Kokemuksia kesälampaista

 

Aina silloin tällöin minulta on toivottu kirjoitusta kesälampaiden hoidosta, joten ajattelin tarttua toimeen. Tavallaan on helppoa pitää lampaita, tavallaan ei. Jos meidän hankalimmat tilanteet listaa vuosien varrelta, voi kauhistua ja pelästyä: lääkintää vaativa karitsayskä yhdellä, toinen menehtyi, kolmas meinasi tehdä itsemurhan lammasaitaan hirttäytymällä, neljäs hyppi useasti aitauksesta ja houkutteli muut mukanaan ja viides kaatui kyljelleen eikä päässyt ylös sillä seurauksella, että se meinasi kuolla kaasuuntumiseen (!). Luit oikein: tämä viimeisin tapahtuma on tältä kesältä ja palaan siihen vielä myöhemmin. Mutta, sitten on se helppous, ihan oikeasti. Mennään siihen nyt.

On ihan eri asia pitää kesälampaita kuin olla ympärivuotinen lampuri. Kesälampuri pääsee helpolla siinä, ettei mitään asumusta tarvita ja jos on iso laidun, kuten meillä, se poistaa päivittäisen lisäruokinnan tarpeen. Pienempikin alue on ok, mutta silloin lampaat tarvitsevat välittömämpää hoitoa, eli ruokintaa tai laitumen vaihtelua paikasta toiseen.



Moni pohtii aluksi, pitäisikö vuokrata vai ostaa lampaat, jos haaveilee pitävänsä niitä vain kesän. Mitä olen ymmärtänyt Facebookin Lampola-palstalta, moni isompaa lammastilaa pitävä lampuri ei nykyisin halua vuokrata. Ja vaikka haluaisikin, yhden lampaan vuokrahinta on yhtä korkea kuin ostaminen. Vuokraamisesta koituu paljon byrokratiavaivaa lampurille, joten myynti on yksiselitteisempi juttu ja ostajan kannalta minun mielestäni myös kannattavampi vaihtoehto.

Ennen lampaiden ottamista pitää rekisteröityä Eviraan lampaan kasvattajaksi. Mikko hoiti asian ja antoi viranomaisille kiitosta siitä, että käytännössä hän täytti lomakkeet viranomaisen avustuksella. Se kävi siis helposti.

Meillä lampaat ovat hyötyeläiminä, ei lemmikkeinä. Päätös, kummasta on kyse, täytyy tehdä etukäteen. Jos ottaa lampaat lemmiksiksi, ei taatusti pysty niitä sen jälkeen syömään. Kuten blogiani pidempään seuranneet tietävät, en tästä huolimatta ihan ole vieläkään sinut teurastuksen suhteen.

Niinpä niin, kesälampaiden kohdalla pitää tietysti etukäteen miettiä, mitä lampaille tapahtuu syksyllä. En edelleenkään haluaisi, että meidän lampaat teurastetaan, mutta vaihtoehtoja on vähän, koska kuitenkaan emme niitä voi saaressa pitää yli talven. Olen itse lampaiden myötä siirtynyt enenevässä määrin kasvis-kalasyöjäksi. Omaa karitsanlihaa edelleen vähän syön, mutta siihen se oikeastaan tätä nykyä jääkin. Muu perhekin on vähentänyt huomattavasti lihan kulutusta, sillä samaan aikaan olen yrittänyt loihtia mitä herkullisempia kasvisruokia, jotta onnistuisimme perheenä vähentämään lihan syöntiä.

No, nyt takaisin ruotuun ja varsinaiseen aiheeseen, vaikka aina päädyn lampaista puhuessani tähän samaan ruokavalioasiaan!! Siirrytään vaikkapa kesälampaiden sadekatokseen (jollaista ei tarvita, hehee). Olemme tunteneet itsemme moneen kertaan idiooteiksi rakentaessamme erilaisia sateensuojia, mutta jostain syystä meidän katraille on mieluummin kelvannut sateensuojaksi tiheän puun oksisto kuin muovipressut tai rakennettu puukatos. Pari viikkoa sitten huomasin, että tämän kesän katras menee sateensuojaan lautakasan viereen, jonka päältä törröttä lippana pari lautaa. Niinpä olen kyhännyt niille lippakatoksen laajennusta siihen. Kyhäilyjeni jälkeen ei sekään enää kelvannut… Jos haluatte rakentaa lampaalle katoksen, älkää kysykö neuvoja meiltä.

Ruokinta

Lampaiden päätoimi on syöminen. Ilman rouskutusmahdollisuutta niiden ruuansulatus ja märehtiminen voivat häiriintyä, eli syöminen pitää ne terveinä. Ne eivät tarvitse mitään muuta virikettä.

Suu käy koko ajan: ensin syödään ja sitten mutustellaan ja märehditään

Meillä lampaiden pidon helppous perustuu laajaan laidunalueeseen: n. hehtaarin alueella laiduntaa 5-6 keskenkasvuista lammasta. Ne eivät täällä tarvitsisi lisäravintoa, mutta syksyllä kaadamme puita ja annamme talven aikana talteen keräämiämme leivänkannikoita sekä pieniä määriä lammasrehua. Sitä saa Agrimarketeista ja nettimyynnistä. Mineraali- ja suolapitoinen nuolukivi on välttämätön, samoin vesi. Joskin lampaat juovat hyvin vähän, jos niiden pääasiallinen ruoka on ruoho, koska se tietysti sisältää paljon nestettä.

Viime viikonloppuna kaadoimme tämän syksyn ensimmäisen puun lampaiden herkuksi

Lammas on tosi perso leivän ja rehun kaltaisille lisäruuille. Jos haluaa, että lammas seuraa kuin hai laivaa, voi toki ruokaa antaa avoimesti. Erehdyimme ensimmäisenä vuonna antamaan lampaille heti leipää tms. ja sen jälkeen ne vain seurasivat (erityisesti minua) lisää kerjäten. Pahempia tässä suhteessa kuin yksikään näkemäni koira! Meillä tämä oli huono juttu, koska lampaat käyskentelevät samalla alueella kuin missä teemme töitä. Eli eihän työn teosta meinannut tulla mitään :). Sen jälkeen olemmekin tehneet niin, että olemme jättäneet ruokaa niiltä salaa paikkaan, josta ne löytävät sen myöhemmin, mutta eivät yhdistä ruokaa ihmiseen. Näin loppukesästä joskus lipsumme periaatteestamme...

…ja silloin ihmisen nähdessään, ne lähtevät heti tarkistamaan, löytyykö taas leipää

Selviytyminen ja poikkeustilanteet

Postauksen alussa mainitut episodit ovat niitä poikkeustilanteita. Yhden pikkukaritsan menetys oli varmasti myös huonoa tuuria - syy ei koskaan selvinnyt. Lampaat tarvitsevat hyvin vähän päivittäin mitään, päiden laskenta ja tarkistus riittää. Meillä on tarvittaessa apuna kuvia lähettävä riistakamera.

Lampaat ovat säänkestäviä ja voivat olla ulkosalla vuorokauden ympäri, jos lämpötila pysyttelee nollassa. Meillä vuosien varrella yölämpötila on alimmillaan ollut noin parissa asteessa eikä se ole menoa haitannut. Kerinnän on tehnyt keväällä joko kasvattaja tai me itse, joten syksyyn mennessä turkki on taas aikamoinen lämpökerrasto. Kesällä ohut turkki on must. Tällä hetkellä katraassa ollaan taas sitä mieltä, että on ihan kiva, kun pahimmat helteet ovat takana päin.



Suosittelisin itse ottamaan kesälampaiksi vähintään puolivuotiaita karitsoja. Meillä oli aiempina vuosina aavistuksen huonoja kokemuksia tätä nuorempien yksilöiden kanssa. Muutama niistä ei jotenkin lähtenyt lainkaan kasvamaan. Ulkosalla olevia ihan pieniä karitsoja voivat myös petoeläimet uhata, ja ne myös kestävät kylmää säätä huonommin kuin vanhemmat, karaistuneemmat yksilöt.

Karitsat voivat sairastua suht yleiseen karitsayskään. Baby-yksilö on sairastumisen suhteen heikommassa asemassa ja karitsan voi periaatteessa viedä ihan tällainen perussairaus. Meillä yhdelle pienokaiselle tuli kerran keskikesän helteillä karitsayskä ja silloin saimme tietää, että se ei itsestään parane vaan tautiin tarvitaan antibioottikuuri. Tämä yksilö saatiinkin pelastettua! Oman kunnan eläinlääkärin yhteystiedot on hyvä olla lähettyvillä. Lääkäriäkin parempi taho antamaan kokeneita neuvoja, jos tulee jokin yllättävä loukkaantuminen tai sairastuminen, on kasvattaja, jolta lampaat on itse ostanut.

Tämän kesän alussa meillä kävi outo juttu: lammas kellahti pieneen kuoppaan niityllä eikä päässyt siitä ylös. Kun huomasimme asian, se näytti olevan aivan henki hieverissä ketarat kohti taivasta ja tilanne näytti jo siltä, että se pitää lopettaa. Olimme superhuolissamme! Soitimme kasvattajalle, että mikä sillä on ja onko mitään tehtävissä. Hän neuvoi nostamaan heikon lampaan pystyyn, kannattelemaan hetken ja juottamaan ruokaöljyä. Näin teimme ja lammas käveli tiehensä entistä ehompana kymmenen minuutin päästä. Tämä oli aivan uskomaton tarina ja opimme sen, että periaatteessa lammas on kömpelö eläin, joka on välittömässä hengenvaarassa, jos sen monimahainen ruuansulatus häiriintyy. Näin tälle meidän lampaalle oli käynyt kyljelleen joutuessaan. Mutta huh, sekin selvisi hengissä!

Tapahtuma muistutti myös siitä, että lampurilla itsellään tulisi olla kyky päättää eläimensä päivät, jos tilanne niin vaatii. Sehän vaatii tietysti karaistuneisuutta omistajaltakin, mutta se on eläimen elämän hyvinvoinnin vakuutus.

Lammas on laumaeläin

Lampaiden käyttäytymisestä jotain oppineena pidän itse minimimääränä viittä lammasta. Lammas-Wiki- sivustolla lauman minimikooksi mainitaan myös tuo 5. Lammas on laumasielu ja kaksi esimerkiksi ei ole vielä lauma. Yksinäinen lammas se vasta sotiikin lampaan lajityypillistä käyttäytymistä vastaan. Meillä joka kerta, jos lammas on jostain syystä eksynyt laumasta, se hätääntyy ja menettää oman kontrollinsa. Kyllä yksinäinen lammas on surettava näky. Meillä oli aluksi kolme karitsaa ja sen jälkeen on ollut 5-6. Isommassa laumassa lampaat ovat käyttäytyneet paljon rennommin, eli voineet paremmin. Isommassa laumassa ne eivät myöskään tarvitse ihmistä, vaan laumautuvat omaan lajitoveriinsa.

Helposti käy kuitenkin niin, että ihminen leimautuu lampaisiinsa…

Bää, Bää ja Mää

Saaristossa lampaat kuuluvat kesäiseen maisemaan. Syksy on sitäkin karumpi. Syksyn mukanaan tuomasta menetyksestä huolimatta, en vaihtaisi tätä mahdollisuutta pitää lampaita, pois. Oikeastaan koen, että kun on tämä tila, on velvollisuus sitä hyödyntää tältäkin osin. Mutta, lihansyönnin oikeutuspohdinnasta en pääse millään irti ja siksi mietinkin, olenko vääränlainen ihminen saaristolaislampaiden kasvattajaksi. Tähän minulla ei ole vielä vastausta, mutta dilemmastani huolimatta suosittelen lämpimästi lampaiden ottamista, jos siitä haaveilee ja se olisi mahdollista. Nämä eläimet ovat tuoneet paljon hyvää tullessaan, eritoten tässä eettisessä mielessä.

Koko ajan opitaan lisää,