Merenneito blogista Matkalla merenneidoksi oli nähnyt vaivaa ja kutsunut merellisiä ja veneilyaiheisia blogeja tapaamiseen. Minulla oli joka tapauksessa tarkoitus käydä messuilla, joten tietysti tartuin innolla tähän mahdollisuuteen. Tuntui ihan hassulta tavata ihmisiä, joita on oppinut tuntemaan lukemalla heidän blogejaan tai sitä kautta, että ovat seuranneet Villa Idurin vaiheita. Useimmissa tapauksissa kumpaakin. Moni virtuaaliystävä sai tänään kasvot ja oli kivaa! En ole koskaan aiemmin osallistunut blogitapaamisiin.
Ja taas sain kokea mahtavaa anteliaisuutta. Merenneito oli kerännyt pienen pussiin omia perintöaarteitaan ja lahjoitti ne minulle heti alkajaisiksi. Niinpä blogitapaaminen alkoikin minun osaltani paradoksaalisesti kyynelehtimisellä, kun pussiin kurkistettuani liikutuin ihan kunnolla.
Kotona levittelin Merenneidon aarteet esille: hänen mummonsa virkkaamia pitsejä...
… isovanhempien hopealusikoita...
...ja viipurilainen sokerilusikka heidän vihkiäisistään...
...mummon ja vaarin nimikirjainkaiverruksella varustettuna...
…ja vanha koukku, jolle myös löytyy aivan varmasti meillä käyttöä.
Nyt nämä ovat minulla, huh huh.
Minulla syntyi jo ajatus, missä pitsejä voisin käyttää, mutta täytyy testata ensin, ennen kuin lähden julkisesti kertomaan ;). Nämä pitää ehdottomasti saada käyttöön, se on selvä, sillä siten tiedän parhaiten kunnioittavani saamiani aarteita ja antajan elettä.
Kaikille blogin seuraajille vielä haluan kertoa, että Merenneito oli itse asiassa Villa Idur -blogin ihka ensimmäinen virallinen lukija, mikä muistui juuri mieleeni. Näin monen vuoden jälkeen tapasimme siis tänään ensimmäistä kertaa ♥.
Double selfie Merenneidon kanssa; minä vasemmalla ja hän oikealla.
Olipa ainutlaatuinen päivä!
Voi mikä ihana ele Merenneidolta <3. Itku se olis tullu mullakin tommosesta..
VastaaPoistaKertakaikkisen kauniita pitsejä ja lusikoita. Ja tuohinen rasiakin. Voi että sentään.
Ja herttainen selfie <3.
Niinpä! Aivan ihanat ja kauniit.
PoistaKiitos :)
Mikä lahja! <3 Merenneidolla on suuri sydän ja hän selvästi osaa luopua tärkeistäkin jutuista, jos kokee, että ne toiselle merkitsisivät vieläkin enemmän.
VastaaPoistaAivan uskomattoman kauniita pitsejä ja nuo lusikat! <3
Saat niistä varmasti aikaan jotain hurmaavaa.
Niinpä, ajattele, että voikin olla noin suuri sydän. Rima on aika korkealla, mihin näitä aarteita raaskii käyttää, mutta kyllä näistä jotain keksitään!
PoistaVoi miten kaunis lahja! Taitaa Merenneito olla ihana ihminen ja omistaa suuren sydämen, kun antoi sinulle noin hienoja aarteita <3
VastaaPoistaIhana kuva teistä >3. On varmasti ollut kiva päästä tapamaan blogin takana olleita ihmisiä, ihan huippua!
Eikö olekin! Kyllä täällä blogimaailmassa on vaan niin ihmeellisiä ihmisiä, etten meinaa uskoa, että olen hereillä :).
PoistaOli kiva - ja tosiaan vähän jännääkin - tavata. Ja hassu tunne, kun ei ole koskaan tavannut, mutta ihmiset tuntuivat heti niin vanhoilta tutuilta.
Onpa ihana lahja! Todella hienosti teet, kun otat ne arvoiseensa käyttöön. :)
VastaaPoistaEikö vaan. Pidän näitä ihan todella suuressa arvossa, joten kaapin pohjalle ne eivät tule jäämään!
PoistaKauniit pitsit ja lusikat, hieno lahja.
VastaaPoistaNiinpä, kiitos Katja!
PoistaIhana lahja ja todella sydämellinen ele Merenneidolta. Minä höperö täällä jo liikutun pelkästä ajatuksesta ja siitä etten saanut tavata teitä ihania, snif.
VastaaPoistaSuloinen selfie, josta tuli mieleeni että "Hymy on ikkuna, josta näkee että sydän on kotona"
Ooh, ihana kommentti, niin kauniisti sanottu! Olisi ollut niin mahtavaa nähdä myös sinua, mutta seuraavalla kerralla sitten raahaudut paikalle, vaikka väkisin, eikö ;)
Poista♥ Ehdottomasti raahaudun paikalle, vaikka väkisin =D
PoistaUpean lahjan sait :)
VastaaPoistaNiin sain, tosi upean.
PoistaIhanaa, kun on vielä olemass hyväntahtoisia ihmisiä. Oikeasti hyväsydämisiä ♡
VastaaPoistaKauniita ovat aarteesi ja varmasti löytävät paikkansa Idurissa.
Niinpä. Arvostan todella elettä. Käyttötarkoituksen miettiminen näille ei tule varmastikaan olemaan ongelma. Merenneito kyllä nähtävästi tiesi, että Idurissa nämä tulevat kyllä löytämään paikkansa!
PoistaIhastuttavat lahjat! Merenneito on aarre:)
VastaaPoistaEikö olekin!
PoistaBlogistania on mitä ihmeellisin paikka ❤️
VastaaPoistaTäysin käsittämätön suorastaan :)
PoistaOi mitä pitsejä ja kyllä vain nuo hopeatkin ovat kauniita! Tää oli sellainen hyvänmielen postaus. :)
VastaaPoistaKiitos Elina. Hyvää mieltä sainkin tänään rutkasti - kiva jos siitä vähän välittyy sinnekin :)
PoistaIhanat lahjat Merenneito antoi sinulle.
VastaaPoistaMinäkään en ole koskaan ollut blogitapaamisessa ja varmasti tuntuu hiukan oudolta ja jännältä, kun ehkä jo usean vuoden blogituttavuuden jälkeen tapaa blogiystävän livenä.
Kyllä oli aluksi vähän jännittävää :). Mutta silloin kun kutsu tuli, olin aivan varma, että haluan osallistua. Olen joskus aiemmin ajatellut, etten varmaankaan kiinnostuisi blogitapaamisesta, mutta miksipä ei, mietin nyt. Ollaanhan tässä niin mukavien ihmisten kanssa tekemisissä!
PoistaIhania aarteita! Mä oon saanut perinnöksi isotätini Kertun virkkaamia pitsejä ja yrittänyt keksiä niille järjellistä käyttöä, yksi verho ja yksi sohvatyynyn päällinen on syntynyt. Lycka till pitsihankkeisiin :-)
VastaaPoistaKiitos! Minä olen myös tehnyt kuistille ikkunarivistöä kiertävän verhon perintopitseistä ja se onnistui tosi hyvin. Jotain vastaavaa voisi syntyä näistäkin!
PoistaVoi mitä aarteita <3
VastaaPoistaWau, aivan upeat pitsit ja hopeat! Näin ne siellä kassissa jo Venemessuilla, mutta vitsit miten kauniilta ne näyttävät nyt uudessa ympäristössään!
VastaaPoistaJa kiitos, oli tosi kiva tavata! Olet livenä vähintään yhtä hyvä tyyppi kuin mitä blogista välittyy! :)
Voi Annika, kiitos - samaa sanon sinusta :) - oli aivan mahtavaa tavata ja tutustua vieläkin paremmin. Ja Merenneito onnistui kyllä yllättämään ihan huippulahjalla!
PoistaMuistan mummoni ilman tavaroitakin: hän oli suutari-räätälin tytär, joka käytti kaiken "joutoaikansa" ommelleen, kirjaillen, virkaten, mattoja, ryijyjä sukkia ym. kutoen ja jakoi kaiken läheisilleen. Ehkä olen saanut "vilpittömän antamisen ilon" häneltä geneeissä ;) Minulla nuo tavarat ovat jääneet kaapin perukoille, kun ne eivät sovi kotimme sisustukseen.
VastaaPoistaNuo vanhat pitsit ovat kyllä siitä mainioita, että ne kestävät valkaisua, värjäämistä, pesua ja käyttöä vaikka useamman sukupolven. Ihanaa että jollekin on niistä nyt iloa ja niille löytyy uusi koti!
Bloggaajien tapaaminen oli aivan ihana, hymyilyttää vieläkin :) Ihan kuin olisi vanhoja ystäviä tavannut, yhtään ei tarvinnut ujostella ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka. Hihittelen vieläkin, kun esittelit minulle ystävällisen näköisen herran: "Tässä on mun teurastaja". :D
Kuulostaa kyllä ihan siltä, että mummosi luonne on siirtynyt sinuun ;). Voin kuvitella, että paljon käsitöitä tekevä haluaa mieluummin tekemänsä kiertoon ja hyvään käyttöön kuin jättää niitä omiksi liikatarpeikseen ja kun kerran sinä et näitä tarvitse, se tekee mummollsesi kunniaa, että osaat luopua. Uskomattomalta tuntuu, että minä sain olla anteliaisuutesi kohteena.
PoistaHyvä että "teurastajakin" kävi pikaisesti kääntymässä minua hakiessaan ;). Ja samat sanat, ihan kuin olisi vanhoja ystäviä tavannut. Olen niin iloinen kun sain nähdä teidät ja nyt on sitäkin suurempi ilo taas seurata seilauksianne.
P.S. Meilläkin purjevenesuunnitelmat ovat nitkahtaneet pienen (lue: todella pienen) askelen eteenpäin. Lähinnä kivaa on se, että nyt meillä on Suunnitelma toisin kuin tähän asti.
todella ihana lahja. Hyvin kultaisesti tehty merenneidolta!
VastaaPoistaNäin on kultainen ele :)
PoistaOi, oiiii, mitä ihanuuksia! Jotenkin tämän genren blogien kautta usko ihmisiin aina lämpenee, kun vaikka vaan saa lukea miten ihmiset ajattelevat toisiaan ja miten se ilmenee. Niin ihania blogien kirjoittajia ja niiden lukijoita <3
VastaaPoistaMielenkiintoista sitten nähdä millaisen uuden elämän nämä kaunokaiset saavat Idurissa, joko osana muuta tai sellaisenaan käytössä.
Niinpä, on se vaan niin hassu juttu, kun seuraa jonkun blogia, oppii tuntemaan ihmisen ajatukset ja tyylin - ja aika usein tulee mieleen, että tää olis just sille ja sille :). Sinäkin olet vinkannut minulle ne yhdet edulliset tuolit, jotka sitten sain omakseni ;). Ihana blogimaailma!
PoistaOlen tänään jo aloitellut pitsien työstämistä - perästä kuuluu, mutten ihan vielä paljasta!
Olipa ihana ele Merenneidolta! Minä liikutuin jo tätä lukiessani. Kiitos teille kaikille huipputyypeille, joita oli ilo ja kunnia eilen tavata! Olen kiitollinen, että olen saanut tutustua teihin!
VastaaPoistaÄlä muuta sano :) liikutusta ei voi välttää.
PoistaOli niin kiva tavata sinua/teitä myös! Vaikka olemmekin optimamma-kuvioista tienneet toisemme entuudestaan, oli hauska nyt jutella vähän enemmän ja tutustua paremmin! Hienoa, että tuli tällainen tilaisuus!
Kerrassaan ihanat pitsit & aarteet!
VastaaPoistaMinun isoäitini virkkasi myös pitsiä (ja paljon) ja niitä on täällä minulla jemmassa ja kapioihin ommeltuna myös.
Meikin oltiin siipan kanssa lauantaina venemessuilla. Sen verran tuli käveltyä hallia ristiin rastiin, että rakko tuli varpaaseen.
Iloa alkavaan viikkoon :)
Kiitos, eikö olekin. Pitsit pistävät kyllä nyt miettimään, miten ne saisi johonkin täydellisen arvoiseensa käyttöön! Siellä siis pyörittiin molemmat - ehkä törmättiin käytävillä :)
PoistaTodella kaunis ele Merenneidolta ja menivät selvästi oikeaan osoitteeseen, tyylillisesti niin teidän Villa Iduria :)
VastaaPoistaOli mukava tavata lauantaina, vaikkei ehdittykään vielä pidemmälti jutustella - seuraavalla kerralla sitten ehdottomasti enemmän!
voi kiitos, otin kyllä ilolla nämä vastaan.
PoistaJa totta puhut, oli niin paljon bloggaajia paikalla, mutta seuraavia kertoja tulee varmasti - toivottavasti - lisää!
Oli todella mukava tavata bloggaaja tapaamisessa =). Ja oi mitä aarteita sait Merenneidolta. Tuntuu että sinä jos kuka osaat arvostaa niitä todella. Jään innolla odottamaan, mitä mukavaa keksit niistä =). Ihanaa kevättä!
VastaaPoistaVoi kiitos - olipa kauniisti sanottu! Samoin, oli tosi hauskaa ja myös mukavaa kevään odotusta sinulle!!
PoistaOi joi, ihanat aarteet! Jään odottelemaan, mitä keksit. Äitini teki minulle joskus vanhoista pitseistä päiväpeiton parisänkyyn. Ihana on sekin.
VastaaPoistaTulepa pian lukemaan lisää - saatat yllättyä ;)
PoistaOlipa kivaa, että pääsit tapaamaan blogituttuja. Ja vielä noin mukavalla tavalla.
VastaaPoistaEn yhtään ihmettele, että blogiystäväsi halusi sinua muistaa noin upeasti. Ihan varmasti olet oikea ihminen vastaanottamaan tuollaisia aarteita. Villa Idurissa aarteet saavat uuden elämän oikeassa käytössä <3
Voi kiitos - kauniisti sanottu! Kyllä minustakin tuntui heti siltä, että näille on käyttöä eikä tarvitse väkisin keksiä, joten win-win :)
Poista