tiistai 30. heinäkuuta 2013

Matkan saldo

Viime postauksessa kerroin Götanmaan matkastamme. Kolmella saralla suuhun jäi hyvä maku:

I

Erityisesti antiikkikirppikset ihastuttivat, ja vaikka auto oli jo mennessä pakattu aivan täyteen matkatavaroitamme ja pojan purjehdusvermeitä, sinne mahtui takaisin tuomisina muutama kiva juttu. Muuta vaihtoehtoahan ei ollut, sillä hinnat suorastaan huusivat ottamaan edes nämä.

Ikkunat olivat pääostos, ne maksoivat yhteensä 100 €


3 kpl kauttaaltaan käsinkirjailtuja vanhoja astiapyyhkeitä, yhteensä 6 €


Emalikattila 2 €


Emalimuki 1,5 €


Kolme lautasta, 2,5 € / kpl. Kaksi lautasista Rörstrandia, yksi englantilainen.


Sokerina pohjalla: pieni hopearasia 10 €



II

Purjehdusrintamalla PM-kisat eivät tuoneet - emmekä odottaneetkaan - pojalle kärkimenestystä, mutta hän sai kokemuksen ensimmäisistä arvokisoistaan. Oli hauska ja kokemusrikas kisamatka!


III

Purjehdusten päätyttyä ajoimme viimeisenä iltana parin muun perheen kanssa Trollhättaniin, Ruotsin top 10 listattuun, ravintolaan. Upeassa pitsihuvilassa silmä lepäsi sekä rakennuksessa että annoksissa. 










Mutta, nyt on nautiskelut nautiskeltu ja lepäämiset levätty. Huomenna taas juoksujalkaa saareen ja työn touhuun. Jee! 


lauantai 27. heinäkuuta 2013

Antiikki- ja purjehdusmatkalla

Pojan PM-kisat Vänern-järvellä Ruotsissa toi meille ansaitun remonttibreikin ja tilaisuuden kesäiseen Ruotsinmatkaan. Pohdintamielessä tämä on erityisen tervetullut tauko. Meillä on eri suuntiin risteileviä ajatuksia rakennusten yksityiskohdista, joten mikä sen parempaa kuin vertailla ikkuna- ja laudoitusmalleja Götanmaan kauniilla maaseudulla. Voimiakin on hyvä koota ajatusten lisäksi.

Etukäteen tsekkasin, että loppiksia ja antiikkiputiikkeja matkan varrella pitäisi olla. Ja niitähän muuten löytyy!! Arvelinkin, että hintataso on alhainen, mutta että näin edullinen, saa ihan pääni pyörälle. Täällä tukikohdassamme Vänersborgissa on iso antiikkikirppis, josta voisin ottaa pakettiautollisen tavaraa mukaani. Sydäntä särkee, etten voi. Kivoja tuoleja 5 €:lla, alla oleva valkoinen  sohva lähtisi 300 €:lla ja nämä muut ihanat jutut, kuten ikkunat ja lamput, kaikki alle 50 €:lla.







Nyt on muutama päivä aikaa miettiä, millä se viimeinen tyhjä kohta autosta täytetään. Ikkunat houkuttelisivat kovasti...

Emme olisi ikinä lähteneet tänne ilman näitä kisoja, joten hauskaa, kun näkee uusia paikkoja harrastuksen varjolla. Kisatunnelma on korkealla ja arvatkaapa, onko vaihteeksi ihan kiva myös nähdä koko perheen pukeutuvan siististi, niinkuin rantaelämään kuuluu eikä pelkkiin remppakuteisiin!? :)))

Tässä meistä ehdottomasti tyylikkäin 



Ja tietenkin pohdin, että pitäiskö tännepäin tosissaan lähteä joskus uudestaan. Ihan peräkärryn kanssa ja  ilman noita purjehdusvermeitä... 

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Trash vai treasure?


Melkein joka päivä olen käyttänyt tuokion vanhojen huonekalujen kunnostukseen tai muuhun pieneen tuunailuun. Vanhojen nurkista löytyneiden tavaroiden hyödyntämistä sanotaan trash designiksi, romudesigniksi, mutta minä kyllä vieroksun tuota ilmaisua, jos ei kyse sitten ole ihan päivittäisestä roskiksesta löytyvästä materiaalista. Vanhat, usein käytöstä poistuneet osat ja materiaalit eivät suinkaan ole romua vaan kauniita, 'kalliita' ainesosia. Jopa kalliimpia kuin uudet, koska niitä ei ostamallakaan saisi mistään. Treasure design tai found design olisivat parempia termejä, vaikka ihan sama loppujen lopuksi minulle :)) Löytödesign kyllä kääntyisi ihan hyvin suomeksikin...

Pohdin pitkään, miten saisin hyödynnettyä vanhoja heinäseipäitä tulevassa sisustuksessa. Seipäiden ajan harmaannuttama pinta on vaan niin ihastuttava. Yhteensä olen löytänyt vajoista noin 15 seivästä.

Kolmesta seipäästä syntyi tikkaat sisäkäyttöön. Ei kiipeilyyn (pikkulapset pysykööt kaukana!), vaan laskualustaksi vaatteille, huoville yms. Kuvat antavat itsellenikin tärkeitä ensimmäisiä viitteitä rantamökin sisustuksesta. Nyt voi vielä miettiä, ollaanko oikealla tiellä.




Jatkossakin otan sitä, mitä nurkissa pyörii, mutta materiaalia pitää käyttää hyvin, HYVIN harkiten. Mieluiten niin, että sen voi tulevaisuudessa hyödyntää taas jossain uudessa yhteydessä. Mietinkin, uskallanko esimerkiksi lähteä lainkaan yrittämään jäljellä olevista seipäistäni sängynpäätyyn tulevaa pientä penkkiä, mikä muhii mielessä. Materiaalin rajallisuus ja ainutlaatuisuus osoittaa, ettei kyse todellakaan ole trashista. Se, mihin arvokkaalla materiaalilla ryhtyy, ei saa epäonnistua. 

Siispä maltilla ja hyvällä suunnittelulla eteenpäin!


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Viittä vaille valmista

Rantamökin sisusta alkaa olla viittä vaille valmis, mutta kyllä on hidasta! Tai siis ihan ollaan töitä tehty, mutta jotenkin kuvittelimme, että kaikki olisi tuplasti nopeampaa. Iloita täytyy silti hitaastakin etenemisestä. Ja ehkä tässä on jokunen ylimääräinen tovi mennyt ihan opetteluunkin.


Katto on paria lautaa vaille valmis, ja olen maalannut sen nyt kahteen kertaan. Seinät olen pohjamaalannut. Näin ollen vielä puuttuu seinien toinen maalauskerta, päätykolmioiden laudoitus ja maalaus sekä lattian maalaus. Lattian osalta on sävypohdinta kovasti nyt päällä. Siinä olemme molemmat samoilla linjoilla, että jokin kevyt sävytys olisi parempi kuin ihan puhdas valkoinen.




Nyt näyttää jo aika kivalta ja avaralta. Vaalean katon kanssa 3,5 m säkäkorkeus tulee hyvin näkyville.

Tässä itseäni tsempaten...


perjantai 19. heinäkuuta 2013

Lampaiden vuorokausirytmi


Kun kerroin lampaiden kotiutumisesta saarellemme, se herätti kovasti innostusta lukijoissa; monen toivomus oli, että laittaisin lisää juttuja lampaista. Aika pitkä tovi tässä on vierähtänyt, mutta nyt on mukava kertoa niistä jotain, kun ollaan tultu ihan tutuiksi ja päästy läheltä seuraamaan niiden eloa.

Yksi asia on varma: 99% ajasta ne ovat asetelmassa, jossa niistä saa täydellisen kolmoismuotokuvan. 


Jossain vaiheessa totesimme koko perhe yhdestä suusta saman huomion: lampailla on jonkinlainen toistuva kulkureitti. Eli vuorokauden aikana tiettyinä kellonlyöminä ne kulkevat toistuvasti samoja reittejä. Hassua, en ollut tiennyt, että se olisi näin. No, yksi selittävä tekijä ainakin näin kesähelteellä on aurinko, jota ne hieman välttelevät ja siirtyvät tontilla auringon suunnan mukaan. Toinen selitys liikuskeluun voi olla niiden rodussa, Kainuun harmaassa, joka kuvauksen mukaan on hieman tavallista ketterämpi ja liikkuvampi tyypiltään. Siksi aitasimmekin alueen sisään mukaan kallioita, ja ne tosiaan kiipeilevät siellä aina iltaisin ja öisin. Ensin minulla oli ihan sydän syrjälläni, että nyt ne raukat putoo, kunnes olen joutunut siedättämään itseäni katsoessani niiden leikillisiä pässitappeluita kallionkielekkeillä.




Iltaisin ja erityisesti aamuöisin ne liikkuvat saunan ja rantamökin alueella, jossa me nukumme. Meistä on hauskaa, että lampaat jakavat saman elinpiirin kuin me eivätkä asu jossain muualla aitauksessa. Eilen, kun lähdimme saunasta uintireissulle ja avasimme oven, ihan meinasimme törmätä oven edessä tönöttäviin pässeihin. Ne käyvät meressä saunan takana juomassa - eivät oikein tahdo juoda juoma-astioista makeaa vettä. Jostain luinkin, että Itämeren vähäsuolainen vesi riittää lampaille. Itsepähän valitsevat.


Valkoinen lammas on laumanjohtaja. Sillä oli alkukesällä kello kaulassa (kunnes se tipahti). Eräänä yönä poikani heräsi  kilinään, kun ne tepastelivat mökin vieressä kalliolla. Hän näki ikkunasta, kun toinen lammas pukkasi laumanjohtajan alas isolta kiveltä. Se teki voltin ja seisoskeli vähän aikaa pöllämystyneenä selvittelemässä pieniä ajatuksiaan. Sitten muutkin hyppäsivät alas, ja ne jatkoivat laumassa käyskennellen mökin ohi niitylle päin.

Niitty on liian iso työmaa näille kolmelle. Siimaleikkuria on jouduttu huudattamaan näistä leikkureista huolimatta. No, nyt otettiin tällainen maltillinen kolmen pässin lauma, mutta mietimme jo, kuinka monta kannattaisi ottaa ensi vuonna... Mitään vaivaa niistä ei täällä ollessa ole, joten todennäköisesti lisäämme määrää ainakin muutamalla ensi kesäksi.


Päivisin ne lepäilevät niityllä ison lehtipuun alla varjossa. Ja kun niiden äiti ei ole paikalla komentamassa niitä ajoissa nukkumaan, ne pääsääntöisesti nukkuvatkin päivällä kuumimmat tunnit, jotta jaksavat taas valvoa öisin. Kertaakaan ne eivät ole käyttäneet lepäämiseen meidän niille tekemää majaa, edes sateella.



En siltikään allekirjoita tällä tuttavuudella enää sanontaa 'laiska kuin lammas'. Koko ajan nämä ovat kyllä hommissa! Heidän hommansa näyttää kuitenkin hyvin leppoisalta, joten yritän omaksua samaa asennetta omien hommiemme kanssa :). 'Lauhkea kuin lammas' pätee mielestäni edelleen. Meillä kun ei ole uuhia laumassa, niin pässien ei tarvitse toden teolla taistella herruudesta, vaikka jokaisella jo pienet sarven alut onkin. 

Älkää kasvattako sarvia siellä vaan ottakaan leppoisasti! 

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Vernissamaalia

Panu Kailan parit kirjat luettuani ajattelin, että maalinteko voi onnistua minultakin. Toisaalta ryhdyin kokeilemaan itse tekemistä siksi, että tuntui parhaalta vaihtoehdolta kunnostaa rakennusten maalausta vaativat karmit samalla aineella kuin millä ne on alun perin maalattu.

Tilasimme Sinipellava-nimiseltä valmistajalta vernissaa ison satsin varastoon. Perus maalikaupoissa myydään vain naurettavia pikkumääriä pigmenttiä, mutta lopulta etsimäni löytyi maalikauppojen grand old myymälästä, Maalitehdas Hangon väristä, Hangossa tietysti. Hangon värin isot 25 kg:n pigmenttisäkit ovat edullisempia kuin Uulan vastaavat (jota aluksi olin ostamassa) ja samalla sain sieltä uskonvahvistusta maalintekoon ja reseptiin.

Valkoista maalia varten ostin säkit sekä sinkkioksidia että titaanidioksidia. Sinkki ehkäisee hometta ja titaanilla on varsinaisesti peittävä ominaisuus. Jälkimmäisen tilalle olin aluksi aikonut ottaa titaaninvalkoisen nimellä kulkevaa pigmenttiä, mutta Hangon värin omistaja kertoi titaanidioksidin olevan vieläkin peittävämpää.

Tuloksena on ihanan kirkas puhdas valkoinen.



Maalasin karmit ja ikkunanpielet kuluneessa saunamökissä ja rantamökissä. Lisäksi olen pohjamaalannut mökin sisäkaton lautoja. Kelit ovat nyt todella mahdollistaneet ulkona työskentelyn, mitä ilman olisivat hommat jääneet tekemättä.

Tällä kokemuksella olen ihastunut itse tehtyyn maaliin ikihyviksi. Vernissamaalilla on todella miellyttävä maalata ja sen tekeminen vasta helppoa onkin. Vain kahta ainesosaa sekoitetaan keskenään. En myöskään lisännyt yhtään tärpättiä kuivumiseksi, eli maali on niin luomua kuin vain olla voi. Kuivumisen hitautta pidetään yleensä ongelmana, mutta ei se ainakaan minua tässä tapauksessa haitannut, kun kyse on ulkomaalauksesta. Itse asiassa maali myös kuivui nopeammin kuin mielikuvani perusteella otaksuin.

Saunan karmit ennen. Kaipaavatko maalia?


Saunan karmit jälkeen 




Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, pääsemme jo saunomaankin illan hämärtyessä työpäivien päätteeksi. Se on ihanaa, vaikka sauna pieni, rupunen ja vanha onkin! Punamultaa se vaatii jossain vaiheessa myös pintaansa. 



Tässä siis Villa Idurin maaliohje kaikille vapaasti hyödynnettäväksi :))))

vernissaa
pigmenttiä
-> sekoita

Hahaa, ei sen kummempaa!

Vielä rantamökin ovi (joka ei ole vanha vaan ehkä 60-luvulta) ennen ja jälkeen.




Laitoin muistiin käyttämäni pigmenttimäärän. Siihen suhteutettuna annostusta muuttamalla saan aina sopivan määrän maalia työn laajuudesta riippuen. Ei tarvitse huolehtia maalitilkkojen säilyvyydestä, ei pyöri purnukoita nurkissa eikä mene maalia hukkaan. Eikä tarvitse lähteä maalikauppaan aina kun uusi maalauskohde tulee eteen. Joko uskotte, että tämä kannattaa?!

Suosittelen kokeilemaan, koska tämä ei ole yhtään lotrausta vaan sen jälkeen, kun materiaalit on hankittu, niin kovin vaivatonta!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...