Uutta ja vanhaa vintillä

Aika kuuma jakso takana! Niin on käynyt Mikkoa sääliksi, joka on raatanut päätalon purkulattian parissa tällaisessa helteessä. Mutta ei pilata tämän päivityksen puhtoista ja viileää estetiikkaa ajattelemalla enempää pölyisiä ja kutittavia purkutöitä ;). Siitä lisää myöhemmin.

Koska meille on ensi viikolla tulossa talkooapuja, totesin, että on keksittävä jokin keino viilentää yöpymispaikkana toimiva venevajan vintti. Meillä on räystäillä pääskysen pesiä, joten pariovien auki pitäminen ei tule kuuloonkaan juuri nyt. Seniori oli tehnyt eräänä yönä tämän virheen ja sen jälkeen hän saikin nukkumisen sijaan huitoa lintuja ulos :).

Muistin, että olin vienyt päätalon kamarista verhotangon pellavaverhoineen jo pois, joten sehän toimisi vintillä. Tuuli lepattaa ohuen pellavan läpi hyvin, mutta pitää linnut loitolla. Sain vintin hetkessä läpivedolla meidän viileimmäksi paikaksi. Huoh, piti oikein itsekin hetki hengähtää täällä. Pellavaverhot ovat hankinta parin vuoden takaa. Tykkään niistä kovasti. Kun päätalo valmistuu, laitan varmaan joka huoneeseen pellavaverhot.

Vintille tuli toinenkin pieni juttu tässä hiljattain, kun sain tädiltäni muiston, jonka hän ajatteli sopivan tänne meille: isoäitini virkkaaman pitsiliinan. Muistan lapsuudesta, että isoäidillä oli aina jokin virkkuutyö käynnissä. Se oli hänen lempiharrastuksensa. Oli aivan ihanaa saada jo pois menneen isoäidin tekemä liina. Minulla kun ei oikein mitään tällaista muistoesinettä hänestä ole. Tänne vintillehän liina myös sopi tosi hyvin.

Uusi ja vanha ovat lyömätön yhdistelmä, 

pohtii,