sunnuntai 26. elokuuta 2018

Löytöjä ja pieni talopäivitys

Olemme tehneet vielä joitakin pieniä löytöjä talosta purkamisen ja siivouksen ohessa. Ehkä upein löytö on valurautapannu, jolla onkin jo ehditty paistaa lettuja muutaman kerran. Olen etsiskellyt kirppareilta valurautapannua, mutta hyväkuntoista / edullista ei ole tullut vastaan. Nyt se sitten tuli vastaan ihan omasta talosta! Uunin puuttuessa puhdistin pannun paistamalla siinä voita kuumalla kaasuliedellä muutamia kertoja ennen käyttöä.





Myös muita pikku viestejä menneestä on saatu:





Erittäin hyödyllinen löytö oli tämä kaunis listan pätkä. Aiomme ottaa tästä mallin, kun on aika teetättää jalkalistat talon huoneisiin. Mallipala pannaan nyt hyvään säilöön odottamaan.



Talon kunnostustyöt ovat edistyneet vauhdilla meidän poissaollessamme. Suunnittelin oikeastaan tekeväni laajemman talopäivityksen, mutta itse ottamani kuvamateriaali on siltä osin puutteellinen. Yksi kuva tämän hetkisestä tilanteesta saa riittää tällä kertaa.


Lahot on poistettu, korjaukset alaosiin tehty ja alakerran tuulensuojalevytys sekä koolingit lautaverhoilua varten ovat lähes valmiit. Pieniä yllätyksiä on tullut matkalla vastaan kuistissa ja sisäseinien perustuksissa, mutta onneksi ei mitään suurempaa.

Ihan kummallista, kun työt etenevät niin rivakasti! Vauhtia osaa arvostaa, kun kaikki omat tekovaiheet aina kestävät niin kauan. Nyt sitä vastoin asioita vaan tapahtuu, vaikka itse emme ole edes paikalla, heh. En vaan millään meinaa uskoa, että talolla on vielä tänä syksynä uusi valmis lautaverhoilu päällään ja muka kaikki sen alta on korjattu, mutta kai se niin sitten menee!!

Erittäin tyytyväisenä,


lauantai 18. elokuuta 2018

Ännu bättre



Postailin aiemmin kesällä rantavajoihin nikkaroimistani valkoisista karmeista ajatuksella, että taas tuli pikkuisen parempi, eli "lite bättre". No nyt, kun päätalo on muutoin työn alla, lienee syytä äkkiä raportoida alta pois oman hommani loppuun saattaminen.

Puutavaraliikkeestä noudettiin 40 rimaa, jotka punamultasin äitini avustuksella. Olin alunperin ajatellut, että Mikko olisi naulannut rimat kiinni, mutta hänellä oli toki täysi työ päätalon kanssa, joten ei suostunut ukko auttamaan ;). Tämä on aina syy siihen, että itse joudun opettelemaan kirvesmiehen hommia, jos kuitenkin haluan asian edistyvän. Ei muuta kuin tikkaat, saha, mitta, kynä, naulat ja vasara esille.





Rimojen laitto vaikuttaa helpolta hommalta, mutta kun kaiken on oltava suorassa ja yksin pitelee korkeuksissa rimaa kiinni - eikä ole maailman tottunein vasarankäyttäjä - niin olin ylpeä homman suorittamisesta alusta loppuun asti itse. Lopuksi tein vielä lyöntikohtien paikkamaalauksen ja siinä se. Nyt on vieläkin parempi!



Taas otettiin yksi pieni askel eteenpäin kokonaisilmeessä. Mutta kyllä verhoilu, maalaaminen ja sisätilojen laittelu vieläkin sijoittuvat hauskuuslistallani kärkeen ennen puutöitä :). Tähän kului nimittäin mielestäni ihan liian paljon tunteja, eli hidasta oli! 

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Rapuja ja aineellisia menetyksiä



Superihana viikonloppu takana. Perjantai-iltaa istuimme ystäväpariskunnan kanssa rapuja nauttien ja pojista toinen, mallia seniori, liittyi kavereineen seuraan myöhemmin illalla. Nuoriso viihtyikin kanssamme koko viikonlopun, mikä on aina suuri ilo. Tänä kesänä kun olemme olleet täällä pääosin kaksistaan Mikon kanssa. Laittelimme ruokaa yhdessä ja erikseen - ja puuhasimme pihatöissä yhdessä ja erikseen.



Isä, poika ja kaveri ryhtyivät pitkään työlistalla olleeseen puunkaatoon hankalassa paikassa keittiövajan takana. Vajan takaosaa lahottaa joka vuosi sinne puista tippuva lehtimassa, mutta puiden kaatoa olemme tarkoituksella suunnitelleet useita vuosia. Hankalaksi kohdan tekee rinne, josta kaatuva runko voi valua alas kohti vajaa. Nyt korkeaan varovaisuuteen tähtäävä menetelmä oli hioutunut valmiiksi:

Jatkettu, pitkä köysi tikkailla ensin kiinni kaadettavan puun yläosiin. Pojat riittävän kauas, eli kaatuma-alueen ulkopuolelle, ohjaamaan puun kaatosuuntaa köyden ja välissä olevan tukevan männyn avustuksella. Mikko kaatamaan puuta rinteestä. Se pitää suorittaa aika korkealta johtuen rinteestä. Ja turvallisuussyistä siten, ettei sahausta suorita ihan loppuun asti, jotta runko jää paikoilleen eikä tömähdä vajan seinää vasten ja kenties siitä sisään. Näin mallikkaasti kaato sujuikin.




Mutta miten käy ko. rungon, joka on kaikkein vaikeimmassa paikassa? Puu kaatuu toivotulla tavalla...


... mutta pyörähtääkin oksien heilauttamana sivusuunnassa ja lohkeaa kannostaan irti.


Ja tietysti, runko tipahtaa tuosta alas ja tömähtää lopuksi ei-toivotusti vajan seinään! Kuvasarjani loppuu tähän sattuneista syistä.

Runko löi seinää 30 cm sisään, mutta päätti matkansa kyllä nopeasti köydenkin kiristyttyä. Kuului räminää, kilinää ja sen jälkeen minun sadattelua ja sättimistä! Tajusin heti, että runko on pukannut sisällä emännänkaapin paikoiltaan. Tiedostin samalla seinällä olevat kaksi hyllyllistä vuosien varrella keräämiäni posliinilautasia! Viis itse seinästä, joka muutenkin on puoliksi laho, ajattelin.

Menimme varoen sisälle katsomaan aineellista katastrofia, enkä tuossa tilanteessa tosiaankaan ajatellut tätä postausta, että olisin ottanut yhtään kuvaa. Vaja itse oli tukevasti pystyssä, samoin kaappi. Lattia oli täynnä astioita ja sirpaleita. Jauhot, hiutaleet, siemenet ja jyvät niiden alla ja päällä.

Kun runko oli pilkottu seinän takaa pieniksi, aloimme siivota sisällä ja tehdä inventaariota rikkoutuneista asioista. Hyllyt seinällä kaapin yläpuolella olivat ihmeeksemme paikoillaan ja kaikki lautaset pysyneet siinä sekä säilyneet ehjinä. Huh, mikä onni!! Seinä oli työntynyt sisään, mutta seinälankut olivat yhtä poikkilautaa lukuunottamatta ehjiä. Seinän pystyi työntämään takaisin. Tuimme sen uudella lankulla haljenneesta kohdasta.

Muutama emännänkaapin päällä oleva pieni englantilainen posliinilautanen oli palasina lattialla, mutta ne eivät olleet onneksi vanhoja tai arvokkaita. Neljä vanhaa Iittalan 1/2 l:n lasikulhoa hajosi, mutta kaikki muut (kaikkiaan kaksi hyllyllistä) olivat ehjinä lattialla! Ehkäpä lasipurkkien sisältö, lattialle levinneet kuiva-aineet, olivat vaimentamassa niiden kahden metrin lentomatkaa. Suurimmat euromääräiset aineelliset tappiot kohdistuivat purkeissa olleisiin ruoka-aineisiin, jotka levisivät kaikki lattialle. Siltä räminältä, mikä sisältä kuului, en olisi uskonut meidän selvinneen näin vähällä vahingolla, mutta kolina tulikin kattiloista ja niiden kansista, jotka olivat alahyllyllä. Ne luonnollisesti pysyivät ehjinä. Uudet (vanhat) lasipurkit haluan rikkoutuneiden tilalle, joten tämä tietää käyntiä vanhan tavaran liikkeessä, mistä niitä saa.

Onneksi loput kaadettavat puut ovat helpommassa kohdassa rinnettä, joten hankalin on nyt hoidettu - tällä kertaa tyyli vain nyt oli tämä. Vaikka Mikko onkin jo kokenut puunkaataja, kaikkein tärkeintä on, että köydellä turvallisen etäisyyden päästä ohjaamalla voidaan täysin varmistaa oikea kaatosuunta, eli käytännössä taata henkilöturvallisuus.

Aluksi olin kauhuissani, kun luulin kaikkien posliinilautasteni hajonneen, mutta onneksi aineelliset menetykset tuntuvat kovin pieniltä. Jäin miettimään, että todella vähän meille on ylipäänsä mitään sattunut, eli yritämme kyllä varmistaa, varmistaa ja vielä kerran varmistaa, ettei mitään tehdä tuosta vaan mielijohteesta ja miettimättä. 

Varovaisesti vastedeskin,





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...