Makuukamarin tapetointi ja art decoa...

Olen pähkäillyt talon sisustuksen yksityiskohtia toooodella paljon, mutta en mitään niin paljon kuin viimeisen tapetoitavan huoneen, makuukamarin, tapettia. Kuulostaa varmasti ihan epäuskottavalta, kun kerron, että sitä on mietitty meillä aktiivisesti noin viisi vuotta. Ja kun katsoo lopullista valintaa, herää kenties ihmettely, että miten voi päätyä noin pliisun vaihtoehtoon, jos pohdintaan on käytetty vuosia aikaa! Heh, niinpä. Vastaan mahdollisiin ihmettelyihin, että tavallaan kyllästyinkin miettimiseen ja siitä päätös sitten kypsyi. 

Lopulta mikään värillinen vaihtoehto ei vaan yksinkertaisesti sopinut yhteen kahden muun jo tapetoidun huoneen kanssa. Yksi iso haaste oli siinä, että 1900-luvun alun tyylinen paperitapettien valikoima on lopulta hyvin suppea. Ja lisäksi - kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy - tämä pohjoisen puolella sijaitseva huone on talon hämärin. Näin ollen tummat tapettivaihtoehdot eivät tulleet kysymykseenkään. Sekin vaikeutti tilannetta, että jotkin käsinpainetut tapetit, joita ihailin, olivat hinnaltaan moninkertaiset verrattuna aiemmin ostamiini. Huone on talon suurin, joten nuukuus iski. 

Haasteiden keskellä innostuin, kun löysin tämän valkoisen ja hopeanharmaan medaljonkitapetin (Boråstapeter) tulleen alennukseen viime keväänä. Rulla maksoi vain 20 € ja kyseessä on aito paperitapetti. Ostin (ties kuinka monnennen) koepalan, ja sen saavuttua päätös oli yhtäkkiä helppo. Siltä seisomalta näin valmiiksi sisustetun huoneen mielikuvissani. 

Saatteko yhtään kiinni ajatuksesta, miltä huone voisi näyttää, jos tähän vaaleaan yksinkertaiseen taustaan lisää puuta, messinkiä, huonetta kiertävät koristepaneelit, pellavaverhot ja jotain art deco -henkistä lampun, peilin tai taulun muodossa? 

 

Ennen kaikkea toivoisin, että onnistun sisustamaan huoneen hienostuneeksi, rauhalliseksi ja keveäksi kuin kesätuuli :). Ja tietysti tavoitteena on, että jokainen huone talossa on yksilöllinen, mutta kuitenkin niin, että kokonaisuus henkii 1900-luvun alun kesähuvilan tyyliä. Tyylivalinnat eivät ole olleet helppoja, koska talo itsessään on kuitenkin aikalailla saaristolainen "perustorppa". Yritän tasapainoilla arkisen saaristolaistyylin ja huvilamaisuuden välimaastossa. Mitä tämä sitten tarkoittaa käytännössä, onkin toinen juttu :). Siinä mielessä on hyvä, että pohdiskeluaikaa on ollut! Kokosin omista kuvista ja tavaroista yksinkertaisen mood boardin. Jotain tähän henkeen...

...ei siis mitään liian prameaa, mutta jotain pientä hienostelua tällekin tilalle tarvitaan, eikö? ;)

Tällainen art nouveaun aikainen alkuperäispainatus löytyi Etsystä kohtuuhinnalla ja saapui viime viikolla minulle suoraan Pariisista. Se pääsee kamarin seinälle, kun myös kehykset on löydetty: 

Sisustussuunnitelmin,

Kesäkuulumisia Talo&Koti -lehdestä

Heinäkuu on melkein lopuillaan, mutta vielä ehdin "mainostaa" tämän kuun lehtijuttua, jonka iki-ihana Unelmien Talo&Koti -lehti kävi tekemässä kesäisessä Villa Idurissa. Mikä parasta, sain huippuihania kuvia omaan kotialbumiin muistoksi. Lehtijutussa olikin enemmän sisä- ja pihapiirikuvia, mutta kun itse yleensä en pääse omiin kuviini, oli nyt kiva saada todisteita myös siitä, että MINÄKIN olen täällä :)).

Juuri nyt on ihan samalaiset kuumat kesäpäivät täällä käynnissä, joten lehtijutun tunnelma ja nämä neljä kuvaa muistuttavat tuosta kivasta, leppoisasta päivästä Juniorin, Mauron, lammaskatraan ja toimittaja Hanna Sandströmin sekä kuvaaja Satu Nyströmin kanssa!

Aurinkoista loppukuuta ja kiitos kaikille jutusta palautetta antaneille edellisissä päivityksissä, Instagramissa ja sähköpostissa!

Sopimaton senkki

Viikonloppuun osuivat sekä syksyn parhaat että pahimmat säät: lauantaina pelkkää aurinkoa ja sunnuntaina kaameaa kaatosadetta. Meillä ei ollut työn alla onneksi sen enempää mitään sääaltista ja muutenkin puuhailtiin enemmän fiiliksen mukaan. Aloitin kuistin sisäoven maalauksen (mutta unohdin ottaa siitä kuvia), tunnelmoitiin, pelailtiin poikien kanssa ja oltiin vaan. Se tekee kyllä hyvää.

Mauroa muistettiin onnitella: se täytti lauantaina 6 vuotta! Muuten Mauron synttäreitä ei juuri vietetty. Sehän sai olla lempipuuhissaan, eli juosta eessuntaassun koko viikonlopun ja päästä lämpöiseen mökkiin illan tullen nukkumaan. Eli ihan täydellinen syntymäpäivä Maurolle.

Yksi poseerauskuva oli otettava

- No okei, otetaan vielä toinenkin emännän kanssa, kun se ei ikinä pääse itse esille blogissaan.

Joko pöytä olisi patinoitunut ulkona riittävästi? Kyllä, se pitää siirtää suojaan, mutta kas, nyt ei jaksettu.

Mikko savusti lohta

Poikien vene vedettiin ylös ja he tekivät haavan rungoista sille pressutelineen.

Sisällä nautin tunnelmasta

Aamulla, kun nousin, sytytin taas heti kynttilät. Se on ihana hetki.

Ja kun keittelin aamukahvia, kukas se valtasikaan heti paikkani ja loihti kasvoilleen raukean ilmeen!? 

Pojat alkoivat aamulla jupista, että tarvitsevat uudet sängyt. Jos joku muistaa, että he aloittivat päätalon kamarissa nukkumisen hetekoilla, niin ne vaihtuivat jo jossain vaiheessa kesää näihin talonpoikaissänkyihin. No, nyt nekään eivät kuulemma enää kelpaa, vaan ovat heidän mukaansa liian lyhyet. Kumpikaan ei mielestäni ole kasvanut vielä yli kaksimetriseksi… Eikö ulkonäkö muka merkkaa mitään vai onko se juuri se ongelma? Taidan ratkoa asiaa vasta ensi keväänä.

Toiseen probleemiin kaipaisin sen sijaan kipeästi vinkkejä teiltä lukijoilta: mitä ihmettä teen tälle senkille?  

Pelkään, että senkki ei tule koskaan löytämään pääatalosta paikkaansa. Minne muuallekaan se sopisi? Nyt se on tuvassa rojun keskellä, mutta mittasuhteiltaan sinne sopimaton. Ehkä tyyliltäänkin sopimaton? Se on ihan liian iso ja tumma, se imee kaiken tilan ympäriltään. Pitäisikö se maalata, polttaa tai myydä? Jälkimmäinen olisi kamala työ eikä tulisi välttämättä myyntihinnalla katetuksi, mutta sanokaa rehellisesti mielipiteenne. Nyt olen pohtinut asiaa omin voimin jo kaksi vuotta tuloksetta. Fasettihiottu peili siinä on tosi kaunis.

Eipä muuta tällä kertaa. Toivottavasti viikkonne on alkanut kivasti,

Kaihoisa kamari

Muutamassa päivässä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä. Puhkun sekä intoa että onnellisuutta, kun alkaa vähitellen näyttää siltä, että täällä asutaan.

Laitoin kesäkäyttöön tulevaan kamariin sen alkuperäiset messinkiset verhotangot paikoilleen ja ripustin niihin talvella ostamani pellavaverhot. Samoja verhoja minulla on varalla näiden kahden ikkunan lisäksi vielä toiseen huoneeseen.

Esineet, jotka päätyivät pöydälle tai seinälle ovat pääosin vilahtaneet jo blogissa - omia tuunailujani tai aiempia hankintoja, jotka ovat odottaneet käyttöä. 

Käsinpiirretyt kasvikirjan kuvat löytyivät vuoden takaiselta Italianmatkalta. 

Huutokaupasta löytämääni tinareunaista peili-lampetti -asetelmaa en ole aiemmin blogissa näyttänyt, koska vasta seinälle ripustettuna siitä saa kunnon käsityksen. Ai että, tykkään kovasti.

Elleivät työt kuistilla olisi kutsuneet, olisin jäänyt tunnelmoimaan tänne vaikka kuinka pitkäksi aikaa. 

Pojat valloittivat kamarin välittömästi ja ilmoittivat, etteivät aio tänä kesänä muuttaa enää muualle. Alunperin ajatus oli, että he yöpyisivät kuistilla sen valmistuttua. Näin ollen kamarin käyttö on sitten tältä kesältä sinetöity ja kuisti saadaan oikeaan käyttöön: yhteiseen oleiluun. Se muuttaakin hieman suunnitelmiani kuistin sisustuksesta - hyvään suuntaan - kun ei tarvitse tunkea sinne kahta sänkyä.

Olin ollut aikeissa tuoda kamariin pojille vanhat talonpoikaissängyt, mutta jostain kumman syystä he halusivat kokeilla hetekoja! Niitäkään ei enää ensimmäisen yön jälkeen saanut siirtää pois, joten nukkukoot niissä :). Oli kai tarpeeksi paksut patjat.

Sängyn päädyssä näkyy muovilla ja puuvillaverholla peittämäni oviaukko, jonka takana on ruma, ikävä ja pölyinen rossipohjaansa purettu huone. Poissa silmistä, poissa mielestä!

Taidanpa jättäytyä tänä iltana kamarin kajoon, joten muista aiheista kirjoittelu jää seuraavaan kertaan. 

Tekisipä jo mieli toivottaa teille tunnelmallista kesäiltaa, mutta sitä vielä odotellessa. Nyt siis vain

Tunnelmallista sunnuntai-iltaa!

"Uusi" kuisti ja vanha kamari

Ihan ensinnäkin hurjasti kiitoksia kaikille edellisen viestin kommentoijille. Nyt kävi sellainen poikkeus minun tavoissani, että en kiireen vuoksi ehtinyt kaikkiin vastailla. Mutta viestejä on ihan huippua saada ja luettu on - moneen kertaan :)

Viikonloppuna puuhasteltiin kuistin kimpussa, joka olisi hyvä saada valmiiksi mahdollisimman pian. Ja kyllähän se saadaankin. Seinien vuorauksesta jäi jäljelle vielä 1/3, mutta kun rajaa keskeneräisen alueen ulkopuolelle, saa jo käsityksen valmiista huoneesta.

Pari viikkoa sitten tehty kattomaalaus oli siistin näköinen, mutta omaan makuuni liian tumma edelleen, höh. Ehkä sitten, kun seinät on maalattu valkeaksi ympäriltä, katto näyttää hyvältä. Kuten sanottu, tällä mennään. Uudelleen en rupea sitä tässä kohtaan maalaamaan.

Kuistin osalta viikonlopun töitä hidastutti hieman se, että jouduttiin pieneen nosto- ja tuentaoperaatioon. Alle 10 sentin painauma huomattiin ensi kertaa nyt, kun seinälautoja aseteltiin paikoilleen, mutta hyvin suoristus hoitui meiltä kahdelta rakennustarkastaja Mauron avittamana.

Kuistin lisäksi nyhveröin erittäin ärsyttävän homman parissa puolitoista työpäivää: irrottelin vanhoja nastoja, nauloja ja roippeita kamarin seinistä ja katosta. Ehkä joku muistaakin, että aion yhtä päätalon  kamaria asuinkäyttöön, eli siksi olin tällä asialla. 

Kun tänään menin töihin rystyset verille hiertyneenä, en halunnut uhrata enää ajatustakaan tälle näylle:

Mielessäni vain tämä 1000 naulaa ja nastaa siistimpi näky:

Ikävän työn jälki oli niinkin lupaava, että etenin sunnuntai-iltana innoissani jo siivouspuuhiin. Pesin ikkunat ja lattian sekä muovitin oviaukon viereiseen huoneeseen, joka on pölyävänä remonttityömaana. Pian täällä voi jo joku yöpyä! Asian testasi siivousinsinööri Mauro.

Ikkunoita pestessä mietin, että sänky pitää asettaa siten, että herätessä katsoo ensimmäisenä merelle. 

En lopulta malttanut olla asettelematta huoneen perälle mattoa, pöytää ja tuolia. Joo-o, kyllä nämä voivat jäädä toistaiseksi tähän. Vähän on vielä karun näköistä, mutta vastikään hankkimani pellavaverhot voivat tehdä tällekin asetelmalle ihmeitä, ken tietää. 

Oven kannoimme myös paikoilleen, jotta kamari pysyy pölyttömänä. 

Keltaisessa keinussa en ehtinyt istuskella, mutta se näytti hyvältä, mikä lämmitti mieltä ;). Ihana viikonloppu, tosi kesäinen - tai oikeastaan keväinen, kun Idurin narsissitkin olivat puhjenneet kukkaan. 

Lisää tällaisia kelejä ja ei muuta kuin kohti vappua!