Talven taikaa

Päätimme hyödyntää upean aurinkoisen talviviikonlopun ja lähteä patikoimaan saareen, kun meri on ollut nyt riittävän kauan aikaa jäässä. Toivottavasti jäät pysyvät vielä jonkin aikaa - niin ihanaa, hiljaista ja kaunista oli, että toivottavasti voidaan ottaa uusiksi ensi viikonloppuna!

Kuvat kertovat tällä kertaa tunnelmat paremmin kuin sanat. Arvatenkin kamerat räpsyivät :).

Ja tietysti tilakierros tehtiin ja todettiin kaiken olevan kunnossa - veneen pressu mukaan lukien ;). 

Kauniita talvipäiviä sinne kaikille!

Kirkkain mielin,

Venetelakointi ja pieniä näkemyseroja

Tutkin hetki sitten blogistani, milloin olemme minäkin vuonna viimeisen tai ensimmäisen kerran päässeet kulkemaan saareen, ja ihan dokumentointisyistä on traditiota jatkettava, eli päivitettävä tämän talven päivämäärät. Vuodesta 2012 lähtien ylöskirjatut raportit vuoden vaihteluista alkavatkin olla jo kullanarvoinen päiväkirja, koska näitä asioita ei millään voi muistaa oikein jälkikäteen. Saariston sääolosuhteiden ja touhuilun kannalta on kuitenkin äärimmäisen tärkeää voida tarkistaa näitä faktoja. Nytkin uskalsimme pitää venettä vesillä viimeiseen asti entisten vuosien malliin. 

Kuluneen viikonlopun sääennustukset pitivät täysin paikkaansa näin jälkikäteen todettuna. Lauantaina suoritimme veneen noston ja telakoinnin. Veneranta mantereen puolella menee todella nopeasti jäähän, joten oikean ajoituksen kanssa on hyvä olla tarkkana etenkin nyt, kun meillä on tämä uusi vene, joka on painava, ja jota ei enää nostella ja lasketa huvikseen. 

Uutena asiana vene nostettiin maihin saaressa. Siinä pikkutraktori oli välttämätön apuri. Näin ensimmäisellä kerralla veneen telakointi on vähän hakemista. Pitää ekstravarmistaa, että vene ei kaadu (!), tellingit kestävät ja niin edelleen. Lopuksi Mikko rakensi veneen päälle tuet pressutusta varten ja köytti pressut kiinni. 

Veikkaan kylläkin, että huolellisesta työstä huolimatta, kevään koittaessa pressut tulevat olemaan riekaleina, jos sattuu joku vähänkään kovempi myräkkä osumaan tänne (ja taatusti tulee osumaan). Olen sitä mieltä, että hommaan oli varauduttu liian ohuin pressuin näissä olosuhteissa. Palataan tähän päivitykseen sitten keväällä, jotta voin todeta: "Mitä minä sanoin!"

Millä sitten pääsimme pois vai jäimmekö saareen? Emme jääneet, vaan palasimme mantereelle tuolla pikkuveneellä (yllä), jonka perämoottorin käynnistykseen meni toista tuntia (huokaus). Mikon säätäessä moottorin kanssa, hain laiturille airot, koska olin varma, että vaikka tuo peräprutku lähtisikin käyntiin, se ei taatusti veisi meitä perille asti. 

No, Mikko säästyi soutamiselta, koska perämoottori toimi toivotun ajan :). Hän varmaan mielessään sanoi: "mitä minä sanoin!", jouduttuaan päivän mittaan kuuntelemaan moottorimanailuani ja tuoreeltaan keksimääni viisastelua siitä, kuinka iso vene olisikin pitänyt viedä jonnekin maksulliselle telakalle. Mitä tulee telakointitapaan tai pressutukseen, totean hyvillä mielin, ettei valtani ehkä ulotu niihin, mutta näkemyksistäni en toistaiseksi luovu ;). No, toivottavasti kaikki menee talvisäilön osalta hyvin ja Mikon todetaan olleen kaikessa oikeassa. 

Bye bye! Vielä ei tiedetä, koska palataan!

Kera näiden kuvien ja tunnelmien lähdimme saaresta. Sen jälkeen alkoikin heti lumisade ja jäätyminen.

Pikaisiin näkemisiin!

 

Varmat kevään merkit

Kevään seuraaminen minulla alkaa, kun rupean odottelemaan Idurin istuttamien narsissimättäiden puhkeamista kukkaan. Tänä vuonna nuput ilmaantuivat noin kuukausi sitten, pääsiäisen jälkeen.

Ja pari viikkoa sen jälkeen alkoi kukkaloisto.

Juuri nyt narsissit alkavat vähitellen kuivua, mutta muuten vihreät lehdet ovat ilmaantuneet joka puolelle.

Venehommat kuuluvat kevääseen ja onneksi Seniori jaksaa huolehtia veljesten yhteisestä veneestä.

Mutta uskotte varmaan, että kun alkaa ilmaantua uutta rakennusmateriaalia ja pientä nakuttelua kuulua, se on viimeistään varma kevään merkki. Uusi kausi on nyt avattu :)



Viime vuonna hieman jäänyt tuvan lattia tuli valmiiksi.



Nyt on kaikissa varsinaisissa huoneissa jo lattia, eli enää on jäljellä eteinen. Sieltä raivattiin vähän maa-ainesta pois ja tästä sitten jatketaan seuraavaksi. Ei puutu enää montaa neliötä!

Seniori on viettänyt täällä paljon aikaansa, mutta Juniori, jota ei ole täällä näkynyt, vilpittömän kiinnostuneena ja tietämättömänä vastikään tiedusteli, joko talo on valmis. Heh. Hän kuulemma tulee sitten, kun se on. Okei, hyvä tietää! :)) Siinä meille vähän porkkanaa, kun kovasti olemme häntä toivoneet (turhaan) myös tänne. Minuakin kaikki alkeellisuus on alkanut vähän nyppiä, varsinkin, kun nyt olemme täällä olleet niin paljon ja pääosaa ovat näytelleet sisäsiistit päivätyöt. Olisi ollut kiva jo voida kokata lämpimässä tuvassa. Sympatisoin siis nuorimmaistani tässä kyllä!

Nooh, kyllä tämä tässä ainakin etenee,

tuumailee,

Juhannusjuhlat

Vietimme Juhannusta pitkälti saman kaavan mukaan kuin edellisinäkin vuosina, mutta tuntuu, että vuosi vuodelta juhlat paranevat. Ehkä isäntäväki osaa suunnitella asiat paremmin tai vaihtoehtoisesti ottaa rennommin :). Valmisteluissa on kuitenkin oma hommansa: aika paljon aikaa menee roudaukseen mantereelta, mutta myös paikkojen siistimiseen sekä tietysti laiturin & venevajan koristeluun koivuilla ja juhlalipuilla. Kun ne saa paikoilleen, voi huokaista ja toivottaa Juhannuksen tervetulleeksi!

Oman perheemme lisäksi vierainamme oli muuta lähisukua ja ystäviä. Seurue oli 12 hengen kokoinen, 6 nuoriso-osaston edustajaa ja meitä aikuisia myös 6. Eli juuri sopiva porukka meidän ruokapöytäämme ja kapasiteettiimme hoitaa kaikki sujuvasti. Säätila auttoi aattona, jolloin vieraita oli eniten, eli voitiin olla ulkona. Juhannuspäivän aamusta eteenpäin keli olikin aika kaamea, mutta ei jumiuduta nyt siihen ;). 

Jännin hetki Juhannuksesta - heti säätilan lisäksi - on vieraiden saapuminen. Tänä vuonna meille saavuttiin moottoripyörin (nouto venerannasta), soutuvenein ja purjevenein. Tyylikkäitä vaihtoehtoja kaikki!

Kello 18 nousivat lippu ja juhlamieli ylös.

Tämän parempaa otosta ei isäntäparista yhdellä yrittämällä saatu, mutta halusin näyttää sen kuitenkin, koska - hei! - meillä on erittäin siistit vaatteet päällä näin kerran vuodessa, hee.

Alkumaljojen jälkeen jaoimme jengin kolmeen joukkueeseen tutustumaan toisiinsa sekä tilaan, eli suorittamaan Villa Idurin Juhannuskierrosta. Mikon kanssa laatimassamme kisassa testattiin merenkulkuun, kalastukseen ja entisöintiin liittyviä tietoja, taitoja ja yhteistyökykyä. Kaikki joukkueet olivat varmoja voitostaan, joten tuomarin suorittamaa palkintojen jakoa seurattiin suurella jännityksellä. 

Kisan jälkeen kaikilla olikin kova nälkä. Tarjoilimme Mikon savustamaa kalaa, uusia perunoita, saaristolaislippua sekä minun tekemiä lisukkeita: rosmariini-punajuuri-vuohenjuustomix, marinoidut sipulit, marinoidut herkkusienet, vihersalaatti ja kesäkaali-coleslaw. Jälkiruoka tuli vieraiden mukana naapurisaaresta: suussasulava suklaakakku mansikoilla. 

Sitten lämmiteltiin ja seurusteltiin kokon äärellä loppuyö.

Mikko nappasi kauniin kuvan lahdelta Juhannusyönä.

Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa tämä postaus.