Edessä ihana elämä

Tuntuu melkein samantekevältä, mitkä ovat kelit, kunhan vain saan vihdoin sulkea työkiireet pois ajatuksistani. Naps! Tämä oli ääni, joka kuului, kun suljin aivoni off-line -tilaan. Nämä viimeiset päivät töissä ovat olleet aika eläimelliset.

Kuulosti ihanalta, kun Mikko pari päivää sitten ehdotti, että viettäisimme vain rauhallisesti keskikesän juhlaa istuskelemalla kurjia säitä paossa "kauniilla kuistillani", tehtäisiin kesäiset drinkit, katselisimme "metsäpuutarhaamme" ja nauttisimme vain yhdessäolosta ja elämästä. Melkein meinaan purskahtaa onnen itkuun, kun tajuan kuinka yksiin meidän ajatukset nyt kulkevatkaan, ja että voimme tosiaankin jo - edes vähän - nauttia käsien jäljestäkin. Tosi kivaa, kun on yksi fiini paikka (lähes) valmiina! Tähän asti on puurrettu aika määrätietoisesti, joten nyt olemme kyllä tämän ansainneet.

Sitten pikkuhiljaa Juhannuksen jälkeen alan hissukseen viimeistelemään kuistin sisustusta lamppujen ja seinille kiinnitettävien juttujen osalta. Luonnollisestikin avittelen Mikkoa isommissa hommissa ja paistelen pojille lettuja. Kelloa ja päiviä ei tarvi laskea, paitsi mitä nyt sen verran, että saadaan tipautettua seniori rippileiribussiin ja juniorin kanssa ehditään oikeaan Oslon koneeseen myöhemmin kesällä.

 

 

Yötöntä yötä ja kaunista kesää toivotellen,