Eteinen

Lienee syytä päivitellä hieman kauden remonttikuulumisia, koska syksy näyttää alkaneen ja työt talolla ovat taas tältä erää pysähtyneet. Talo ei ole valmis, mutta etenee kuitenkin. Pienin askelin ja hyvä niin :). 

Yksi viimeisimmistä kohteistamme on ollut eteinen. Lattia valmistui jo aiemmin, mutta kuluneen kesän aikana olemme saaneet viimeisteltyä eteisen eristyksen, paperoinnin ja pintalaudoituksen. Yllä olevan kuvan hetkellä muistan mahtavan tunteen, kun aika pitkään sekasotkun vallassa ollut eteinen saatiin siivottua. Siivouksen jälkeen usein vasta näkee koko työn jäljen! Nyt talo on kaikin puolin kutsuvampi, kun heti ulko-ovea avatessa ei ahtaan tilan kaaos vyöry vastaan.  

Kuten roikkuvista sähköjohdoista näkyy, seuraava vaihe melkeinpä on sähkärin saaminen paikalle. Toivon, että se onnistuisi ensi keväänä. Toki eteisessä on vielä muutakin viimeisteltävää, kuten kylmälle vintille johtavan portaikon kotelointi ja eristäminen. 

Eteinen saatiin ennen syksyä myös maalattua kertaalleen. Tavoitteena on maalaus heti keväällä vielä toiseen kertaan vaalealla maalilla. Käytin itse asiassa Virtasen porstua-lattiamaalia seinään, koska eteisessä on hyvä olla sellainen seinämaali, jota pystyy pyyhkimään ja putsaamaan. Etenkin, kun sävy on vaalea. 

Suunnitelmissani on, että eteinen saisi väriä listojen ja lattian osalta. Muualla talossa lattiat ovat vaaleanharmaat, mutta eteisessä käytännöllisistä syistä olisi hyvä olla tummempi lattia. Tällä hetkellä pohdiskelen vihreää sävyä lattiaan ja lattialistoihin.

Lisää päivityksiä on luvassa muualta talosta lähiaikoina!

Lupailee,

Talon kivijalan maalaus

Teimme talolla juhannustaikoja, joiden ansiosta sen ulkomuoto koheni melkoisella tavalla ;). Serkkuni tuli juhannustalkoisiin, ja muun muassa kivijalan maalaus oli yksi tärkeimmistä talkootöistä tällä kertaa. Kivijalka maalattiin Yki-sokkelimaalilla, josta luin suosituksen jo vuosia sitten "Pelastetaan vanhat talot" fb-ryhmästä. Sävyn mietintä kuitenkin otti muutaman vuoden, kunnes nyt päädyimme Mikon kanssa yhteistuumin tumman ruskeanharmaaseen sävyyn. Sää suosi maalaajia.

Ennen ja jälkeen -kuvat kertovat muodonmuutoksesta parhaiten. Tässä siis pari kuvaa lähtötilanteesta. Leikkasimme heinät pois ja kaivoimme ylimääräistä maata kivijalan edustalta. 

Maalauksen lisäksi pesimme parissa vuodessa sammaloituneen ja pölyyntyneen tippalistan. 

Tältä lopputulos näyttää:

Taloon tuli selvästi ryhtiä - olen oikein tyytyväinen sen kasvojenkohotukseen,

tuumailee,

Kuulumisia kamareista

Tervehdys! Yleisön pyynnöstä tartuin pitkästä aikaa blogikirjoittamiseen. Kyllä, sain lukijapalautetta, että blogi päivittyy nykyisin liian harvoin ja olen siitä sekä otettu että samaa mieltä :). Nyt päivitettävää onneksi onkin (ja ainahan sitä olisi kaikista ihan pikkiriikkisistäkin asioista). 

Olemme vähitellen siirtymässä omaan vuotuiseen toiverytmiimme, mikä tarkoittaa sitä, että kesälomilla pääsääntöisesti olisimme purjehtimassa eli myös lomailisimme emmekä pelkästään remontoisi tilalla. Mutta, tiedostamme toki keskeneräisen projektimme viimeiset kalkkiviivat. Niinpä päätimme, että yritämme rykäistä heti loman alussa urakkaa isosti eteenpäin. Suoraan sanottuna minulla on ollut huono fiilis siitä, että päätalo on edennyt viime aikoina liian hitaasti. Toisaalta sekin on hyväksyttävä, että talvi alkoi aivan liian aikaisin ja loppui aivan liian myöhään. Näin syksy jäi vähän vajaaksi ja muut kevättyöt pihalla menivät edelle, kun lopulta saareen päästiin. 

No, asiaan, eli siihen, mitä talolle kuuluu juuri nyt. Ensinnäkin olemme tuoneet saareen rakennusmateriaaleja, kuten huokolevyjä ja seinäpaneeleja. Oma hommansa aina siinäkin. Itse rakentamista ajatellen meillä kävi todellinen tuuri, sillä saimme nuorisoa työmaalle avuksi. (Välihuomautus: tämän pitkän projektin hyvänä puolena näyttäisi olevan se, että jälkikasvu on kasvanut työikään ja näköjään tullut tässä sivussa kasvatettua samanlaisiksi hulluiksi kuin me: heille on ihan ok käyttää kauniita kesäpäiviä tähän projektiin ja vieläpä valitsevat ystävänsäkin sen mukaan, että samaa hullutta löytyy heistä, heh). Eli kolme nuorta aikuista huhki tällä viikolla apunamme usean päivän ajan. 

Tuleva makuukamari oli vielä huokolevyttämättä. Nuoret ottivat asian hoitaakseen ja levyttivät koko huoneen omatoimisesti ja upeasti. On aina hieno tunne, kun jokin asia tulee ihan alusta loppuun valmiiksi. Tämän huoneen myötä levytykset on talossa taputeltu! 

Tämän jälkeen esiliisteröimme huokolevyt, jotta tapetti pysyisi levyn pinnassa. Onneksi minulla oli liisteriä ja makulatuuritapettia eli aluspaperitapettia varannoissani, niin päästiin etenemään. Usein työ saaressa seisahtaa siihen, että jokin materiaali vaan loppuu eikä sitä kannata yksistään lähteä mistään hakemaan - tilaustavaroiden aiheuttamista hidastuksista puhumattakaan. 

Levyjen kuivuttua aloitimme makulatuuritapetoinnin ja sekin saatiin kokonaisuudessaan valmiiksi. Samalla todettakoon, että myös alustapetointihommat on nyt kokonaisuudessaan talossa taputeltu! 

Viime kesänä tein jo lattiamaalin kanssa sävykokeiluja. Kokeilujen jälkeen päädyin Virtasen maalitehtaan Saariston värit -värikartan vaaleanharmaaseen Jurmoon. Hylkäsin Helsinholmenin ja Tuohisaaren liian sinisinä. Valitsemani maali on siis Porstua-puulattiamaali silkinhimmeänä vaihtoehtona. Virtasen maaleilla maalasin taannoin myös sisäkatot ja tuvan seinäpaneelit eli samalla perinnemaalivalikoimalla jatkettiin. 

Kuvakaappaus sävykartasta:

Nuoret maalasivat kirjastokamarin lattian ensimmäisen kerroksen ja minä maalasin toisen. Koska lakkabensiini (ohenne) loppui, isossa purkissa oleva maali paksuuntui aikalailla, mutta toisaalta näin tarvittiin vain kaksi maalauskerrosta. Yritin muuten ohentaa varovasti maalia tärpätillä, mutta se leikkasi kiinni. Sitten löysin kalastajan varannoista vanhan purkinpohjallisen pineenitärpättiä ('pinen' på svenska), joka osoittautui sopivaksi ohenteeksi eli lakkabensiinin serkuksi. Sitäkään ei ollut tosin kovin paljoa, mutta tulipahan käytettyä purkinpohjallinen loppuun. 

Kamarin lattian valmistumisen jälkeen siivosimme tuvan ja nuoret siirtyivät pohjamaalaamaan tuvan lattiaa. Seuraavana päivänä pääsin maalaamaan lattiaa toiseen kertaan. Tässä vaiheessa alkoi jo ottaa selkään ja jalkoihin, mutta ah, on tuhat kertaa helpompaa maalata lattiaa kuin kattoa! Valmista tuli siis kahdessa huoneessa lattioiden osalta. Ai että, kun valmis maalipinta näyttää aina niin hienolta. Kuvissa sävy vaihtelee nyt aikalailla auringon, valotuksen ja tapettienkin heijastusten mukaan, mutta luonnossa lattiat näyttävät samansävyisiltä. 

Muutakin tehtiin, mutta tässä näkyvimmät ja tärkeimmät aikaansaannokset. En voisi olla tyytyväisempi :).

Myhäillen,

Katot voiton puolella

Sisäkattojen työstöön kuuluu sekä huonoa että hyvää. Koneellinen hionta, josta kerroin viimeksi, ei sittenkään ollut hyvä ratkaisu, eli jo alunperin huonoimman näköinen tuvan katto, on edelleen huonoimman näköinen, vaikka sen hionnassa nähtiin iso vaiva. Hionta teki pienenpieniä jälkiä puuhun, joten kun tuvan katto on nyt maalattu 3 kertaa, se on toki puhdas ja siinä mielessä parempi kuin ennen, mutta epätasainen. Sitä se oli toki ennen hiontaakin, mutta eri syystä. Hionta oli siis jälkikäteen todettuna ehkä virhe, mutta eipä sitä tiedä tietenkään, kuinka pahalta katto olisi näyttänyt ilman hiontaa... Aion maalata tuvan katon vielä neljännen kerran. 

No, muita huoneita ei sitten lainkaan lähdetty hiomaan, koska niissä vanha maali ei ollut ihan niin paakkuista. "Tulee mitä tulee", ajattelimme. Teimme niihin vain maalipesun ekoaine Biocombilla, jota ei tarvitse pestä pois, kuten tavanomaisia maalipesuaineita. Kaksi kamaria ja eteinen on nyt maalattu kahteen kertaan. 

Katoissa on kaikenlaisia jälkiä ja koloja, mutta nyt mennään näillä. Jos haluaa säästää vanhat paneelit, ei niistä uuden näköisiä toki tule. Ehkä tarkastelemme kattoja sitten uusin silmin, kun kaikki muukin huoneissa on valmista: häiritsevätkö jäljet ja kolot vai luoko se juuri hyvää tunnelmaa vanhaan taloon. Uskon, että tulemme olemaan ihan tyytyväisiä. 

Yllä on kuva kamarin katosta. Nyt tuli otettua niin huonot kuvat, että on turha laittaa niitä tähän kuvitukseksi yhtään enempää kuin on pakko. 

Summa summarum, koko talon sisäkatot ovat enää viimeisiä kerroksia vailla, eli saamme homman varmasti alkavalla viikolla valmiiksi. Nyt on sitten kummallakin pariskunnasta niska jäykkänä, mutta olen yllättynyt, miten nopeasti ja vaivattomasti itse maalaaminen on kuitenkin sujunut. 

Maaliksi valikoitui muoviton perinnemaali, Virtasen kattomaali, jossa sideaineena on käytetty pellavaöljyä ja muita luonnonöljyjä. Talossa on ollut jo pitkään ihanan raikas tuoksu ja luonnonmukainen maali vain lisää sitä. 

Raikasta viikkoa, toivottelee, 

Peiliasetelma ja ulkohommia

Kuistin sisustuksen yhteydessä haaveilin pienestä peilikokoelmasta. Sinne sellainen ei lopulta mahtunut eikä minulla silloin mitään peilejäkään ollut… Sen jälkeen olen onnistunut hiljaksiltaan löytämään muutaman vanhan peilin kirppareilta. Tein venevajan vintille niistä asetelman, jota toivon vielä kasvattavani, mutta näinkin näyttää jo kivalta. Jos joskus saan sisustaa meille päätaloon makuukammarin, haluan myös sinne ehdottomasti tällaisen rykelmän. Peilikokoelmalle toivotaan siis edelleenkartutusta, mutta haasteena on, että aidosti vanhoja peilejä sattuu kohdalle hyvin harvoin. Kaikki nämä neljä olen kylläkin onnistunut hankkimaan pikkurahalla, 2-12 eurolla.

Enimmäkseen olemme "sisustelleet" ulkosalla suolavajan kimpussa häärien. Moni kai jo ihmettelee, että eikö vieläkään ole valmista! No ei vaan ole, mutta koko ajan valmiimpaa. Tänä viikonloppuna maalailin ikkunankarmeja niin vajassa kuin saunalla, jonne laitoin pari viikkoa sitten kitit. Viisaat lukijat silloin varoittelivat, että linnut saattavat nokkia kittiä, joten viimeistään nyt, kun on tältä tihutyöltä vielä säästytty, oli parasta hoitaa puitteet kuntoon. Työ alkoi teippauksella.



Valmiista työstä ei ole näyttää kuvaa, koska kuivuminen kestää pitkään. Aiemmasta oppineena peittelin lopuksi kaikki maalatut ikkunat muovilla, etteivät syksyn roskat lennä pitkään tahmeana pysyvään pellavaöljymaaliin. Mikko asensi vajaan viikko takaperin maalaamani ovet, joissa jatkuu jo venevajassa hyväksi havaittu tyyli: kimröökitervattu pinta ja punaruskealla ruostesuojatut saranat. Haka uupuu vielä.

Keräsin myös osan yrteistä ja laulatin kuivuria. Sain talteen purkinpohjalliset sitruunatimjamia, mäkimeiramia, minttua ja ranskalaista rakuunaa, mutta lisää tullee vielä syksyn mittaan. Nokkostakin keräsin ämpärillisen. Sitä suositellaan kerättäväksi varhaisin keväällä ja taas syksyllä, kun nitriittipitoisuus on alimmillaan. Olemme niittäneet nokkosta kesän aikana, joten sain talteen uutta, nuorta latvusta.

 

Talvipuhdettakin aloin suunnitella: Alla olevassa kuvassa näkyy - sekaisen navettavaraston lisäksi -  punainen nojatuoli. Meillä on näitä kolme ja niistä luopumistakin on suunniteltu, koska verhoilu ammattiverhoilijalla maksaa maltaita (tiedustelin asiaa muutamastakin paikasta). Olen kuitenkin alkanut pohtia, josko osaisin verhoilla tuolit itse. Ne ovat hyvässä kunnossa, joten sisustöitä ei tarvitsisi tehdä. Punainen kuosi vaan ei nappaa… Seuraavaksi taidan viihdyttää itseäni kankaan etsinnällä samalla kun mietin, onko minusta hommaan.

Ainiin, Mikko ja Mauro kunnostautuivat linnustuksessa. Lepo vaan, Mauro:

Mikko on valmistellut talven tuloa useampana viikkona klapipinon kasvatuksella. Huom, pino on rinteessä, ettei tarvitse mahdollisen korkean veden vuoksi poimia tuhatta klapia merestä, kuten viime vuonna!!!

Sää oli jo vähän viileämpi, joten työn touhussa oli hyvä pysyä koko ajan. Touhukas on varmaan tuleva viikkokin :)

Venevajan ovet ja vähän vinttiä

Yksi pieni askare jäi viime kesänä toteuttamatta ja nyt päätettiin se eräänä iltana aloittaa, vaikka päätyömme onkin tällä hetkellä suolavajan kunnostus. Yksi homma kun kyllästyttää, aina löytyy jotain korvaavaa.

Venevajan kolme oviaukkoa ovat ammottaneet vuoden päivät avoinna, mutta siihen saatiin muutos, eli syksyn tuulissa tavarat pysynevät vajassa nyt hieman paremmin paikoillaan. Mikko nikkaroi ovet ja minä sekoittelin maalin ja pääsin taas lempihommaani. Maalin sekoitin tervasta, vernissasta ja tilalta peräisin olevasta kimrööki-pigmentistä.



Mikko vaimeasti yritti käynnistää keskustelua ovien mahdollisesta muusta väristä, mutta minä olin jo aikaa päättänyt, että ovet pitää olla tervatut ja mustat, kuten täällä on ennenkin ollut, ja koska kattokin on musta. Värikeskustelu typistyi siten yhteen pohdiskelevaan lauseeseen ja yhteen hyvin painaavaan vasta-argumenttiin. Mikko ehti olla sitä mieltä, että ovista tuli synkeänmustat, mutta minusta musta on tyylikäs ja ryhdikäs väri tässä yhteydessä ja äkkiäkös nuo tässä meren äärellä ja auringon alla haalistuvat. Luulen, että hänkin on näin muutaman päivän jälkeen erittäin tyytyväinen.

 

Käväisimme myös kaupoilla hakemassa oviin saranat ja Mikko maalasi ne ruostesuojalla, mikä suolaisen ilman vuoksi on must. Suojauksen päälle voisi laittaa vielä tumman maalin, mutta päätimme jättää saranat punaruskeiksi. Ne voi myöhemmin maalata, mutta ihan kivoilta ne minusta näin näyttävät.

Vintilläkin on saatu sisustuksen puolesta valmista ja sinne on ollut jo kiva majoittaa niin pojat kavereineen kuin isovanhemmatkin vuoron perään. Olen ymmärtänyt, että asukkaat ovat viihtyneet erittäin hyvin! Viimeisenä nostimme huoneeseen päätalosta peräisin olevan daybedin, jonka vuosi sitten verhoilin. Se sopiikin tuonne ihan täydellisesti. 

Katsotaan, missä vaiheessa ehdin raportoida suolavajan etenemisestä, mutta sitäkin on edistetty melkein joka päivä pienissä askelissa. Nyt on rästissä eniten muiden blogien seuraaminen, mutta sen ehtii päivätöiden alkaessa paikata :)

Aurinkoista kesäpäivän jatkoa!

TallennaTallenna

Tee-se-itse -inspiraatio: Osa I

Nyt on isäntä saanut sen päiväisen DIY-inspiraation, että minun tekeleeni meinaavat ihan kalveta rinnalla. (Strömsön puusepän ja Tanskalaisen maajussin katselu TV:stä on selvästi alkanut oirehtia tällä tavalla.)

Onkin kai äkkiä kerrottava ihka omista viimeisistä aikaansaannoksistani, etten ihan tunne jääväni kakkoseksi: Vintillä sisustelut ovat jatkuneet ja ovenpieleen katonlappeeseen lähdin suunnittelemaan vaatetankoa. Etsiskelin vajoista ja heinäseipäiden joukosta sopivaa kaposta keppiä, mutta sitten silmääni osuikin vanha hiihtosauva. Se oli sävymaailmaltaan ihan täydellinen, kun vintille haluan pääosin tummia sävyjä. Mallailin sauvaa paikoilleen ja itse asiassa - myönnettäköön - oli Mikon idea, että sauva kiinnitettäisiin nahanpaloilla. Kirpparilta löytyi nahkavyö 50 sentillä ja siitä leikkasin palat ja naulasin kiinni. Siinä se!

Molempiin päihin voi ripustaa takin roikkumaan tai vaikka lisätä irtokoukkuja tarpeen mukaan. Henkareita olen keräillyt sieltä täältä. Kaikki on ilmaiseksi saatu, eli kirppareilta ei näistä ole koskaan haluttu ottaa mitään hintaa.

Ainoa, mihin tässä DIY:ssä kului rahaa, oli kaksi eri sävyistä petsiä. Alla olevassa lähikuvassa vasemmanpuoleinen henkari on käsittelty tumman tammen sävyisellä petsivahalla. Keskimmäinen on maalattu muskotti-sävyisellä petsimaalilla. Ai, kun tykkään tuosta vähän violettiin taittavasta ruskean sävystä. Oikeanpuoleinen vaalea henkari on luomu, eli käsittelemätön. Petseille on varmasti käyttöä kalusteiden kunnostuksessa, koska tähän projektiin niitä ei paljoa kulunut.  

Ja tässä vielä vaatetangon sijoittuminen huoneessa. Jälkimmäisessä kuvassa vilahtaa vähän muutakin huonetta, eli sisustus on kaikkinensa edennyt.

Talvella tehdyn sängynpeitteen levitys oli hieno, odotettu operaatio :). Se näyttää juuri siltä kuin toivoinkin. Tämä ei tuottanut mitään yllätystä; olin kovin varma lopputuloksesta. Mutta sen sijaan - muistanette ne kaameat, vihreät tuolit - ah, miten jännitti, miltä ne täällä näyttäisivät. En uskaltanut tuoda paikalle kuin yhden, ettei huoneen harmonia särkyisi. Mutta oli se suuri yllätys, että tuoli sopii tuohon! Nyt paljastan, että mieleni häilyi tuolien suhteen koko ajan ennen tätä. En ole kevätkuukausina saanut rauhaa tuoleilta. Suorastaan harmitti jo niiden hankinta ja läheltä piti, etten ehtinyt myydä kaikkia niitä. Nyt päätin, että ainakin yksi tuoli saa jäädä.


  

Uskaltaisikohan tälle tuolille tuoda vielä toisen kaveriksi…? Olen jo päättänyt myydä neljästä tuolista ainakin kaksi, mutta jätänkö siis itselleni näistä yhden vai kaksi, se on vielä avoinna.

Tuoliasian ratkettua onnellisesti kaivoin varastosta esiin kaikki tilan vanhat ankkurit. Inventoimme laiturilla niiden ulkoasun ja kunnon Mauron kanssa, ja niistä kaunein päätyi koristeeksi tänne.

Tässä teemme tutkimustyötä

Ja harkitsimme pitkään, mikä näytää parhaalta.

Loput ankkurit siirtyvät takaisin varaston kaunistukseksi. 

No niin, eiköhän jutustelu riitä taas tältä erää. Katsotaan, koska Mikko saa oman projektinsa valmiiksi, että pääsen esittelemään sitä!

Innolla odottaen,