Ideointi lähti laukalle

Sanoin viimeksi kirjoittavani suopakuurauksesta seuraavaksi, mutta se aihe siirtyy "seuraavaksi". Nyt, kun olemme taas paljon täällä saaressa ja myös tehneet 80%:sti etätöitä yli vuoden ajan, olemme alkaneet miettiä, minkälainen asumismuoto meille sopisi parhaiten. Vaihdoimme kaksi vuotta sitten ykköskotia, mutta nyt olemme alkaneet miettiä, olisiko syytä muuttaa vähän pienempään ja satsata tähän saaritilaan ja purjeveneeseen. En ole koskaan kutsunut tätä paikkaa kesämökiksi, joten kai jonkinlainen kodin ajatus on ollut koko ajan takaraivossa. Sitä ajatusta ei tietysti ole aiemmin halunnut tai voinut päästää valloille isommin, koska talokin on ollut kunnostamatta. 

Vapun pyhinä aloimme pohtia, minkälaiset fasiliteetit tänne pitäisi rakentaa, jotta elämä sujuisi ihan mihin aikaan vuodesta tahansa ja oli mahdollisuus kuinka pitkäaikaiseen olemiseen tahansa. Saunan ja talon kunnostus ovat toki askelia tätä kohti. Mutta aloimme miettiä nyt myös tekijöitä, jotka mahdollistaisivat toimistopäivätöiden paremman sujuvuuden täältä käsin. Nyt meillä on ollut vähän soviteltavaa toistemme kokousten kanssa, kun kailotamme kenties molemmat samaan aikaan videokokouksissa kunnon työtilojen puuttuessa. Ja istumatyön ergonomia... en edes viitsi aloittaa vuodatusta puisella penkillä istumisen aiheuttamista vaivoista, mutta taloon emme halua nykyaikaisia toimistokalusteita jatkossakaan. Eivätkä ne edes mahtuisi kirjastohuoneeksi kaavailtuun kamariin. Se on talon pienin huone. Ergonomia on yksi iso syy, miksi meidän pitää toistaiseksi lähteä täältä välillä ykköskotiin ja toimistoille. 

Niinpä käänsimme katseemme navettaan, jolle en ole uhrannut aiemmin milliäkään ajatuksistani. Mikko on puhunut jo pitkään, että haluaisi kunnostaa sen studiomaiseksi työtilaksi ja nyt minäkin innostuin: ulkopuolelta ja materiaaleiltaan perinteinen, fasiliteeteiltaan moderni. Nyt juuri Mikko lähti kalastamaan ja minä päätin ottaa mittoja navetasta. Mennessään Mikko huikkasi, että jossain navetan takana pesii isokoskelo, joten älä häiritse sitä. 

Aikomukseni oli mitata navetan yläkerran huonekorkeus ensin, mutta oikein pelästyin, kun astuin sisään: iso merilintu lensi kaakattaen toiselle puolelle vinttiä. Jahas, ei sitten mitata, koska oletkin näköjään ominut rakennuksen. En muista, koska olisin edes käynyt viimeksi navetassa, mutta nyt, kun sinne ei voi mennä, tuli yhtäkkiä mieleeni ainakin 10 asiaa, mitä sieltä tarvitsisin :). Kuinka kauan isokoskelo pesii??! Ehkä Mikko tietää. 

No, takaisin työhuoneen suunnitteluun. Mittasin navettarakennuksen ulkopuolelta: pinta-ala 46 m2, ja harjakorkeus hulppeat 4,7 metriä. Hassua, olen koko ajan luullut, että navetta on pinta-alaltaan suurempi kuin päätalo! Itse asiassa se olisi passelin kokoinen mahtavaan studiomaiseen työtilaan, jossa voisi olla parvi ja muuten avoin huonekorkeus. Talo on laho kuin mikä (mm. katossa on luodinreikiä!), joten eihän tässä(kään) mitään järkeä ole... mutta, kun... 

Jos lähtisimme työstämään navettaa, se tulisi aiheuttamaan suurta päänvaivaa ratkaisujen suhteen, koska tietojemme ja kuvamateriaalin perusteella taloa on muuteltu useaan otteeseen. Ikkunoiden asettelun ja kivijalan osalta ei ole esim. laajennuksen yhteydessä mietitty estetiikkaa tai sopusointuisuutta, vaan on ymmärrettävästi "tehty vaan".  Mikä sitten olisi ohjenuorana omiin valintoihin, en tiedä. 

Kuten huomaatte, ideoista ei ole pulaa. Ja juu, tiedän, talo ja saunakaan eivät ole valmiit ;). 

Visioi,