Verkkopainot

Havaitsin, että yhdessä vanhassa käytöstä poistuneessa kalaverkossa on kauniisti patinoituneet peltipalat painoina. Päätin irrottaa ne ja ottaa johonkin muuhun käyttöön. Jokainen on ihanasti erilainen. Näistä saa tehtyä vaikka mitä kylttejä tai vaikka istumapaikkakortit kattaukseen. 

Kaikissa tilan kalaverkoissa on yläosassa eriliaisia verkkokellukkeita ja alaosissa erilaisia painoja. Mielestäni nämä peltilaatat ovat kauniimmat painot, mitä olen löytänyt. Itse asiassa, jos joku innostuu näistä, resepti on melko helppo: leikkaa peltipaloja ja upota ne suolaveteen ja hapeta ilmassa vuoron perään riittävän monta kertaa. Näinhän näille minunkin paloille on käynyt ja lopputuloksena on kaunis suolaveden aikaansaama syöpynyt patina!

Muistuttelen lisäksi, että vielä on aikaa osallistua Idurin 1-vuotisarvontaan! Käyhän katsomassa (linkki sivupalkissa ylhäällä), jos vielä et sitä ole huomannut: parhaat palkinnot voit saada selittämällä :)

Patinaa ja päivänpaistetta,

Lammashuoltoa

Niittymme reunassa on meidän makuun vähän liian laaja haavikkoalue, joka peittää kivan kallion ja näkymän metsään. Päätimme, että kaadamme sieltä täältä puita ja epämääräisiä pensaita juuri tässä vaiheessa, kun kasvukausi alkaa olla ohi, jolloin lampaat voivat popsia kaadettujen puiden lehtiä. Vaikka puut kaadetaan, lehtiin riittää vettä vielä jonkin aikaa niin, että ne eivät pääse kuitenkaan kuivumaan. Olemme huomanneet, että lehdet ovat lampaiden suurinta herkkua. Ja kuten osasimme arvata, lampaat hyökkäsivät niiden kimppuun jo kesken kaato-operaation. Moottorisahan kova äänikään ei niitä haitannut, kun oli tätä herkkua tarjolla.

Puunkaadon jälkeen Mikko keritsi lampaat, ja ne näyttivät tykkäävän siitäkin. Olisi ne voinut keritä aiemminkin, mutta vielä tässä vaiheessa oli ihan hyvä hetki tehdä se, ja niille jätettiin sellainen mukava muutaman sentin turkki.

Mustasta lampaasta on kesän aikana kasvanut harmaa lammas, harmaasta valkoinen ja valkoisesta vielä valkoisempi :)

Olen pistänyt kotona vanhoja leivänkannikoita jemmaan ja nyt toin ne lampaille. Laitoin korput vesitilkkaan pehmenemään ja hyvin tekivät kauppaansa nekin! Ruohoa riittää ihan hyvin vielä luonnossa, mutta nyt ne saivat herkutella vähän muullakin.

Pässinpäät leipäkulholla

 Tällaisia terveisiä tänään - muista viikonlopun tekemisistä kertoilen lisää joku toinen päivä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Kakluunin jäänteet

Pojat tyhjensivät taannoin pienen rantavajan ylistä, josta pääasiassa saatiin putsattua pois vanhaa puutavaraa. Puiden alta alkoi löytyä valkoisia laattoja. Ensimmäinen meni rikki, koska pojat heittivät sen alas kuten lankut, mutta onneksi he ihmettelivät riittävän äänekkäästi, että mitäköhän nämä ovat. Juoksin paikalle katsomaan ja totesin, että jotain isoja ja hienoja kaakeleita sieltä näyttää löytyvän ja pyysin heitä laskemaan loput varovasti alas. Niitä löytyikin aikamoinen pino ja määrästä keksin, että kyse on taatusti päätalosta puretun kakluunin kaakeleista.

Kaikkiaan niitä on 12 kappaletta (+ se yksi rikkoutunut). Yksi on pienempi ja isot ovat kooltaan 20 x 45 cm. Noin 8 kaakelia on täysin ehjiä. Kokonaisesta uunista on enää turha haaveilla, joten pitäisikin keksiä jokin hyvä käyttötarkoitus näille. Ystäväni ehdotti pöytää. Siitä sain idean, että jo yksi laatta jonkinlaisten jalkojen ja kehikon kanssa olisi juuri sopiva yöpöydäksi. Vaiko sittenkin isompi pöytä..?

Huomenaamulla rynnätään taas saareen hommiin - toivotaan, ettei ihan hirveästi sada, vaikka toisaalta onhan meillä sisähommiakin paljon tehtävänä! Mutta sateen toivon pysyvän poissa myös pojan purjehduskisojen vuoksi: vanhempi juniorimme lähti kokeilemaan onneaan E-jollien juniorSM-kisoihin,  jotka alkoivat jo tänään. Ne ovat hänelle ekat kisat kyseisessä veneluokassa. Saas nähdä kuinka käy, kun heti ensimmäisenä lähti oikein arvokisoihin :)

Mukavaa viikonloppua toivotellen,

Tienvarsihankinta

Ajellessamme maaseutureittiä saaresta kotiin päin huomasimme tienvarressa mainoksen ja  pihapiirissä paikalliset 'festarit'. Paikalla oli noin kymmenen kojua, kymmenen juhlijaa ja kymmenen tanhuajaa. Keskellä paloi iso hiilikasa ja ilmassa leijui tervan tuoksu. Ensin vähän epäröimme mennä katsomaan, kun meno näytti melkolailla pienen piirin sunnuntainvietolta, mutta pysähdyimme uteliaisuuttamme ja kiersimme kojut läpi.

Yhdessä kojussa myytiin vanhoista astioista tehtyjä uusioastioita. Hellyin tukemaan käsityöläistä ja ostin posliinilautasista tehdyn kerrostarjottimen, joka näytti ihan meille sopivalta. Kyseessä on ruotsalaisen, suomalaisen ja intialaisen posliinin sinivalkoinen sekoitus. Tälle löytyy kyllä käyttöä ensi vuoden kesäkattauksissa.

Kuulasta ja kirkasta päivänjatkoa toivotellen,

Saunalla

Saunamme on pieni ja vaatimaton, mutta olen kesän mittaan tykästynyt hirmuisesti tähän pikkuruiseen hirsisaunaan, joten ehkä se ansaitsee ihan kunnon päivityksen. Muuten sisäseinät ovat maalaamattomat, mutta yksityiskohtiin on alun perin käytetty hauskasti kirkasta turkoosia tai siniharmaata.

Aluksi sauna näytti ihan rötisköltä, mutta vaihdoimme kiukaan ja hormin, minkä lisäksi olen pessyt ja siistinyt sitä kovasti. Saunan pitää aina olla huippupuhdas; silloin sitä on kiva käyttää, vaikkei mikään luksussauna olekaan. Vanhat pinnat sinänsä eivät häiritse vaan juuri tuovat tunnelmaa. Näin syyskuussa saunotaan iltaisin jo usean myrskylyhdyn valossa, yksi tai kaksi ei enää riitä.

Innostuin vähän kuvaamaan - ei kai se haittaa?? :))

Saunalla on sekä uutta että vanhaa. Mitä ihmeen minitikkaita nuo ylläolevat oikein ovat? Jonkinlaisia kuivaustelineitäkö? Ainakin joku tajusi maalata ne kivan värisiksi. Minä olen vain pyyhkinyt ne hämähäkinseiteistä ja jättänyt ne roikkumaan niille sijoilleen.

Jos uusi on niinkin tyylikästä kuin tämä kuopuksemme tekemä löylykauha, se halutaan ehdottomasti mukaan saunan sisustukseen!

Kaikki muoviämpärit ja sangot olen vaihtanut sinkkiämpäreihin.

Hyllyn tein vanhasta laatikosta. Joskus koukussa roikkuu villasukat, joskus myrskylyhty odottamassa iltalöylyttelijöitä. 

Tämä iso palju on yksi hienoimpia esineitä tilalta. Se voisi jossain vaiheessa päätyä suht ahtaasta saunaneteisestä arvokkaampaankin paikkaan.

Lämmöllä,

Ottipa koville

Sairastuin yhtäkkiä kovaan fllunssaan, mutta päätin lähteä silti muun perheen mukaan saareen, koska tuntuu, että vain siellä mieleni todella lepää. Kyllä, luitte oikein, näin se on, kaikesta työmäärästä huolimatta.

Jo matka sinne on upea siirtymäriitti. Tätä auringonkukkapeltoa piti oikein pysähtyä kuvaamaan. Ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan siirtymäriitillä... Ei tällaista maalaismaisemaa voita mikään.

Ja viimeistään merimatkalla jäävät kaikki turhat ajatukset mantereelle.

Mutta tällä kertaa en siis saanut tehdä mitään. Minulla oli mukanani kirja, jonka lukeminen sopii juuri saarelle. Se kertoo saarella oleilusta, joten päätin opetella vain 'olemaan' sen kanssa. Toistaiseksi näitä joutenoloja ei hirveästi ole kertynyt. Vähän aikaa nautiskelin rauhasta, kesästä ja elämästä. Niin, kesä on vielä ainakin meillä vai näettekö muka jossain syksyn merkkejä??

Sitten vilkaisin ihan pikkuisen puuvajan taakse ja ajattelin, että siellä se seuraava homma odottaa - monen vuoden aikana maatuneiden lehtien raivaus pois rakennuksen seinää lahottamasta! Mikko huomasi, että kaivoin esiin hanskoja ja jätesäkkejä, ja yritti toppuutella, mutta lupasin ihan vain vähän keräillä, ei sen enempää.

Väsymys iski aika pian puolikuntoisena. On se kumma kun ei osaa vain olla, ihmettelin, ja katselin poikaa, joka osaa.

Päätin tehdä yhden helpon flunssapotilaalle sopivan homman: kuvata Idurin vanhat hatut, mikä piti tehdä jo viime syksynä!

Sain myös idean, jonka aion toteuttaa blogin 1 v. kunniaksi ja keräilin hetkisen siihen liittyvää tarpeistoa. Blogin synttäripäivä lähestyy pian! Sen jälkeen palasin taas kuuliaisesti kirjani ääreen.

Venevajasta kuului iloista kilkettä ja kalketta. Tämän päivän aikana Mikko sai nostettua sitä kymmenisen senttiä viime viikolla laitettujen paalujen päälle. Kyllähän ne työt edistyy, vaikken otsa hiessä itse olisikaan hääräämässä. Ihana päivä, tuntuu ihan siltä, että olisin paranemassa!

Aurinkoista huomista kaikille!

Historiatietojen äärellä

Emme vielä hetki sitten tienneet - kun ei tiennyt myyjäkään - minkä ikäinen Villa Idurin päärakennus on. Myyjä arveli, että se on 30-luvulta, mutta meidän arvio taloa tutkaillessa oli kääntynyt 20-lukuun. Tähän päädyin luettuani mm. peiliovien mallien kehittymisestä ja betonikivipohjan käytön yleistymisestä, mutta toki kaikki on ollut vain arvailua. Mitään tarkkaa tietoa talon rakennusvuodesta ei talosta löytyneistä dokumenteistä ole tullut vastaan.

Mutta verottajapa se tietää kaikenlaista!! Viime viikolla putkahti postiluukusta kiinteistöverolaput ja siinä oli lueteltu veron muodostumiseen vaikuttavia seikkoja. Hihkuin onnesta, kun yhdellä rivillä luki: 'Asuinrakennuksen valmistumisvuosi - 1927'. Nyt se on tiedossa, jibii! On ihan superkivaa tietää, milloin torppa ihan tarkalleen on valmistunut.

Löysin lisäksi kesäloman viimeisellä viikolla yhden erittäin kiinnostavan dokumentin, tilan ensimmäisten vuosien kirjanpidon, joka alkaa vuodesta 1918. Osa tilan rakennuksista on päätaloa vanhempia. Kirja oli uskomaton löytö: paras tähänastisista, koska siitä löytyy tietoja, joista ei voisi millään muulla tavalla enää jälkikäteen saada selvyyttä.

Näistä innostuneena kirjoitin pähkinänkuoressa tilan historian siltä osin kuin se on meille auennut eri lähteistä selvittämällä. Koko stoorin voi lukea klikkaamalla tästä: 'Tilan historiaa' tai samaa otsikkoa klikkaamalla yläreunassa olevasta välilehtivalikosta.

Tietojen jäsentely kuvineen oli pienoinen urakka, mutta nyt on faktat dokumentoitu yhteen paikkaan. Olen tosi tyytyväinen, että se on nyt tehty.

Tiedonjanoisena,