Suhtautuminen roskiin ja niiden asteittainen hupeneminen on kai vain metafora. Räpiköivä alkuvaihe on myös ylitetty. Tekemisen tahti on käynyt selville ja mieli rauhoittunut. Ollaan asetuttu taloksi ja vuoden kierto koettu. Nyt eteen tulevat asiat eivät ole kaikki enää uusia. Uhkarohkea hyppy tuntemattomaan otettiin, mutta laskeuduttiin onnellisesti jaloillemme kuin puusta pudonneet kissat. Tässä sitä vaan tallustellaan eteenpäin.
Mieltä keventää tietenkin se, että on pakopaikkoja, jossa työmaa ei näy. Vastakohdat täydentävät toisiaan: roskien ansiosta nautin muusta ympäristöstä sitäkin enemmän!
Saimme juhannuspäivänä yllätysvieraita naapurisaaresta ja sunnuntaina pistäytyi ohi seilaava tuttavaperhe. Istuimme iltaa yhdessä ja venekunta yöpyi lahdella.
Kesäyötä kun katselee, voi valaa itseensä uskoa, että jätevuorten alle en ainakaan henkisesti lyhisty. Pikkuhiljaa ne eliminoidaan nurkista ja siltä osin, kun yhteiselomme niiden kanssa vielä jatkuu, ei niitä kannata hirveästi tuijotella. Eihän ne katseen voimalla mihinkään liiku.
Kaunista kesää!
Ja kauniita katseen kohdistamispaikkoja teillä siellä onkin! Kyllä ne jätevuoret aikanaan madaltuvat - ja upeaa, että olette löytäneet sen oikean tekemisen tahdin - ja välillä vain nauttia koko ihanuudesta:)
VastaaPoistaKiitos! Niinpä, nyt eletään sitä vaihetta, kun jätevuoret eivät vielä katoa, vaan madaltuvat ;)) Sekin on jo jotain.
PoistaMinä niin tiedän tuon tunteen! Meillä oli justiinsa roskalava viikon täällä. Saatiin viimeinkin kaikki viimeisetkin romuläjät ja rakennusjätteet pois. Ei siinä projektissa mennytkään kuin reilut viisi vuotta :D Sitä kun kertyy aina vain lisää ja lisää, vaikka tuo roskalavakaan ei toki ollut ensimmäinen. Ja vielä oli rantamökin alla vähän edellisen omistajankin jätteitä jäljellä.. Mutta nyt on sekin tyhjä. Huh :) (nyt jännittää enää lasku, menikö paino yli vai alle tonnin..)
VastaaPoistaKovin kauniit tunnelmat teidän pakopaikoissa, kantsii juurikin keskittyä niiden tuijotteluun <3
Auts, onko meillä siis vielä 3,5 v jäljellä roskien kanssa!??. No heh, ei voi mitään, oikeaan suuntaan kuitenkin menossa :).
PoistaTuo pakopaikka on hyvä strategia. Itse asuimme 3 talvea remontin keskellä ja itselleni oli hyvin tärkeää, että remontti rajattiin aina johonkin tilaan. Ts. muualla pystyi asumaan mukavasti ja ei tarvinnut katsella kaaosta. Nyt kun tekemisen tahti on selvinnyt, niin millä aikataululla etenette? Upeasti olette kyllä saaneet aikaan. Tiedän tuon tunteen kun pääsee jätekuormasta eroon. Ikäänkuin taakka putoaisi harteilta ja loppuuhan se aikanaan.
VastaaPoistaTotta, henkinen helpotus kuorman lähdettyä oli taas suurempi kuin kasa itse!
PoistaJaa-a, karkeasti sanottuna tuosta aikataulusta on semmoinen suunnitelma, että pyrimme saamaan rannan (viisi rakennusta) laitureineen kuntoon ensin. Se vaikuttaa eniten koko tilan ilmeeseen. Suurin osa tästä on venevajan kunnostusta tänä kesänä ja muuta ehdimme tehdä siinä sivussa. Vähemmän on enää sisähommia rantarakennusten osalta.
Aikaisintaan -15 kesällä käymme joiltain osin päätalon kimppuun. Päätalossa menee varmaan 2-3 vuotta, mutta jossain vaiheessa on tarkoitus antaa tahdin vähän hidastua "tehdään se, mitä ehditään" -meiningillä. Toivoisimme kovasti voivamme hankkia jonkun pienenkin purren, jolla voisimme seilata osan kesälomasta. Realistisesti ajateltuna sitä pitää ehkä odottaa vielä pari kesää. Vielä ei pidä ottaa kilpailevaa hanketta tälle projektille ja pojan kisarumban päälle - sitä jatkuu vielä tämän ja ensi kesän.
Hirveän hyvä ajatus. Täällä keskenjääneen remontin keskellä paras pakopaikka on katsella ikkunasta ulos. Koitan saada sisäänkin jonkun pienen katseenkohdistuspaikan jo vähitellen. Tuo juhannusruusukuva on täydellinen!
VastaaPoistaIkkunasta ulos katselu on myös täällä hyväksi havaittu menetelmä - sillä erotuksella, että pitää muistaa roskaläjien paikat ja osata vältellä katsetta niiltä osin :)
PoistaTsemppiä sinne sisähommiin, pienikin nurkka jo auttaa!
Eikä mikä tahansa pakopaikka. tuo kuisti on kyllä niin upea! Henkari vanhassa ovessa on kuin kehystetty taideteos.
VastaaPoistaTiedän myös tuon jätteestä eroon pääsemisen tunteen. Kun vuosi sitten raivasin lapsuudenkodistani 12 pakettiautollista + 4-6 henkilöautollista roinaa kaatikselle kaiken käyttökelpoisen tavaran myymisen jälkeen oli erittäin hyvä olo. Se oli kovaa, mutta erittäin palkitsevaa työtä.
Kiitos, on ollut kiva testata vieraiden reaktioita, kun heidät kuljetetaan jätevuorten välistä tälle kuistille rentoutumaan ja tarjoillaan raikas viinilasi käteen. Mitään viitettä ei matkan varrella ole, että meillä voisi olla tällainen olohuone tilallamme :).
Poista16 autollista, huh, siinäkin on ollut ihan hyvä urakka! Sitä mieluummin haluaisi laittaa energian paikkojen korjailuun ja laittamiseen kuin siivoamiseen, mutta kyllä ympäristön siistiytyminen on iso juttu varsinkin näissä maisemissa, missä sen soisi olevan hyvinkin mallikelpoinen. Mutta kaikki edistys on plussaa!
Roskasta ei taida päästä ikinä eroon :) Routa nostaa esiin aina sen verran kun on juuri saanut vietyä kaatopaikalle ja metallinkeräykseen.Kaunis pöytäliina ja kulho!
VastaaPoistaUskoakseni tuo on niiiiin totta tämän meidänkin tilan suhteen: vaikka näkyvät roskat saisikin korjattua, löytyy aina uusia jätekätköjä ja maasta työntyy esiin mitä kummallisinta tavaraa. Ihan kummallista!
PoistaKiitos, liina on paikan päältä, kulho kirpparilta.
Itsellä ainakin sotkun määrä on suoraan suhteessa siihen, miltä korvien välissä tuntuu. Tai siis oikeastaan päinvastoin.
VastaaPoistaJos on siistiä, ei ahista. Ja jos jokapaikka tursuaa kaikenmaailman kasoja (niinkuin yleensä), ahistaa senkin edestä :)
Oon vieläkin ihan rakastunut siihen teidän kuistin mattoon. En kuuna päivänä olis itse älynnyt tai varmaan edes uskaltanut sellasta valita, kun en ole mikään kuviomattoihminen, mutta se on kyllä ihan yliveto! Ja tietty ne sun nypläämät, eiku ompelemat pitsiverhot :)
Itselläni vähän sama: en ole kuviomattoihmisiä. Matto on siis peruja talosta ei minun hankkimani. Vaati myös minulta aikamoista ajatusleikkiä, ennen kuin keksin edes kokeilla sitä kuistille. Vastaavaa en olisi lähtenyt hankkimaan, mutta se sopii tuonne nyt mainiosti ja toimi lopulta koko kuistin ilmeen perustana. Lähdin rakentamaan muita juttuja "sen päälle".
PoistaJoo näin se tarina muuttuu matkan varrella: kohta verhot ovat jo minun nypläämiäkin!! :))
Hyvä, että on keveämpi fiilis. Mä olen sellainen, etten osaa keskittyä ja rentoutua, jos ei ole jotain valmista kohtaa laitettuna. Tuolla teidän kuistilla viihtyisin osaisin hyvinkin. Se on todella kaunis.
VastaaPoistaHurjaa vaan mitä määriä sitä jätettä on. Sitä kertyy asutettuunkin taloon paljon. Saati sitten tuollaiseen, joka on ollut pitkään ennen teitä tyhjillään (eikö ollutkin?).
Kiitos kehuista, tällaiset mielipiteet lämmittävät :)).
PoistaJep, tila oli pitkään tyhjillään ja eihän saaristossa mitään ole koskaan hävitetty muutenkaan! Kivien koloissa on piilotettuja roskia, mutta suuri osa jättestä tulee myös purkamisesta, kun olemme näitä myöhempiä vaiheita kuorineet vanhojen pintojen päältä. Homma jatkuu, mutta onneksi myös etenee!
Mietin tuossa jo että onkohan teillä ollut valtava juhannuskokko, mihin olette kasanneet poltettavaksi sopivaa rojua. Kunhan roskat saa pois niin sitten vaan lajittelu kuntoon. Muovi vie sitten loppujen lopuksi enää aika vähän tilaa, kun saa muut eroteltua pois. Suosittelen kompostoria. Ihan loistava peli.
VastaaPoistaVoi Vellamo, emme kuuna päivänä olisi tehneet Juhannuksena jotain niin "arkista" meille kuin polttaneet kokkoa! ;)) Eli poltettu on muina päivinä jo tänäkin keväänä risujen kera monta kokkoa ja se on tosi hyvä, kun sillä tavalla saa aika paljon helposti pois. Pois pitää viedä se, mitä ei voi maaduttaa tai polttaa. Kompostorin hankinta on suunnitelmissa! Näihin jätteisiin se ei tietenkään auttaisi.
PoistaKuvat kertovat, että siellä on paljon kauneutta. Roskien kuljettaminen pois saarelta on valtaisa urakka, joten tsemppiä ja voimia sen kanssa!
VastaaPoistaKiitos Sussi. Onneksi lopputulos motivoi!
PoistaTaikasana on "vähitellen". Kokemuksesta tiedän, että alussa haluaa kaiken valmiiksi heti ja stressaa. Kun alkuhuuman jälkeen realismi pääsee esiin, rentoutuu ja ottaa palan kerrallaan haltuunsa. Paljon on tehtävää, mutta aikaakin on paljon, kaikkea ei tarvitse saada heti valmiiksi. Teillä paljon idyllistä ja kaunista, nauttikaa! Voimia jätevuoren pienentämiseen.
VastaaPoistaJuuri näin! Kun on nähnyt jo vähän asioiden etenevän, usko siihen voimistuu:)
PoistaRumat asiat ympäristössä stressaavat kyllä minunkin mieltäni. Ja päinvastoin, sitten kun palaset loksahtelevat kohdalleen ja saa kauniita esineitä ympärilleen, on paljon parempi olo. Olen muuten huomannut, että suuren urakan kanssa tuntuu vielä ihan loppumeterillä, ettei tästä tule koskaan valmista. Sitten kun lopulta tulee, se pääsee tapahtumaan ihan kuin vahingossa. Meilläkin mies on raivannut pihasta roskia jo pari vuotta, joskaan lähtöasetelma ei ollut hirmu paha sekään, mutta pikkuhiljaa kun tekee niin aikaakin menee.
VastaaPoistaMeidän pitää oppia nauttimaan keskeneräisyydestä, kun sitä loppua ei ihan heti ole näköpiirissä!! ;). Mutta pikkuhiljaa tosiaan paremmalta näyttää, kun vähitellen siivoaa nurkkia.
PoistaIhana kuulla , että olette ottaneet pieniä rentoutumisen hetkiä ja nauttineet jo aikaansaadusta. Näytti jossain vaiheessa siltä kuvatulvasi perusteella, ettei "teidän väki" ikinä lepää :) :) :)
VastaaPoistaTiedetään se itsekin, että viime vuosi painettiin aika hulluna, kun perusasuminen yms piti saada kuntoon. Nyt täytyykin leppoistaa tahtia!
Poista