Pikku projekteja

Lipputankoprojekti eteni viikonloppuna siihen pisteeseen, että sain kuorittua puunrungon kokonaan. Harvinaisen suora runko muuten, täytyy todeta. Arvo sekin; netissä itse tehtyjä salkoja kehotetaan valmistamaan ihan jostain muusta puusta kuin haavasta, joten tiedä häntä, josko vielä koko juttu epäonnistuu. 

Seuraavaksi runko saa tässä vähän kuivua ja jossain vaiheessa aion hioa sen kokonaan. Kuoriminen otti koville yksipuolisen liikkeen vuoksi, joten tähän projekti nyt jämähti tältä erää. Lipputangosta tulee noin 11 metriä korkea, mutta nyt aloin miettiä, mahtaako se olla siltikään riittävän korkea. Pystytän tangon päätalon oikealla puolella olevalle kalliolle, mutta Suomen lipun kuuluisi tyynellä säällä roikkua yhä talon harjan yläpuolella. 

Kun aloin korjata kuorijätettä maasta, havahduin, että lastuthan toimivat hyvin sytykkeenä.

Lastut kuivuvat nyt saunassa.

Sitten toiseen pikku juttuun. Viime vuonna vanhoista hirsistä kyhäämäni kohopenkki tuli tehtyä liian varjoisaan paikkaan, joten salaattini eivät siinä menestyneet. Päätin poistattaa toisaalla olevan ruman ulkotiskialueeni ja pystyttää uuden tiskipaikan kohopenkkiin. Se kun on sattumoisin ihan saman kokoinen tiskiallaslevyn kanssa. Nyt tiskipaikka on kätevästi kesäkeittiön vieressä.

Tiskiteline on muuten löydös blogimaailmasta. Avauduin pari vuotta sitten telineen puutteesta ja eiköhän Huushollin Pepi rientänyt kertomaan, että hänellä olisi yksi myynnissä. Nyt se on siis minun :).

Päätin viime sunnuntain lounasvälipalalla kohottaa mieltä kattamalla arkisen aterian Idurin löydöksillä: posliinilautasilla, virkatulla liinalla ja vanhoilla laseilla ja arkiaterimilla. 

"Strömsö-lådanista", eli oikeasta ja toimivasta istutuslaatikostani löysin tämän kevään ensimmäiset ruohosipulit ja vaarinlaukat nuudeliaterian mausteeksi ja väripiristykseksi. Jipii.

 Sunday saldo: klapikasa. Vasemmalle lajiteltuna isommat saunahalot, oikealle pienemmät kamiinan pesään tarkoitetut klapit.

Mauro teki "rannanparannustöitä"

- tuosta pitää vielä vähän ottaa...

- pitäisiköhän vielä laajentaa muokkausaluetta…?



- voi ei Mauro, nyt saa riittää. Ei näytä kivalta ranta etkä sinäkään!

Tällaisia puuhia meillä viime aikoina! 

Huomenna lähden työmatkalle. Jos joku jättää tähän postaukseen kommentin, ilahdun sitten iloisesti palatessani :) Vastailu voi siis vähäsen kestää - toivottavasti ymmärrätte!

Outdoor-viikonloppu

Viikonloppu hujahti lähestulkoon ulkoilmassa, saunaa, yöunta ja aamiaista lukuunottamatta. Raivattiin pihapiiriä ja harjoiteltiin tilan elinkeinoa, kalastusta, mitä emme tähän mennessä ole kovinkaan paljon ehtineet harrastaa. Kokeilimme mm. ensi kertaa silakkaverkkoa. Mutta vielä pitää jatkaa harjoituksia ja oikeiden paikkojen etsintää - kourallinen silakoita riitti Mauron ateriaksi ja kolme liian pientä kuhaa päästimme takaisin mereen kasvamaan.

Tässä viikonlonlopun kuvakertomus.

Arvatkaapa, miksi aloin kuoria tätä haapaa? Sain aivan pähkähullun idean, joka ei todennäköisesti edes onnistu. 

Se liittyy tähän paikkaan, keinun ja päätalon viereiseen kallioon. Mitäköhän siitä puuttuu?

Ratkaisettekohan arvoituksen? 

Eilen oli kaunista, tänään sumea päivä. Aurinkoisempaa alkavaa viikkoa!

Lahjamatto

Äitini oli sukuloimassa vanhoilla kotikonnuillaan ja ilmoitti ostaneensa reissussa meille maton Iduriin. Olin tietysti lähtökohtaisesti skeptinen, että mahtaakohan se alkuunkaan olla sopiva ja vaativaa makuani tyydyttävä ;). Arvannette ehkä ällistykseni, kun matto oli niin täydellinen, että voisi melkeinpä ajatella, että se on varta vasten mittatilaustyönä meille tehty. Aivan ihana se on ja hienoa oli lisäksi kuulla, että maton tekijä hyödyntää räsymatoissaan vanhoja perinnekuvioita. Tästä lisäpisteet! Löysin googlaamalla matontekijä-Annen, joka näköjään pitää blogiakin tuotemerkillään Wool Gertrude.

Kylläpä se sopii täydellisesti tänne meille. Kaikki samat sävyt harmaasta valkoiseen ja savunsiniseen löytyvät mökistämme. Kiitos äiti, huippuosuma!

Tällä paksulla räsymatolla kelpaa tepsutella, kun lattia on vielä talven jäljiltä viileä. 

Lämpöistä viikonloppua teillekin!

Haastemietintö

Villa Mezzon Anu heitti minua haasteella. Kiitos Anulle - tässä kurkistus ajatuksiini näin pääsiäisen korvalla.  

1.   Lempipaikkasi kuvan muodossa

Oma lempipaikkani Idurissa vaihtelee. Meillä on valmiina ja asuinkäytössä nyt rannassa oleva asuinmökki, kesäkeittiövaja, sauna, päätalon kuisti, yksi kamari ja sisätiloiltaan kesällä valmistuva venevaja. Jokainen näistä on oma lempipaikkani jollain tavalla. Mutta kyllä kaikkein rakkain on pieni  mökkimme, jonka omin pikku kätösin olemme sisäpuolelta kunnostaneet, maalanneet ja laittaneet oman näköiseksi. Siellä on hyvä olla, kun päivän puuhat on saatu päätökseen ja sieltä herää aamulla hyvillä mielin uuteen päivään.

2.     Suhteesi mämmiin

Tykkään – mutta vain pieninä annoksina ja pari kertaa vuodessa näin pääsiäisen aikoihin.

3.     Perinneruoka, josta erityisesti pidät

Lampaan kasvatuksen myötä olemme opetelleet riista- ja karitsanlihan käsittelyä ja erilaisten osien hyödyntämistä ihan uudella intensiteetillä. Pitkään savipadassa tai muulla tavalla haudutettu mikä tahansa luomuliha on suosikkini – mutta en tiedä, lukeutuuko tämä perinneruokiin. Kaipa se lukeutuu.

4.     Tapasi rentoutua

En kaipaa päiväunia tai löhöilyä vaan rentoudun parhaiten pienen tekemisen muodossa. Rentoutumiseksi luen sellaisen tekemisen, mikä on spontaania eikä mikään hirmu suunnitelmallinen työrupeama. Sitä on vaikkapa huonekalujen kunnostus tai tällaiselta ei-viherpeukalolta ex temporena keksitty kukkien istutus. 

5.     Minne matkustaisit mieluiten kotimaassa ja miksi

Siitä on aikaa, kun olemme viimeksi käyneet Ahvenanmaalla, joten lähtisin mielelläni taas sinne. Voisin tehdä kiertomatkan; koluaisin vaikkapa läpi kaikki Suomen vanhimmat kirkot, jotka löytyvät juuri Ahvenanmaalta (harmaakivikirkot). Yksi kauneimpia paikkoja Suomessa minun makuuni on Ahvenanmaan pohjoispuoli ja siellä paikka nimeltä Geta, joten päättäisin kiertomatkani rentoutumalla siellä luonnon helmassa muutaman päivän. (Sorry, ei kuvaa.)

6.     Missä olet erityisen hyvä

Tämä on kysymyksistä vaikein!! Apua, kuulun näköjään siihen kastiin kainoja suomalaisia, ettei tunnu järin luontevalta tuoda itseään ja vahvuuksiaan esiin. Mitä ihmettä tähän sanoisi… (Mietinnän jälkeen.) Ehkä se, että pyrin etsimään asioihin omat ratkaisuni sen sijaan että ottaisin keinot annettuina. Etsin ja omaksun uutta tietoa nopeasti, minkä perusteella muodostan sitten näkemyksen asiasta. Osaan mielestäni myös kanavoida luovat ratkaisut  käytännöksi, joten luovuus yhdistettynä järjestelmällisyyteen, on aika hyvä yhdistelmä, mistä syystä saan asioita tapahtumaan. Tämä pätee niin töissä kuin vaikkapa Idur-projektissa, joten se, etten lamaannu vaan uskon tässä suhteessa itseeni, olkoon se sitten julkisesti ääneen sanottu vahvuuteni, heh.

Voi sitä optimismin määrää, kun Idur-projektiinkin tartuimme... :). 

En tiedä kuinka kauan haaste on kiertänyt, joten taidan jättää sen jakamatta. Kaikille toivotan kuitenkin mitä parhainta ja hauskinta pääsiäistä!!