keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kokemuksia kesälampaista


 
Aina silloin tällöin minulta on toivottu kirjoitusta kesälampaiden hoidosta, joten ajattelin tarttua toimeen. Tavallaan on helppoa pitää lampaita, tavallaan ei. Jos meidän hankalimmat tilanteet listaa vuosien varrelta, voi kauhistua ja pelästyä: lääkintää vaativa karitsayskä yhdellä, toinen menehtyi, kolmas meinasi tehdä itsemurhan lammasaitaan hirttäytymällä, neljäs hyppi useasti aitauksesta ja houkutteli muut mukanaan ja viides kaatui kyljelleen eikä päässyt ylös sillä seurauksella, että se meinasi kuolla kaasuuntumiseen (!). Luit oikein: tämä viimeisin tapahtuma on tältä kesältä ja palaan siihen vielä myöhemmin. Mutta, sitten on se helppous, ihan oikeasti. Mennään siihen nyt.


On ihan eri asia pitää kesälampaita kuin olla ympärivuotinen lampuri. Kesälampuri pääsee helpolla siinä, ettei mitään asumusta tarvita ja jos on iso laidun, kuten meillä, se poistaa päivittäisen lisäruokinnan tarpeen. Pienempikin alue on ok, mutta silloin lampaat tarvitsevat välittömämpää hoitoa, eli ruokintaa tai laitumen vaihtelua paikasta toiseen.



Moni pohtii aluksi, pitäisikö vuokrata vai ostaa lampaat, jos haaveilee pitävänsä niitä vain kesän. Mitä olen ymmärtänyt Facebookin Lampola-palstalta, moni isompaa lammastilaa pitävä lampuri ei nykyisin halua vuokrata. Ja vaikka haluaisikin, yhden lampaan vuokrahinta on yhtä korkea kuin ostaminen. Vuokraamisesta koituu paljon byrokratiavaivaa lampurille, joten myynti on yksiselitteisempi juttu ja ostajan kannalta minun mielestäni myös kannattavampi vaihtoehto.

Ennen lampaiden ottamista pitää rekisteröityä Eviraan lampaan kasvattajaksi. Mikko hoiti asian ja antoi viranomaisille kiitosta siitä, että käytännössä hän täytti lomakkeet viranomaisen avustuksella. Se kävi siis helposti.

Meillä lampaat ovat hyötyeläiminä, ei lemmikkeinä. Päätös, kummasta on kyse, täytyy tehdä etukäteen. Jos ottaa lampaat lemmiksiksi, ei taatusti pysty niitä sen jälkeen syömään. Kuten blogiani pidempään seuranneet tietävät, en tästä huolimatta ihan ole vieläkään sinut teurastuksen suhteen.

Niinpä niin, kesälampaiden kohdalla pitää tietysti etukäteen miettiä, mitä lampaille tapahtuu syksyllä. En edelleenkään haluaisi, että meidän lampaat teurastetaan, mutta vaihtoehtoja on vähän, koska kuitenkaan emme niitä voi saaressa pitää yli talven. Olen itse lampaiden myötä siirtynyt enenevässä määrin kasvis-kalasyöjäksi. Omaa karitsanlihaa edelleen vähän syön, mutta siihen se oikeastaan tätä nykyä jääkin. Muu perhekin on vähentänyt huomattavasti lihan kulutusta, sillä samaan aikaan olen yrittänyt loihtia mitä herkullisempia kasvisruokia, jotta onnistuisimme perheenä vähentämään lihan syöntiä.

No, nyt takaisin ruotuun ja varsinaiseen aiheeseen, vaikka aina päädyn lampaista puhuessani tähän samaan ruokavalioasiaan!! Siirrytään vaikkapa kesälampaiden sadekatokseen (jollaista ei tarvita, hehee). Olemme tunteneet itsemme moneen kertaan idiooteiksi rakentaessamme erilaisia sateensuojia, mutta jostain syystä meidän katraille on mieluummin kelvannut sateensuojaksi tiheän puun oksisto kuin muovipressut tai rakennettu puukatos. Pari viikkoa sitten huomasin, että tämän kesän katras menee sateensuojaan lautakasan viereen, jonka päältä törröttä lippana pari lautaa. Niinpä olen kyhännyt niille lippakatoksen laajennusta siihen. Kyhäilyjeni jälkeen ei sekään enää kelvannut… Jos haluatte rakentaa lampaalle katoksen, älkää kysykö neuvoja meiltä.



Ruokinta

Lampaiden päätoimi on syöminen. Ilman rouskutusmahdollisuutta niiden ruuansulatus ja märehtiminen voivat häiriintyä, eli syöminen pitää ne terveinä. Ne eivät tarvitse mitään muuta virikettä.

Suu käy koko ajan: ensin syödään ja sitten mutustellaan ja märehditään







Meillä lampaiden pidon helppous perustuu laajaan laidunalueeseen: n. hehtaarin alueella laiduntaa 5-6 keskenkasvuista lammasta. Ne eivät täällä tarvitsisi lisäravintoa, mutta syksyllä kaadamme puita ja annamme talven aikana talteen keräämiämme leivänkannikoita sekä pieniä määriä lammasrehua. Sitä saa Agrimarketeista ja nettimyynnistä. Mineraali- ja suolapitoinen nuolukivi on välttämätön, samoin vesi. Joskin lampaat juovat hyvin vähän, jos niiden pääasiallinen ruoka on ruoho, koska se tietysti sisältää paljon nestettä.

Viime viikonloppuna kaadoimme tämän syksyn ensimmäisen puun lampaiden herkuksi



Lammas on tosi perso leivän ja rehun kaltaisille lisäruuille. Jos haluaa, että lammas seuraa kuin hai laivaa, voi toki ruokaa antaa avoimesti. Erehdyimme ensimmäisenä vuonna antamaan lampaille heti leipää tms. ja sen jälkeen ne vain seurasivat (erityisesti minua) lisää kerjäten. Pahempia tässä suhteessa kuin yksikään näkemäni koira! Meillä tämä oli huono juttu, koska lampaat käyskentelevät samalla alueella kuin missä teemme töitä. Eli eihän työn teosta meinannut tulla mitään :). Sen jälkeen olemmekin tehneet niin, että olemme jättäneet ruokaa niiltä salaa paikkaan, josta ne löytävät sen myöhemmin, mutta eivät yhdistä ruokaa ihmiseen. Näin loppukesästä joskus lipsumme periaatteestamme...

…ja silloin ihmisen nähdessään, ne lähtevät heti tarkistamaan, löytyykö taas leipää



Selviytyminen ja poikkeustilanteet

Postauksen alussa mainitut episodit ovat niitä poikkeustilanteita. Yhden pikkukaritsan menetys oli varmasti myös huonoa tuuria - syy ei koskaan selvinnyt. Lampaat tarvitsevat hyvin vähän päivittäin mitään, päiden laskenta ja tarkistus riittää. Meillä on tarvittaessa apuna kuvia lähettävä riistakamera.

Lampaat ovat säänkestäviä ja voivat olla ulkosalla vuorokauden ympäri, jos lämpötila pysyttelee nollassa. Meillä vuosien varrella yölämpötila on alimmillaan ollut noin parissa asteessa eikä se ole menoa haitannut. Kerinnän on tehnyt keväällä joko kasvattaja tai me itse, joten syksyyn mennessä turkki on taas aikamoinen lämpökerrasto. Kesällä ohut turkki on must. Tällä hetkellä katraassa ollaan taas sitä mieltä, että on ihan kiva, kun pahimmat helteet ovat takana päin.



Suosittelisin itse ottamaan kesälampaiksi vähintään puolivuotiaita karitsoja. Meillä oli aiempina vuosina aavistuksen huonoja kokemuksia tätä nuorempien yksilöiden kanssa. Muutama niistä ei jotenkin lähtenyt lainkaan kasvamaan. Ulkosalla olevia ihan pieniä karitsoja voivat myös petoeläimet uhata, ja ne myös kestävät kylmää säätä huonommin kuin vanhemmat, karaistuneemmat yksilöt.

Karitsat voivat sairastua suht yleiseen karitsayskään. Baby-yksilö on sairastumisen suhteen heikommassa asemassa ja karitsan voi periaatteessa viedä ihan tällainen perussairaus. Meillä yhdelle pienokaiselle tuli kerran keskikesän helteillä karitsayskä ja silloin saimme tietää, että se ei itsestään parane vaan tautiin tarvitaan antibioottikuuri. Tämä yksilö saatiinkin pelastettua! Oman kunnan eläinlääkärin yhteystiedot on hyvä olla lähettyvillä. Lääkäriäkin parempi taho antamaan kokeneita neuvoja, jos tulee jokin yllättävä loukkaantuminen tai sairastuminen, on kasvattaja, jolta lampaat on itse ostanut.

Tämän kesän alussa meillä kävi outo juttu: lammas kellahti pieneen kuoppaan niityllä eikä päässyt siitä ylös. Kun huomasimme asian, se näytti olevan aivan henki hieverissä ketarat kohti taivasta ja tilanne näytti jo siltä, että se pitää lopettaa. Olimme superhuolissamme! Soitimme kasvattajalle, että mikä sillä on ja onko mitään tehtävissä. Hän neuvoi nostamaan heikon lampaan pystyyn, kannattelemaan hetken ja juottamaan ruokaöljyä. Näin teimme ja lammas käveli tiehensä entistä ehompana kymmenen minuutin päästä. Tämä oli aivan uskomaton tarina ja opimme sen, että periaatteessa lammas on kömpelö eläin, joka on välittömässä hengenvaarassa, jos sen monimahainen ruuansulatus häiriintyy. Näin tälle meidän lampaalle oli käynyt kyljelleen joutuessaan. Mutta huh, sekin selvisi hengissä!

Tapahtuma muistutti myös siitä, että lampurilla itsellään tulisi olla kyky päättää eläimensä päivät, jos tilanne niin vaatii. Sehän vaatii tietysti karaistuneisuutta omistajaltakin, mutta se on eläimen elämän hyvinvoinnin vakuutus.

Lammas on laumaeläin



Lampaiden käyttäytymisestä jotain oppineena pidän itse minimimääränä viittä lammasta. Lammas-Wiki- sivustolla lauman minimikooksi mainitaan myös tuo 5. Lammas on laumasielu ja kaksi esimerkiksi ei ole vielä lauma. Yksinäinen lammas se vasta sotiikin lampaan lajityypillistä käyttäytymistä vastaan. Meillä joka kerta, jos lammas on jostain syystä eksynyt laumasta, se hätääntyy ja menettää oman kontrollinsa. Kyllä yksinäinen lammas on surettava näky. Meillä oli aluksi kolme karitsaa ja sen jälkeen on ollut 5-6. Isommassa laumassa lampaat ovat käyttäytyneet paljon rennommin, eli voineet paremmin. Isommassa laumassa ne eivät myöskään tarvitse ihmistä, vaan laumautuvat omaan lajitoveriinsa.

Helposti käy kuitenkin niin, että ihminen leimautuu lampaisiinsa…

Bää, Bää ja Mää


Saaristossa lampaat kuuluvat kesäiseen maisemaan. Syksy on sitäkin karumpi. Syksyn mukanaan tuomasta menetyksestä huolimatta, en vaihtaisi tätä mahdollisuutta pitää lampaita, pois. Oikeastaan koen, että kun on tämä tila, on velvollisuus sitä hyödyntää tältäkin osin. Mutta, lihansyönnin oikeutuspohdinnasta en pääse millään irti ja siksi mietinkin, olenko vääränlainen ihminen saaristolaislampaiden kasvattajaksi. Tähän minulla ei ole vielä vastausta, mutta dilemmastani huolimatta suosittelen lämpimästi lampaiden ottamista, jos siitä haaveilee ja se olisi mahdollista. Nämä eläimet ovat tuoneet paljon hyvää tullessaan, eritoten tässä eettisessä mielessä.

Koko ajan opitaan lisää,


27 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus lampaan elämästä. Minusta teidän lampaiden liha on eettistä, ne tekevät työtä, pitävät nurmen matalana. Elävät hyvän elämän ja päätyvät ruuaksi. Hyötyä kaikille (no ei ehkä lampaalle).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, uskon ja tiedän, että ainakin olot lampailla ovat meillä mainiot ja huolettomat :).

      Poista
  2. Olipa vakuuttavalla know-bäällä ja mielenkiintoisesti kirjoitettu juttu, myös ne lampurin elämän varjopuolet esille nostaen. Ihan varmasti se lampaiden (tai kanojen, possujen...) kasvattaminen pistää eri tavalla lihansyönnin pohdintaan. Toisaalta itsekin huomaan, että kun teininä ryhdyin vegeksi itsekkäistä syistä (liha ei oikein sulanut mun systeemissä ja siitä tuli jotenkin raskas ja tukkoinen olo), niin myöhemmin alkoivat eläinten oikeudet painamaan ratkaisussa pysymisessä yhä enemmän ja nyt keski-ikäisenä ekologiset tekijät.

    Voimia taas T-päivään, sitten kun on sen aika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Juuri näin. Nyt on sellainen tutina, että lihansyönti on yleisesti ottaen vähenemään päin. Tietoisuus eläinten hyvinvoinnista ja vaatimus siitä ovat onneksi tulossa trendiksi!

      Poista
  3. Olipa mukava ja asiantunteva juttu kuvineen päivineen. Todella mielenkiintoista lammastarinaa, vaikka en lampuriksi itse aio ryhtyäkään. Lampaat ovat jotenkin niin sympaattisia. Meillä puistolampaiden syöttäminen lehdillä kädestä on aina kuulunut lasten kesään. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :). Lehdet ovat ihan suurinta lampaiden herkkua. Kaikki lehtipuut on meilläkin koluttu lampaan päänkorkeudelta alas ja uusia pistoversoja ei pääse niiden laidunalueella kasvamaan, mikä on hyvä. Ai että kun lampaat voi tehdä onnelliseksi tällaisella puun kaadolla tai yksittäisten oksien antamisella :))

      Poista
  4. Mielenkiintoinen ja hyödyllinen juttu meille lampaista haaveileville. Ja kuinka hauskasti ja mukaansa tempaavasti kirjoitettu. Kaasuuntumiset ja kaikki, enpä ollut ennen kuullutkaan mokomasta. Sepä se, itse kuulun ryhmään liian hellämieliset, jolle syksyn saapuminen toisi vatsahaavan ja rytmihäiriöitä, yöunien menetyksestä puhumattakaan. Dilemma siis täälläkin: ottaako vai eikö ottaa. :)

    Niin mielelläni kuin lampaita hoitaisinkin, luulen, että kaikki siihen tarvittavat ominaisuudet puuttuvat minulta tyystin. Enkä ole ihan varma miehenkään kyvystä ottaa lammas pois päiviltä, jos sille jotain sattuisi. Huh, huh, panit todella miettimään, mistä iso kiitos. Toisaalta viime aikoina kiire on karsinut ylimääräisiä haaveiluja lisäpuuhailusta. No, aika näyttää, mihin omalla kohdallamme tulemme päätymään. Mutta mukava on lukea teidän kokemuksistanne lampurina, syksyn tulosta huolimatta. :)


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mitä, ajattelin ensimmäistä kertaa itse tämän kaasuuntumisongelmaisen lampaan kohdalla, että jos olisin kohdannut sen yksin ja se olisi pitänyt lopettaa, tekisin sen vaikka itse. Luulen, että etukäteen tuo ajatus on kelle tahansa mahdoton, mutta kun on hoitanut näitä eläimiä ja jos sellainen tarve tulisi eteen, se tulee primitiivireaktiona, ettei eläin joudu kitumaan. Mutta onneksi nyt löytyi ihan toisenlainen ratkaisu.

      Toivottavasti en pelästyttänyt liialla realismilla, mikäli mietitte lampaita. Ihan oikeasti kannustan ottamaan. Varsinkin, jos lihaa syö, tämä on eettinen valinta. Teillä ehkä olisi mahdollisuus pitää myös ympärivuotisia lampaita, kun olette paikan päällä itse. Talvella lampaiden asumus pitää vaan pitää plussan puolella, ei varsinaisesti lämmittää. Jos pystyy pitämään lampaita ympärivuotisesti, silloin teurastuskin tulee kohdalle enemmän harkitusti, ei kalenterin mukaan, mikä myös olisi helpompi sulattaa kuin tämä meidän massapoisto aina kerralla. Jatkakaa ihmeessä harkintaa!

      Poista
  5. Kiitos! Tosi mielenkiintoinen kirjoitus! Mää tykkään, ett lampaat on ihania :-) Mutta mitä te sitten teette kaikelle lampaanlihalle - 5 elukasta sitä luulisi tulevan monta kymmentä kiloa - jos koko perhe on vähentänyt lihan syöntiä? Pidätte lammasruokakestejä ystäville ja sukulaisille? :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, on ne ihania. Juu, viidestä lähes täysikasvuisesta (ei ihan) lampaasta tulee tosiaan noin 60 kg lihaa. Keskimäärin suomalainen kai syö tänä päivänä non 75 kg lihaa vuodessa, joten käytännössä meidän koko tuotanto jää alle yhden ihmisen keskiarvokulutuksen. Näin ollen, kun tästä satsista syö nelihenkinen perhe, ei määrä ole loppujen lopuksi kovin iso. Toistaiseksi meillä ei siis ole ylituotanto-ongelmaa. Ja juu, osa menee sukulaisten ja ystävien ruokintaan :)

      Poista
  6. Lampaat ja Idur -ne on jo oppinut yhdistämään toisiinsa, joten olisipa outoa jos joku kesä syystä tai toisesta olisikin lampaaton. Tuossa lukiessa ajattelin -kuten itsekin jo vastasit- että tiukan paikan tullen varmasti pystyisi kärsivän eläimen lopettamaan itsekin. Se vaan jotenkin kuuluu siihen vastuuseen minkä eläin tuo tullessaan, ei kärsimistä voi vain peukaloita pyöritellen katsella.

    Kiva lueskella näitä lammaskuulumisia(kin) 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo näin se on, eläimestä pitää huolehtia loppuun asti ja eläessä niin hyvin, ettei mitään ennenaikaista pääsisi tapahtumaan! Kiitos Pepi kivasta viestistä.

      Poista
  7. Kiitos, todella mielenkiintoinen ja tietoa antava postaus!

    Olen aikaisemminkin todennut, että arvostan todella sitä, että lihan tuottaa itse, ja oloissa, jossa eläimillä on hyvä olla. Kunpa ihmiset, jotka surutta syövät tehotuotettua lihaa, pohtisivat asiaa niin kuin sinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut itselläkin aiemmin kovin paljon etäisempi suhde näihin pohdintoihin. Ihminen on vaan niin itsekeskeinen olento… Hyvä, että tietoisuus leviää kyllä tätä nykyä ilman, että itse prosessin näkee.

      Poista
  8. Tämä oli hyvä ja ajankohtainen kirjoitus, ensi kesäksi tekisi mieli ottaa kesälampaita saareen, pariksi kuukaudeksi. Paljon on vielä pohdittavaa, mutta tämä oli hyvä alustus kiitos :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilahduttaa kovasti, jos tästä on apua jollekin, joka oikeasti pohtii lampaiden ottamista. Suosittelen, suosittelen! Mutta pohdinta on eläinten kannalta todella tarpeellinen vaihe, ettei tule tehtyä hätiköityjä päätöksiä.

      Poista
  9. Tulipa todella hyvä ja realistinen tietopläjäys lampaista. Lampaat ovat aivan ihania ja olen saamaa mieltä kanssasi, että sopivat teidän maisemaan hienosti. Ihanaa alkavaa viikonloppua <3!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos :). Jee, nyt on viikonloppu taas käsillä!

      Poista
  10. Aivan ihana postaus!<3 Ja tietopainotteinenkin.
    Minä niin haaveilen, että asuisin joskus olosuhteissa, joissa voisin pitää jokusen lampaan ja kanoja.Ah, kun olisi NIIN unelmaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!! Hyötyeläinten pito on aikalailla yleistynyt viime aikoina ja hyvä, että näitä vertaiskeskusteluja on - se kannustaa useampia rohkaistumaan asiassa! Suunnittelu ja haaveilukin on jo kivaa, toivottavasti suunnitelmasi joskus etenevät :)

      Poista
  11. Hyvin kirjoitettu. Onneksi meillä ollaan vältytty sairastapauksilta, eikä eläinlääkäriä ole tarvittu kertaakaan ladyjen takia. Ehkä nuo 12 vuotiaat pallurat on jo niin tasaisia.;)
    Tein säänsuojat sekä laitumelle, että pihatarhaan ja molemmat ovat kovassa käytössä. Varsinkin Riitta välttää mieluusti sateet ja tuulet makoilemalla katoksessa.
    Kesä on kyllä helppoa aikaa lampaiden pidon suhteen. Silti jotenkin nautin siitä, kun talviaamuina otetaan muorit yöunilta pihaan ja kannetaan kuumaa vettä ämpäri tolkulla. Kai sitä sitten tuntee itsensä tärkeäksi.:D
    Ja vielä täytyy sanoa tuosta lampaiden kerjäämisestä - se on ihan sekopäistä! Pakko oli tehdä laitumelle kyltti "ethän ruoki lampaita". Naapurin lapset kävi syöttämässä niitä ja arvaat varmaan mikä meteli nousi aina, kun vaan joku ihminen oli näkyvissä - voi apua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsi, sun pitää laittaa joskus kuvia lampaidesi katoksista!! Olisi se niin ihanaa, kun saisi nauttia lampaiden seurasta ympärivuotisesti. Ymmärtän fiiliksesi kyllä täysin, kuvailit niin hyvin :)

      Poista
  12. Ostatteko siis joka kevät uudet lampaat ja laitatte ne sitten syksyllä teuraaksi? Kysyn tätä siksi, koska olemme miettineet kesälampaiden hankkimista. Meillä ne mahtuisivat asumaan myös talvella. Asumme maalla ympäri vuoden ja vanhassa maalaistalossa on lampolaksi soveltuvia piharakennuksia. Silti talvi mietityttää. Erityisesti ruokinnan kannalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näin toimimme. Mitä olen ymmärtänyt muilta, jotka pitävät ympärivuotisesti lampaita, että ne pärjäävät vähällä lämmöllä. Pakkasen puolelle ei kai saa mennä. Ruokinta ja siivous tietysti ovat talvilampaiden kanssa isoimmat työt eli päivittäinen pesti, kun taas kesälampaat ovat pääsääntöisesti omillaan, jos laidun vaan on hyvä. Meillä lampaat ovat noin 6-5kk vuodesta.

      Poista
    2. Aivan. Ehkä pitää aloittaa kesälampailla. Arktinen talvi hirvittää :) Mutta onneksi voi lammaskuumetta lievittää näillä sun lammaspostauksilla! Tuntuu aina, että kävisi pienellä lomalla saaristossa, kun lukee sun blogia. Kiitos, kun jaat Villa Idurin kuulumisia! :)

      Poista
    3. Voi kiitos, niin kiva kuulla :)). Tsemppiä suunnitteluun!

      Poista
  13. Kiitos Maija kommentistasi, hyvä kuulla vertaisajatuksista ja myös tuosta suhtautumispuolesta!!

    VastaaPoista

Kiva, kun jätit viestin!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...