Päätalon työt etenevät hitaanlaisesti, mutta suunta on joka tapauksessa oikea. Lattia tuli valmiiksi, joten isoista kohteista - lattia, katto ja seinät - 1/3 on valmiina, wuhuu. Lattian käsittelyvaihtoehdot ovat yhä pohdinnassa. Nyt se suojattiin kauttaaltaan katon työstöä varten.
Kattohan se onkin vasta viheliäinen työvaihe, kuten kuvasta näkyy! Käsipelillä ei kovaan maaliin saa minkäänlaista karheutta ja koneellisesti homma ottaa niin voimien päälle, että itselläni ei ole tuohon vaiheeseen mitään asiaa. Mikkokin pystyy tekemään sitä vain muutaman metrin kerrallaan.
Aloitin sen sijaan vähän helpommat maalinpoistohommat työstämällä ovia ja karmeja. Parissa ovessa on paksut paakkuiset vanhat maalikerrokset, joten kuumailmapuhallin osoittautui parhaaksi työkaluksi. Ihana mintunvihreä tuli yhdestä ovesta esiin. Se onkin ollut tämän paikan yleisin alkuperäinen sävy.
Alla oleva ovi tuli valmiiksi toiselta puolelta ja siihen riitti pelkkä skrapa ja hiekkapaperi. Ovia on yhteensä kolme ja sain tehtyä noin kolmanneksen työstä. Tämä on mielestäni ihan mukavaa kesäpuuhaa, jos vain on hyvä sää. Ovia en ajatellut hetimiten maalata, vaan niidenkin pintakäsittelyn voi päättää vasta sitten, kun lattioiden, listojen ja paneelien sävyt on tiedossa.
Seuraavaksi esittelen pihapiirimme uuden pysyvän eläintarhan, joka sinne on muodostunut eittämättä Mauron poismenon jälkeen.
En ole kaikilta osin siitä niin ilahtunut, koska esimerkiksi hanhet sotkevat koko niityn jätöksillään.
Koskaan aiemmin joutsenet eivät ole uskaltautuneet pentueineen metrin päähän. Tässä kyllä emo sähisi. Aluksi poikasia oli 6, viikon päästä 5 ja nyt enää 1. Niiden kanta pysyy luontaisesti tasapainossa, jos vertaa hanhiin, joilla on jo toinen poikue menossa tänä kesänä eikä siis luonnollisia vihollisia ole - kun nyt yksi lintukoirakin on vähemmän.
Mauro on mielessämme ja puheissamme yhä joka päivä - surun työstäminen etenee yhtä hitaasti kuin remontti ;). Pienet, päivittäiset Mauroon liittyvät tokaisut helpottavat hiukan. Siltä osin kuin niitä kaikkia edes muistan, kirjaan jotain tähän loppukevennyksenä.
***
- Kyllä nyt tarvittais tähän yks lintukoira pihaan! Noi hanhet on täysin vallanneet ton niityn eikä ne tottele mua!
- Ajattele, et ne on Mauron kavereita.
- Joo, Mauron ehkä, mut nuori vizsla ei pitäis niitä kavereinaan.
***
- Ainiin Mikko, nythän sä voit ottaa niitä kanoja, mitä oot aina halunnut, kun Mauroa ei enää oo!
- Ei se oo sama asia
- Aijaa.
***
Luemme HS:n artikkelia häiriökoirista:
- Maurokin rähisi hihnassa, se vietäis kyllä nyt heti häiriökoirakouluun
- Harmi, kun havahduttiin nyt tähän. Se on nyt myöhäistä.
***
Lidlissä:
- Hei kato, koiran makuualusta aurinkovarjolla, vaan 24,90€
- Kyl toi oltais ostettu, jos olis koira
- Näin on.
- ...ainoo vaan, et Mauro ei olis kyllä suostunut menemään tommosen varjon alle
- Ja toihan on sivuilta auki. Eihän Suomessa edes paista aurinko suoraan ylhäältä vaan sivuilta.
- Suunniteltu Etelä-Euroopan koirille.
- Noni, onpa harmi, olis jäänyt ostamatta sitten.
***
- Mikkooo! Voiks nää sun risat lenkkarit heittää jo pois?
- Hmmm... ei kato, mä oon niin paljon käynyt näillä Mauron kans...
- Mikko, Mauron henki ei asu näis risoissa kengissä!
- Okei sitte.
***
- Eikö tänne nyt kuitenkin sopis hyvin semmonen lilla valpen?
- Ei, tää on niin vaarallinen paikka pennulle, kaikenlaisia metsän vaaroja...
- Niin, totta.
***
- Kyllä sä oot niin hienosti tehnyt hommia täällä ja ihan vahtimatta, kyllä Mauro olis susta nyt ylpeä ;)
- Juu, kiva. Ja kiva, et sä oot ruvennu vahtimaan mua.
***
P.S. Lähdemme huomenna pienelle purjehduslomalle.
Kyllä tämä tästä :),
tuumii,
Oli mahtavaa lukea noita teidän Mauroon liittyviä keskustelunpätkiä!😊
VastaaPoistaKyllä lukija rivien välistä on huomaavinaan, että vaikka puolivitsin varjolla,koiraperheen ajatukset ovat kääntymäisillään mahdolliseen Mauron seuraajaan?😉
Kunhan nyt työstätte surun ensin pois.
Ensimmäisestä remonttikuvasta pongasin aivan ihanan vanhan tapetin!
Ja itselläni saattaisi jäädä tuo ovi tuollaiseksi,jos olisi löytynyt noin kaunista minttua maalin alta.
Minusta se on kuin taideteos noin skrabattuna.
Uskon,ettei hanhenkakka ole kiva pihaniityllä...ja vaikka upean kuvan olet peuroista saanutkin,luulen,ettet toivo kasvimaalaatikoiden sadon katoavan niiden suihin.
Mauro varmasti puhisee pilven reunalta katsoessaan,millaiseksi touhu on mennyt.❤
Ihanaa purjehdusta!
Voi kiitos, ihana kommentti!
PoistaHee, kyllä tässä tosiaan on vähän muisteloiden ohessa myös spekuloitu Mauron seuraajalla, mutta toistaiseksi se tuntuisi kaukaiselta. Ja koska rodun pitäisi olla ehdottomasti sama, tulisi siinä ongelmaksi koiran hyperaktiivisuus. Kukaan ei oikeasti tajua tämän rodun energiaa ensimmäiset 8 vuotta. Eli mietityttää se, että jaksaisimmeko noin monta ADHD-vuotta :D.
Kyllä, tuo tapettikaistale on ihan huippuihana. Harmi, että vain noin kapea kaistale on säilynyt. Ja joo, mintunvihreästä ovestakin ajattelin ihan samoin kuin sinä! Voihan sitä katsoa, miltä krapsutettu ovi näyttää valmiissa talossa sitten joskus.
Argh, sanat eivät riitä kuvaamaan hanhien aiheuttamaa sotkua. Se on jo niin liiallista, ettei enää siivouskaan auta :((.
Voi voi, tuttua on tuo hiljainen ja välillä ääneenkin lausuttu koira-ikävä. Minä en meinannut päästä yli kotiintuloista; ei kukaan vastassa villinä ilosta ja aina yhtä onnellisena. Kuulin kynsien rapinan lattiaan vielä viikkoja Ladyn kuoleman jälkeen. Lady oli musta labbis, 13 vuotta perheessämme kauan sitten. Edelleen ko. rotu on mulle The One.
VastaaPoistaNuo kauniit ja niiiiin viheliäiset linnut, joutsenet ja hanhet, painetaanko peukkua! Juuri eilen keräsin ison kasan kauheita pökäleitä koko rannan mitalta. Ja jompikumpi joukko oli, perhana soikoot! syönyt kaikki ahomansikat kartteineen pihasta, kun oltiin muutama päivä pois. Kyllä suututti!
Mutta tänä aamuna oli hauskan näköistä, kun takapihan kallioilta asteli arvokkaasti kurki! Katseli ja kuljeskeli ja palasi sitten polkua pitkin takaisin metsään.
Niinpä niin... enimmäkseen se ikävä on hiljaista kaihoa :(. Minulla myös monta tilannetta, missä tuntuu, ettei meinaa päästä asian yli ikinä. Toivottavasti joskus pääsen!
PoistaIhan kaameaa, kun noiden pihansotkijoiden pitää lisääntyä ihan valtoimenaan. Veikkaan että sinulla olleet hanhet asialla ahomansikoiden suhteen ja viestistäsi tajusin, että perhana hanhethan ne syynä täälläkin, miksei tänä vuonna meillä ensi kertaa ollut mansikoita! Oih a voih, olen jo luovuttanut siivouksessa, koska sitä saisi tehdä joka päivä isolta alueelta :(.
Oi, kurki! Meitä puolestaan ilahduttaa aina keskikesäisin haikara. Se on myös komea lintu. Ja venevajan pääskysperheet ovat myös vieneet sydämeni :).
Siellä näkyy ihanaa tapettia oven pielessä. Jostain luin että hanhiin auttaa köysi vedessä, tulevat uimalla rantaan ja eivät ui köyden yli. Kauriista en tiedä millä ne saisi pois, ymmärrän että on kaksi verroin Mauroa ikävä.
VastaaPoistaKyllä, vanha tapettikaistale on aivan ihana.
PoistaJoo, meidän poika sanoi samaa narusta! Pitää kokeilla, vaikka rantaviiva on aika pitkä, mutta kyllä hanhihaasteeseen joku ratkaisu täytyy löytyä.
Moikka Pilvi pitkästä aikaa! Paljon teillä tapahtuu, enkä kaikkeen tunnu ehtivän kommentoida. Tuohon kattohaasteeseen pakko kuitenkin kysäistä, oletteko varmistaneet, mistä maalista on kyse? Jos on muovista maalia, skrapaaminen pois on järkevää toki ja itsekin teimme tuon viheliäinen työn kammareissa. Jos on kuitenkin kalkki- tai maitomaalia, voi lähteä vain rättinä käyttämällä pois. Ja jos pellavaöljymaalia, vanha maali pohjalla ihan ok, jos vain paakut ja valumasta hioo. Todennäköisesti tiesitkin tämän, mutta nyt alaa opiskelleena ymmärtänyt, että vanhoja kerroksia poistetaan usein aivan turhaan alta pois - eivät haittaa alla ja säilyvät historian kerrokset, kun ei kaikkea oteta alta pois 😊 Voi kurja tuon eläintarhan kanssa; uskon, että tulee kyllä Mauroa vielä enemmän ikävä! Mutta ihanaa purjehdusreissua teille ja nauttikaa kesäpäivistä 😊
VastaaPoistaJoo, kiitos, näin ollaan järkeilty ja sain Fb:n vanhojen talojen ryhmältä myös vinkkejä :). Maali ei ole selvillä, mutta katossa on sen verran paljon paakkuja ja skröböjä, että siksi on pakko työstää pohja vähän parempaan kuntoon. Ei siitä tarvitse peilisileää tulla, mutta kun kerran tehdään, olisi kiva saada se vähän siistimmäksi. Kova homma kyllä!
PoistaEnsin osanottoni Mauron poismenon johdosta ❤️
VastaaPoistaMeillä täällä Reposaaressa on samat eläinprobleemat, hanhia ja peuroja on ihan liikaa. Hanhet levittäytyivät tänä kesänä ensimmäistä kertaa uimarannalla ja hiekka on täynnä niiden pökäleitä. Niiiiin ärsyttävää! Peurat taasen ovat aivan kesyjä ja tässä metsän laidassa asuessa joka päiväinen näky meidänkin pihalla. Tykkäävät syödä kukkia, joten uusista istutuksista on turha haaveilla. Naapurin rouvan upeat perennat ja jopa perunan varret ovat syöty kaikki.
Koirapihoihin peurat eivät tule. Poden valitettavan yksin koirakuumetta, meiltähän kuoli viimeinen koirista syyskuussa ja nyt on tullut sellainen kova kuume. Toinen kissakin hävisi tänä keväänä (vieläkin kova ikävä) ja yht’äkkiä meillä on vain yksi lemmikkikissa. Muutama vuosi sitten oli eläimiä koko liuta! Mutta koska kuumeinen yksin, niin voinen unohtaa haaveilin uudesta perheenjäsenestä...
Ihanaa reissua teille 💛
Kiitos ❤️.
PoistaOlen henk koht sitä mieltä, että näiden räjähdysmäisesti lisääntyvien hanhien rauhoittaminen pitäisi lopettaa ja siirtyä hallittuun metsästykseen kannan tasaisena ylläpitämiseksi. Niinhän peurojenkin osalta on (ja silti niitäkin on liikaa joka puolella...).
Voih, koirakuume yksin voi ollakin hankala juttu. En tiedä, mihin tulemme päätymään. Uudessa koirassa olisi puolensa ja puolensa. Nyt ei ole kuitenkaan meillä vielä sopiva aika sitä edes vakavissaan pohtia.
Ihanaa kesää sinne!
Teidän täytyy itse vaan alkaa ryntäillä ympäri pihaa huitoen ja huutaen minkä remontoinnilta ehditte :-D Hanhet on kyllä niiiin ärsyttäviä. Kauriit/peurat on sentään söpöjä, mutta punkkibusseja ja syövät kaikki istutukset. No, nyt kun ootte purjehtimassa, niin saa nähdä mahdutteko itse enää ollenkaan sekaan palattuanne ;-)
VastaaPoistaToi mintunvihreä on muuten mielenkiintoinen juttu. Jollain menneellä aikakaudella sillä on itselleni tuntemattomasta syystä maalattu KAIKKI. Ovissa ja seinissä en sitä niinkään ole ennen nähnyt, mutta Suomi on pullollaan mintunvihreitä talonpoikaishuonekaluja. Oliko se väri jostain syystä muotia vai oliko se huomattavasti halvempaa kuin muut värit? Olen yrittänyt tätä googlettaa olemattomalla menestyksellä. Ja mikä oli se aikakausi kun sen käyttöä harrastettiin? Tulevaisuuden ihmiset tulevat luultavasti ihmettelemään myös valkoiseksi maalattuja talonpoikaishuonekaluja...sitä on harrastettu jo ainakin 10 vuotta eikä loppua näy. En yhtään ymmärrä sitäkään touhua.
No... nythän on niin, että juuri näin teenkin :DD Tosin huonolla menestyksellä, eli siksi marmatus.
PoistaMeillä ei toistaiseksi ole jostain syystä punkkeja, mutta peurathan ovat uusi tuttavuus näin lähietäisyydellä... Niitty on kuitenkin hyvin paahteinen, joten voi hyvin olla, että se pitää punkit poissa. Olisikin hyvä, jos edes ne jättäisivät saapumatta eläintarhaamme!
Se on totta, mintunvihreää joka puolella, meillä jopa saunan ikkunankarmit maalattu sillä ja katossa, jota hiomme, yksi kerros sillä. Koko tupa on vissiin ollut mintunvihreä alunalkaen :). Meidän tapauksessa siis kyse on 1920-luvusta. Oma havaintoni on, että valkoisten talonpoikaishuonekalujen aika alkaa olla ohi, eli jäi ilmeisen lyhyeksi muotivillitykseksi. Olen nimittäin pannut merkille, että kaikki huutokaupoissa olevat maalaamattomat kalusteet nousevat koviin hintoihin ja nyt saisi halvalla noita maalattuja. Rapsutteluhommia seuraaville omistajille...
Aijaa, pitäisköhän mun ottaa elämäntehtäväksi valkoisten talonpoikaishuonekalujen pelastaminen jos niitä nykyään saa halvalla :-D Rapsuttelis maalit pois ja myis kalliimmalla :-D En taida jaksaa kuitenkaan, mutta oishan se kulttuuriteko...
PoistaOlen pitänyt pitkää sometaukoa, sillä töissä sitä on joutunut ihan liikaa seuraamaan viime kuukaudet ja Mauron poismeno on jäänyt ihan huomaamatta. Lämmin osanottoni - tiedän, miten kova paikka perheenjäsenen poismeno on ja itsekin ikävöin vielä Viiru-kissaani <3
VastaaPoistaKovasti puuhaa teillä siellä tuntuu olevan ja hyvältä näyttää jo lattia ja ovet ovat kauniit ihan tuollaisinakin. Nuo tonttiseuralaiset eivät aina ole toivottuja ja noista hanhista on riesaa ihan joka puolella!
Ihania kesäpäiviä ja myötäisiä tuulia purjehduslomalle <3
Pisteet sometauolle :)
PoistaKiitos osanotosta, se lämmittää ❤️ ja muutenkin kivasta viestistäsi!
Totta, aion jättää nämä toistaiseksi maalaamatta, jotta tulee tehtyä oikeita, harkittuja ratkaisuja. Tai kuka tietää, josko ei maalata ollenkaan. :)
❤️❤️❤️ Juuri näin se menee ❤️
VastaaPoistaKiitos Pepi ❤️
Poista