Kun kerroin lampaiden kotiutumisesta saarellemme, se herätti kovasti innostusta lukijoissa; monen toivomus oli, että laittaisin lisää juttuja lampaista. Aika pitkä tovi tässä on vierähtänyt, mutta nyt on mukava kertoa niistä jotain, kun ollaan tultu ihan tutuiksi ja päästy läheltä seuraamaan niiden eloa.
Yksi asia on varma: 99% ajasta ne ovat asetelmassa, jossa niistä saa täydellisen kolmoismuotokuvan.
Jossain vaiheessa totesimme koko perhe yhdestä suusta saman huomion: lampailla on jonkinlainen toistuva kulkureitti. Eli vuorokauden aikana tiettyinä kellonlyöminä ne kulkevat toistuvasti samoja reittejä. Hassua, en ollut tiennyt, että se olisi näin. No, yksi selittävä tekijä ainakin näin kesähelteellä on aurinko, jota ne hieman välttelevät ja siirtyvät tontilla auringon suunnan mukaan. Toinen selitys liikuskeluun voi olla niiden rodussa, Kainuun harmaassa, joka kuvauksen mukaan on hieman tavallista ketterämpi ja liikkuvampi tyypiltään. Siksi aitasimmekin alueen sisään mukaan kallioita, ja ne tosiaan kiipeilevät siellä aina iltaisin ja öisin. Ensin minulla oli ihan sydän syrjälläni, että nyt ne raukat putoo, kunnes olen joutunut siedättämään itseäni katsoessani niiden leikillisiä pässitappeluita kallionkielekkeillä.
Iltaisin ja erityisesti aamuöisin ne liikkuvat saunan ja rantamökin alueella, jossa me nukumme. Meistä on hauskaa, että lampaat jakavat saman elinpiirin kuin me eivätkä asu jossain muualla aitauksessa. Eilen, kun lähdimme saunasta uintireissulle ja avasimme oven, ihan meinasimme törmätä oven edessä tönöttäviin pässeihin. Ne käyvät meressä saunan takana juomassa - eivät oikein tahdo juoda juoma-astioista makeaa vettä. Jostain luinkin, että Itämeren vähäsuolainen vesi riittää lampaille. Itsepähän valitsevat.
Valkoinen lammas on laumanjohtaja. Sillä oli alkukesällä kello kaulassa (kunnes se tipahti). Eräänä yönä poikani heräsi kilinään, kun ne tepastelivat mökin vieressä kalliolla. Hän näki ikkunasta, kun toinen lammas pukkasi laumanjohtajan alas isolta kiveltä. Se teki voltin ja seisoskeli vähän aikaa pöllämystyneenä selvittelemässä pieniä ajatuksiaan. Sitten muutkin hyppäsivät alas, ja ne jatkoivat laumassa käyskennellen mökin ohi niitylle päin.
Niitty on liian iso työmaa näille kolmelle. Siimaleikkuria on jouduttu huudattamaan näistä leikkureista huolimatta. No, nyt otettiin tällainen maltillinen kolmen pässin lauma, mutta mietimme jo, kuinka monta kannattaisi ottaa ensi vuonna... Mitään vaivaa niistä ei täällä ollessa ole, joten todennäköisesti lisäämme määrää ainakin muutamalla ensi kesäksi.
Päivisin ne lepäilevät niityllä ison lehtipuun alla varjossa. Ja kun niiden äiti ei ole paikalla komentamassa niitä ajoissa nukkumaan, ne pääsääntöisesti nukkuvatkin päivällä kuumimmat tunnit, jotta jaksavat taas valvoa öisin. Kertaakaan ne eivät ole käyttäneet lepäämiseen meidän niille tekemää majaa, edes sateella.
En siltikään allekirjoita tällä tuttavuudella enää sanontaa 'laiska kuin lammas'. Koko ajan nämä ovat kyllä hommissa! Heidän hommansa näyttää kuitenkin hyvin leppoisalta, joten yritän omaksua samaa asennetta omien hommiemme kanssa :). 'Lauhkea kuin lammas' pätee mielestäni edelleen. Meillä kun ei ole uuhia laumassa, niin pässien ei tarvitse toden teolla taistella herruudesta, vaikka jokaisella jo pienet sarven alut onkin.
Älkää kasvattako sarvia siellä vaan ottakaan leppoisasti!
_Snapseed.jpg)
