Keväiset puuhat ja keltainen keinu

Aika hurjan hienoa, vasta maaliskuu ja pääsimme jo vesitse saareen. Jouduimme tosin hyödyntämään jokamiehenoikeutta, koska sisäänmenolahti omaan rantaamme oli yllättäin vielä umpijäässä. Onneksi saaren nokasta naapurin puolelta rantautuminen kuitenkin onnistui.

Kävelimme rantaviivaa pitkin omalle tontille. Naapurin laiturin yksi ankkuri näkyi pettäneen. 

Perillä oli niin aurinkoista ja melkein jo kesäistä, että oli ilo tehdä hommia ulkona koko viikonlopun. Puolet ajasta menikin erilaisiin pihatöihin.

Syksyllä kaadoimme läjän puita verstaan vierestä ja siihen tasanteelle kokeilin nyt istuinryhmää korituoleilla, jotka odottelevat maalausta. Ja niin odottaa rakennuskin! Tässä voi hengähtää työnteon lomassa ja katsella tiluksia puolivälissä rinnettä. Kuten huomaatte pöydän kattauksesta, eilen osasimme hetkeksi hengähtää. Nautiskelimme tässä iltapäiväauringossa lasilliset viiniä.

Rakennuspuolella viimeistelimme kuistin sisäkaton ja rakensimme verstaan (yllä oleva rakennus) vintille kulkurampin lahonneen tilalle. Tämä oli tärkeä esivalmistelu kesän venevajaremonttia varten. Koko venevaja pitää piakkoin tyhjentää, joten sieltä kannetaan kaikki tavarat tälle vintille.

Tässä ramppi ennen, heh:

Tässä viittä vaille valmiina: 

Tervasin valmiin rampin, niin puut kestävät säätä vähän paremmin. 

Rampin valmistuttua pääsin tekemään ensimmäistä kertaa kunnon inventaariota tämän rakennuksen vintille. Sieltähän löytyi kaikkea kivaa! Yksi löydöistä oli keltainen puutarhakeinu.

Muistin, että metsässä kaivon vieressä lojuu keinukehikko, joten nehän kuuluvat yhteen. Keksin keinulle heti mahtavan paikan, joten kierittelin kehikon metsästä päätalon viereen kaikkein korkeimmalle kalliolle. Molemmat osat olivat täysin ehjät ja toimivat. Kehikko on täyttä rautaa, joten se on varsin tukeva, ei lainkaan kiikkerä.

Paikka on loistava, mutta… yksi asia johtaa toiseen...

Edessä on nimittäin valtava ryteikkö ylikasvaneita syreenejä ja ruusuja. 

Kuva alhaalta katsottuna: keinusta ei paljon tämän pusikon läpi merinäköalaa katsella! 

Joten ei muuta kuin oksasakset käteen ja hommiin. En ollut jaksanut tarttua urakkaan viime vuonna, mutta nyt tuli hyvä syy. Näkymä avautuikin ihan kunnolla. Isompi puu sai toistaiseksi jäädä paikoilleen. 

Mutta aikamoisen risuvuoren tämä työvaihe jätti jälkeensä, vai mitä!

Keinussa kelpaa nyt istuskella. Kiva kallio tuli paremmin esiin ja puskien alta pieni söpö saaristolaiskatajakin. 

Mutta kuten sanottu, yksi asia johtaa toiseen. Keinu kaipaa maalia pintaansa ja kivat tyynyt oleilemiseen. Kuvistakin näkyy, että kokeilin maalata rautakehikkoa jo toisesta päästä, josta se alkoi näyttää lupaavalta. Istuinosallekin uusi maali tekee varmasti ihmeitä. Keltainen on tässä aika kiva, joten värivalinnasta ei taida tulla nyt kovin vaikea.

Keväistä alkavaa viikkoa kaikille!

Vintagetuolit

Eihän tässä pitänyt mitään hankkia, mutta pakkohan se oli. Tuli nimittäin vastaan niin ihanat 40-luvun metallituolit, jollaisia olen Idurin pihalle haaveillut.  On ollut jo tähän asti täysi työ estää itseäni tilaamasta uusvanhoja jostain ulkomailta, mutta kovat hinnat ovat saaneet minut pidättäytymään tekemästä hätiköityjä päätöksiä. Hyvä niin, sillä nämä kun näin, tiesin, että ne ovat etsimäni, jos vain hinta olisi ok. Löysin ne huutokaupasta ja kannatti kytätä. Muita huutajia nämä eivät lopulta niin paljoa sitten kiinnostaneet. Olisin voinut vielä himpun korottaa hintaa, mutta hyvä, että irtosivat halvemmalla!

Ulkotuolien hankinta oli oikeasti myös välttämättömyys: meillä oli syksyyn asti kuistin kalusteet ulkona, kun ei muitakaan ollut, ja ne pikkuisen alkoivat jo kärsiä siitä. Tarkoitus on pitää jatkossa sisätuolit sisällä. Muutaman olemassa olevan rottinkituolin ajattelin myös jossain vaiheessa maalata ulkokalustemaalilla, jotta niitä voi pitää ulkokäytössä.

Tuolit näyttivät ihan kivoilta ostoasussaankin, mutta ruosteelta näyttävä patina on oranssinruskeaa maalia. Läheltä katsottuna väri ei minua miellyttänyt. Puuosat olivat kauniit, mutta pitkään ulkokäytössä ne eivät kestäisi.

Jostain syystä hylkäsin ajatuksen valkoiseksi maalaamisesta, mutta maalauksen jälkeen mietin, olisivatko metalliosat sittenkin näyttäneet kermanvalkoisina hyvältä…

Olisin oikeastaan halunnut tuoleista hailukan keltaiset, hailukansiniset tai mitkä tahansa hailukat. Mutta nyt kun ne sprayasin värisävyllä vaaleansininen, niistä tuli kuitenkin minun makuuni liian räikeät. Höh! Puuosat piti maalata myös kestämään kesäsateita, mutta enpä tiedä enää tästä valkoisestakaan. Sitä pitäisi pehmentää hiomalla.

Tietenkin nämä patinoituvat yhdessä, kahdessa kesässä ja niistä voi hyvinkin pian tulla juuri sopivan kulahtaneet. Vai pitäisikö vielä työstää nämä uudelleen? Tuolit ovat niin kivat, että nyt tuli näköjään vähän rimakammo, kun ei oma kädenjälki millään kelpaa. Voi voi, onpa hankalaa...

Emme päässeet tänä viikonloppuna lähtemään saareen, kun isäntä on työmatkalla. Höh sillekin. Mutta onneksi aurinkoa riittää ja tänään oli mahtava tunne saada maalailla ulkona. Toivotaan, että huomenna on yhtä kiva keli! Nyt nukun yön yli ja katson, mitä mieltä sävystä olen, kun uusi päivä koittaa. 

Aurinkoa viikonloppuunne!

Raparperikiisseli

Meillä ei Villa Idurissa vielä ole uunia, kun ei ole tupaakaan. Niinpä tässä kevättä odotellessa olen hieman mielessäni listannut sellaisia jälkkäreitä ja leivonnaisia, joiden valmistus on mahdollista kesäkeittiössäni. Nyt on hyvä hetki verestää muistia reseptien suhteen, sillä työn touhussa reseptit pitää tulla automaattisesti päästä ja valmistus tapahtua nopeasti. Yleensä teenkin kaikki ruuat enemmän tai vähemmän soveltaen ja muistista, joten vakkariruokien suhteen tämä ei ole ongelma.

Tänään tein pitkästä aikaa raparperikiisseliä, kun kaupasta löytyi niin herkullinen nippu. Jos hyvin käy, raparperi siellä meillä jo varsineen odottaakin, kun pääsemme paikalle! 

Tuleekohan kellekään mieleen hyviä ehdotuksia leivonnaispuolelta, missä valmistukseen ei tarvita uunia? Itse keksin vain juustokakun ja tiramisun. Ainakin ne pitäisi vielä testata ennen kesää.

Raparperinkuorikiehkurat näyttivät niin hienoilta, että ikuistin ne.

Nämä palat näyttävät ihan karkeilta. 

Sillä aikaa kun raparperinpalat, mansikat, yksi lohkottu omena, tilkka sitruunanmehua ja sokeri kiehuivat hetkisen kattilassa, vatkasin kermavaahdon jo valmiiksi.

Lopuksi suurustin kiisselin perunajauholla. Sitten vain valmis kiisseli kulhoon jäähtymään.

Tätä syömme tänään päivällisellä jälkkäriksi. Erityisen hyvältä se maistuu kylmänä kesähelteellä - ja jos vaikka sattuisi olemaan vaniljajäätelöä kyytipoikana.

Makeaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa!

Maalla, merellä ja metsästämässä

Koska en tee blogissa postauksia Mauro-koirastamme, ajattelin, että se ansaitsee oman sivunsa!

Jos koiruudet kiinnostavat, juttu löytyy yläpalkista klikkaamalla: 'Mauro-koira'. Tai täältä: klik.

Koiramaisin terveisin,

Moottori ja 8 lusikkaa

Teimme tänään reissun Billnäsiin, jossa fiskarimme on säilytyksessä. Saimme tälle päivälle sovittua trukin paikalle moottorin irrotusta varten, sillä Volvo Penta matkaa huoltoon Lauttasaareen. Peukut pystyyn, että siitä tulee vielä peli. 

 

Paikallisilla on kontakti ruiskumaalaajaan ja jätimme tiedustelun sisään, järjestyisikö paatin maalaus myös täällä. Se olisi kätevää. Mikko on hionut vanhan maalin pois, mutta ennen maalausta täytyy tehdä vielä pieniä lasikuitutöitä. Uudeksi väriksi olemme ajatelleet kiiltävää syvän tumman sinistä. Mitä mieltä olette, pitäisikö laittaa raita toisella värillä kulkemaan reunaan? 

On se kaunis, muoto hivelee ainakin omia silmiäni. Aiottua nimeä en vielä paljasta!

Samalla reissulla tein sattumalta täydentävän aterinlöydön! Hankin noin vuosi takaperin hopea-aterinsarjan, johon kuului 12 haarukkaa ja 12 veistä, mutta vain 6 lusikkaa. Nyt löysin samanlaiset 8 lusikkaa 12 eurolla. Ei kahta kysymystäkään, että otanko mukaani vai enkö. Kuvat alkuperäisestä  hankinnastani löytyvät täältä: klik. Postaus, jossa selvittelin vähän English King -mallin alkuperää, löytyy täältä: klik.  

Ison seurueen kattaus odottaakin sitten sopivaa tilaisuutta. Nythän meillä on iso ruokapöytäkin tilauksessa - samaisesta paikasta muuten, mutta seppä ei ollut vielä aloittanutkaan meidän pöytäämme :(. Oli ihan hyvä käydä vähän kyselemässä ja muistuttelemassa. 

Aurinkoista sunnuntaita!

Purjehdusvalmisteluja

Jee, kevät tulee ja kevään myötä tietyt kevääseen kuuluvat hommat. Osa lukijoista ehkä muistaa Mikon yllätyslahjan minulle - aika poikkeuksellisen sellaisen - fiskarin. Sen puunaus on juuri nyt esimerkiksi täydessä vauhdissa. Kuvia siitä luvassa jossain vaiheessa. 

Purjehduspuolella valmistaudutaan puolestaan pojan kisakauteen. Tilataan purjeita, huolletaan varusteita ja tehdään ulkomaan leirimatkavalmisteluja. Tänä vuonna meillä onkin jännä juttu edessä: nuorimmainen lähtee parin viikon päästä ilman meitä vanhempia treenimatkalle. Yhdessä lähdemme sitten myöhemmin pääsiäislomalla Gardalle varsinaiseen regattaan. 

Mutta voi sitä harjoitella talvella täällä koto-Suomessakin ja säästää sitä kautta ulkomaan treenimatkoissa, joita tosissaan treenaavat juniorit muuten tässä lajissa tarvitsisivat pitkin talvea.

Kuvissa treenitunnelmia Lohjalla sijaitsevasta Meriturvan hallista, jota varsinaisesti hyödynnetään ammattilaiskäytössä. Vuokrasimme seuran kanssa hallin ja sinne järkättiin näitä sessioita varten tuuliolosuhteet 5 m/s. Hauskaa! Taitavat purjehtijat osasivat manöveerata kaikki treeninsä läpi ilman kolareita.

Tänään on ollut ulkonakin tuulta. Hyvä - se hajottaa jäät!

Hauskaa viikonloppua,

Tee-se-yhdessä -kerrostarjotin

Olen seurannut ihmeissäni vierestä, kun poikani on intensiivisesti rakentanut alusta asti itselleen uutta tietokonetta kaikkine osineen, vesijäähdyttimineen ja koteloineen. Nyt supertehokas, mustaksi sprayattu laite on valmis ja komeilee hänen pöydällään kolmen ison näytön kera (normi varustus). Aikamoista erikoisosaamista ja käsillä tekemisen taitoa nuorella iällä.

Itse puolestani en ole ollut mikään taiturimainen tekijä, mutta enemmän tai vähemmän haaveillut itse tekemisestä, jos sille olisi aikansa ja tarkoituksensa. Luulen, että tarve itsensä haastamiseen tässä suhteessa johtikin meidät hulluina noviiseina päätökseen ottaa kokonainen saaristolaistila kontollemme. Käsittämättömän mittakaavan vuoksi pienet jutut eivät tunnu ylitsepääsemättömiltä. Vaikken osaisikaan jotain, yritän ajatella, että keksin keinon.

Pojan tietsikkatehtaan vuoksi kodistamme on tullut viime viikkojen aikana päivä päivältä enemmän verstasta kuin kotia muistuttava paikka. Niinpä inspiroiduin itsekin kaivamaan aiemmin kirpparilta hankkimani hopea- ja alpakkatarjottimet esiin; jos poikaseni suostuisi auttamaan, voisin toteuttaa itselleni vähän probleemia aiheuttavan suunnitelman.

Projekti oli nimeltään kerrostarjottimen valmistaminen ja kimmoke siihen tuli aikoinaan tästä alla löytämästäni hopeoidusta tarjottimesta, jossa oli jo valmiiksi reikä keskellä. Se on ilmeisesti alun perin ollut kerrostarjottimen alin osa pallojalkoineen ja reiän takia kai hintana vaivaiset 50 senttiä.

Tämä ei siten ollut DIY, tee-se-itse -projekti, vaan DIT, Do It Together :). Mikä onni, että tajusin konsultoida tarvikkeiden osalta poikaani ja pyytää hänet rautakauppaan mukaan. Pääsin helpolla! (Olin muuten pähkäillyt asiaa jo muutaman kuukauden tykönäni.) Palkkioksi maksoin samalla käynnillä hänen omiin projekteihinsa tarvitsemat pienrautatarvikkeet. Win-win.

Tarjottimeen hankimme metalliporausterän, muttereita, prikkoja, kierretangon ja nupin.

Ja lopultahan siinä kävi niin, että poikani myös katkaisi minulle tangon rälläkällä toivomaani mittaan ja porasi kahteen pienempään kulhoon tarvitsemani 6,5 mm:n reiät. Kokosimme tarjottimen yhdessä.

Paitsi että olen iloinen tarjottimesta, oli kiva tehdä tämä yhdessä. Ilman pojan taitoa käyttää esimerkiksi näitä työkaluja, olisi lopputulos ollut vähemmän viimeistelty ja aikaa kulunut rutkasti enemmän. Olisin jumiutunut jo rautakauppavaiheeseen pidemmäksikin aikaa pyörittelemään asiaa sen sijaan, että nyt sain kävellä hänen perässään suoraan oikeille hyllyille :).

Muun perheen ja sunnuntain iloksi tein tarjottimeen koetäytön. Sopii varmasti kesäjuhlien tunnelmaan vieläkin paremmin! 

Tässä vielä lopputulos kokonaisuudessaan. Tällä kertaa vain idea ja määrätietoisuus ovat omaa ansiotani.

Auringonsäteiden sulatettua jäät, pakataan tämäkin kivuus ensimmäiseen saareen matkaavaan kuljetuslastiin. 

Makeaa sunnuntaita,