän tunnelmaa; luonnollisilla yksityiskohdilla, jotka liittyvät välttämättömyyksiin, kuten lamppuihin, koukkuihin ja heloihin. Eikö vain, että näiden materiaaliksi sopisi messinki?


Vajan yläkerrassa oli alunperinkin parvi. Siihen rakennamme ensi kesänä lämpöeristetyn huoneen, jossa saisi olla ripaus captain's cabin -twistiä, mutta yksinkertaiseen kalastajahenkeen yhdistettynä. Ei mitään liian pröystäilevää tai keinotekoista. Aiemmin hankkimani kaukoputki löytynee kai jatkossa sieltä.

Saapi sitten nähdä, mihin käyttöön huone tulee:

Ehkä siitä tulee vierashuone, ehkä sadepäivien lukunurkkaus.


Ehkä pojat intoutuvat valloittamaan huoneen itselleen. 

Tai ehkä siellä katsellaan karttoja ja suunnitellaan tulevia retkiä.




Ehkäpä unohdumme parvelle valkeina kesäöinä juttelemaan syvällisiä... 

tai hautaudumme suojaan syysmyrskyltä siemailemaan rommia ja muistelemaan (lue: liioittelemaan) hurjimpia merimatkojamme.


Hahhaa, nyt jo näen silmissäni kaiken valmiina ja meidät tunnelmoimassa tukevan vajan suojissa.

No ei ihan vielä, mutta miksen voisi olettaa, että mahdollisesti jo aika pian? Motivaation puutteesta tämän toteutuminen ei ainakaan jää kiinni. 

Onnellista Uuttavuotta kaikille ♥

Suloisin suunnitelmin,


keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulutervehdys





Lämpimin ajatuksin,


torstai 18. joulukuuta 2014

Hiihtelemään

Villa Idur odottelee edelleen puiden oksille ja maahan valkeaa peitettä. Siksipä näillä löydöksillä ei taida olla juuri nyt käyttöä (jos olisi lunta, niin tottakai siinä tapauksessa...)






Kuitenkin pian pakkaamme sukset ja monot, kimpsut ja kampsut optimistisesti mukaamme ja lennämme Keski-Eurooppaan. Jos ei ole lunta, vaellamme vuoristossa. Aattona teemme lainatalossamme monta tuntia ruokaa, siemailemme Mikon kanssa jägermeisterit aperitiiviksi, pelaamme, luemme ja aterioimme pitkän kaavan kautta. Matka on yhteinen perhelahja, jonka kaikki allekirjoittivat. Joulun paosta ei ole kyse, vaan halusta rauhoittua sen viettoon kokeeksi tällä tavoin. 

Kotona tehdään huomenna vain normisiivous ja karitsanpotkat kiikutetaan sukulaisille lahjaksi. Yhteen näistä osoitteista jää myös Mauro, joka saa lahjaksi aattoillan kattauksena karitsan "sisäelinrisottoa" - nam. Siinä kaikki ja Joulu saa tulla! 

P.S. Pääkallopaikalla on alkanut tällä viikolla venevajan korjaustyö. Tuntuu oudolta, että siellä tapahtuu, emmekä itse tee mitään, saati edes pääse nyt paikalle katsomaan. Talon pitäisi seistä suorana uudet seinät ja peltikatto päällään jo ennen joulua (säävarauksella). Muka. Voiko tätä edes käsittää??

Uskoo sitten, kun omin silmin näkee, sano


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Koira alkoi vähentää

Meillä jatkuu joulun alusajan vähentämisteema niin saaressa kuin kotioloissa. Olemme keränneet pihapiirissä hääriessämme metallirojua rantavajan seinustalle. Harvakseltaan rahtaamme ylimääräistä pois. Nyt oli taas siihen sopiva aika ja metallijätteen vuoro lähteä kierrätykseen.


Seinustalla on orsi, missä oli säilössä muutamat vanhat sukset ja airot. Ne vein muualle talteen ja esittelen suksikavalkadini varmaankin lähiaikoina, sillä niitä on löytynyt muualtakin. Tynnyrit säästin myös.


Vajan edusta siistiytyi kivasti. Jättirysän renkaat vielä jäivät rinteeseen. Rakennuksen ympäriltä pitää kerätä maata pois ja laudoitus vaihdetaan, kun ehditään. Tulemme käyttämään tähän venevajan seinien purkulautoja.


Mauro on ilmeisesti seurannut työtä tarkkaan - olen kotonakin käynyt ahkerasti hyllyjä läpi. Torstaina saimme näyttöä siitä, miten vähentämistä voi nopeuttaa. Seniorin palatessa koulusta kotiin hän totesi, että pieni kehityskeskustelu saattaisi kuitenkin olla paikallaan, sillä Mauro oli aloittanut vähentämisen hänen sängystään.



Näin saimme energiajätteeksi peiton, pussilakanan, aluslakanan, petauspatjan ja sen suojalakanan. Hienoa! Mauro, joka ei koskaan ole tuhonnut muuta kuin tyynynkulmia hijakseltaan nyrhien, on aivan varmasti vain halunnut olla avuksi.

Toinen, vähemmän perhepiirissä kannatusta saava tulkintalinja on, että 6-vuotias koiramme sai ensimmäistä kertaa kaamoshepulin. No, perjantaina kun lähdimme töihin ja kouluun, jätimme sille valoja päälle ja pyysimme, ettei mentäisi ihan näin vauhdilla tuon vähentämisen kanssa, vaikka Yksinkertaistamisen joulukalenterikin juuri samaisena päivänä ohjeisti:

Kuinka monta samankaltaista tarvitset?
Meillä voi olla paljonkin tavaroita, joiden määrää emme ole koskaan tulleet kyseenalaistaneeksi. Lakanat, pyyhkeet, muovirasiat, maljakot, astiastot - mitä omiin kaappeihisi on kertynyt yli tarpeen?
Sopiva määrä tavaraa on hyvässä suhteessa tilaan ja tarpeeseen, jolloin arki on mahdollisimman selkeää ja sujuvaa. Kuinka paljon tarvitset? Tee arvio, karsi sen mukaan, testaa käytännössä ja karsi tarvittaessa lisää.

Kieltämättä Mauro on oikeassa; tietyt liinavaatteet ovat aina käytössä ja turhia lojuu kaapissa. Niissä on edelleen vähentämisen varaa!

Valoisaa mieltä,





lauantai 6. joulukuuta 2014

Tärkeää elämässä


Tilasin kuun ensimmäisenä päivänä sähköpostiini ilmaisen Yksinkertaistamisen joulukalenterin (Idean takana on Sandy Talarmo). Ajattelin, että haluan kaiken jouluisen mainoskrääsän keskellä kerran päivässä pysähtyä pohtimaan, mitä vähentäminen voi tarkoittaa omassa elämässäni.

Tavaranpaljoudesta luopuminen tulisi minusta muistaa erityisesti jouluna, jolloin tavaraa kertyy helposti muita päiviä tehokkaammin. Joulukalenterin innoittamana olen myös aloittanut pienissä paloissa vähentämisen käymällä laatikoitamme yksi kerrallaan läpi tavoitteena poistaa tavaraturhakkeet.

Tähän innoitti 4. luukun pieniin tekoihin kannustava sitaatti:

Voit aloittaa elämäsi yksinkertaistamisen juuri siitä, missä tällä hetkellä olet. Sinun ei tarvitse olla yhtään tämän valmiimpi, eikä elämäntilanteesi tämän otollisempi.

Mihin sinulla on energiaa tänään?


Oma vilpitön joululahjatoiveeni on, etten saisi yhtäkään materiaalista lahjaa tänä vuonna. Mikäli itse puolestani annan jotain lahjoja, ne ovat palveluita, elämyksiä tai kokemuksia sekä karitsan lihaa sukulaisille. Tavaraton joulu ei tarvitse tarkoittaa lahjatonta. Minusta joulun ideassa se, että muistetaan itselle rakkaita ihmisiä lahjoilla, on kaunis. Tämän hyvän ajatuksen pilaa vain ylenpalttisuus, turhuus ja paikoin materiaalisten lahjojen antamisen väkinäisyys. Vähempikin riittää, sillä enemmän ei ole automaattisesti enemmän! Enemmän on enimmäkseen turhaa.


Mikon kanssa myös sovimme, että emme hanki toisillemme lainkaan lahjoja. Onhan meillä jo tässä monta yhteistä asiaa, joita "annamme" itsellemme pitkin vuotta. Oli kyse sitten venevajaan tulevista ulkolampuista tai seinäkoukuista, iloitsen niistä, olipa sitten joulu- tai heinäkuu. Ja koska tarpeemme ovat varsin spesifejä ja paikkasidonnaisia, ei niitä oikein kukaan muu kuin me itse, voi hankkia. Mikon kanssa saamme joulumielen hyvästä tunnelmasta, lasten kanssa yhdessäolosta ja maittavasta päivällisestä. Ai että, miten jo tätä odotan! Jos joululahjatoiveeni - olla saamatta yhtään mitään - toteutuu, tulen olemaan iloinen ja onnellinen joulustani.


Jos joku ihmettelee, mistä tämä vähentäminen kumpuaa, niin kyse ei ole itsetarkoituksellisesta puritanismista tai itseni kiusaamisesta. 

Hyvä perustelu löytyi 6. luukusta:

Rajojen tarkoitus ei ole rajoittaa mahdollisuuksiasi, vaan tehdä sinulle tärkeät asiat mahdollisiksi. 

Tässä on paljon pohdittavaa. Sen lisäksi on oikeastaan ihan hauskaa läpivalaista varastojaan ja katsoa, miten paljon ylimääräistä sieltä löytyy. Hyvä tavoite on keskittyä entistä tehokkaammin elämässä tärkeisiin, olennaisiin asioihin ja karsia epäolennaisuudet - niin asiat kuin tavarat - ulkopuolelle. Käy vaikka uudenvuoden lupauksesta! Mikä on olennaista, on tietysti hirmu vaikea ja laaja kysymys, mutta pienestikin voi aloittaa, niinkuin joulukalenteri kehottaa. 

Vähentämisiin!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...