Valmis divaanisänky

Edellisessä postauksessa esittelin divaanisängyn alkuperäisenä (katso täältä: klik). Nyt luvassa lopputulos.

Päätin tehdä muutostyön tosi pedantisti, etten pilaisi tätä kivaa huonekalua. Huolellisuudesta huolimatta koko juttu valmistui ihmeen nopeasti. Yhteenlaskettuna käytin tähän aikaa ehkä yhden työpäivän verran, jos materiaalien hankintareissuja ei lasketa mukaan. Operaatio oli myös helpompi kuin luulin, koska kyse oli yksinkertaisesta päällystyksestä. Ja kuivan, käsittelemättömän puun maalaminen nyt on hommaa helpoimmasta päästä. Kuorittuani sängyn rungon esiin, maalasin puuosat antiikinsinisellä.

Pingotin maalailun lomassa vanhan säkkikankaan päälle tukevan kankaan kaksinkertaisena, jotta sängyllä uskaltaa ihan oikeasti rötköttää eikä se jää pelkäksi koristeeksi. 

Jossain vaiheessa olin kai niin työn touhussa, että unohdin kuvata vaahtomuovivaiheen. Etolasta olin hakenut sängyn kokoiseksi leikatun 180 x 60 cm palan ja sen päälle laitoin vielä verhoiluvanua pehmeyttä lisäämään. Pehmeys oli lasten toive. 

Verhoilukankaan hankin tätä varten jo vuodenvaihteen tienoilla Scandinavian Design Centerin verkkomyynnistä. En olekaan aiemmin ostanut kangasta verkkokaupasta. Kun sen löysin, tiesin siltä seisomalta, että vaaleudestaan ja arkuudestaan huolimatta haluan tämän Ljungbergin tekstiilipainon vanhaan kuosiin perustuvan Ekebyholm-kankaan enkä mitään muuta. Kun katson sitä, ajatukseni lentävät valoisaan ja kuumaan kesäpäivään, joka houkuttelee levähtämään.

Metalliosat jätin alkuperäiseksi. (Maaliroiskeen huomasin kuvatessani, lähtee helposti hiekkapaperilla.) 

Ne, jotka eivät jaksa koirajuttuja, voivat lopettaa katselun tähän, nimittäin jossain vaiheessa läheisriippuvainen Mauro-koira tepasteli paikalle huomattuaan, että taas kuvataan ja voi olla mahdollisuus, että hänkin pääsee huomion keskipisteeksi.

Kuvakulman vaihtuessa, koirakin vaihtaa puolta...

...ja taitaa itsekin väsähtää patsasteluunsa. Tässä sillä on jo melkein silmät kiinni: 'lopeta jo se kuvaaminen!' 

Lapset aion jossain vaiheessa rekrytoida tekemään neljä tupsua villalangasta. Niiden avulla kiinnitämme muutamalla pistolla päälikankaan, pehmusteet, alus- ja säkkikankaan kiinni toisiinsa syvyyssuunnassa. Ne tuovat päälipintaan myös sopivasti struktuuria, mutta tämä jää myöhemmäksi.

Ai että olen iloinen, kun sain tämän tehtyä itse, kannatti yrittää. 

Antoisaa sunnuntaipäivää!