sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Kaksi kilpailevaa tapettia

Moikka taas liian pitkäksi vierähtäneen kirjoitustauon jälkeen! Syitä kirjoittamattomuuteen on useampia, mutta mitäpä niitä sen enempiä ruotimaan. Huomio on ollut nyt pari kuukautta vain muualla, mutta loppuvuosi ei ole aiemminkaan ollut tämän blogin aktiivisinta aikaa. Yhtenä syynä ovat maailman surkeimmat, hämärässä räpsityt kuvat, jotka eivät inspiroi ketään. Eivät ainakaan minua.

No, vielä ehtii tehdä yhden postauksen tälle vuodelle (huonolaatuisten kuvien kera). Pyhitän sen tapettipähkäilyille. Nyt pohdinnassa on enää makkarin tapetti. Jokaiseen huoneeseen haluamme omanlaisensa ilmeen. Pidämme isohkoa kuviointia jonkinlaisena punaisena lankana, mikä tuli asetettua tuvan tapetin myötä. Tuvan lisäksi myös kirjastokamariin on tulossa isohkolla kuviolla varustettu sinisävyinen tapetti - se on siis jo valittu. Paljastan tapetin vasta, kun huone on valmiiksi tapetoitu (sitten joskus keväällä). 

Viimeiseen huoneeseen on ihan pakosti saatava jokin muu väri, esim. vihreä. Kun väri on rajattu, ei vaihtoehtoja ole paljon, jos lisävaatimuksena muistetaan isohko kuvio ja hengittävyys. Olen pitkin syksyä tehnyt taas vesitestejä tilaamilleni malleille ja nyt finaalipaikalle on päätynyt kaksi kilpailevaa vaihtoehtoa.





Hmm... kummankohan näistä valitsisi: Pihlgren & Ritolan vihertävän Lukko-nimisen tapetin (alimmainen yllä olevassa kuvassa) vai englantilaisen Barneby Gatesin Artichoke Thistle -nimisen keväänvihreän tapetin? Lukko on kaunis ja klassinen jugend-tapetti eikä vihertävä sävy ole niin hyökkäävä. Barnebyn tapetti puolestaan on jotenkin raikas, leikkisä ja heleä. Ensimmäinen olisi kotimaista tuotantoa, mikä olisi kiva lisä ottaen huomioon, että tähän asti muut ostamani tapetit ovat ruåttalaisia. 




Mukavia välipäiviä kaikille!

Toivottaa,




sunnuntai 18. lokakuuta 2020

Ikkunanpuitteet ja muistotammi

Olemme onnistuineet taikomaan ensimmäiset ikkunanpuitteet taloon! Olen hurjan tyytyväinen, kun jotenkin pidin tätä hommaa vaikeana... Meillähän siirrettiin ikkunat talon ulkoverhouksen tasalle, jolloin sisäpuolelle syntyi kroisin näköiset syvennykset. 

Alla on kuvakertomus työvaiheista. Ensimmäisestä kuvasta näkee lähtötilanteen.






Ja eikun koristelistat ikkunanpieliin ja paneelia laittamaan!




Puolipaneelit maalataan vielä uudelleen ja samalla saadaan naulanpaikatkin piiloon. Ja tietysti paneelin päälle tulee vielä koristelista, ns. L-lista. Vaikka tuvasta tulee vaalea, olen käyttänyt paneelissa ja ikkunankarmeissa eri valkoisen sävyä, jotta lopputulos olisi elävämpi. Myös pellavaöljy tekee kokonaisvaikutelmasta luonnollisen. Paneelit on maalattu Virtasen maalilla ja ikkunankarmit Uulalla.  Molemmat muovittomia maaleja.  



Helpolta näyttää :), mutta jokainen puuosa vaati moneen kertaa työstöä ja sovittelua, koska yksikään pinta ei ole suora. Lopputulos näyttää onneksi siltä, että kaikki on sujunut kuin vettä vain :). 


Panelointi jatkuu vielä, eli ihan ei vielä saatu valmista. 

Tähän loppuun liitän kuvakavalkadin Mauron tuhkien hautauksesta ja muistotammen istutuksesta alkusyksyllä. Mauro ansaitsee vielä yhden postauksen, syntymäpäivänään 18.10. Meillä on sitä yhä kova ikävä. Sen synttäreitä emme viettäneet koskaan millään muulla tavalla kuin että se sai touhuta lajityypillisiä asioita sydämensä kyllyydestä myös syntymäpäivänään :). Yleensä niitä "vietettiin" juuri täällä. 







Tammi on juurtunut tuossa Mikon sille tekemässä istutuslaatikossa nyt toista kuukautta. Joten eiköhän se siitä lähde kasvamaan ja muistuta meitä energisestä Maurosta. ❤️

Juuri nyt sekä tammen sinnittely elossa että tuvan asteittainen valmistuminen tuottavat iloa,

ajattelee, 




lauantai 3. lokakuuta 2020

Tuvan tapetti

Kuvista arvannette, että olen onnesta soikeana. Ensimmäinen huone on tapetoitu! 

Valitsemamme Duron perinnemalleihin pohjautuva paperitapetti, "Lovisa vit", on juuri sellainen kuin mielessäni olen tuvan nähnyt. Se on mielestäni hieman hassu ja ylenpalttinen, mutta tapetin valkoinen, sininen ja harmaa -yhdistelmä mahdollistaa hyvin mitkä tahansa värikkäät matot ja muut pinnat, joita voidaan valita myöhemmin ajan kanssa. Tapetin valkoinen pohja on mielestäni kaunis: ei kovan teollisen valkoinen, vaan hieman elävä. 


Kuvioiden kohdistaminen oli aavistuksen haastavaa, muttei ylitsepääsemättömän vaikeaa. Jos tarkkaan katsoo, huomaa, että joka toinen kukkakuvio on erilainen, joten vähän piti tarkkailla saumakohtia, että on liittämässä kuvioon oikean kuvion jatketta. No, hyvin selvisimme elämämme ensimmäisestä paperitapetoinnista Mikon kanssa vinoista seinistä huolimatta. Jos joku kuvio nyt vähän heittää, se olkoon muistona tästä yhteisestä työvaiheesta :). 


En hyppisi näin kovasti onnesta, ellei tämä vaihe olisi ollut haavekuvina mielessäni jo kahdeksan vuotta. Että olen odottanut tätä! Nyt myös odottelen, että posti toisi tilaamiani tapettimalleja seuraaviin huoneisiin. Niiden valitsemisen olen tarkoituksella halunnut siirtää siihen, että pääsemme näkemään yhden valmiin huoneen, johon suhteuttaa sitten seuraavia. 

Sain myös pohjamaalattua noin puolet puolipaneeleista. Lisäksi viikonloppuamme tuli ilahduttamaan nuoriso-osasto ystävineen sekä Mikon vanhemmat. Ihanaa yhdessäoloa. 

Tuuli on tänä viikonloppuna osunut meidän suuntaan poikkeuksellisen kovana. Se on muistuttanut osaltaan, että kylläpä on upeaa saada talo lähitulevaisuudessa asuinkäyttöön. Nyt on ainakin hyvä meininki tekemisessä. 


Flow'ssa,





sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Tuvan seinät


Kävimme perjantaina sahalla hakemassa paneelit ja samalla otimme tupaa varten kaikki muutkin tarvittavat koristelistat: kattolistat, jalkalistat, ovilistat, puolipaneelin päälle tulevat L-koristelistat sekä ikkunoiden ympärille tulevat listat. Sahalla, josta kerroin viime postauksessa, jouduimmekin itse hommiin!! 


Olin tilannut puolipaneelit määrämittaan sahattuna, mutta kun ilmaannuimme niitä hakemaan, sanoi sahan työmies, että "minäpä lähden tästä lounaalle, tuossa on sirkkeli, että hommiin vaan. Tästä vihkosta näen, että mitta pitäisi olla 125 cm". No, kyllähän se Mikolta onnistui, mutta mielessäni kävi, että ei ihan joka paikassa turvallisuussyistä päästetä amatöörejä sahan laitteisiin käsiksi! Sahaus määrämittaan sujui nopeasti ja saimme jonkin aikaa odotella lounastauon loppumista, että pääsimme maksamaan :). Olisivat kuulemma sahanneet meidän puolesta, mutta sitten isoherra olisi vaatinut ottamaan korkeamman hinnan. Hieman meitä hymyilytti tämä käynti, niinkuin viime kerrallakin.  

Tässä paneelit kuljetettuna ja kannettuna saareen - ja aina tupaan asti.

Aloitin tapetoinnin huokolevyjen liisteröinnillä, minkä huokolevy ohjeiden mukaan vaatii. Esiliisteröinti oli yllätyksekseni aikaa vievää, koska levyt imivät paljon liisteriä. Onneksi puolipaneelin ansiosta tarvitsi liisteröidä vain seinien yläosat. 

Olin tilannut huokolevyn päälle laitettavan alustapetin, eli makulatuurin, Kymin Palokärjen nettimyynnistä, josta myöskin tilasin luonnonmukaisen tärkkelysliisterin. Liisterin voisi tehdä itsekin, mutta tämä tavara ei ostettunakaan juuri paria euroa enempää / ämpärillinen maksanut, joten ajattelin, että tällä tavalla saan ainakin tasalaatuisen liisterin joka huoneeseen. Liisterijauheeseen lisättiin vain vesi ja sekoituksen jälkeen se oli käyttövalmista. 


Makulatuuritapetin laittaminen sujui puolestaan nopeasti, kun oli kaksi tekemässä. Leikkelimme vuodasta oikean mittaisia paloja, liisteröimme ja otimme kellosta aikaa niiden vettymiselle. Sitten vain vuodat seiniin. Tupa tuli esitapetoitua reilussa tunnissa. Tämä oli hyvää harjoittelua varsinaista tapettia varten. Se tulee olemaan vähän vaativampaa, koska kuviot pitää kohdistaa, mutta veikkaan, että sekin sujuu kaksistaan nopeasti. Nyt peukut pystyyn, että makulatuurit pysyvät seinissä!  



Alla olevassa kuvassa näkyy muutama helmiponttipaneeli nojaamassa seinää vasten. Yläosaan tuleva tapetti onkin jo valmiina odottamassa. Paneelimaalikaupoilla on käytävä seuraavaksi.  


Olen tosi tyytyväinen, että tajusimme satsata näihin listoihin. Valitsimme järeimmät mahdolliset, että varmasti tulee hieno! :). 

Kyllä on palkitsevaa, kun hetkessä saa aikaan tulosta :) 

Myhäilee,

perjantai 14. elokuuta 2020

Koristelistoja sahalta

Olemme siirtyneet työstämään talon seinäpintoja, kun kattojen maalaus tuli valmiiksi. Ihmeellistä! Levytys, mikä on meille ihan uutta, näytti lähtevän käyntiin vaivattomasti. Päädyimme hengittävään huokolevyyn. Se soveltuu talvisin kylmänä pidettävään taloon ja mahdollistaa tapetoinnin. 

Selvittelimme, mistä tuvan puolipanelointiin tulevat helmiponttipaneelit sekä jalka-, ikkuna- ja kattolistat saadaan. Tänään kävimme Karjalohjalla sijaitsevalla, sata vuotta vanhalla Enäjärven sahalla, jota puualan ammattilaistuttavamme meille suositteli. 


Meillä oli käynnillä mukana omia mallikappaleita talosta löytyneistä koristelistoista. Kymmenet, ellei sadat erilaiset profiilit, joita heiltä löytyi, osoittivat, että olemme tulleet oikeaan paikkaan ja valikoimasta löytyy meille alkuperäisiä vastaavat. Niinpä vakuutuimme, että täällä tiedetään kaikki tarpeellinen koristelistoista ja ilmoittauduimme jossain määrin pitkäkestoisiksi asiakkaiksi :).



Satavuotias bisnes oli ihailtavan leppoisaa - kuin olisi siirtynyt ajassa taakse päin. Voi tietysti olla, että näin perjantaina oli jo viikon työt paketissa ja verkkainen jutustelu oli mahdollista. Toivon ainakin, että heillä on sopivan kiireistäkin joskus :).


Teimme jo ensimmäisen tilauksenkin helmiponttipaneeleista, jotka sahataan valmiiksi oikeaan mittaan tuvan puolipanelointia varten. Jippii! Olen vähän ennalta pelännyt, että koristelistojen teettäminen tulee olemaan kallis kakku, mutta mitä nyt ynnäilimme tilaamaamme paneelimäärää, vaikuttaisi tavara olevan varsin kohtuullisen hintaista verrattuna rautakauppojen paneeleihin ja listoihin. Olin ajatellut, että käsityönä tehdyt maksaisivat enemmän, mutta ei, eli hyvä näin! 

Mukaan valitsimme myös muutamia mallipaloja katto- ja jalkalistoista sekä ovien ja ikkunoiden koristelistoja, joista voimme tehdä päätökset myöhemmin. 


Aurinkoa viikonloppuun, toivottelee, 


sunnuntai 2. elokuuta 2020

Katot voiton puolella

Sisäkattojen työstöön kuuluu sekä huonoa että hyvää. Koneellinen hionta, josta kerroin viimeksi, ei sittenkään ollut hyvä ratkaisu, eli jo alunperin huonoimman näköinen tuvan katto, on edelleen huonoimman näköinen, vaikka sen hionnassa nähtiin iso vaiva. Hionta teki pienenpieniä jälkiä puuhun, joten kun tuvan katto on nyt maalattu 3 kertaa, se on toki puhdas ja siinä mielessä parempi kuin ennen, mutta epätasainen. Sitä se oli toki ennen hiontaakin, mutta eri syystä. Hionta oli siis jälkikäteen todettuna ehkä virhe, mutta eipä sitä tiedä tietenkään, kuinka pahalta katto olisi näyttänyt ilman hiontaa... Aion maalata tuvan katon vielä neljännen kerran. 

No, muita huoneita ei sitten lainkaan lähdetty hiomaan, koska niissä vanha maali ei ollut ihan niin paakkuista. "Tulee mitä tulee", ajattelimme. Teimme niihin vain maalipesun ekoaine Biocombilla, jota ei tarvitse pestä pois, kuten tavanomaisia maalipesuaineita. Kaksi kamaria ja eteinen on nyt maalattu kahteen kertaan. 

Katoissa on kaikenlaisia jälkiä ja koloja, mutta nyt mennään näillä. Jos haluaa säästää vanhat paneelit, ei niistä uuden näköisiä toki tule. Ehkä tarkastelemme kattoja sitten uusin silmin, kun kaikki muukin huoneissa on valmista: häiritsevätkö jäljet ja kolot vai luoko se juuri hyvää tunnelmaa vanhaan taloon. Uskon, että tulemme olemaan ihan tyytyväisiä. 


Yllä on kuva kamarin katosta. Nyt tuli otettua niin huonot kuvat, että on turha laittaa niitä tähän kuvitukseksi yhtään enempää kuin on pakko. 

Summa summarum, koko talon sisäkatot ovat enää viimeisiä kerroksia vailla, eli saamme homman varmasti alkavalla viikolla valmiiksi. Nyt on sitten kummallakin pariskunnasta niska jäykkänä, mutta olen yllättynyt, miten nopeasti ja vaivattomasti itse maalaaminen on kuitenkin sujunut. 

Maaliksi valikoitui muoviton perinnemaali, Virtasen kattomaali, jossa sideaineena on käytetty pellavaöljyä ja muita luonnonöljyjä. Talossa on ollut jo pitkään ihanan raikas tuoksu ja luonnonmukainen maali vain lisää sitä. 

Raikasta viikkoa, toivottelee, 


tiistai 28. heinäkuuta 2020

Jaksaa jaksaa

Talossa on purettu nyt viimeiset seinissä olleet lastulevyt ja vanhat tapettikerrokset, eli tuvassa oli vielä tältä osin purkutyötä jäljellä. Purkaminen on maailman ärsyttävintä hommaa, kun se vaan jatkuu ja jatkuu. Mehän aloitimme sen talossa jo 9 vuotta sitten, hyvänen aika sentään! Jos joku osoittaa vielä yhdenkin kohdan, mitä pitää purkaa, sanon, että pidä tunkkisi.


Olen jo aiemmin vilauttanut tätä tuvassa ollutta alkuperäistä tapettia, jonka päälle on vuosikymmenten aikana liisteröity useita muita "muodikkaita" tapetteja. Olen käynyt kaikki saatavilla olevat paperitapettivaihtoehdot ulkomaita myöten läpi ja ikävä kyllä mitään sen kaltaista ei ole saatavilla. Tuo syvän sininen... 

Tapetti kertoi meille oleellisen asian talon alkuperäisestä sisustuksesta: Tapetti on ollut vain tuvan seinien yläosassa, alkaen noin 130 cm:n korkeudesta ylöspäin. Näin ollen tuvan seinien alaosia lienee peittänyt panelointi. En tiedä, olisinko ilman tätä löydöstä keksinyt edes pohtia puolipanelointia tupaan, mutta nyt olemme päätyneet toteuttamaan sen. 


Säästin muutaman levyn tapettia, josko parhaasta kohdasta tekisi vaikka taulun muistoksi seinälle. 

Katon rajassa kattolistaa vasten on ollut aivan ihana tapetin kanssa sointuva boordi, joka oli niin ohuesta paperista, että se oli täysin umpikiinni päälle liisteröidyissä uudemmissa tapeteissa. Pari pientä palaa sain talteen.


Ainiin, väitin yllä purkamista maailman ärsyttävimmäksi hommaksi. On vieläkin ärsyttävämpi homma olemassa, ja siksi kyseinen työvaihe etenee niin pahuksen hitaasti. Kattojen maalauskaan ei ole likimain niin kamalaa kuin vanhan maalin hionta katosta. Mikko on saanut työstettyä noin viikossa yhden huoneen. Säälin häntä ja omat voimani eivät riitä siihen alkuunkaan. No, positiivista on, että pian pääsee sentään jo maalaamaan yhtä huonetta ja että eteisen katto on maalamaton. Katsotaan, kääntyykö herralla vielä kesäloman jälkeen pää, kun päivätyöt alkavat :).

Totesimme erilaisten menetelmien testauksen ja useiden saamiemme vinkkien jälkeen, että koneellinen hionta on ainoa vaihtoehto tähän kattoon, joka on täynnä niin kovia paakkuja ja epätasaisuuksia, ettei mikään maalinpoisto, maalipesu, soodapesu tai skrapa (puhumattakaan pelkästä käsi ja hiekkapaperi -menetelmästä) siihen tehoa. 


Pölisevää kesän jatkoa, toivottelee,



torstai 23. heinäkuuta 2020

Varoittava esimerkki


Meillä oli aivan ihana purjehdusloma Mikon veljen ja hänen puolisonsa kanssa. Teimme upean saaristomeren kierroksen ja reissumme osui varmaan kesän parhaaseen purjehdusviikkoon: hyvää tuulta ja hellettä riitti. 


Oli myös hauska tutkiskella saariston kylien rakennusratkaisuja ja kaunista luonnonvaraista luontoa. 



Saimme yhdestä saariston kohteesta, Vänöstä, siivouskipinän varoittavana esimerkkinä, vaikka omat jäteongelmamme ovat kaukana Vänön jätevuorista. En ottanut niistä yhtään kuvaa, mutta kauhistelimme kauniin saareen pilaamista huolimattomalla ylläpidolla: vuosikymmeniä vanhat massiiviset romut, kuten auton- ja veneenraadot, ongelmajätteet, muut roskavuoret ja jopa hylätty, romu Valion jäätelökioski kuormittivat saaren satamaa ja koko kylän raittia. En ymmärrä, pystyykö tuossa mittakaavassa kukaan siellä edes enää korjaamaan asiaa, koska koko saaren siivous vaatisi ihan valtavan kollektiivisen operaation. Välinpitämätön mentaliteetti tuntui jatkuvan ja pesiytyneen joka talon pihaan, jotka olivat täynnä jätteitä, mikä on mielestäni hyvin poikkeuksellista nykypäivän saaristossa. Harmi, koska Vänö on superkaunis saari ja siellä on yhä jäljellä ns. oikeaa kulttuurimaisemaa (mikä onneksi on hoidettu osa saarta), minkä vuoksi siellä kannattaa kuitenkin vierailla.





Fressi purjehdus vaihtui siis kotona jätteenkeruuseen. En pane sitä pahakseni. Tätä se saaristoelämä 2000-luvulla on ja koen menneiden vuosikymmenten roskien kierrätyksen velvollisuudeksemme. En siis soimaa entisaikojen tapaa dumpata jätteitä mereen tai luontoon, koska niin vain tehtiin yleisenä  tapana - ei ollut muutakaan vaihtoehtoa. Kritiikkini osuu siihen, jos nykyihmiset eivät välitä vaan jatkavat saariston pilaamista.  


Alunperin tilallamme on ollut 5 kaatopaikkaa, joista olen aiemmin putsannut ja lajitellut kaksi. Nyt rykäisin kaikki loput kolme siistiksi, eli meillä ei ole enää yhtäkään entisaikojen jätealuetta luonnossa - ihan mahtavaa! Olen pitkin kevättä keräillyt metallijätettä tai vain meille tarpeetonta metallikamaa rantaan ja eilen lähdimme viemään isoa satsia metallirojua jäteasemalle. 





             
                

Ties kuinka mones kuljetus, mutta kyllä tuli taas puhdistunut olo :), tuumaa,



                                                   
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...