*
Sielunmaisema - sana kuulostaa hassun kliseiseltä, mutta kun sitä oikein alkaa pohtia, niin kyllähän minullakin sellainen on. Tottakai. Nainen talossa haastoi minut kertomaan kuvin omasta sielunmaisemastani. Kiitos tästä hauskasta pohdiskelunaiheesta.
Minulle se on sellainen maisema, jossa mieleni lepää, mutta toisaalta siihen liittyy myös jotain tuntematonta ja ajatus merten takaisista paikoista, joissa en ole käynyt. Jonkinlainen kaukokaipuu tai rauhattomuus liittyy minulla asiaan.
Olen kuvannut matkoilla uskomattoman sielukkaita näkymiä kauas merelle. Monin paikoin sanoisin, että nämä paikat ovat jopa kauniimpia ja huikeampia kuin kotoisan Itämeremme tarjoamat horisontit.
.jpg)
(Kuvat ylhäältä alas: Brasiliasta, Sisiliasta ja Kroatiasta)
Eli ei auta - muotoaan, lempeyttään ja sävyään vaihtavaa Itämerta ei minun sielustani saa irti. Kyse ei ole siitä, että maisemani olisi oltava superkaunis. Seesteisenä se on sitäkin, mutta sielunmaisemani näen ehkä hieman uhmakkaana ja rauhattomana. Tähän näkymään pitää kuitenkin sisältyä valon pilkahdus, kuin lupaus seuraavasta hetkestä, jota kohti on menossa.
Nappaa haaste mukaasi.
Sielukasta sunnuntaita!
Sielukasta sunnuntaita!
Upeita kuvia, sielunmaisemia! Kyllä meressä on vain se jokin...
VastaaPoistaNiinpä, selittämätöntä.
PoistaHienoja kuvia! Olen monesti miettinyt sielunmaisemaani ja kyllä yksi niistä olisi juuri kuvailemasi vapaus, jota meri parhaimmillaan kuvastaa. Taidan napata haasteen, mutta nyt kiireellä töihin. Sielukasta sunnuntaita myös sinulle!
VastaaPoistaVapaus on juuri osuva sana kuvaamaan merta ja sen kiehtovuutta!
PoistaVoih, olen niin samoilla linjoilla kanssasi! Maailmalla kuvaan _aina tolkuttomasti merimaisemia, mutta eivät ne koskaan niin paljon kosketa kuin meri täällä Suomessa. Vaikkei olekaan turkoosia tai muuta sellaista upeutta. Pelkään aivan hirvittävästi, että joudutaan muuttamaan jonnekin kauas merestä. Pelkkä ajatuskin ja tämän kirjoittaminen salpaa hengitystä, juuri nyt. Kuullostaa varmaan ihan dorkalta, mutta niin se vaan on. On aina ollut ja tulee olemaan :)
VastaaPoistaOn se kumma, että tuohon synkkään lätäkköön on niin identifioitunut, ettei turkoosit paratiisivedetkään sille lyö vertoja ;)
PoistaPidän niin sulle peukkuja, ettet ajaudu minnekään liian kauas rannikosta!!
Uuh!! Jotain tällaista sinulta odotinkin. Kiitos. Olipa sykähdyttäviä maisemia.
VastaaPoistaOlen käyttänyt aamupäivän nettisurffaamalla perheellemme tuollaisia ylempien kuvien kaltaisia uusia sielunmaisemia. Matkakuumetta :). Katse horisonttiin, ja aina siellä jokin valo pilkahtaa <3.
:)) Toivottavasti löydät sykähdyttävän kohteen teille, niin saat vielä entisestään matkakuumeesi nousemaan!!
PoistaTodella kauniita maisemia. Suomen merimaisemat on ihan omaa luokkaansa. Ja luulen, että sen ymmärtää vain suomalainen.
VastaaPoistaNiin se taitaa olla… olen suomalainen ;)
PoistaUpeita näkymiä. Maailmassa on paljon kauniita maisemia, mutta minusta sielunmaisema on sellainen, jossa tuntee olevansa kotonaan ja ulkoisista olosuhteista riippumatta onnellinen. Vaikken ole viettänyt lapsuuttani meren rannalla on sielunmaisemani ilman muuta aava meri. Siinä on kaikki mahdollisuudet ja yhteys jonnekin kauas.
VastaaPoistaSinäpä sen puit sanoiksi hyvin: omassa maisemassaan on vain tunnettava olevansa oikeasti kotonaan. Siitä se tunne nousee.
PoistaMahtavia kuvia. Kyllä se niin taitaa olla, että täälläkin sielunmaisema on tuolla vesillä. Vesillä ja veden äärellä jotenkin kummalla tavalla kaikki muu unohtuu ja sielu lepää :)
VastaaPoistaJuuri niin, "kaikki muu unohtuu". Sitä tunnetta kaipaan ja sen minulle meri synnyttää. Siinä on varmasti jotain hyvin yleismaailmallista, vaikka toisaalta on niinkin, että ihmiset jakautuvat merellisyyden suhteen vähän kahtia: on ne meri-ihmiset ja ne maakravut.
PoistaRakastan itsekin vesielementtiä yli kaiken. Meressä on oma voimansa, järvissä hillitympi kauneus ja joissa voimallinen elämän syke :) Kauniita upeita kuvia ♥
VastaaPoistaEhkä se on se meren voima, mikä vetoaa… Kiitos!
PoistaMahtavat kuvat!! Meri on kaunis ja pelottavakin elementti.
VastaaPoistaMun sielunmaisema on peltomaisema rapistuvine latoineen. Ne tiet minkä varrella pienet huoltoasemat kasvaa jo heinää ja ruoste leviää. Lähellä minua.
Ai että, tuossa maisemassasi on kyllä luonnetta, eläydyn ihan kuvaukseesi!
PoistaMauro ja meri - ihan huippu :D
VastaaPoistaKauniita kaikki!
Kiitos :)
PoistaMahtavia kuvia kaikki! Meren äärellä koko ikäni eläneenä tuntuisi todella ahdistavalta joutua keskelle sisämaata.
VastaaPoistaKaksi kesälomaa Saimaalla seilanneena huomasin viihtyväni yllättävän hyvin myös noissa tyynemmissä vesissä. Tärkeintä lienee, että näen ja kuulen aallot ja saan tuijotella taivaanrantaa ;)
Sielunmaisema tarkoittaa minulle sitä, että sitä katsoessani, tunnen olevani onnellinen ja rauhallinen. Olisiko se juuri sitä mielenrauhaa? Sellaista kokonaisvaltaista hyvän olon tunnetta, jota on hieman vaikea sanoin selittää :)
Mauro ja meri ♥
Mekin ollaan seilattu Saimaalla, mutta mun täytyy sanoa, että jostain syystä järvi-Suomen kauneus ei kuitenkaan mennyt luihin ja ytimiin. Eli, yhtä kaikki, olen varmaan päätynyt oikealle alueelle, merenrantaan :) Mauro on omaksunut isäntänsä ja emäntänsä kiinnostuksenkohteet ;) Hyvää oloa ja pääsyä omaan maisemaasi!
PoistaWau, mitä kuvia ja kerrontaa! Erityisen kiehtova tuo neljännen kuvan tunnelma.
VastaaPoistaKiitos Elina :)
PoistaVoi että! Kolme ylintä ovat aivan ihania, upeita maisemia, mutta kolme alinta tuntuvat enemmän omilta minustakin.Maurokin siis harrastaa merentuijottelua :D
VastaaPoistaMeitä merentuijottelijoitahan riittää :D
Poistameri on alati muuttuva ja aina yhtä kiehtovaa katseltavaa.
VastaaPoistaNäin on, hassua kyllä sille ei ole loppua!
PoistaMinullakin tulee aina ulkomailla ennen pitkää kaipuu kotimaisemiin, vaikka olisi kuinka kaunista. Mikään trooppinen rannikko ei vaan ole se, mihin on syntynyt ja missä kasvanut. No minä nyt en rannikolla ollenkaan, joten itselleni se sielunmaisema olisi ehkä pelto tai metsä.
VastaaPoistaOn se kumma, että vieraista kauneiksista jaksaa innostua aikansa, mutta sitten se jokin kuitenkin puuttuu!
Poista