Sairastuin yhtäkkiä kovaan fllunssaan, mutta päätin lähteä silti muun perheen mukaan saareen, koska tuntuu, että vain siellä mieleni todella lepää. Kyllä, luitte oikein, näin se on, kaikesta työmäärästä huolimatta.
Jo matka sinne on upea siirtymäriitti. Tätä auringonkukkapeltoa piti oikein pysähtyä kuvaamaan. Ehkä ymmärrätte, mitä tarkoitan siirtymäriitillä... Ei tällaista maalaismaisemaa voita mikään.
Ja viimeistään merimatkalla jäävät kaikki turhat ajatukset mantereelle.
Mutta tällä kertaa en siis saanut tehdä mitään. Minulla oli mukanani kirja, jonka lukeminen sopii juuri saarelle. Se kertoo saarella oleilusta, joten päätin opetella vain 'olemaan' sen kanssa. Toistaiseksi näitä joutenoloja ei hirveästi ole kertynyt. Vähän aikaa nautiskelin rauhasta, kesästä ja elämästä. Niin, kesä on vielä ainakin meillä vai näettekö muka jossain syksyn merkkejä??
Sitten vilkaisin ihan pikkuisen puuvajan taakse ja ajattelin, että siellä se seuraava homma odottaa - monen vuoden aikana maatuneiden lehtien raivaus pois rakennuksen seinää lahottamasta! Mikko huomasi, että kaivoin esiin hanskoja ja jätesäkkejä, ja yritti toppuutella, mutta lupasin ihan vain vähän keräillä, ei sen enempää.
Väsymys iski aika pian puolikuntoisena. On se kumma kun ei osaa vain olla, ihmettelin, ja katselin poikaa, joka osaa.
Päätin tehdä yhden helpon flunssapotilaalle sopivan homman: kuvata Idurin vanhat hatut, mikä piti tehdä jo viime syksynä!
Sain myös idean, jonka aion toteuttaa blogin 1 v. kunniaksi ja keräilin hetkisen siihen liittyvää tarpeistoa. Blogin synttäripäivä lähestyy pian! Sen jälkeen palasin taas kuuliaisesti kirjani ääreen.
Venevajasta kuului iloista kilkettä ja kalketta. Tämän päivän aikana Mikko sai nostettua sitä kymmenisen senttiä viime viikolla laitettujen paalujen päälle. Kyllähän ne työt edistyy, vaikken otsa hiessä itse olisikaan hääräämässä. Ihana päivä, tuntuu ihan siltä, että olisin paranemassa!
Aurinkoista huomista kaikille!
Aivan upeaa, että olet löytänyt oman paratiisisi ja vieläpä selvittänyt sen historian (luin torpan tarinan vasta äsken). Kun muutin runsas 10 vuotta sitten maalle, kolmen vartin ajomatka Helsingistä osoittautui sellaiseksi siirtymäriitiksi, että jokainen kotiinpaluu oli kuin olisi mökille tullut. Tosin nyt kun emme tee tuota ajomatkaa enää päivittäin, olemma alkaneet kaivata takaisin ihmisten ilmoille...
VastaaPoistaVoi kiitos Teresa Maria! Pitää kait olla hyvä tasapaino piilopaikan ja 'ihmisten ilmojen' välillä :)
Poistaparanehan nopeesti!
VastaaPoistaParempaan päin ollaan menossa - kiitti!
PoistaMinä ainakin ymmärrän ihan täysin tuon sielun lepäämisen, työmäärästä huolimatta :) Mikä siinä onkin, että huolet voi halutessaan jättää mantereelle. Taikuutta ;)
VastaaPoistaToivottavasti saaren taika auttoi myös paranemisessa! Ja voi taivas, miten upea auringonkukkapelto. Kaikki huolet voi unohtaa jo tuossa kohtaa :)
Taikuutta on ilmassa, ei huolia ja olokin on jo parempi :)))
PoistaPikaista paranemista! Toivottavasti maltoit olla tekemättä sen enempää hommia.
VastaaPoistaIhania hattuja, mielikuvitus rupesi heti laukkaamaan, kun mietin kuka ja missä ja milloin ja minkänäköinen on noita aikoinaan käyttänyt :-)
Kiitti, yritin malttaa eilen ja vielä tänäänkin :) Sama täällä. Ja luulenpa, etten itse ihan heti kuitenkaan ala näitä käyttää. Ei tekisi kuitenkaan mieli hävittääkään...
PoistaVoin yhtään liioittelematta sanoa, että tiedän niin hyvin, mitä tarkoitit tuolla "vain siellä mieleni todella lepää". Mulla on ihan sama juttu.
VastaaPoistaViime viikko oli pitkästä aika niitä viikkoja, jolloin kaikki meni laidastaan ihan päin mäntyä.Yrittäjälä on välillä sellaista, eikä se vatia kaada, mutta viime viikko oli laatuaan karsea ja monet ihmiset, joiden kanssa joutui tekemisiin, uuvuttavia. Olin ihan puhki perjantaina. Sitten tulimme tänne, hetki menee asettuessa (ja täälläkin oli alkupettymys), mutta sitten mieli taas virkistyi ja taakka valahti harteilta.
Meillä on ollut aivan ihana viikonloppu. Kirjoittelen tätä kammarin sängyllä auringon paistaessa varpaille. Ollaan juuri maalattu eteistä ja kohta lähden ottamaan kuvia pikkutalosta. Iltapäivällä täytyy lähteä taas pois, mutta siihen saakka elän kuin lapsi; maailmassa ei ole huolen häivää, ei murheita, ei tietoisuutta huomisesta.
Parane pian ja malta nyt pysyä kirjan parissa siellä ;D
Niin, ja nuo hatut.. <3 kertakaikkiaan ihania!
Kiitos viestistäsi - ihanaa kun sinäkin siellä pysähdyt välillä kahvittelemaan jne! Auts, mikä viikko sulla takana, mutta toivottavasti sait viikonlopun aikana ladattua ihan kunnolla. Puitteet ainakin ovat olleet mitä mahtavimmat! Tsemppiä sinne kovasti alkavaan viikkoon!!
PoistaKun työ tuo iloa, on siitä vaikea pysytellä poissa:) Paranemisia!
VastaaPoistaTaitaa olla näin :) Kiitti!!
PoistaPikaista paranemista ♡
VastaaPoistaKiitos Marru ♡ :)
PoistaParanemista! Kauniita vanhoja hattuja.
VastaaPoistaKiitos - nyt pitäis vielä keksiä, että mitä niillä tekisi. Itse, kun en ole yhtään hattuihminen.
PoistaHyvä että osasit vähän levätä ja nautiskella. Tove Janssonin kesäkirja on minun ehdoton aarteeni, se kuuluu saaren "kirjastoon", ja luen sen uudelleen ja uudelleen joka kesä.
VastaaPoistaEikö olekin mahtava fiilis tässä kirjassa; en yhtään ihmettele, jos se kuuluu jonkun saaressa oleilijan vakiolukemistoon :)
PoistaPääsin kuvien avaulla mukaan matkalle. Ihanat auringonkukat. Ymmärän hyvin tuon siirtymän. Meillä on myös anoppilan kesäpaikka merellä. Sielunamisema, jos joku!
VastaaPoistaMe ei oltu sairaana, mutta otettiin viikonloppu ihan rennosti. Kävimme talolla vain kääntymässä. Välillä näin. :) Paranemisia sinne!
Hauskaa, jos yhtään pääsit tunnelmaan :) Oi upeeta, jos pystytte välillä ottamaan rennosti. Se taatusti antaa voimia ja lisäpuhtia taas seuraaviin työrupeamiin!
PoistaToivottavasti voit jo paremmin!! Pitäsikin etsiä tuo kirja käsiinsä...
VastaaPoistaPS. Muutin blogini uuteen osoitteeseen, tule kurkkaamaan kun ehdit:
www.kotilablogi.blogspot.fi
Heips, etsi ihmeessä, on siinä vaan niin hauska tunnelma! Ja kyllä täällä voidaan jo ihan hyvin, kiitos! Niin, ja ehdin myös etsiytyä sinun uuteen blogiisi vierailulle :)
Poista