Syksyn satoa

Sateiden lomassa olemme saaneet nautiskella kirpeistä, aurinkoisista maisemista, joita on ollut ihan pakko ikuistaa! Joten tässä hieman tuoreita näkymiä. 

Viikonloppuna taitaa taas olla kaiketi sateita luvassa, mutta koetetaan bongailla kauniitakin hetkiä, eikös? 

Kivaa syksyistä viikonloppua!

Sisustusrintamalta kuuluu

Edellisen postauksen lopussa totesin, että sistusrintamalta kuuluu enempi sitten ensi keväänä. No mutta, miksi ihmeessä pitäisi odottaa niin kauan, kun havahduin tänä syyslomana, että rantamökin toinen puoliskohan kaipaa jo kipeästi sisustusta.

Asetuimme syysloman viettoon pitkäksi viikonlopuksi ja keli oli aika armoton. Idurin syksy tähän asti on ollut yllättävän armelias. Viimeiseen asti olemme keskittäneet olemisemme ulkotiloihin, mutta nyt... ei enää puhettakaan. Lämpötila on ollut nyt nollassa ja yöllä pakkasella. Perjantain ja lauantain aikana satoi jäätäviä rakeita. 

Noin yleisesti täytyy sanoa Idurin eduksi, että rakeet ja vesikin satavat näköjään pääsääntöisesti auringon kera :) Sain muutaman ihan mielettömän maisemakuvan kuulaassa syyssäässä, mutta nyt, sen sisustusasian pariin. Maisemakuvat saavat odottaa.

Kun rantauduimme, Mikko sytytti heti mökin kamiinaan tulen. Se asennettiin jo kesällä, mutta nyt testasimme sitä vasta ensimmäistä kertaa! Ihanasti se lämmittikin ja saimme aika pian sekä kylmyyden että kosteuden pois. 

Hain laatikon halkoja varten ja huomasin, että hei, tässähän meillä on sisustuksen alku käsillä, jes! 

Sen myötä, että elämämme kääntyi sisätiloihin, ajattelin, että jos olemme neljän hengen voimin näissä pienissä neliöissä koko pitkän viikonlopun - ja sään takia nimenomaan oleilemme mökissä - on jo syytä miettiä vähän viihtyvyyttä. Edelleen joudun sijaamaan pedit patjoille lattialle (en ole keksinyt, minkälainen sänky tänne sopisi). Neljä patjaa vievät mökin lattiatilasta puolet, mutta loppuosan voi ehdottomasti tehdä kivaksi ja idylliseksi, jotta olo ei olisi kuin selviytyjällä.

Hain kesällä laittamani pöydän ja tuolit mökkiin ja kuten arvelinkin, ne istuivat paikoilleen kivasti. 

Heinäseivästikkaiden valmistuksesta ja tuolien ja pöydän kunnostuksesta olenkin postaillut aikaisemmin, eli kaikki kuvissa näkyvä on teille pidempään blogia seuranneille tuttuja (löytyvät klikkaamalla 'tee-se-itse' -aihetta sivupalkista). Tikkailla lepää purjekangas-tyyppiset pimennysverhot, jotka kiinnitän ikkunoihin yöksi. Varsinaisia verhoja minulla ei mökissä vielä ole.

Mitään kiinteitä hyllyjä tms. en vielä voi asentaa, koska seinät kaipaavat ensi vuonna kolmannen maalauskerroksen. Niinpä vanhat laatikot saavat huolehtia säilytystarpeesta siihen asti.

Tämä kenkälaatikko yllä kaipaisi ehkä välihyllyn laskutilan tehostamiseksi

Lattia on nykyisellään seinä- ja kattomaaliroiskeissa, mutta maalaan sen ensi keväänä.

Ohhoh, tulipa pljäjäytettyä tähän päivitykseen paljon kuvia. No, tälläiselta näyttää meidän rantamökkimme seitsemän neliön alueelta, heh, eli se toinen sisustamaton puoli kuvien ulkopuolelle rajattuna :)

Kun sunnuntaina istuimme Mikon kanssa pöydän ääressä aamukahvilla, fiilistelimme, että onpas vaan ollut aika viihtyisä viikonloppu. Minä heti ennätin huudahtamaan siihen, että: 'kiitos minun kalustamiseni!', johon Mikko puolestaan vastasi, että 'väitän kyllä, että asentamani kamiina oli ratkaisevampi tekijä viihtyvyydessä'. Ja myönnettäköön, ilman tuota suloista lämpöä en olisi näistä kalustuksistanikaan kovasti iloinnut. Mutta siltikin, yhteistyön tulos on paras tulos ja kyllä mä oikeasti saan myös kannustusta tähän puoleen ;)

Myrskylyhdyt, joita näkyy joka kuvassa eivät muuten ole kuvauspaikalla tehostemielessä! Niitä vaan on ihan pakosti joka nurkassa. Kun ei ole ulkovaloja, sytytämme kaikkien rakennusten kulmakarmeihin lyhdyt kulkuvaloiksi, kun säkkipimeä laskeutuu laaksoon. Tänä viikonloppuna oli muuten upea täysikuun valo lisänä. (Mikko hyödynsi sitä kauriin väijytyksessä.) 

Viikonloppuna oli uskomattoman kirpeää, kaunista ja hiljaista. Nautin elosta näin. Kylmäkään ei haittaa. Sitä tunnelmallisempaa vain on sisällä. En tarvitsisi mitään muuta…

PIeni yhteenveto

Välillä on olo, että teimme ihan hirmuisesti ensimmäisessä vuodessa; välillä taas on tunne, että onko tässä saatu yhtikäs mitään aikaan?! Näiden jälkimmäisten ajatusten vuoksi päätin tehdä ihan itseäni varten yhteenvedon työsarasta. Jälkikäteen on melko vaikea pitää mielessä, mistä edes lähdettiin liikkeelle. 

Saaressa kun ollaan eikä asuta pysyvästi, logistiikkaan on mennyt tosi paljon aikaa, energiaa ja työtunteja: tiedättehän, materiaalien noutoa sieltä täältä ja rahtausta autorannasta eteenpäin meille. Oma lukunsa on jätteiden kuljetus pois mantereelle eri kierrätyspaikkoihin. Tämä kaikki pitää vaan itsekin muistaa, kun alkaa soimata, että ei oltaisi saatu tarpeeksi tehtyä.  

Katsokaapa nyt vaikka niittyä; ihan näyttää jo asutulta ja hyvin hoidetulta alueelta, eikö?

Tällaista kaikkea on puuhattu:

- niityn ja rakennusten vierustojen raivaus miehenkorkuisesta kasvustosta (kesälampaat hoitelivat lopun ylläpidon)

- puita on kaadettu arviolta 20 kpl

- päätalon alakerran, venevajan, rantaladon, rantamökin sekä pikkuvajan esineistön ja puutavaran läpikäynti, lajittelu ja siivous. Huh, tämä on ollut tosi iso urakka, mutta kaikenlaista mielenkiintoista kalastajatilan tarpeistoa on löytynyt töiden edetessä.

- päätalon 50-luvun sisustuksen purkutöiden aloitus (purkutyö on kokonaan valmis yhden kamarin ja kuistin osalta)

- päätalon alapohjan siivoaminen vanhasta rakennusjätteestä (tuuletus on lähtenyt hyvin toimimaan)

- saunan hormin purku

- venevajaa kiertävän lahon laiturin purku

- venevajan mineriittikaton purku

- roskien lajittelu, poiskuljetus ja polttaminen (risujen kera ainakin 20 kokkoa!)

- kaatuneen kallionpalan räjäytys ja lohkominen pala kerrallaan rantamökin seinästä

Varsinaisia rakennushommia tähän mennessä:

- saunan ja rantamökin uudet hormit, savupiiput ja uunit asennettiin, ja näihin tehtiin paloturvallinen eristys

- rantamökkiin rakennettiin uusi lankkulattia

- rantamökin seinien ja katto saivat eristyksen sekä laudoituksen

- päätalon kuistille on asennettu tuulensuojapaperit (seuraavaksi eritstys ja laudoitus)

- lampaat saivat ison aitauksen ja eri puolille aluetta tehtiin kolme porttia

Tässä viimeistellään rantamökin päätykolmiota:

Kunnostuspuolella tapahtui seuraavaa: 

- rantarakennusten kulmakarmien ja ikkunanpielien maalaus

- rantamökin sisäpintojen maalaus kahteen kertaan

- huussin sisäseinien maalaus

- kuistin ulkoseinien maalaus

- venevajaa tuettiin ja perustettiin paaluttamalla, jotta se selviää seuraavan talven jäistä (urakka jatkuu)

- rantaladon (kesäkeittiön) kattohirren keskikohta tuettiin

- kesäkeittiön kallistunut lattia suoristettiin

Sisustusrintamalla on ollut vähän hiljaisempaa :( 

- sauna, huussi ja kesäkeittiö saatiin kuitenkin käyttökuntoon ja sisutettua kivan näköiseksi

- muut 'sisustustyöt' rajoittuvat tuolien, pöytien ja muiden pikkuesineiden kunnostukseen ja maalaukseen

Uskon, että ensi keväänä päästään jo sisustelemaan enemmän ja paikka alkaa tuntua yhä enemmän asuttavalta ja omalta, joten...

...toivoa täynnä, 

Vuoden matka

Olen viikon ajan tietoisesti pitänyt ajatukseni Villa Idurista vähän muualla. Samalla syksy on hiipinyt eteenpäin ja tuntuu kaiken kaikkiaan hyvältä vetää vähän henkeä ja etäisyyttä yhteensä vuoden työrupeamaan. Pikkuisen olen ollut mieli maassa, mutta en niin isosti, että olisin kokenut tarpeelliseksi siitä täällä blogissa avautua. Kaiken kaikkiaan olen vuoden aikana kyllä enemmän ollut inspiroitunut kaikesta kuin vaivannut mieltäni huolilla. Ja mieluummin kirjoitankin ensin mainituista asioista, vaikka näitä jälkimmäisiäkin kai riittää ihan kiitettävästi tällaisessakin projektissa!

Nyt muuten tuntuu siltä, että haluan lausua kiitokset kaikille edelliseen päivitykseeni kommentoineille. Kannanottonne lammasasiaamme ovat auttaneet asettamaan tunteet oikeaan kategoriaan ja näkemään luomulihan kasvatuksen vielä suuremmat hyödyt kuin mitä olen itse edes ajatellut.

Jonkinlaiselle käsittämättömälle matkalle koko Idur-projekti meidät näköjään on kuljettanut, mistä olen varsin iloinen. Ja teillä blogin lukijoilla on ollut suuri vaikutus moneenkin asiaan. Välillä tuntuu ihan uskomattomalta, että bittiavaruudessa voi saada tällaista vertaistukea ja tsemppausta, mitä olen onnekkaana osakseni saanut. Kiitos hirmuisesti jokaiselle siellä jossain! :)

Idurin rakennukset ja pihapiiri tönöttävät nyt jo vähän ryhdikkäämpänä paikoillaan kuin meidän sinne ensi kertaa tullessa, mutta ympäröivä metsäkin ansaitsee tulla nähdyksi. Varsinkin aurinkoisena syksypäivänä siellä on varsin sykähdyttävät sammalmättäät.

Risusavottaa olemme tehneet jo paljon, mutta metsän reunassa päätalon takana on aivan käsittämätön ryteikkö, minkä kimppuun on käytävä jossain vaiheessa.

P.S. Vielä pari arvontalähetystä odottaa postiin pääsyä, pahoittelut viivästymisestä, mutta tulossa ovat.

Kaunista ja onnellista viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Syksyn suru

Syksyn tullen saaristossa elämä kuolee. Kylmä tosiasia. Puut tiputtavat lehtensä, niitty kellastuu. Lampailla ei ole enää elinmahdollisuuksia. 

Olen työstänyt tätä hetkeä oikeastaan puoli vuotta. Viime viikot - vaikka olen puhunut muusta - olen vain miettinyt meidän lampaita ja sitä, ettei niistä enää haluaisi luopua. Mutta nyt ne ovat sitten poissa. 

Ei pidetä peijaisia. Enkä pystynyt lähtemään mukaan. Arvostan kyllä, että toinen osapuoli meistä on opiskellut asiaa ja sen kykeni tekemään; niin vähäeleisesti, nopeasti ja asiallisesti kuin vain voi. 

Olen kyllä ylpeä siitä, että tämä tilanne tiedossa uskalsimme kevättalvella tehdä valinnan ottaa omia lampaita kasvatettavaksi. Valinnan siitä, että kolme kotieläintä sai elää hyvän lampaan elämän meillä ja samalla auttaa meitä niittohommissa. Ja siitä, että lampaiden kasvatus on yksi askel lähemmäs omavaraista ruuantuotantoa. 

En suhtautunut niihin kuin lemmikkeihin, mutta hyötyeläimistä muuttui kuitenkin kotieläimiä, jotka kuuluivat pihapiiriin. Vapaana käyskentelevät eläimet elivät ihan meistä riippumatta. Olivat ne varmasti onnellisia, vaikka ehkä on turhaa ja hupsua tällä tavoin edes niitä inhimillistää. Mutta stressittömiä ne olivat ainakin, ja vapaita. Jotain perusteluita haen itselleni. En ainakaan enää syö tehotuotetun, pienissä, ahtaissa ja mahdollisesti likaisissa ja lääkityissä karsinoissa kasvatetun lampaan lihaa. En. 

Vaikka sanon näin, joudun silti miettimään, että meneekö minulta montakin vuotta elämän normaalin kiertokulun hyväksymiseksi. Se on NIIN paradoksaalista, jos muka samaan aikaan voin ostaa tehotuotettujen eläinten lihaa marketista vailla mitään tunteita. Onhan se paljon piittaamattomampaa. Tai ehkä tässä todettakoon, että en oikein enää pidä lihan ostamisajatuksesta kaupasta. Sen tämä on muuttanut. Ja se mietityttää, että lihan syönti kasvaa kasvamistaan yhteiskunnassamme, mikä lisää tehotuotettujen eläinten kasvatusta. 

Keskimäärin itse pyytämistä kummeksitaan ja tappamista pidetään brutaalina. Miksi oman eläimen syöminen olisi väärin ja tehotuotetun syöminen normaalia?? Aiheesta ovat osuvasti kirjoittaneet blogeissaaan sekä Harmaan torpan emäntä: klik että Keskeneräinen: klik 

En tiedä, ymmärrättekö, mutta lihan ja alkuperän arvostus tässä tilanteessa nousee ihan toisiin sfääreihin, kun joutuu itse hankkimaan lihansa ja kokemaan myös eläimen menetyksen. Markettien 'anonyymilta' lihalta tällainen terve arvostus puuttuu kokonaan. Moni tuskin uhraa ajatustakaan eläinten laitoselämälle. En moralisoi vaan pikemminkin totean, etten minä ainakaan näe niissä vacuumeissa enää eläintä. Ehkä on ihan hyvä tuntea näitä tunteita omakohtaisen kokemuksen kautta. 

Entisenä kasvissyöjänä en ole mikään lihan suurkuluttaja ja supersyöjä. Ehkä tämän kokemuksen myötä minulle riittää entistäkin vähemmän? Pitäisikö ryhtyä taas kokonaan kasvissyöjäksi? En edelleenkään moralisoi kaupan hyllyjä hyödyntävää perheenäitiä - sieltä mekin omat lihamme olemme kantaneet ja varmaan edelleenkin, mutta kyllä vähintäänkin lihansyönnin määrästä pitäisi herätellä ihmisiä enemmän. Ja eläinten olosuhteista tietysti. Haluan uskoa, ettei Suomessa olla pahimmasta päästä, mutta kaupan tarjontahan koostuu vaikka mistä tuoduista lihoista. Ehkä perusteluni meidän valinnalle löytyy kuitenkin lopulta siitä varmuudesta, että etiikka on ollut korkea. Lihansyönnin näkökulmasta korkein mahdollinen. 

Tällaisia mietteitä täältä kotoa käsin,