Vintage-löytöjä

Nykyisin vintageksi kutsutaan oikeasti vanhojen esineiden ja vaatteiden lisäksi myös vanhan näköisiä tavaroita. Itse edustan vähän puritaanisempaa linjaa enkä kutsu vintageksi vaikkapa kirpputorilta löytämiäni tavaroita, elleivät ne sitten ole oikeasti vanhoja. Mutta määritelmä on kieltämättä häilyvä ja kulloinkin lausujansa mukainen. Yhden lukemani määritelmän mukaan aitoa vintagea ovat 1920-60 -lukujen vaatteet ja tavarat. Tätä vanhemmat ovatkin sitten jo antiikkia. Olen valmis allekirjoittamaan tämän jaottelun. Ja useinhan 60-80 -luvuista käytetään puolestaan termiä retro. Vintage-termiä on alunperin käytetty viinien yhteydessä tarkoittamaan vuosikertaviiniä ja yleisimmin sana liitetään  vanhoihin vaatteisiin ja asusteisiin.

Näiden reunaehtojen mukaan suurin osa Villa Idurista löytämistämme asioista lukeutuu nimenomaan vintageen, vaikkakin kalusteita kuvastaa mielestäni paremmin 1900-luvun ensimmäisen puoliskon talonpoikaistyyli. Jotain vanhempaakin saattaa joukossa olla, mutta historioitsija kun olen, kaipaavat ne ounastelut parempaa analyysia ja tutkintaa ennen kuin lähden luukuttamaan esineitä antiikkina (aiemmassa postauksessa mainittua arkkua lukuunottamatta). 

Tässä muutamia poimintoja tekemistäni vintage-löydöistä. Suurin osa odottaa kuitenkin vielä kuvaamistaan, mm. ne vaatteet, jotka olen pelastanut jätenuotioltamme sekä muutamat korut, astiat tai hopeaesineet, jotka kaipaavat aivan ensimmäisenä puhdistavan pesun ennen kuin niitä alan kuvaamaan. 

Pöytälaatikosta löytyivät kahdet juuri omaan käteeni sopivat, ohuet nailon-hansikkaat. Arvioni mukaan ne ovat 50-luvulta. Nahkakukkaro on varmaankin kymmenisen vuotta uudempi, joten kuvaisikohan sitä paremmin sana retro?

Nähdessäni tämän vanhan Arabian ison keittokulhon ensimmäisen kerran minulta taisi päästä ilonkiljahdus. Se tulee jonain päivänä olemaan sieltä täältä kerätyn sinivalkoisen kattaukseni kruunu. Maltan tuskin odottaa. Kulhon taustalla näkyy muuten viime viikonloppujen työni jälki: olen siirtänyt kaiken säästettävän tarpeiston talteen kuistille, jossa tavarat saavat olla turvassa purkutöiltä ja keväällä alkavalta remontilta.

Kyllä joka tuvan hyllyä aina yksi kuparipannu pitää koristaa. Mauro ja kuparipannu ovat ihan saman väriset, joten en voinut vastustaa kiusausta olla ottamatta  yhteispotrettia.

Itsekin ihastellen,