Koordinaatteja

Mieli levänneenä ja reidet maitohapoilla palasimme alppimatkalta. Ohuessa ilmassa tuli tehtyä suksin matkaa satoja kilometrejä, välillä nautiskellen laakeista rinteistä, välillä hikipäissä jyrkempiä kuruja valloittaen :). Kotona odotti siivottu koti vailla minkäänlaisia jouluaihioita, joten sen poiskorjaamisen sijaan ajatuksemme ovat jo rientäneet tuleviin suunnitelmiin. Venevajan sisärakennustyöt ovat mielessä päällimmäisenä, samoin sen ovet ja ikkunat. Korjausfirma viimeistelee muut työt.

Ikävä kyllä heikot jäät estävät ryntäämästä nyt katsomaan kunnostustilannetta. Mutta olemme saaneet työmiehiltä muutaman kännykkäkuvan ja puhelinraportteja, että hyvin etenee. Hyvä!

Vajan virallinen taso ulkorakennuksena ei muutu, mutta meillä molemmilla siintää mielessä ajatus pienestä tyylillisestä ja käytännöllisestä upgreidauksesta: vajasta tulee hyvässä kunnossa pidettävä käyttörakennus, jossa voi myös istua tunnelmallista iltaa tai ottaa kahvikuppi kädessä vastaan aamun ensimmäiset säteet lahdella - veden liplattaessa alla.

Seuraavalla kerralla saareen mennessämme saamme jo ajaa veneen kiinni vajan laituriin: ei enää luonnonsatamahenkisiä rantautumisia! Jos sataa tai mukana on tavaraa, senkun ajaa veneen sisälle ja purkaa lastit suoraan sisälaitureille. Ylellisyyttä.

Venevaja symboloi meille paljolti elämämme asettumista saarella oikealla tavalla uomiinsa. Juuri nyt jopa päärakennus tuntuu toisarvoiselta. Venevajaan liittyy käytännönläheisiä toiveita. Mikko toivoo, että siellä säilössä olevat työkalut, kalastus- ja venetarvikkeet ovat aina järjestyksessä ja löytyvät, kun niitä tarvitaan. Tarpeellista minustakin, joten koukut, hyllyt ja tavaroiden paikat tulee suunnitella tarkoin.

Itse toivon, että saisimme vajaan jääviileäkaapin, jolloin kaupasta tuotavat ruuat saisi nostettua suoraan veneestä kylmään. Sen ansiosta voisimme säilyttää aina sopivan määrän omia luomulihoja saaressa emmekä olisi esimerkiksi kesäaikaan pienten kyläkauppojen tarjonnan ja tiheiden kauppareissujen armoilla. (Itse asiassa vajassa olikin alkujaan vanha pakastinrohjake kalansaaliita varten.)

Ulkopuolella säilyy sama punamulta-takorauta -tyyli kuin muissakin huoltorakennuksissa. Huonokuntoisten vanhojen ovien tilalle tulevien uusien mallina toimii vanhan kanssa identtinen, tervattu lato-ovityyli.

Sisälle sen sijaan on tarkoitus luoda hieman enemmän tunnelmaa; luonnollisilla yksityiskohdilla, jotka liittyvät välttämättömyyksiin, kuten lamppuihin, koukkuihin ja heloihin. Eikö vain, että näiden materiaaliksi sopisi messinki?

Vajan yläkerrassa oli alunperinkin parvi. Siihen rakennamme ensi kesänä lämpöeristetyn huoneen, jossa saisi olla ripaus captain's cabin -twistiä, mutta yksinkertaiseen kalastajahenkeen yhdistettynä. Ei mitään liian pröystäilevää tai keinotekoista. Aiemmin hankkimani kaukoputki löytynee kai jatkossa sieltä.

Saapi sitten nähdä, mihin käyttöön huone tulee:

Ehkä siitä tulee vierashuone, ehkä sadepäivien lukunurkkaus.

Ehkä pojat intoutuvat valloittamaan huoneen itselleen. 

Tai ehkä siellä katsellaan karttoja ja suunnitellaan tulevia retkiä.

Ehkäpä unohdumme parvelle valkeina kesäöinä juttelemaan syvällisiä... 

tai hautaudumme suojaan syysmyrskyltä siemailemaan rommia ja muistelemaan (lue: liioittelemaan) hurjimpia merimatkojamme.

Hahhaa, nyt jo näen silmissäni kaiken valmiina ja meidät tunnelmoimassa tukevan vajan suojissa.

No ei ihan vielä, mutta miksen voisi olettaa, että mahdollisesti jo aika pian? Motivaation puutteesta tämän toteutuminen ei ainakaan jää kiinni. 

Onnellista Uuttavuotta kaikille ♥

Suloisin suunnitelmin,