Liian itselliset lampaat

Lampaat ovat erilaisia. Tai tarkemmin sanottuna, laumat ovat. Meillä on tänäkin kesänä samaa Kainuun harmaa -rotua, mutta eri luonteenpiirteillä varustettu lauma kuin viimekesäinen. Olen alkanut miettiä, johtuisiko ero lauman koosta. Viime vuonna meillä oli kolme pässiä, tänä vuonna kuusi.

Tämänhetkiset eivät ole yhtään kiinnostuneita meidän seurasta. Ajatelkaa, vaikka näinkin hyvää olisi tarjolla! Sen sijaan Mauron kanssa ne ovat hyvää pataa ja seurustelevat useita kertoja päivässä. Viimekesäiset puolestaan olivat ihan varuillaan Mauron suhteen ja meiltä taas halusivat rapsutuksia.

Pitäisikö tämän kesän poikien suhteen oikein loukkaantua vai vain tuhahtaa, että ei väkisin, jos ei seura kelpaa, onhan pääasia, että teette hommanne mukisematta ja kasvatatte lihaa luiden ympärille.

Nämä ottavat toisiinsa nähden enemmän etäisyyttä, eivät siis kulje koko ajan kylki kyljessä, kuten edelliset. Nämä ovat myöskin huolimattomampia: yhtäkkiä joku onkin jäänyt niitylle yksin, kun muut ovat hilpaisseet metsään. Sitten alkaa hätäinen etsintä. Kaikkein vähiten kelpaa tässäkään tapauksessa ihmisseura. Viime vuonna yksikään kolmesta ei kertaakaan - EI KERTAAKAAN - menettänyt katsekontaktia kahteen muuhun.

Ehkä kuuden laumassa ne saavat nyt henkistä tukea toisistaan enemmän ja voivat levittäytyä luottavaisemmin etäämmälle toisistaan, vaikka sitten tällaisen edellä kuvatun vahingonkin uhalla. Luulevat, että niitä on vieläkin enemmän. Laumaidentiteetti on niin sanotusti kohdillaan.

Yksikään ihminen ei ole toistaiseksi päässyt näitä viittä metriä lähemmäs.

Tämä pässi jo vähän miettii, pitäisikö tulla vastaan ja tehdä tuttavuutta. 

Kun tästä asetelmasta yrittää hivuttautua lähemmäs, niin jos ne nyt eivät ihan lähde pinkomalla pakoon, niin kuitenkin kääntävät selkänsä ja alkavat vaivihkaa suunnata poispäin. Meille ne esittävät vain siirtyvänsä parempaan ruokailukohtaan. Kyllä tällaisesta torjuvasta käytöksestä lapsetkin turhautuvat!

Päätän mennä kerrankin perässä.

Valkoinen on laumanjohtaja. Se yritää tulkita vieressä olevan, minua tuijottavan mohikaanipään ilmettä. Kaveria vähän ihmisen tutkiminen kiinnostaisi.



Mutta ei onnistu. Aina on porukassa vähintään yksi, jota ei kiinnosta jäädä tuijottelemaan ihmisiä. Laumanjohtaja toteaa, että on vaan parempi lähteä pois.

Siinä vaiheessa, kun joku pässeistä päättää pistää juoksuksi havaitessaan ystävällismielisen ihmisen alle viiden metrin etäisyydellä (lue: pelästyttäen muut juoksullaan ja saaden aikaan joukkohysterian), on laumanjohtaja menettänyt otteensa ja joutuu juoksemaan etujoukkonsa kiinni, mohikaanipää ja mustalammas kintereillään. 

Sen vertaa individualistia näissä yksilöissä ei ole, että voisivat tehdä omia ratkaisuja ja jäädä. Viime vuonna asiaa helpotti vahva johtajuus: kun laumanjohtaja oli utelias ja tuli rapsutuksille, seurasivat muut perässä. Nyt ei johtaja uskalla ottaa laumastaan eriävää kantaa. Heikkoa päätöksentekoa.

Alennuin jo lahjontayritykseenkin. Leipä oli viimekesäisten herkkua. Jo yhden leipätarjoilun jälkeen ne nimittäin alkoivat kävellä perässäni leipää pyytämässä. No, näille heittelin leivänpaloja viiden metrin päähän nokan eteen. Kukin käänsi leivälle takapuolensa ja siirtyi rouskuttamaan niittyleinikkejä tai jotain, mitä ei ainakaan ihminen ollut tarjoillut. Koe toistettu kaksi kertaa samalla lopputuloksella.

Eikä tässä vielä kaikki. Olin alunperin sopinut, että ystävämme naapurisaaresta tulevat katsomaan pässien päälle sillä aikaa, kun olemme heinäkuussa Norjan reissulla. Nyt jouduin ilmoittamaan, että ei tarvitsekaan tulla, kun ei meidän lampaat halua. Naapurinkin varmaan saivat loukkaantumaan ja tuntemaan olonsa tarpeettomaksi.

Annoimme niille ihan liian hyvät oltavat, koska ne luulevat olevansa vapaita villieläimiä. Korostimme myös liikaa hyötyaspekteja ja unohdimme edellyttää seurallisuutta ja viihdykettä.

Joten, lähikuvia ei ole toistaiseksi luvassa, ja sen myötä aika moni lukijakin on pettynyt meidän pässeihin. Tämä oli sitten viimeinen postaus näistä pässeistä, ellei sitten jotain liennytystä ja lähentymistä kesän aikana tapahdu. Ei tee mieli antaa niille enää ilmaista mediatilaa. Pallo on nyt heitetty pässeille lähtevätkö vielä blogiyhteistyöhön.

Päättäväistä päivänjatkoa,