Taisteluvalmiudessa

Noniin, nyt alkoi sodankäynti. Siltä se ihan tuntuu, kun on sotavarustelu tehty, kaluston käyttöönotto suoritettu ja strategia mietitty.

Vihollisemme on sitkeä ja laajentumishaluinen, noin 100 m leveä ja 30 m syvä, kaislikkoalue.

Tässä sotakalustomme, tadaa, ruotsalainen Wasse-leikkuri! :)

kuva ja tiedot: www.kaislaleikkuri.fi

Päädyimme kalliiden ruoppaustarjousten jälkeen tilaamaan tämän leikkurin. Sitä tuo maahan vaasalainen yritys (ks. linkki yllä) ja toimitus tapahtui jopa vähän liian nopeasti niin, että seisotimme sitä kuukauden päivät pihallamme. Otimme leikkuriin myös tuollaisen kuvassa näkyvän, maalla käytettävän pyörällisen telineen, kun naapurillamme oli kokemusta samanlaisesta ja hän sitä suositteli koneen painon vuoksi.

Mikko oli aluksi aavistuksen skeptinen, ottaen huomioon ongelmamme laajuuden, mutta kokeiltuaan laitetta, hän oli aivan innoissaan ja huomattavasti optimistisempi paremman tulevaisuuden puolesta. Jes, ehkä se tästä!

Tässä käydään surutta kevään ensimmäisen, vielä hennon kaislan kimppuun. 

Kun hiljattain luin lehdestä, että Jacques Cousteau -pipot ovat muotia, lakkasin kritisoimasta Mikon punaista tavaramerkkiä.

Vähän tuo leikkuri pitää kovaa ääntä, mutta kun tietää, mitä se tekee, on ääni vain musiikkia korvilleni! Muiden on ehkä vaikea ymmärtää laitteen meille tuottamaa mielihyvää :). Esimerkiksi viime kesänä meiltä katosi jo alkukesästä kokonaan merinäköala kolmimetrisen kaislamuurin taakse. Ei kiva.

Nyt on suunnitelmana se, että aina kun vähänkään näyttää järviruoko puskevan pinnasta ylöspäin, on meillä valmius lähettää sota-alus alueelle. (Tämähän on sitäpaitsi meri, ei täällä järviruokoa kaivata.) Armoa ei tunneta; täällä vallitsee täydellinen nollatoleranssi pahamaineista maanvaltaajaa vastaan! Kesän jälkeen sitten nähdään, vieläkö juurakoissa henki pihisee.

Jos ei nyt ihan veren-, niin ainakin juurakonhimoisena,