Seinustalla on orsi, missä oli säilössä muutamat vanhat sukset ja airot. Ne vein muualle talteen ja esittelen suksikavalkadini varmaankin lähiaikoina, sillä niitä on löytynyt muualtakin. Tynnyrit säästin myös.
Vajan edusta siistiytyi kivasti. Jättirysän renkaat vielä jäivät rinteeseen. Rakennuksen ympäriltä pitää kerätä maata pois ja laudoitus vaihdetaan, kun ehditään. Tulemme käyttämään tähän venevajan seinien purkulautoja.
Toinen, vähemmän perhepiirissä kannatusta saava tulkintalinja on, että 6-vuotias koiramme sai ensimmäistä kertaa kaamoshepulin. No, perjantaina kun lähdimme töihin ja kouluun, jätimme sille valoja päälle ja pyysimme, ettei mentäisi ihan näin vauhdilla tuon vähentämisen kanssa, vaikka Yksinkertaistamisen joulukalenterikin juuri samaisena päivänä ohjeisti:
Kuinka monta samankaltaista tarvitset?
Meillä voi olla paljonkin tavaroita, joiden määrää emme ole koskaan tulleet kyseenalaistaneeksi. Lakanat, pyyhkeet, muovirasiat, maljakot, astiastot - mitä omiin kaappeihisi on kertynyt yli tarpeen?
Sopiva määrä tavaraa on hyvässä suhteessa tilaan ja tarpeeseen, jolloin arki on mahdollisimman selkeää ja sujuvaa. Kuinka paljon tarvitset? Tee arvio, karsi sen mukaan, testaa käytännössä ja karsi tarvittaessa lisää.
Kieltämättä Mauro on oikeassa; tietyt liinavaatteet ovat aina käytössä ja turhia lojuu kaapissa. Niissä on edelleen vähentämisen varaa!
Valoisaa mieltä,
Toivottavasti ei olleet lempilakanat :-)
VastaaPoistaJuu ei, ihan tavikset vaan.
PoistaVoi että koiruus!! :D
VastaaPoistaNiinpä, mitä lie pohtinut?
PoistaToivottavasti oli tosiaan vain kaamoshepuli ettei jää päälle moinen auttamishalu :)
VastaaPoistaJoo haluan voida todeta, että tämä oli "ensimmäinen ja viimeinen kerta", ei "lopun alkua" ;)
PoistaVoi Mauro, laittanut ihan ranttaliksi ;-) Nauroin kyllä aivan vedet silmissä (vaikka ei varmaan saisi) kun mietin sitä touhuamassa tuossa. Kiitos päivän piristyksestä!
VastaaPoistaItse asiassa niin nauratti meitäkin, koska sielumme silmissä näimme, miten se on kurittanut patjaa ja hampaat irvessä vetänyt peitosta vanuja ja lankoja. Ei voitu olla vihaisia, vaikka torunnan hetkellä kyllä yritettiin näytellä hetki.
PoistaVoi Mauroa...! Sillä on tainnut käydä aika pitkäksi... :)
VastaaPoistaPikkuisen!
PoistaVai kaamoshepuli? Jotain Mauro yritti kertoa touhuollaan, ehkä sitten vain osallistua vähennystalkoisiin.
VastaaPoistaKaamoshepuli on vähemmän huolestuttava taudinkuva kuin kaamosmasennus. Mutta ilmeisesti valo tepsii molempiin. Tämmöistä ei ole kyllä ennen täällä nähty.
PoistaVoi Mauro, veikkaan kaamoshepulia, ihmettelee kun on jo "ilta ja pimeä" ja ketään ei palaa kotiin. No valoa alkaa lisääntyä jo ensi viikolla kun on talvipäivän seisaus.
VastaaPoistaNyt on päivät läpeensä niin pimeää, että ei tarvi ajan kulua edes iltaan asti, kun jo alkaa siltä tuntua itsestäkin :(. Totta puhut, kohta kohti valoa!
PoistaMelko hyvää jälkeä... Monetkohan lakanat kuuden hengen perhe tarvitsee? 12 settiä? Eräs karsijaystäväni totesi että kuudet! Pesuun ja samat illalla käyttöön.... En edes viitsi sanoa, monetko meillä on, vaikka juuri vähensin...
VastaaPoistaMinä veikkaisin, että meillä on kolmasosa mahdollista vähentää nykyisestä määrästä ja pyyhkeitä ehkä vielä enemmän. Ennen pois viemistä täytyy kuitenkin miettiä, josko vanhoja lakanoita voisi käyttää jossakin muualla, kuten piknik-alustana jne, ettei tule eteen tilannetta, että joutuu lähtemään kauppaan hakemaan uutta tilalle.
PoistaVoi jeskamandeera teidän Mauroa. Hänellä on ollut varmaan ihan mahtavan kivaa kehityskeskusteluun asti :D
VastaaPoistaNiin se piti vielä sanoman, että siistiä muuten tuli tuolla saaressa. Eikö olekin ihanaa, kun saa roinaa pois - kummasti ajatuskin kirkastuu ja sielu lepää :)
VastaaPoistaNo, ei kehityskeskustelukaan paha ollut, kun koira vapisi jo valmiiksi niin kovin, ettei sille kukaan raaskinut kovin tyly olla. Oli varmaan itsekin lopputuloksesta jälkikäteen kovin järkyttynyt: MITÄ MUN TULIKAAN TEHTYÄ?
PoistaRoinan pois saaminen on ihan mahtavaa, mutta miten sitä joutuukin niin kovin suunnittelemaan ja motivoimaan itseään siihen?
Voi Mauroa <3 toinen on niiiin yrittänyt auttaa. Ei ole enää riittänyt tyynynkulmat.
VastaaPoistaOlisi pitänyt koputtaa puuta, kun juuri muutama päivä sitten kävin blogissasi kommentoimassa kissasi tuhoja, että onneksi Mauro on vain kiinnostunut tyynyistä. Kun näin tämän tuhon, tuli tuo kommentti heti mieleeni :))
PoistaOlen niin tavarakammoinen ihminen, että joulu taas pelottaa tässä mielessä. Kaikella saisi olla käyttötarkoitus ja jatkokäsittelypaikka sitten, kun tarve loppuu. Samoilla linjoilla siis.
VastaaPoistaJa rautaromu...sitä on meilläkin kuskattu pois. Onneksi sille on järkevät osoitteet toisin kuin epämääräiselle sekajätteelle.
Meillä oli muuten joskus landseer nimeltä Lyyti, joka ajan kuluksi tuhosi kaiken lattiasta kattoon. Pyykinpesukone mukaanlukien. :)
Meillä tulee olemaan täysin tavaraton joulu, mitä tulee aikuisiin. Lapset saavat yhdet lahjat, nekin tarpeeseen. Olen niin huojentunut tästä jo etukäteen! Se on totta, että rautaromun hävittäminen tuntuukin ihan kivalta, kun tietää, että sille on jatkokäsittelyn myötä elämää vielä toisessa olomuodossa.
PoistaLyyti se on ollutkin aikamoinen täystuho. Toivotaan, että Mauromme poikkeuskäyttäytyminen vahvistaa säännön, että hän ei enää tämmöisiä tee :)
Mauro on selvästi tullut minimalismin kannalle:) Turhat tavarat pois:)
VastaaPoistaJoo, paitsi SE sänky, missä HÄN nukkuu!
PoistaVoi apua. Nauran täällä Mauron vähennysvimmalle ihan vedet silmissä. Hyi minua, ei mitään käytöstapoja :D.
VastaaPoistaMutta niin kuin joulukalenterikin sanoo, tarvitsetko todellakin monta....sänkyä vaikka :).
Ööh, no enhän minä... :))
PoistaVoi Mauro, minkä teki! Jospa hän tosiaan päätti vähentää kerralla monta. Me ihmiset ei vaan aina ymmärretä :D
VastaaPoistaIloa ja valoa <3
Sinäpä sen sanoit: Minä en ainakaan ymmärrä, mutta ihminen kun olen ;)
PoistaHeissan,
VastaaPoistaBlogissani on sinulle jouluinen haaste!
Tullaan kurkkaamaan! Kiitti!
PoistaVähentämis-filosofia on järkeenkäyvää. "Kun turhan raivaa tieltä pois, olennainen paljastuu."
VastaaPoistaTässä suvussa on säästetty. Nyt sitten opetellaan heittämään pois. Viime viikolla täytettiin pari vihreää paperinkeräyslaatikkoa vanhoilla lehdillä ja kirjoilla. Ja sitä edellisviikolla oli pihassa jätelava. Siihen kannettiin parin yläkerran sivukkaan sisältöä. Löytyi muuten oravanpesäkin. Oli sen tehnyt Johanneksen vanhaan talvipalttooseen.
Luulen, että tätä riittää vielä ainakin vuoden tai kaksi. Ehkä sitten alkaa näyttää siltä, että jotakin on heitetty pois.
Vähentäminen todellakin kannattaa, mutta vielä tärkeämpää on muistaa, ettei hanki uutta tilalle :)
PoistaHahah, ihana Mauro! Selvästikin viisas koiruus :) Meillä vanhempi koirista ei ole ikänään syönyt tai tuhonnut kotona mitään - paitsi kerran kun hän päätti ottaa vahinkoa ns. takaisin ja nielaisi nahkaisen raksahansikkaan, lähes kokonaisena. Ei muuta kuin koira autoon ja eläinlääkäriin, oksetuspiikki persiiseen ja vartin päästä hoitaja tuli esittelemään nahkahanskaa, josta puuttui vaan pikkusormi ja peukalon pää...
VastaaPoistaMauro ei tainnut onneksi syödä mitään, pilkkoi vain pienempiin osiin ja siten vähentämisen kannalta "kompaktimpaan" olomuotoon ;)
PoistaVoi, kuinka kateellisena katson tarmonpuuskaanne. Vähentämisen tarvetta olis kyllä meilläkin vaikka huru mykket. Toivottavasti Maurolla sen sijaan kaamoshepuli on jo hellittänyt. Olipa kyllä melkoinen tempaus. :) Meillä taas kissat hyppivät seinille, kun hepulikohtaus iskee, ja tapetit ovat paikoin melko käsitellyn näköiset, ikävä kyllä.
VastaaPoistaOn joo hellittänyt jo - mikä lie kohtaus. Auts, tapetit ovatkin pahempi juttu, niitä ei ihan kovin usein mieli uusia...
PoistaPakko myöntää, että ensin suuni loksahti auki ja sitten jotenkin nauratti tuo Mauron vanu-instalaatio. Koitin arvailla mitä olette Maurolle sanoneet... Mutta Idurin pihapiirissä on taas tapahtunut ihan konkerreettista kaunistumista - upeaa!
VastaaPoistaSille ei tarvinnut sanoa kuin MAU-RO, niin jo alkoi koira vapista. Eli se siitä "kurituksesta" ;)
Poista