Viides touhupäivämme koitti. Tänään työmaa alkoi tuntua loputtomalta, sillä edelleen tyhjennämme rojua ja jätettä talosta. Miten ikinä tähän rakennukseen on mahtunut näin paljon tavaraa ja selvästikin monen sukupolven jäljiltä. Suurin osa tavarasta on arkiroinaa, kodinkoneita tai kylmässä talossa muuten vain pilalle mennyttä tavaraa, kuten lehtiä, kirjoja, vaatteita, pulloja, verhoja sun muuta. Sivuun olen toki perannut kaikki hyvät huonekalut, osan astioista, talon historiasta kertovat paperit ja valokuvat sekä osan tekstiileistä. Nyt olisi hyväkuntoisia Heteka-sänkyjä muuten tarjolla...
Huhkittuamme näin monta päivää, alkavat huoneet kuitenkin vähitellen tulla esiin, jos nyt jotain positiivista yrittää keksiä. Havahduinkin tänään, että pitäähän tämäkin vaihe dokumentoida, vaikka mieli pyöriikin vain kaiken kiinnostavan löydetyn materiaalin ja tulevaisuuden suunnitelmien ympärillä. Oma tunnelmansa tällä alkuperäissisustuksellakin on, vaikkakaan näitä rojukasoja en jaksaisi enää yhtään katsella.
Yllä eteinen ja alla olohuone
Mikko kömpi talon alle tarkistamaan välipohjaa, josta harmiksemme löytyi ikävä yllätys: osa lattian eristeistä on kastunut ilmeisesti huonon tuuletuksen johdosta. Ilma-aukot olivat kiinni ja talon alle myös kerrytetty ylimääräistä roinaa kosteutta keräämään. Mikko teki ison työn raivatessaan ne ja vettyneet eristeet pois. Onneksi suurin osa lattiasta näytti olevan kunnossa. Korjaustarve kuitenkin havaittiin.
Jossain vaiheessa päivää sekamelska alkoi tympiä ja lähdin etsimään silmänruokaa metsästä ja pohjoisrannalta. Otin Mauron mukaan.
Meri oli aivan tyyni - pilvet heijastuivat siihen kauniisti.
Olen aloitellut lukemaan blogiasi alusta asti. Todella hienoa, että olet jaksanut aloittaa blogin kirjoittamisen heti kun hankitte saaritilan ja myös dokumentoinut näitä raivaus- ja siivoiluvaiheita. Minulta kirjoittaminen jäi, mutta olen ajatellut kirjoittaa jälkikäteen jutut talteen, koska kuvia on sentään otettu paljon. Muistuu sitten mieleen miten pitkä matka on kuljettu siitä kun ensi kertaa astui oman paikan kallioille! Teiltä on löytynyt aivan upeita aarteita ja tuo venevaja... Sellainen olisi niin hieno. :)
VastaaPoistaKiitos Annika, nyt näitä alkuvaiheen juttuja on ihana lukea itsekin jälkikäteen, koska siinä vasta huomaa omat aikaansaannokset. Tsemppiä teidän projektiin ja kannattaa niin kauan kirjata jutut ylös, kun vähän jotain muistaa!
Poista