Vaikka mitä puuhaa

Onnellisuusmittarissa oli nupit kaakossa, kun saatiin viettää ihana, kiireetön piiiiitkä viikonloppu Villa Idurissa. Lisää tällaista! Paljon ehtii tehdä, kun ei tarvi koko ajan hösätä menemistä ja tulemista, vaan saa keskittyä siihen, mitä tekee ja pysähtyä vaan nauttimaan siitä, mitä on. Nyt seuraa kuvavaroitus: en millään saanut paketoitua tunnelmia ja tekemisiä vähempään määrään ;). 

Tuntuu, että päästiin taas kunnolla asettumaan. Asettumisen tunnetta edesauttaa mm. isännänviirin nostaminen salkoon ja kukkien leikkaaminen maljakkoon. 

Mikko nakutteli kattoa valmiiksi ja minä tulin maalisudin kanssa perässä. 

Tuolla mustan katon alla uurastimme, joten se suojasi nenän palamiselta.

Ystävämme rouva Rantakäärme näyttäytyi muistuttaakseen, että rinnakkaiselo on alkanut. 

Pojat noutivat kaikki syksyn vedenpaisumuksessa karanneet pöllit ja laudat naapurin puolelta ja polttivat jätepuuta. Teinityövoima on paikallaan silloin, kun itse on superepämotivoitunut johonkin hommaan, mutta halvaksi se ei tule ;)

Mikon kasvattamat pavunidut pääsivät strömsölådaan.

Kuistilla kirjoittelin välillä työjuttuja.

Tuoli sai vihertävän kukikkaan päällisen - kokeillaan, miellyttäisikö se silmääni vähän aikaa. Seniori rakensi rinteeseen alustan isolle lautapinolle, joka on seuraavaksi tarkoitus siirtää niityltä navetan taakse vähän piiloon. 

Ja tänään sain nauttia rakkaitteni kanssa minun päivästäni ♥. Pojat tekivät kakun ja äitienpäivälahja, jota en odottanut, nauratti, osui ja upposi. Ei ollut sentään takavuosien pelastusrengaskategoriaa ;). Juniori oli vieläpä etsinyt valkovuokkoja, mutta niitä meillä ei näyttänyt kasvavan. Onneksi narsisseja on paljon!

Vintin katto ja seinät saatiin pientä viimeistelyä vaille valmiiksi. Lattian maalaaminen kertaalleen oli vielä viimeinen rutistus tälle päivälle. Värisävynä tuollainen pellavan sävy, joka näyttää kyllä kivalta seinämaalina olevan hennon mintun kaverina. Olisin alunperin mennyt valitsemaan varmaan vähän tummemman sävyn lattiaan, mutta viisaat blogin lukijat ehdottivat kaikki vaaleahkoa, joten siitä minunkin mieleni sitten muuttui. Kylmän harmaan sijaan päädyimme vähän lämpimämpään ja murrettuun väriin, joka Tikkurilan kartassa on nimellä Ajopuu ja Uulalla Pellava. Alla näkyvät kaikki kolme sävyä rinnakkain: katto, seinä ja lattia. 

Vintti on jo varsin hyvällä mallilla, kun aikataulurajamme on Juhannuksessa :)

Ja Idurin emäntä on juuri nyt varsin hyvällä mielellä,

Rentoa juhlamieltä

Vaikka niin loitsuin meille sadetta, jotta istuisimme kuin tatit uudessa ruokavajassa, onnistui Juhannus yllättämään meidät upealla aattosäällä, joka aukeni yön rankkasateen jälkeen kirkkaana. No, istuimme vajassa silti nauttimassa uudesta lattiasta, ruokapöydästä, hyvästä ruuasta ja seurasta. Oli ihanan rentoa.

  

Jovelan Johanna vinkkasi viikko takaperin minulle näistä Kemiönsaarella myynnissä olevista vanhoista tuoleista. Olin heti samaa mieltä, että tänne kuuluvat! Mutta en olisi muuten niitä saanut meille kulkemaan, ellei olisi käynyt ilmi, että tuolien myyjä viettää Juhannusta aivan meidän hoodeilla. Käväisin noutamassa ne lähisaaresta - helppoa.

Oviaukosta pilkottaa tervattu lattia, joka oli ehtinyt melkein kuivua ;). Tein oven eteen pienen kivetyksen ja hiekoituksen, jotta multa ei kulkeutuisi kengissä niin helposti vajaan.

Tämä tuoli on aiempi hankinta ja vilahtanut keväällä jo blogissa. Nyt se pääsi pöydän päätyyn. Tuolin takana näkyy lämmikkeiksi ostamani huovat, mutta niitä ei tarvittu. Hyvä niin. 

Aaton jälkeen sää muuttui vaihtelevammaksi: usvaa, merisavua, tihkuttelua, valon kajoa ja täydellistä tyyneyttä. Jokaisessa säässä on oma viehätyksensä. Lisää kuvia seuraavassa postauksessa.

Rentoa viikkoa lomalaisille ja työssä käyville tasapuolisesti!

Juhlallista

Pitkän viikonlopun aikana teimme kaikenlaista, mutta nyt tärkein: lipputanko nousi paikoilleen, wuhuu! Ensinnäkin, en ollut varma, onnistuuko tämä vähän omin päin aloittamani projekti alkuunkaan; toiseksi, en tiennyt, saanko Mikon innostumaan ja houkuteltua pystytysoperaatioon; kolmanneksi, pysyykö se pystyssä; neljänneksi, näyttääkö se suoralta; viidenneksi, onko se tarpeeksi pitkä.

Lisäksi, olin salaa toivonut, että tanko olisi pystyssä Juhannuksena, joten tämä on varmaan Idurin historian ensimmäinen projekti, joka valmistui etuajassa ;). Asiaa nopeutti alkuperäinen kalliolla ollut betonijalusta.

Pystytysoperaation työnjako oli hyvä: minä veistin rungon jalkaosaan sopivaksi

 Mikko kiinnitti pylpyrän ja knaapin

 Pojat ja Mikko pystyttivät tangon ja minä kerroin sivusta, kun se näytti silmämääräisesti suoralta.

Sitten katselimme, kun viiri juhlallisesti nousi ylös ja alkoi liehua salossa.

Ja tältä se näyttää - ihan täydellinen. Nähtäväksi jää, haluanko edes maalata runkoa.

Ja riittävän pitkäkin - lippu jää talon harjan yläpuolelle. 

Sekä salko että talo ovat oikeasti suorassa ;)

Tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että kannattaa yrittää tehdä itse, vaikka olinkin aika skeptinen, kun ei tällaisia tule ihan joka päivä tehneeksi! Hienolta tuntuu, ettei tarvinnut ostaa lipputankoa kaupasta, vaan runko löytyi omasta pihasta. Loppujen lopuksi valmiin jalustan ansiosta tekemiseen ja pystykseen meni yhteensä ehkä kaksi päivää. Jälkikäteen voin todeta: helppo homma! 

Mielestäni lipputanko kuuluu tällaiseen tilaan. Tämä oli jostain syystä minulle aika tärkeä juttu saada - symbolinen asia.

Pitäkäähän tekin lippu korkealla!