Tänään teimme käynnin rakennuttajalle katsastaaksemme venevajan arkkujen etenemisen. Kävimme kuitenkin sitä ennen saaressa. Hrrrrr, oli -3 astetta pakkasta, ei onneksi kovasti tuulta, mutta nyt hytisi jo Maurokin venematkan ajan, koska se oli - tietysti - pulahtanut heti autosta päästyään venerannassa uimaan. Eikö se ikinä opi…
- Ei, en aio luovuttaa sinulle untuvatakkiani, vaikka noin katsotkin
On se kumma, miten vuodenaika vaikuttaa siihen, miltä meidänkin pihapiirimme näyttää. Kesällä pieni repsotus ei tunnu missään, kun aurinko ja vehreys peittää pienet epäkohdat alleen. Lautakasoja, kaadettuja puunrunkoja ja risukasoja lojuu nyt niityllä aika paljon. Lautakasoista emme pääse eroon vielä pitkään aikaan, mutta seuraavaksi on luvassa isossa määrin ainakin puiden pilkontaa ennen kuin yhtään uutta puuta kaadetaan, sanon minä.
Kuvasta näkyy kolmen rakennuksen punamultakohennuksen lisäksi toinen tärkeä saavutus: useita kymmeniä metrejä paksu kaislakaistale on saatu pidettyä kurissa kovalla leikkaamisella. Mikko leikkasi kaislikon kasvukauden aikana muistaakseni 8 kertaa; aina, kun pieniä vihreitä lehtiä alkoi nousta vesirajasta. Kun aiempaa muistelen, oli kaislikko jopa kolmemetristä korkuudeltaan (vai liekö aika rumentanut muistot?). Nykyinen rantaviivan avoimuus on siten ihan huippua. Kaislaleikkuri on toiminut hyvin, ja se oli kannattava investointi. Työtunteja tähän on toki jouduttu niinikään investoimaan.
Kalastajan vanha vene on kuriton sielu. Se oli lähtenyt jo toistamiseen omille teilleen, vaikka se on ollut köydellä kiinni puussa. Edellisen kerran se päätyi naapurin laituriin - kuin vanhojen aikojen muistoksi, jolloin kalastaja vieraili heillä. Nyt vene oli soutanut vastarannalle.
Iltapäivällä karautimme rakennuttajan pihaan, jossa komeilivat upeat, valmiit lautavuoratut hirsiarkut! Nyt venevajan uusi elämä alkaa konkretisoitua! Pahoittelut huutomerkeistä! Nyt on vähän hihkuttava ja hehkutettava!
Onneksi ei ole meidän päänvaivamme miettiä, miten nämä liikkuvat paikan päälle :)
Veikkaan, että vaja tulee lepäämään melko tukevasti näillä, mielellään seuraavat 100 vuotta.
Vakaata viikkoa kaikille,
Kauniilta näyttää ranta näin joulukuun(kin) kynnyksellä!
VastaaPoistaVoi Mauro minkä teit... mutta kauniit kuvat koirasta on otettu :)
Vähän karulta näyttää, mutta kyllä pihapiiri jo omaakin silmääni miellyttää, kun niittykin on alkuajoista jo niin paljon siistiytynyt oman työmme ja lampaiden ansiosta.
PoistaMaurosta kuvat onnistuvat melkein aina :)
Voi Mauro! Höpsö koira :) Niin ihania nämä haaveet ja toteutukset tässä ensi kasvukautta odotellessa. Hyvää alkavaa viikkoa sinnekin!
VastaaPoistaNiinhän se on :)
PoistaJotenkin tuntuu niin uskomattomalta, että työt etenevät, muttei itse tarvi tehrä mittään ;)
Ei huutomerkkejä voi olla tällaisessa tapauksessa liikaa!!
VastaaPoistaKaislattomuus näyttää hyvälle. Meillä on menty viikatteella...pitääköhän satsata tuollaiseen masinaan?
No hyvä, että ymmärrystä löytyy :D
PoistaItse asiassa meilläkin Mikko on ottanut myös viikatteella ihan rannasta, missä on matalampaa, mutta syvemmältä ei käsipelillä tietenkään saisi leikattua. Voin lämpimästi suositella leikkuria, jos niitettävää on paljon. Mikko oli aluksi hyvin epäileväinen, että onko ihan lelu, mutta kyllä se leikkaa todella tehokkaasti.
Nuo kuvat Maurosta ovat upeita. Voimakkaan kauniita. :)
VastaaPoistaOnpa mukava, kun näette jo rahoille vastinetta. Venevajan uusi elämä näyttää saavan lupaavan alun! Kyllä kannattaa hehkuttaa :).
Kaunis kiitos!
PoistaNiinpä, alku on ainakin hyvin lupaava - toivottavasti jatkuu samaan malliin niin saan hehkuttaa jatkossakin :)
Voin kuvitella kuinka viima iskee luihin ja ytimiin. Niin kävi meille viimeisellä venereissulla marraskuun alussa. Kävimme tänään maalla puunhaussa ja veneestä tuotiin penkit ja lepuuttajat kotiin. Vene lähtee huoltoon ja sieltä talvisäilöön. Vaikka vedet ovat vielä avoimet, niin emme taida lähteä vesille, vaikka sellainen ajatus vielä hetki sitten oli. Kylmää on kyyti, hrr...
VastaaPoistaKomiat ova hirsiarkut! Syystäkin hehkutat! Tuo kaisloista vapaa ranta näyttää minustakin hyvälle. Kunhan aikansa jaksaa niittää, niin siitä se helpottaa.
Mauron muisti taitaa tuossa uinnin riemussa olla lyhyt :)
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle !
Sinäpä sen sanoit, tässä kohtaa koiran lähimuisti pettää pahemman kerran, heh.
PoistaVoi kiitos, kiva, kun ymmärrät näiden arkkujen "komeuden" päälle. Aika ylpeinä me niitä tosiaan katseltiin :)
Juu kyllä nyt on niin kylmät kelit, että ei tuolla mielellään enää liiku. Aika tyhjä on saaristo jo, jotkut entusisastit vielä kalastelevat. Meihin iskee vielä väliin inspiraatio lähteä saareen ulkoilemaan ja jotain pientä tekemään.
Voi Mauro-höppänää :) Melkoinen komistus tämä hytisevä herra kuitenkin on ♥
VastaaPoistaEihän huutomerkkejä ollut ollenkaan liikaa! Hehkutuksen ja hihkumisen paikkahan tämä on ihan ehdottomasti :)
On se joo, ja saa paljon periksi ulkonäkönsä ansiosta. Niin pinnallisia me olemme ;)
PoistaNo hyvä, ettei ollut huutomerkkejä liikaa. Täytyy myöntää, että vähän himmailin, kun olisi vielä tehnyt mieli niitä lisätä. Tuntuu mahtavalta, kun on niin pitkään tätä suunniteltu ja yhtäkkiä alkaa tapahtua.
Että miten upea haukku teillä ja hieno tulee venevajasta. Olisipa meidänkin veneelle oma venevaja. <3
VastaaPoistaKauniita unia ja kiitos taas aivan ihanasta postauksesta.
Voi kiitos Tiia. Kehut haukulle välitetty :)
PoistaVenevaja on meille kaikkein tärkein tilan rakennuksista. Se ottaa tulijat vastaan ja luulenpa, että käyttö tulee olemaan paljon muutakin kuin veneen säilytys, mutta on se aikamoista luksusta sitten joskus, kun voi veneensä ajaa suoraan sisään asti.
Upealta näyttää, joten jokainen huutomerkki oli paikkansa ansainnut! Mauro, voi toista ;-) Hän on niin ihana uimamaisteri.
VastaaPoistaKiitos NJ! Rotu on peräisin täysin vedettömältä pustalta, joten luonne on selvästikin vahva ja omalaatuinen, kun se on näin hyvin omaksunut tapoja, joilla ottaa ilon irti näissä arktisissakin olosuhteissa :))
PoistaRantanne näyttää tosi upealta nytkin, saati sitten kuumana kesäpäivänä. Hienoa, että olette saaneet kaislat pois.
VastaaPoistaTotta, kesällä on vieläkin kivampaa. Kyllä ne kaislat sieltä vielä puskevat tulevana, jos kolmantenakin kesänä, mutta nyt on taistelu niitä vastaan hyvässä vauhdissa, joten tässä kohtaa ei luovuteta!
PoistaHatunnosto teidän uutteruudelle! Ihailtavaa jaksamista :-). Mutta varmasti jälkeenpäin ajatellen talo ja sen ympäristö on niin oman tuntuinen ja rakas, varmasti jo nytkin! Olette tehneet hurjasti töitä sen eteen. Ja, Mauron kuvat on aivan mahtavat!
VastaaPoistaKiitos Viherrys. Nyt tuntuukin hassulta, kun muut tekevät tätä venevajaa ja itse vain seurataan sivusta, mutta olemme sen varmasti ansainneet myös ja tällaisiin suorituksiin emme tietenkään yltäisi. Parempi siis ottaa apu tässä kohtaa ja säästää omat voimat sellaiseen, missä pystyy olemaan itse hyödyksi.
PoistaEhdottomasti pienen hehkutuksen paikka! :)
VastaaPoistaKyllä - eikä liiallinenkaan hehkuttelu oman porukan kesken haittaa ;)
PoistaKomeat arkut, kyllä niistä kannattaa iloita.
VastaaPoistaMauro on kyllä aikamoinen avantouimari:)
Joo, kiitos kovasti!
PoistaTodella kaunis paikka teillä! :)
VastaaPoistaVoi kiitos Anette!
PoistaJösses! Kylläpä ne ovat isoja! Vaikeaa on oikein edes hahmottaa vajan mittasuhteita! Wau!
VastaaPoistaHienoa edistymistä siis, tarkoitan :)
Niinpä, näyttävät aika isoilta, mutta nämä sijoittuvat reunoista talon ulkopuolelle, eli laituri kiertää taloa ja lepää myös arkkujen päällä. Mutta vaja on itse asiassa aika suuri, noin 10 metriä pitkä rakennus. Luulemme, että päädystään veteen romahtaneena se on myös näyttänyt pienemmältä kuin sitten joskus valmiina, kun se seisoo suorassa ja on laiturit ympärillä. Uskomatonta edes ajatella, että tätä kohti ollaan nyt menossa!
PoistaKaunis selkeä ranta. Kyllä kaislikon niittäminen on kannattanut. Toivotaan, että juurakoissa ei ole enää voimaa.
VastaaPoistaMahtava edistysaskel venevajaan - Onnea!
Mahtoi olla viileä venematka.
Kiitos, kuvat aavistuksen kaunistavat rantaviivaa. Se ei ihan vielä ole selkeä, eli vaan mutainen ja epämääräinen. No, siitä huolimatta huikea parannus viimevuotiseen. Luulen, että kaislat vielä puskevat ensi keväänä, mutta jatkamme niittoa.
PoistaKiitos onnitteluista ja oikein kivaa alkanutta viikkoa sinulle Irene!
Kylläpä näyttää kylmältä! Mutta nyt huomaa selvästi, kuinka punamullan päivittäminen kohentaa koko pihapiirin ulkonäköä.
VastaaPoistaKun te olette niin tavattoman aikaansaapaa sakkia, aloin jo kuvitella, mihin kaikkeen olettekaan käyttäneet niitettyjä kaisloja. Matot ja seinävaatteet niistä on tietysti kudottu, ja sitten olette varmaan purjehtijoina värkänneet pienen kotitekoisen Ra-aluksen kaislakimpuista. En kyllä enää hämmästyisi mistään.
Hahaa, kaikkea tätä et tule näkemään - ei siksi etten kehtaisi näitä aikaansaannoksia esitellä, jos sellaiset olisi - vaan siitä yksinkertaisesta syystä, että mepäs olemme levänneet laakereillamme!
PoistaVakavasti ottaen, on kyllä totta, että kaislojakin voisi hyödyntää, mutta nyt olemme niin tehokkaasti niittäneet, että niistä hennoista korsista ei olisi tainnut ihan veneitä tai pienempäkään saada aikaan :)