Sisäkattojen työstöön kuuluu sekä huonoa että hyvää. Koneellinen hionta, josta kerroin viimeksi, ei sittenkään ollut hyvä ratkaisu, eli jo alunperin huonoimman näköinen tuvan katto, on edelleen huonoimman näköinen, vaikka sen hionnassa nähtiin iso vaiva. Hionta teki pienenpieniä jälkiä puuhun, joten kun tuvan katto on nyt maalattu 3 kertaa, se on toki puhdas ja siinä mielessä parempi kuin ennen, mutta epätasainen. Sitä se oli toki ennen hiontaakin, mutta eri syystä. Hionta oli siis jälkikäteen todettuna ehkä virhe, mutta eipä sitä tiedä tietenkään, kuinka pahalta katto olisi näyttänyt ilman hiontaa... Aion maalata tuvan katon vielä neljännen kerran.
No, muita huoneita ei sitten lainkaan lähdetty hiomaan, koska niissä vanha maali ei ollut ihan niin paakkuista. "Tulee mitä tulee", ajattelimme. Teimme niihin vain maalipesun ekoaine Biocombilla, jota ei tarvitse pestä pois, kuten tavanomaisia maalipesuaineita. Kaksi kamaria ja eteinen on nyt maalattu kahteen kertaan.
Katoissa on kaikenlaisia jälkiä ja koloja, mutta nyt mennään näillä. Jos haluaa säästää vanhat paneelit, ei niistä uuden näköisiä toki tule. Ehkä tarkastelemme kattoja sitten uusin silmin, kun kaikki muukin huoneissa on valmista: häiritsevätkö jäljet ja kolot vai luoko se juuri hyvää tunnelmaa vanhaan taloon. Uskon, että tulemme olemaan ihan tyytyväisiä.
Yllä on kuva kamarin katosta. Nyt tuli otettua niin huonot kuvat, että on turha laittaa niitä tähän kuvitukseksi yhtään enempää kuin on pakko.
Summa summarum, koko talon sisäkatot ovat enää viimeisiä kerroksia vailla, eli saamme homman varmasti alkavalla viikolla valmiiksi. Nyt on sitten kummallakin pariskunnasta niska jäykkänä, mutta olen yllättynyt, miten nopeasti ja vaivattomasti itse maalaaminen on kuitenkin sujunut.
Maaliksi valikoitui muoviton perinnemaali, Virtasen kattomaali, jossa sideaineena on käytetty pellavaöljyä ja muita luonnonöljyjä. Talossa on ollut jo pitkään ihanan raikas tuoksu ja luonnonmukainen maali vain lisää sitä.
Raikasta viikkoa, toivottelee,
Helppo uskoa että niskat ovat kipeinä tuollaisen urakan jälkeen. Mulla jo pää särkee kun pelkästään ajattelenkin katon maalausta.
VastaaPoistaTuoksutelkaa nyt rauhassa ja nauttikaa!
Hehee. Kyllä, nyt tuoksutellaan ja iloitaan raikkaudesta. Talon sisusta oli umpioitu muovisin materiaalein, jotka olivat keränneet kosteutta, joten hajuero nykyiseen verrattuna on huima. Muistan vieläkin nenässäni, mistä lähdettiin liikkeelle :).
PoistaSitä sanotaan, että silmä tottuu, mutta ei musta tässä tapauksessa silmän edes tarvitse tottua. Oishan se nyt kummallista että vanhassa talossa olisi kattopaneelit remontoitu ihan virheettömän ja uuden näköisiksi. Minäkin uskon että tulette olemaan oikein tyytyväisiä. Kauhea homma tuossa on kyllä ollut, ootte te hurjia! :-)
VastaaPoistaNo nyt! Juuri tämän halusinkin kuulla :).
PoistaMaalaaminen sentään onneksi helpottuu työn edetessä, kun sivellin liukuu kevyemmin joka maalikerralla ja ehkä epätasaisuudet myöhemmin juuri muistuttavat meitä työn sankaruudesta ;). Mutta joo, tätä tullaan kyllä muistelemaan kettumaisten vaiheiden yhtenä jalokivenä!
Kyllähän se vanhassa talossa moni asia pistää silmään mutta miksi? Eihän ole vielä sitä ihanaa sisustusta joka vie mielenkiinnon ihan muihin svääreihin ja silloin ei epätasaisuudet haittaa, nehän vain taustalla tuovat sen kodikkuuden <3
VastaaPoistaSe on juuri näin. Nyt on turha tuijottaa pelkästään kattoa. Suoraa seinääkään meillä ei taida olla, joten eiköhän kokonaisuus sitten joskus näytä juuri yhteensopivalta kaikkine pikku vinksahduksineen :). Kiitos Onneli!
PoistaMinäkin luotan Virtasen maaleihin. Hyviä kokemuksia niistä on kertynyt sisällä ja ulkona.
VastaaPoista